Ohjaaja: Wes Anderson
Käsikirjoitus: Wes Anderson
Musiikki: Alexandre Desplat
Pääosissa: Ralph Fiennes, F. Murray Abraham, Tony Revolori, Tilda Swinton, Adrien Brody, Willem Dafoe, Saoirse Ronan, Jude Law, Harvey Keitel, Mathieu Amalric, Jeff Goldblum, Bill Murray, Edward Norton, Jason Schwartzman, Tom Wilkinson, Owen Wilson & Lea Seydoux
Kesto: 1h 39min
Ikäraja: 12
Wes Andersonin elokuva alkaa monen ovelan aikatason kautta menneisyyteen palaten, jossa pääsemme seuraamaan värikästä menoa Alpeilla sijaitsevassa Grand Budapest hotellissa. Pääosassa on hotellin maineikas hovimestari Gustave H. (Fiennes) ja tämän uusi aulapoika nimeltä Zero (Revolori). Gustave on työssään alansa parhaita aavistaen asiakkaittensa pienimmänkin tarpeen jo etukäteen. Suosiosta kertoo jo sekin, että monet varsinkin vanhemman polven rouvashenkilöt tulevat hotelliin vain Gustaven ja tämän "palveluiden" tähden. Madame D (Swinton) on yksi Gustaven vakiovieraista ja kun vanha rouva löydetäänkin kotoaan kuolleena, osoittaa syyttävä sormi Gustaveen. Madame D:n erittäin vihaisen pojan Dmitrin (Brody) lisäksi, Gustave saa peräänsä palkkamurhaajan ja jopa poliisipartion. Uskollinen Zero jättää lemmittynsä Agathan odottamaan itseään auttaakseen ihailemaansa Gustavea.
Wes Andersonin elokuvista olen aiemmin nähnyt Moonrise Kingdomin ja Fantastic Mr. Foxin, joista olen molemmista tykännyt mielettömästi, joten osasin etukäteen odottaa Grand Budapest Hotellin olevan samaa kastia. Elokuvan tunnistaisi kyllä Andersonin tekeleeksi, vaikka nimeä ei missään mainittaisikaan. Värimaailmassa on herkullisia kirkkaan kylläisiä kuin myös pastellin sävyisiä kuvia. Kameran liike on tavanomaisesta poikkeavaa, kun liike saattaa jatkua suoraan ylös tai alas, näkökulman ollessa usein "nukketalo perspektiivistä". Tällä kertaa kikkaillaan kuvasuhteiden kanssa, jotka muuttuvat kyseessä olevan aikatason mukaan, joten suurin osa ajasta mennää kapealla neliönmallisella kuvalla.
Tunnelmaltaan elokuva on kekseliäs ja leikkisä, jopa silloinkin kun jotakuta oikeasti sattuu tai tapahtuu muuta normaalioloissa traagista. Andersonin huumori on kerrassaan loistavaa, eikä kyllä yhtään ylilyövää, ei edes stop-motion tekniikkaa hyödyntävässä hiihtokilpailu takaa-ajossa. Musiikkipuolessa on aidon ilakoivia kappaleita, jotka rytmittävät riemukasta menoa. Yllätyinkin kovasti, kun tajusin vasta tänään säveltäjän olleen Alexandre Desplait, jonka taidot tuntuvat kattavan kaikki tyylisuunnat ja tunnetilat, ainakin viimeistään tämän perusteella.
Näyttelijöissä nähdään Wes Andersonin muistakin elokuvista tuttuja naamoja, kuten Bill Murray, Willem Dafoe, Jason Schwartzman, Edward Norton, Harvey Keitel, Owen Wilson, Adrien Brody ja Tilda Swinton. Mukaan on myös ympätty tuhat muuta tunnettua naamaa, eikä ihmekään kyseisen tekijän olessa kyseessä. Näyttelijälle Wes Andersonin elokuvat ovat tilaisuus tehdä tavanomaisesta poikkeavaa työtä ja herran elokuvissa panostus hahmoihin näkyy viimeisessäkin viiksikarvassa. Ralph Fiennes on keskeisin henkilö Gustaven roolissa ja käsittääkseni hahmo on kirjoittettu juurikin hänelle. Fiennesin roolisuoritus onkin varsin mielenkiintoista seurattavaa, sillä hän harvemmin päätyy komediallisiin rooleihin.
Grand Budapest Hotel on kerrassaan katsomisen arvoinen tapaus, traileri puhuu puolestaan:
