3. lokakuuta 2011

Movie Monday # 19 - Pelottaako?

Jätinpähän taas yhden haasteen välistä, vaikka hyvä haaste olikin ja pienellä paneutumisella olisi voinut tulla jotain fiksuakin. Tykkään kuitenkin Movie Mondayn haasteista eniten sellaisista, jotka herättää samantien jonkin ajatuksen tai mielellään useimpia. Tämän kertainen on jälleen sellainen.

"Jokaisella meistä on omat demonimme, jokin asia jota pelkäämme. Oletko sinä löytänyt sen jo, elokuvista? Onko olemassa kauhuelokuvaa joka on tuonut sinulle painajaisia? Jokin elokuva/elokuvahahmo jota ajatellessakin käsikarvasi nousevat pystyyn?"

Kauhu genre on ollut aina minulle henkilökohtainen suosikkini ja kauhuelokuvia olen kuluttanut jopa hieman liian pienestä pitäen. Kauhuelokuvissa annan anteeksi helpommin, jos elokuva ei ole hyvä, sillä kauhupätkissä tärkein kriteeri on minulle pelottavuus. Aivan sukka kauhuleffa voi olla suosikkini juuri pelottavuuden tähden. Kovasta kauhuleffojen kulutuksesta huolimatta näen todella todella harvoin painajaisia (oikeasti ehkä pari kertaa vuodessa) ja vielä harvemmin niillä on mitään tekemistä minkään kauhuleffan kanssa. Kuitenkin on eräs kauhuelokuva, joka totaalisesti aikoinaan rikkoi mielenrauhani ja sai minutkin näkemään ei vain painajaisia, vaan myös elämäni ensimmäisen ja toivottavasti ainoan valveunen:



Kauna




Otsikko viittaa erityisesti amerikkalaiseen versioon vuodelta 2005, jonka menin kaverin kanssa katsomaan ihan elokuvateatteriin asti. Ikää oli tuolloin 16-vuotta eli ihan napero en enää ollut, mutta ei julmettu en ole pelästynyt mitään niin pahanpäiväisesti. Elokuvan jälkeen en pystynyt olemaan yksin missään huoneessa ja nukkuminenkin oli siinä ja siinä.

Elokuvan Kayako on pahimpien pelkojeni ruumillistuma, enkä ole sen koommin törmännyt mihinkään yhtä hirveään. Ja ajatus siitä, että tuo hirveys pääsee minne vain... hyrr. Sitähän ei elokuvassa oikeastaan edes näytetä mitä uhreille varsinaisesti tapahtuu, mutta sehän nyt ei helpota ollenkaan ja itse ainakin kuolisin vain kauhusta, jos vastaava olento tulisi vastaan.



Kun olin jonkin aikaa toipunut ensimmäisestä kauna kokemuksesta, katsoin Kaunan toisen osan japanilaisen version. Jos amerikkalinen versio pelottaa, niin japanilainen on sitten jo jotain aivan muuta. Tähän päivään mennessä olen katsonut vielä amerikkalaisen toisen osan ja ihan alkuperäisen japanilaisen Kaunan ensimmäisen osan. Tällä hetkellä olen jo hieman päässyt noista elokuvista yli ja siitä kertoo jo sekin, että olen yrittänyt löytää uutta pelotanpissathousuusi-kauhuleffa, mutta mikään ei ole päässyt edes lähelle. Täysin yli en ole, sillä tähänkin juttuun kuvia katsoessani ja laittaessani selkäpiitä hieman kylmää.

7 kommenttia:

  1. Mie kulutin aikoinani kauhuleffoja kuin sukkia kun koitin etsiä jotain todella karmaisevaa - mikään kun ei vaan säväyttänyt. Ja jep, toi japanilainen Kauna. Sen kun sain käsiini, niin meinasi tällä tytöllä tulla pissit housuun jo alkumetreillä kun pelotti niin paljon. :--D

    VastaaPoista
  2. Annoin sun blogilles tunnustusta! :D Käyppä tsekkaamassa!

    VastaaPoista
  3. Suvi, oon jo pitkään ollut vahvasti sitä mieltä, että ne japanilaiset taitaa tuon homman parhaiten :D

    VastaaPoista
  4. Moikka! Mä oon nähnyt vain jenkkiversion Kaunasta ja se oli mun mielestä aika huono. Alkuperäisen on pakko olla parempi...

    VastaaPoista
  5. paremmuus on vähän siinä ja siinä, kun yksikään noista ei oo mun mittapuulla mikään erikoinen tapaus ollut, mutta pelkällä pelottavuus mittapuulla homma on sitten ihan eri..:D

    VastaaPoista
  6. Muistatko, kun mie ja Anni soitettiin sulle ja Janikalle tuon leffan jälkeen se örinäpuhelu? :D Ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa kerta, kun olen kuullu sun aidosti kiljuvan.

    VastaaPoista
  7. Todellakin muistan, oi niitä aikoja XD

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...