Movie Monday # 19 - Pelottaako?

Jätinpähän taas yhden haasteen välistä, vaikka hyvä haaste olikin ja pienellä paneutumisella olisi voinut tulla jotain fiksuakin. Tykkään kuitenkin Movie Mondayn haasteista eniten sellaisista, jotka herättää samantien jonkin ajatuksen tai mielellään useimpia. Tämän kertainen on jälleen sellainen.

"Jokaisella meistä on omat demonimme, jokin asia jota pelkäämme. Oletko sinä löytänyt sen jo, elokuvista? Onko olemassa kauhuelokuvaa joka on tuonut sinulle painajaisia? Jokin elokuva/elokuvahahmo jota ajatellessakin käsikarvasi nousevat pystyyn?"

Kauhu genre on ollut aina minulle henkilökohtainen suosikkini ja kauhuelokuvia olen kuluttanut jopa hieman liian pienestä pitäen. Kauhuelokuvissa annan anteeksi helpommin, jos elokuva ei ole hyvä, sillä kauhupätkissä tärkein kriteeri on minulle pelottavuus. Aivan sukka kauhuleffa voi olla suosikkini juuri pelottavuuden tähden. Kovasta kauhuleffojen kulutuksesta huolimatta näen todella todella harvoin painajaisia (oikeasti ehkä pari kertaa vuodessa) ja vielä harvemmin niillä on mitään tekemistä minkään kauhuleffan kanssa. Kuitenkin on eräs kauhuelokuva, joka totaalisesti aikoinaan rikkoi mielenrauhani ja sai minutkin näkemään ei vain painajaisia, vaan myös elämäni ensimmäisen ja toivottavasti ainoan valveunen:

Kauna

Otsikko viittaa erityisesti amerikkalaiseen versioon vuodelta 2005, jonka menin kaverin kanssa katsomaan ihan elokuvateatteriin asti. Ikää oli tuolloin 16-vuotta eli ihan napero en enää ollut, mutta ei julmettu en ole pelästynyt mitään niin pahanpäiväisesti. Elokuvan jälkeen en pystynyt olemaan yksin missään huoneessa ja nukkuminenkin oli siinä ja siinä.

Elokuvan Kayako on pahimpien pelkojeni ruumillistuma, enkä ole sen koommin törmännyt mihinkään yhtä hirveään. Ja ajatus siitä, että tuo hirveys pääsee minne vain... hyrr. Sitähän ei elokuvassa oikeastaan edes näytetä mitä uhreille varsinaisesti tapahtuu, mutta sehän nyt ei helpota ollenkaan ja itse ainakin kuolisin vain kauhusta, jos vastaava olento tulisi vastaan.



Kun olin jonkin aikaa toipunut ensimmäisestä kauna kokemuksesta, katsoin Kaunan toisen osan japanilaisen version. Jos amerikkalinen versio pelottaa, niin japanilainen on sitten jo jotain aivan muuta. Tähän päivään mennessä olen katsonut vielä amerikkalaisen toisen osan ja ihan alkuperäisen japanilaisen Kaunan ensimmäisen osan. Tällä hetkellä olen jo hieman päässyt noista elokuvista yli ja siitä kertoo jo sekin, että olen yrittänyt löytää uutta pelotanpissathousuusi-kauhuleffa, mutta mikään ei ole päässyt edes lähelle. Täysin yli en ole, sillä tähänkin juttuun kuvia katsoessani ja laittaessani selkäpiitä hieman kylmää.