Megamind

Ohjaaja: Tom McGranth
Musiikki: Hans Zimmer
Alkuperäiset ääninäyttelijät: Will Ferrel, Tina Fey, Jonah Hill, David Cross & Brad Pitt
Kesto: 1h 34min

Dreamworks tarjoaa lievästi parodisen, 3D:hen pakotetun, mutta kokonaisuudeltaan toimivan animaation muodikkaan sinisestä pahiksesta, Megamindista.

Ollessaan vasta vauva Megamindin vanhemmat lähettivät tämän hätäkapselissa pois tuhoutuvalta planeetaltaan. Megamind huomasi, ettei hän ollut ainoa pelastautunut vaan myös "pikku herra päivänpaiste" pelastautui tuholta ja molempien suuntana planeetta maa. Jo alkutekijöissä nallekarkit eivät mene tasan: päivänpaiste laskeutuu sulavan pehmeästi idyllisen perheen lukaaliin Megamindin pudotessa vankilan pihamaalle. Samaan kouluun päätyessään Megamindista tulee juuri se kuka valitaan viimeisenä joukkue peleihin, siinä missä hyväonnisempi nousee luokan suosituimmaksi lapseksi. Kasvettuaan ottaa herra päivänpaiste nimekseen Metromies ja vannoo suojelevansa kaupunkia kaikelta pahalta kunnon supersankarin tapaan ja Megamind seuraa kutsumustaan pahiksena ja hänestä tulee Metromiehen arkkivihollinen. Monien yhteenottojen jälkeen Metromiehen aina voitettua, on Megamindilla taas eräs lukuisista suunnitelmista valmiina, jonka onnistumiseen ei kukaan usko. Käy kuitenkin odottamaton: paha voittaa hyvän ja Metromies tuhoutuu. Megamindin ensi reaktio on ettei hän meinaa uskoa silmiään, mutta mikä vaihtuu suureen riemuun kun hän tajuaa vihdoin voittaneensa. Hän ja apurinsa Minion (jonkinlainen piraijakala robottiruumissa) ottavat kaupungin valtaansa ja kohtelevat sitä omana henkilökohtaisena leikkikenttänänsä.


Kun Megamind on aikansa rötöstellyt, alkaa hänestä tuntua sisäisesti tyhjältä. Aivan kuin jotain puuttuisi, jota ilman elämä on merkityksetöntä. Hän tajuaa tarvitsevansa hyviksen, jota vastaan taistella, jota peitota ja jolle joskus hävitä ja joka voisi silloin toimittaa hänet omaan selliin. Megamind päättää luoda sädeaseen, jolla pystyy antamaan Metromiehen veroiset voimat valitsemalleen henkilölle ja jonka kohtaloksi tulee olla hänen vastaparinsa. Pienen vahingon siivittämänä syntyy Titan, joka suunnitelmien vastaisesti ja muutaman tapahtuman kautta haluaakin itse olla pahis, jolloin megamindin on määriteltävä itsensä aivan uudelleen. Lisämakuna Megamindin ihastus napakkaan naistoimittajaan Roxanne Ritchiin, joka oli Metromiehen Lois Lane.

Näin elokuvan vain suomalaisilla äänillä, vaikka olisin kovasti halunnut nähdä alkuperäiskielisen jos se vain olisi ollut mahdollista. Megamind oli hyvin dubattu, ei siinä mitään, mutta kun kuunteli jo millaista jälkeä Will Ferrel tekee trailerissa niin ei yllä mitenkään suomalainen versio samalle tasolle. Muutamat vitseiksi tarkoitetut heitot eivät avaudu, koska luulen kyseessä olevan taas sellaisia ilmaisuja, joita on mahdoton suomentaa luontevasti. Muutoin jos unohdamme upean äänen käytön, niin mielestäni Juha Variksen ääni sopii Megamindin ulkonäköön paremmin kuin Ferrelin.


Ennakkokäsitykseni oli ettei elokuva tule olemaan kovin hyvä, mutta kyllä tätä sittenkin katseli oikein kiinnostuneena. Ihanaa vaihtelua tuo jo sekin aspekti että "mitä jos paha voittaakin hyvän?" ja mitä Megamind käy tunnetasolla läpi tämän jälkeen. Muutamat yllättävät käänteet riemastutti, vaikka lopun saattoikin arvata. Dreamworksin tekeleissä minuun on myös aina vedonnut vahvasti populäärikulttuuriin viittaus tai suora pilan tekeminen sekä kuuluisien biisien viljely. Michael Jackson, Elvis, AC/DC ja gunnarit osuu ja vielä uppoaa.

Megamind studio123:ssa vielä la&su (29&30.päivä) klo 15.30