24. syyskuuta 2011

Tunnistustehtävä 14

Innostuin taas väkertää tälläisen välikevennys tunnistustehtävän, vaikka tämä voipi olla myös haasteellinen, katsotaan katsotaan. Disneyn laitumilla liikumme ja aiheena ovat nyt hevoset!
Haluan tietää:

a) Missä elokuvassa heppa on esiintynyt?
b) Minkä niminen heppa on kyseessä?



Kuva suurenee klikkauksella!

23. syyskuuta 2011

Cowboys & Aliens


Ohjaaja: Jon Favreau
Käsikirjoitus: Mark Fergus, Hawk Ostby & Steve Oedekerk. Scott Mitchellin Rosebergin sarjakuvan pohjalta
Musiikki: Harry Gregson-Williams
Pääosissa: Daniel Craig, Harrison Ford, Olivia Wilde, Paul Dano & Sam Rockwell
Ikäraja: 13
Kesto: 1h 59min




Daniel Craigin esittämä mies herää erämaasta kykenemättä muistamaan mitään, edes sitä kuka hän itse on. Vielä suurempaa ihmetystä aiheuttaa ranteeseen ilmaantunut metallinen vekotin, joka ei irtoa millään sekä kylkeen ilmaantunut haava. Päähenkilömme matkaa lähimpään kaupunkiin Absolutioniin, jossa hän pistää ojennukseen kaupungin pääjehun hulttiopojan Percyn (Paul Dano). Tästä kaupunkia nyrkissään pitävä isäukko Dolarhyde (Harrison Ford) ei ole mielissään. Kaiken lisäksi uusi tulokas tunnistetaan murhasta etsintäkuulutetuksi Jake Lonerganiksi ja siinä on lännenmiehillä aihetta vähintäänkin välien selvittelyyn. Asioihin saadaan kuitenkin täysin uudet mittasuhteet Alieneiden hyökätessä kaupungiin, jolloin kaikkien miesten ja naisten on unohdettava erilmielisyydet ja liittouduttava keskenään selviytyäkseen.

Koko elokuvan asetelman ollessa näin älytön, olivat ennakkoasenteeni tätä pätkää kohtaan naurettavat. Tulipa kuitenkin yllätyttyä positiivisesti, sillä minusta tämä olikin ihan jees, jopa hyvä. Elokuva tempasikin yllättäen mukaansa ja huomasin peräti kylmiä väreitä lopputaiston/huipennuksen lähestyessä, jolloin tiesin olevani tapahtumissa mukana. Aivan varmasti asiaan auttoi todella upea musiikki, joka oli omiaan luomaan jännitystä sekä mahtipontisten melodioitten värittämää odotusta.


Daniel Craig oli kovakasvoinen, niinkuin hänen hahmonsa kuuluukiin olla ja lisäksi yllättävän muodollisesti pätevä. Harrison Ford oli löytänyt jostain karskin puolensa. Positiivista oli myös huomata ainoan merkittävän naishahmon olevan muutakin kuin seinäruusu tai sankarin egon jatke. Sinänsä hahmoihin ei ehditä perehtyä niin paljon kuin olisin kaivannut, mutta toiminnallisen elokuvan ollessa tasolla, päästään ihan tyydyttävään tulokseen. Tehosteet ovat näyttäviä, eivätkä alienit ole täysin kahdella jalalla kulkevien sardiinien näköisiä. Hyvä homma!

Traileri

22. syyskuuta 2011

Movie Monday # 17 - Rakastaa, ei rakasta..

On aika palata Movie Mondayn haasteiden pariin kolme aikasempaa haastetta skipattuani. Mieleeni ei tullut mitää testosteroni macho elokuvaa, joka olisi erityinen suosikkini. Enkä saanut oikein jutun juuresta kiinni haasteessa, jossa kyseltiin elokuvaa, josta muut pitää, mutta minä en. Myöskään en keksinyt mitään elokuvaa, jonka ideologia olisi jotenkin itseeni merkittävästi vaikuttanut. Siispä, uusimman haasteen kimppuun:

"Onko olemassa joku näyttelijä, josta et aluksi ole pitänyt lainkaan, mutta joka nykyään kuuluu jopa suosikkeihisi? Muistatko vielä, mikä oli ensimmäinen elokuva, jossa näit kyseisen näyttelijän ensimmäisen kerran. Oliko hänessä, hänen roolissaan jokin tietty asia, mikä sinua ärsytti? Miten hän lopulta voitti sinut puolelleen?"

Vastaus kysymykseen on herra Robert Downey Junior

Vuodet, jotka olen herran edes oikeasti tunnistanut, pystyy laskemaan yhden käden sormilla. Aikaisemmin minulla ei ollut mitään käryä, kuka sen niminen tyyppi edes on. En ollut varmaan nähnyt yhtäkään hänen elokuvaansa tai jos olin niin eipä ollut mies jäänyt mieleen. Aloin sitten jossain vaiheessa olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät vain häntä tienneet, vaan pitävät myös arvossa. Erityisesti Iron manin tullessa, tiesin kyllä minkä niminen tyyppi näytteli pääosaa siinä pätkässä. Kuitenkaan en halunnut todellakaan nähdä sitä elokuvaa, sillä Robert Downey junior näytti minusta aivan vastenmielisen irvokkaalta siinä. Kamalat kuteet, kamala parta ja vanha kuin mikä, yöks. Huomatkaa, että vielä tässäkään vaiheessa en ollut oikeastaan nähnyt miestä missään elokuvassa kunnolla.


Täyskäännöksen tekevä elokuva oli Kiss kiss bang bang. Muistan jo alkumetreillä silmämunieni muljahtavan kuopissaan: "Ei tämä voi olla sama mies! Tuohan on karismaattinen kuin mikä, miehekkään komea, mutta samalla aivan lutunen! Mitä ihmettä?" Sherlock Holmes lisäsi vain löylyä kiukaalle ja alkuasenteet kaikkosivat Saharaan.


Nykyään voisin katsoa elokuvan vain pelkän Robert Downey Juniorin takia ja hän kuuluu aivan kärkikastiin listassa suosikkinäyttelijöitäni.

20. syyskuuta 2011

Kuin kaksi vadelmaa


Lupailemani jatko juttuun Kuin kaksi mustikkaa pääsee vihdoin uunista ulos! Kuin kaksi mustikkaa pitää edelleen tilastoissa kärkipaikkaa kaikista luetuimpana juttuna naurettavan suurilla kävijämäärillä. Eniten voin syyttää siitä herroja Neil Patrick Harrisia ja Chris Mastersonia, jotka komeilevat hakusanoissa ensimmäisellä sijalla. Ja nyt kun kerran heidät mainitsin, niin voin laittaa ovelasti heidät tämänkin jutun tunnisteisiin muhahahahahaaaa!

Kyseessä on siis kokoelma elokuva-alan ihmisiä, jotka omasta mielestäni ovat kuin kaksi marjaa.



- Vanessa Hudgens (High School Musical, Sucker Punch) ja Mila Kunis (70s Show, Black Swan) eivät koskaan ole menneet sekaisin keskenään, mutta yhdennäköisyyden olen aina pistänyt merkille.




-Laittoman kauniiseen Monica Bellucciin (Grimmin veljekset, Shoot 'em Up, Matrix Reloaded & Revolutions) olen saattanut kerran erehtyä yhdistämään Julie Dreyfusin, jonka itse muistan oikeastaan vain roolista Kill Bill elokuvien Sophie Fatalena.



-Michael Cera (oikealla) nousi tietoisuuteeni elokuvista Juno ja Year One. Nähdessäni Social Networkin trailerissa Jesse Eisenbergin (vasemmalla), pisti jonkinlainen yhteneväisyys silmääni.




-Noidan oppipoika elokuvassa näytellyt Teresa Palmer muistuttaa ulkonäöllisesti hieman tunnetumpaa Kristen Stewart:ia. Kristenillä (josta en edes vaivaudu muistuttamaan mistä elokuvasta hänet pitäisi tuntea) tosin on kookkaampi leuka.




-Herrat Daniel Day-Lewis (There Will Be Blood, Gangs of New York) ja Jeremy Irons (Rautanaamio, Eragon, Scarin ääni Leijonakuninkaasta) ovat molemmat karismaattisen näköisiä kavereita, mutta kuitenkin tarpeeksi ainutlaatuisia molemmat etteivät ole koskaan sekoittuneet toisiinsa.




-Laskettu aika elokuvan trailerissa seikkaillut Michelle Monaghan (oikealla) vilahti siinä niin nopeasti, että luulin useammankin katselukerran jälkeen kyseessä olevan Kimberly Williams (vasemmalla), jonka tiedän elokuva/tv-sarjasta 10th Kingdom sekä tv-sarjasta Perheen kalleudet.




-Näistä kahdesta tunnetumpi on varmasti Ellen Page (oikealla) kuin Arielle Kebbel (vasemmalla). Ellen on tunnettu rooleistaan elokuvissa Inception ja Juno, kun taas Ariellen muistan nähneeni vain kauhu elokuvassa The Uninvited.




-Paul Rudd ja John Corbett ovat aivan takuulla menneet jo ihan henkilöinä sekaisin. John Corbett on se Sinkkuelämää tyyppi ja tuttu myös elokuvasta Kreikkalainen naimakauppa. Paul Rudd on taas näytellyt elokuvissa Paksuna sekä 40 v. ja neitsyt.




-Olisin voinut olla vaikka varma, että Margot Kidder (oikealla) elokuvassa Amityville Horror on sama henkilö kuin Karen Allen (vasemmalla), kun nimiä en silloin ulkoa muistanut. Karen Allen on tunnettu ensimmäisestä ja viimeisestä Indiana Jones elokuvasta. Uteliaisuuttani selvitin miltä naiset suurin piirtein näyttävät tänä päivänä (ikäeroa heillä on vain kolme vuotta) ja vitsit, he ovat kuin kaksi mustaherukkaa edelleen! (kuva alhaalla)








-Mielestäni nykyajan Orson Welles (oikealla) voisi olla Fringe tv-sarjasta ja muun muassa elokuvista Ocean's eleven ja Shutter tuttu Joshua Jackson (vasemmalla).




-Nykyajan James Dean taas on selkeääkin selkeämmin James Franco (127 tuntia, Eat Pray Love, Apinoiden planeetan synty).




-Claire Danesin (Romeo+Julia, Tähtisumua) ja Anna Paquinin (X-men, True Blood) erottaminen toisistaan kesti itselläni jonkin aikaa.




-Mark Strong ja Andy Garcia ovat hämmentävän samannäköisiä, mutten heitä ole koskaan erehtynyt sekoittamaan toisiinsa. Nenätkin ovat niin samanlaiset, että voisivat olla veljiä, serkkuja tai jotain. Mark Strong on tunnettu muun muassa elokuvista Sherlock Holmes ja Green Lantern. Andy Garcia on tunnettu roolistaan kolmannessa Kummisedässä.




-Amanda Seyfried (Mamma mia, Red Riding Hood, Rakkauskirjeitä Julialle) on tästä kaksikosta tunnetumpi. Oikealla puolella oleva nainen on mallina paremmin tunnettu Gemma Ward, jonka bongasin Amandan kaksoisolentona uusimmasta Pirates of the Caribbean-elokuvasta.




-Ensihetkestä kun näin Sarah Polleyn (Splice, Kuolleiden aamunkoitto) on hänestä tullut välittömästi mieleen Uma Thurman (Kill Bill, Pulp Fiction). Silmät ainakin on hankittu samasta paikasta!




-Javier Bardem (Menetetty maa, Eat Pray Love) ja Jeffrey Dean Morgan (Watchmen, P.S I love you) ovat taas niin samannäköisiä, että silmissä heittää. Taatusti heidät olen joskus railakkaasti sekoittanut, ennen kunnolla "tuntemista".

16. syyskuuta 2011

Valkoisenhain haaste

Kuten nimestä voi jo päätellä, bongasin tälläisen kyselyn Valkoisenhain blogista ja innostuin täyttelemään omat vastaukseni. Kopsailkaa ihmeessä omiin blogeihin ja muihin.


Elokuva, jonka olet nähnyt useamman kuin 10 kertaa.




Elokuva, jonka olet nähnyt useamman kerran elokuvateattereissa.



Näyttelijä, jonka elokuvan menisit katsomaan, oli leffa kuinka sukka tahansa.



Näyttelijä, joka puolestaan ei saa sinua katsomaan elokuvaa.



Elokuva, jonka osaat alusta loppuun ulkoa.



Elokuva, jota mielelläsi lainaat.



Elokuva, jota aina suosittelet kaikille.



Elokuva, joka saa sinut aina nauramaan.




Elokuva, joka saa sinut aina itkemään.





Myötähäpeällisin elokuva.





Elokuva, joka saa sinut nostalgisoimaan.





Viimeisin elokuvateattereissa nähty elokuva.





Ensimmäinen elokuvissa nähty raina.




Suosikki genresi elokuvissa.




Elokuva, jonka katsomista kadut.





Pelottavin/ahdistavin näkemäsi elokuva.




Elokuvahahmo, johon samastut.

Näitä on aiiiivan liian monia!



Omistamiesi DVD:eiden lukumäärä.



Viimeisin ostamasi elokuva.


joo, kyseessä on tv-sarja, mutta en pysty muistamaan mitä ostin sitä ennen!


Viimeisin näkemäsi elokuva.




Viisi elokuvaa, joista et ikinä luopuisi.





15. syyskuuta 2011

Hullu hölmö rakkaus


Ohjaaja: Glenn Ficarra & John Requa
Käsikirjoitus: Dan Fogelman
Pääosissa: Steve Carell, Julianne Moore, Ryan Gosling, Emma Stone, Analeigh Tipton, Marisa Tomei & Kevin Bacon
Kesto: 1h 58min
Ikäraja: 7

Steve Carell esittää sovinnaista ja joskin tylsää perheenisää Cal Weaveriä, jonka vaimo Emily pudottaa pommin heidän monen vuoden avio-onnensa jälkeen. Julianne Mooren esittämä Emily, joka on pitänyt yhtä Calin kanssa lukiovuosista asti, haluaa avioeron ja samaan syssyyn tunnustaa vielä pettäneensä miestänsä työkollegansa kanssa. Perheidylli vajoaa kaamokseen ja Cal hukuttaa murheensa alkoholiin baaritiskillä. Monien säälittävien kuppilailtojen jälkeen Ryan Goslingin esittämä nuori komistus saa tarpeekseen Calin itsesäälin katselusta ja ottaa tämän omaan henkilökohtaiseen koulutukseensa. Hurmuri tietää kaikki salat miten viedä naisilta jalat alta ja haluaa siirtää oppinsa eteenpäin sekä samalla saada Calin taas nauttimaan elämän antimista. Lemmenhuolista kärsii myös Calin ja Emilyn poika, joka on auttamattoman ihastunut tyttöön, jota ei voi saada. Lisänsä tarinaan tuo nuori juristi Hannah, joka löytää rakkauden yllättävästä paikasta.



Nähtyäni tämän elokuvan trailerin, en olisi osannut odottaa aivan näin hienoa ja älykästä romanttista komediaa. Romanttisen komedian leima tietyllä tavalla tahraakin tämän elokuvan mainetta, sillä leiman nähdessäni ainakin minä odotan näkeväni kevyttä höttöä, mutta Hullu hölmö rakkaus olikin totaalisen piristävää vaihtelua kategoriaan, johon se mukamas kuuluu.

Hullu hölmö rakkaus on komediapuoliensa ohella myös vakasti otettava, samaan tapaan kuin vaikka Juno tai Little miss sunshine. Nerokas dialogi, kivasti liioittelevat biisivalinnat ja karismaattiset hahmot näyttelijöineen tekevät tästä hienon elokuvan. Kaikista suurin ylläri tulee taatusti puun takaa, ellet ole jonkin sortin Sherlock. Oli myös hauska huomata Huippumalli haussa sarjasta näyttelijän uralle loikannut Analeigh Tipton lapsenvahdin roolissa.

Hullu hölmö rakkaus on itsevarma itsestään, ei ollenkaan hölmö, vain terveellä tavalla hullu ja esittää rakkauden sellaisena kuin se on. Ehdottomasti suosittelen!



Suosittelen myös tutustumaan leffan soundtrack:iin, josta esimerkkinä: Need your love ja Blood :)

12. syyskuuta 2011

Tunnistustehtävä 13

Hupsista, tää oli suunnitelmissa jo viime kuussa laittaa, mutta sitten se jotenkin unohtui. Eli oscarin arvoiset miesnäyttelijät vuosimallia 1983-1996. Minun mielestä ainakin nää vielä vaikeammat kuin vastaavat naisnäyttelijät tunnistustehtävässä 12.



Klikkaa kuvaa isommaksi!

11. syyskuuta 2011

The Tree of life


Ohjaaja: Terrence Malick
Käsikirjoitus: Terrence Malick
Musiikki: Alexandre Desplat
Pääosissa: Brad Pitt, Sean Penn & Jessica Chastain
Kesto: 2h 15min
Ikäraja: 11

"Se tutkailee ihmiselämän piinaavimpia ja henkilökohtaisimpia kysymyksiä niin intiimin kuin kosmisenkin kaleidoskoopin läpi. Elokuvan impressionistinen tarina kertoo Yhdysvaltain Keskilännessä 1950-luvulla asuvasta perheestä. Tarinassa seurataan perheen vanhimman pojan elämänkaarta lapsuuden viattomuudesta aikuisuuden pettymyksiin hänen yrittäessään käsitellä monimutkaista suhdetta isäänsä (Brad Pitt). Jack (jota aikuisiällä esittää Sean Penn) tuntee olevansa modernissa maailmassa eksynyt sielu, joka etsii vastauksia kysymyksiin elämän alkuperästä ja tarkoituksesta kyseenalaistaen samalla uskon olemassaolon. Malickille ominaisten kuvastojen kautta saamme nähdä, miten sekä luonto että henkisyys muovaavat paitsi yksilöiden ja perheiden elämää, myös kaikkea elämää ylipäätään." (lainattu studio123 nettisivuilta)


Kaiken yltiöpäisten hehkutusten saattelemana lähdin sitten odotukset korkealla katsomaan tätä oodia elämälle. Aion olla täysin rehellinen: en tajunnut tätä elokuvaa enkä saanut siitä oikeastaan muuta irti kuin suurta hämmennystä. Olen ajatellut itseni tajuavan ja suodattavan hyvin hieman surreliastisempiakin elokuvia, mutta nyt tuntuu että joko olen vain niin urpo etten tajua tätä "mestariteosta" tai kukaan ei kehtaa myöntää suurten tekijöiden edessä että heilläkään ei ole mitään hajua mitä tapahtui. Joka tapauksessa olin iloinen kun tajusin elokuvan olevan viimein ohi, sillä se kesti aivan liian pitkään eikä edes lopussa saada mitään selviötä yhtään mihinkään.

Elokuvateknilliselle puolelle pystyn antamaan pojoja: kuvakulmat ovat erikoisia ja upeita kuvia tulee tuutin täydeltä. Näyttelijät myös ovat hyviä sen ajan mitä he pääsevät haahuilemaan ruudussa. Ihmismielen tuntojen kuvaus onnistuu mainiosti, joka olikin ainoa punainen lanka jonka löysin. Oikeasti luulin tämän keskittyvän ihmishenkilöihin eikä täysin hatusta vedettyihin visuaalisesti näyttäviin kohtaus jaksoihin, jotka toki menevät otsikon "elämä" alle, mutta mikä sinne ei menisi? Dinosaurukset on siistejä ja hienoja, mutta oikeasti miten ne nyt liittyvät yhtään mihinkään?

Kuulemma tämän elokuvan tajuaa vasta useiden vuosien kuluttua, joten sitä odotellessa tämä urpo katselee ainakin jotain aivan muuta...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...