29. heinäkuuta 2011

Bad Teacher


Ohjaaja: Jake Kasdan
Pääosissa: Cameron Diaz, Lucy Punch, Justin Timberlake, Jason Segel,
Kesto: 1h 30min
Ikäraja: 13


Elizabeth Halsey (Cameron Diaz) on ihanteellisen opettajan täydellinen vastakohta: itsekeskeinen moraaliton nainen, joka ei arkaile ilmaantua tunnille krapulassa tai polttaa pilveä koulun pihalla autossaan. Niin ikään itse opetus ei kiinnosta pätkääkään ja Elizabethin tunnilla katsotaankin yleensä vain videoita. Kaiken tämän nainen kestää läpi olettaen, että pystyy ottamaan pian lopputilin, napattuaan itsellensä rikkaan elättäjän. Asiat eivät mene kuitenkaan suunnitelma A:n mukaan, kun miehelle riittää ja tämä heittää Elizabethin ulos asunnostaan ja rääväsuinen nainen joutuu jatkamaan työssä, jota hän niin syvästi inhoaa. Hänellä on kuitenkin suunnitelma B: etsiä uusi elättäjä ja sopiva ehdokas ilmaantuukin koululle silmäämiellyttävän sijaisopettajan (Justin Timberlake) muodossa. Pahaksi onneksi Elizabeth ei ole kuitenkaan ainoana kilpailemassa miehen huomiosta, vaan hänen täydellinen opettajakollegansa Amy (Lucy Punch) on myös noteerannut mukavan ja kivannäköisen sijaisopen. Kilvan paisuessa sivussa seuraa myös Elizabethistä kiinnostunut fiksunoloinen ja rento "pelkkä liikunnanope" (Jason Segel). Elizabeth pistää oman elämänsä ja koulunsa sellaiselle sykkyrälle, että lopulta joutuu katsomaan itseään peiliin ja kohtaamaan sen mitä sieltä katsoo takaisin.



Keppoista mustaa komediaa edustava Bad Teacher on ennalta-arvattava, mutta ihan piristävä tapaus. Tapaus ei ole syvällinen, hiuksianostattava tai sydämen tykytyksiä aiheuttava, mutta menettelee. Mieluisaa katsottavaa tästä elokuvasta tekevät roolihahmot ja heidän suoritukset: Cameron Diaz istuu onnistuneesti pahasisuisen open korkkareihin ja hetket jolloin Elizabethilla on "jos katse voisi tappaa"-ilme, ovat mainioita. Justin Timberlake tekee pilaa omalla kustannuksellaan ja etenkin herran lauluosuudessa sai nauraa tuntien hänen oikeat taitonsa laulun saralla. Lucy Punch ja Jason Segel myöskin lisäävät katsomisintoa.

Vaikka Elizabethin hahmo on etenkin alussa niin räävittömän kamala, jossain vaiheessa elokuvaa alkaa kuitenkin kaikesta törkeydestä huolimatta pitää Elizabethin puolia. Yhdessä vaiheessa elokuvaa havahduinkin miettimään "saako tästä nyt tykätä, vaikka se tekikin noin väärin". Kaiketi syy on Diazin karismassa ja Elizabethin tietynlaisessa itsensä hyväksymisessä loppuvaiheilla. Kenties.

Bad Teacher studio123:ssa ainakin vielä sunnuntaina sekä maanantaina klo 19.30. Suosittelen kevyen ja räävikkään komedian ystäville. Traileri antaa elokuvasta aika todenmukaisen kuvan:

24. heinäkuuta 2011

Tunnistustehtävä 11

Tässä kuussa tulee tälläinen bonus tunnistustehtävä piristeenä noiden kahden oscar-aiheisen jälkeen. Animaatioiden suurkuluttajana halajan tietää, mitkä Dreamworksin tuotokset ovat kyseessä. Klikkaa kuvaa isommaksi:


23. heinäkuuta 2011

TV Poiminta: Narnian tarinat: Velho ja leijona


Sunnuntai 24.7, Nelonen klo 21.00
2005, Yhdysvallat, Iso-Britannia
Ohjaaja: Andrew Adamson
Pääosissa: William Moseley, Anna Popplewell, Skandar Keynes, Georgie Henley, Tilda Swinton, Liam Neeson & James McAvoy
Kesto: 2h 14min
Ikäraja: 11


Neljä sisarusta Lucy, Edmund, Peter ja Susan joutuvat lähtemään Lontoon kodistaan monen muun lapsen tavoin pakoon pommituksia. Evakkopaikkana on vanhan professorin omistama kartano. Lapset löytävät vahingossa vanhan vaatekaapin kautta tien maagiseen paikkaan nimeltä Narnia. Narniassa vallitsee ikuinen talvi, jonka on langettanut Valkea velho, joka pitää itseään Narnian hallitsijana. Nelikko saa selville heidän olevan tärkeä osa tulevia tapahtumia ja taistelu Narnian vapauttamisesta voi alkaa. Mukana on muun muassa puhuvia eläimiä, kentaureja, fauneja ja mahtava Aslan-leijona.


Velho ja leijona on tullut töllöstä jo ainakin pari kertaa aikaisemmin, mutta ei se estä uudelleen katsomista. Narnian elokuvaversioista tämä on edelleen kaikista onnistuinein ja kirjanakin se on oma kestosuosikkini kaikista seitsemästä. Kirjan kuitenkin ollessa selkeästi lasten kirja (teksti lyhyttä ja töksähtelevää) palaan paljon mielummin elokuvaversion pariin, joka noudattaessaan todella tarkasti kirjaa, ajaa saman asia, mutta paremmin. Kyseessä ei ole fantasiaelokuvien mestariteos, mutta jotain maagisen ihanaa erityisesti tästä ensimmäisestä löytyy. Lasten saapuessa lumiseen Narniaan se on kuin talven ihmemaa. Taas lumen väistyttyä ja satuolentojen loikkiessa ulkosalla, tulee mieleen jokin kesäyön unelma. Lucya esittävä suloinen pieni Georgie Henley on osuva valinta ja Tilda Swinton tuo androgyynillä olemuksellaan jotain uutta Valkean velhon hahmoon. Kaikista sympaattisin on kuitenkin James McAvoy (Xavier! Muistakaa maanantaina X-men-viimeinen kohtaaminen subilla) Tumnus faunina.


19. heinäkuuta 2011

Movie Monday # 8 - Lapsuuden sankarille

Edellinen haaste Gone but not forgotten jäi nyt tietoisesti tekemättä, sillä vielä ei ole kuopattu kovin monta itselleni todella todella tärkeää ja tuttua näyttelijää. Tietenkin esimerkiksi Heath Ledgerin, Brittany Murphyn, Richard Harrisin ja Dennis Hopperin kuolemat harmistutti, mutta kukaan heistä ei ole vielä ollut niin suuri henkilökohtainen menetys, että elämä ei jatkuisi.

Movie mondayn uusi haaste:

"Aiheena tällä viikolla ovat siis lapsuudessa nähdyt elokuvat, jotka vaikuttavat elämässäsi yhä edelleen. Moni meistä elokuvafaneista on aloittanut harrastuksensa jo lapsena. Mikä tai mitkä olivat ne elokuvat, jotka vaikuttivat sinuun eniten lapsena ja/tai nuorena? Voit esitellä aihetta siltä kantilta, mikä teki sinusta leffafanin, joka yhä edelleenkin rakastaa raahautua elokuvateatterin pimeyteen jopa kesäkuumalla? Tai voit kertoa suurimmista leffaelämyksistäsi lapsena, olivatpa ne sitten ihania, kamalia, pelottavia, traumaattisia, lumoavia, itkettäviä tai mitä tahansa tuolta väliltä. Pääasia että lapsuudessa näkemälläsi elokuvalla on ollut sinuun lähtemätön vaikutus."

Jotta tämä ei mene itsensä toistamiseen, rajaan tämän 90-luvun elokuviin ja näin ollen sormusten herrat ym. eivät tule taas käsiteltäväksi. Lapsuuteen liitän vahvasti animaatio elokuvat, eikä vain mikään perus disney, vaan moni muu. Omia ikisuosikkeja ysärianimaatioista on: Leijonakuningas (1994), Pocahontas (1995), Toy Story (1995), Hercules (1997), Kaunotar ja hirviö (1991), Tarzan (1999), Taikamiekka-Seikkailujen Camelot (1998), Balto (1995) ja Anastasia (1997). Muita 90-luvun mieleenpainuvia elokuvia on: Babe (1995), Matrix (1999), Muumio (1999), Titanic (1997), Men in black (1997), American beauty (1999), Apollo 13 (1995), Braveheart (1995), Forrest gump (1994) sekä kauhurainat (scream, tiedän yhä mitä teit viime kesänä, kauhun oppitunnit ym.) ja katastrofileffat (armageddon, independence day, deep impact). Lista jatkuu vaan, mutta yhden haluan nostaa nyt ylitse muiden:


Jurassic Park (1993)




Isla Nublarin saarelle aiotaan avata puisto, jossa on DINOJAA! On iiiisokaulainen Brachiosaurus, kolmisarvi Triceratops, harjalisko Stegosaurus, Velociraptorit ja kaikkien dinojen kingi T. rex! Ikäänkuin ei olisi jo tarpeeksi jännittävää pikku mukuloille, ne dinot pääsee vielä karkuun aitauksistaan! Tää oli niiiiiiin siisti leffa ja onhan se edelleen. Samoihin aikoihin oli muutenkin hirveä dinovillitys menossa mulla ja tän leffan jälkeen se vaan paheni. Pikkuisia dinoleluja pursui ulos ovista ja ikkunoista, aijai ihania muistoja. John Williamsin musiikki toimii kuin aikakoneena takaisin 90-luvulle:


18. heinäkuuta 2011

Harry Potter and the Deathly Hallows part 2


Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 2
Ohjaaja: David Yates
Käsikirjoitus: Steve Kloves
Musiikki: John Williams & Alexandre Desplait
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Emma Watson, Rubert Grint, Ralph Fiennes, Alan Rickman, Gary Oldman, Helena Bonham-Carter, John Hurt, David Thewlis & Maggie Smith
Ikäraja: 11
Kesto: 2h 5min


Olin vain 9-vuotias, kun ensimmäinen Potter kirja julkaistiin Suomessa. Olin 12-vuotias, kun Viisasten kiven elokuva versio tuli ensi-iltaan. Olin 19-vuotias, kun viimeinen Potter-kirja julkaistiin. Nyt 22-vuotiaana näin viimeisen Harry Potter-elokuvan eilen studio123:ssa ja nyt se sitten on ohi, ei enää uutta Potteria odotettavana. Monella muulla kirjojen ja elokuvien ystävällä varmaan sama kysymys mielessä "Mitäs tässä nyt sitten pitäisi tehdä?". Kun on kirjaimellisesti kasvanut Potterien mukana tai minun tapauksessa Danielin mukana, joka on samanikäinen kanssani, kokee pieniä vaikeuksia käsittää "Kaiken päättymistä". Samalla myös on seesteinen ja tavallaan tyytyväinen olo. Vaikea uskoa, että tulee enää vastaavanlaista, yhtä suurta ilmiötä kuin Harry Potter on ollut. Tiedän kuitenkin puhuvani monen puolesta, jos nostan taikasauvaa J.K.Rowling:lle ja kiitän häntä lapsuuteni/nuoruuteni/aikuisuuteni värittämisestä, Kiitos!


Viimeinen elokuva noudattaa tarvittavan uskollisesti kirjan juonta, joten opuksen läpi kahlanneille ei tule suuria yllätyksiä. Tämä ei varmastikaan vähennä katsomisnautintoa tippaakaan, vaan päinvastoin asioissa pysyy paremmin mukana. Itsekin lukaisin kirjan vielä kertaalleen muistinvirkistykseksi ennen elokuvan katsomista ja olen erittäin tyytyväinen, että niin tein. Todella vaikea kuvitella, millaista olisi katsoa elokuvat ilman, että on lukenut kirjat, sillä monesti kirja selittää vielä perusteellisemmin ja ehtii syventyä asioihin, puhumattakaan sitten tapahtumista ja henkilöistä, jotka eivät elokuvaan ole mahtuneet.


Edellisen osan lopussa Voldemort sai käsiinsä yhden kuoleman varjeluksista: seljasauvan, ryöväämällä sen Dumbledoren haudasta ja nyt hän uskoo olevansa voittamaton. Harry, Ron ja Hermione jatkavat hirnyrkkien (=voldemortin sielun palasten) etsintää. Matka johtaa pieneen vierailuun velhojen pankki Irvetaan ja lopulta Tylypahkaan, joka toimii tiluksineen lopullisena taistelutantereena. Luvassa on kylmiä väreitä, kirpaisevia kuolemia sekä kyyneleitä.


Kuoleman varjelukset osa 2 oli kertakaikkisen nautittava kokonaisuus: pelkkänä elokuvana oikein katsottava, mutta saagan päätösosana myöskin pienoinen spektaakkeli, jossa ei kuitenkaan ammuta yli. Myönnän myös kaikista kriittisimpien lasieni jääneen kotiin ja menneeni paikalle fantasiaelokuvien fanina ja suurkuluttajana, mutta mitäs sitten. Kalkaroksen osuus oli paremmin toteutettu kuin odotin ja se sai tarpeeksi aikaa valkokankaalla. Monen monet muutkin sivuhahmot toimivat mainiosti, mutta päällimäisenä jäi mieleen Maggie Smithin Minerva McGarmiwa, josta nähdään taisteluissa hurjempaakin puolta. Lopun kurkkaus tulevaisuuteen oli huomattavasti parempi kuin kirjan lässylää versio (ainoa osa, mistä en vikassa kirjassa pitänyt), vaikka pääkolmikon ikääntyminen olikin vähän hupaisan näköistä. Loppuun oli saatu elokuvan keinoin sitä lämpöä, joka hohkasi vahvimmillaan ensimmäisessä elokuvassa ja tässä sitoo nyt Potter-saagan yhteen pussukkaan kauniille rusetille.

Katsoin elokuvan 2D-version ja kerrankin sen ollessa tarjolla suosittelen sitä vahvasti, sitten kun olette valmiina päättämään oman Potter-matkanne :)

14. heinäkuuta 2011

Kuoleman varjelukset ensi-ilta kuvia

Eilen (eli tiistaina, sillä vaikka nyt ollaan jo torstain puolella, elän vielä keskiviikossa) oli viimein studio123:n oma harry potter tapahtuma, missä sain kunnian olla rohkelikon tuvan johtajana, apuopettajana, vaikka hahmoni olikin joku "Hermione gone red head". Koko tapahtuma veti ihmisiä paljon odotuksia enemmän ja niiin moni oli pukeutunutkin! Saatiin hyvät pippalot aikaiseksi. Kun ensimmäinen lastillinen faneja oli saapunut velhobussilla ja suurin osa paikalla, aloitettiin tupiin jako. Lajitteluhattu ei ollut puheliaalla päällä, vaan välitti tiedon minulle tiedon telepaattisesti. Lajitteluhattu ei jättänyt kuitenkaan huomaamatta, jos jos joku oli selkeästi tiettyyn tupaan suuntautunut: esimerkiksi hattu ei epäröinyt kauaa sijoittaa Harry Potteria Rohkelikkoon.

Tekemiset oli jaettu neljään eri pisteeseen, missä jokainen tupa vuorollaan suoritti tehtäviä. Minun pisteessä yhdisteltiin oikein liemien nimiä ja opiskeltiin taika-ainesosia. Muissa pisteissä oli: potter tietokilpailu, loitsunlaatimis tunti ja tupakuvien ottamispiste. Näiden jälkeen seurasi viesti muotoinen luudalla lentokilpailu, jossa Luihuinen vei voiton. Koko tehtävien ajan olivat tuvat kerryttäneet pisteitä joukoilleen ja ennenkaikkea huispausvoiton pisteiden takia se Luihuisten tupa vei tupamestaruudenkin, mutta Rohkelikko oli hienosti toisena! Eikä kaksi muutakaan tupaa jääneet kovin kauas: Puuskupuhin laatima elokuvan aloitus-loitsu valittiin parhaimmaksi ja Korpinkynsien yhteishenki oli hyvä, eivätkä he luovuttaneet tiukkojen paikkojenkaan edessä.

Tapahtuman jälkeen suurin osa oppilaista meni pitsalle ja palasivat katsomaan kuoleman varjeluksten ensimmäisen osan näytöstä yhdeksältä. Elokuva saatiin alkamaan puuskupuhien loitsulla ja oikealla sauvaliikkeellä. Toisen osan yönäytös oli niin suosittu, että kahteen muuhunkin saliin pistettiin näytökset. Yläkerran pääsalissa elokuva uskalsi alkaa taas loitsun kuultuaan. Oli kokonaisuudessaan ihan hirmuisen kiva ja antoisa päivä : )

Eilen en ehtinyt itse kuvata yhtään mitään, joten kuvailin sitten tänään studion koristuksia. Tässä kuvasatoa:




















































Tämä viimeinen kuva ei ole minun ottamani ja se on ainoa mikä on itse tapahtumassa otettu. Lisää itse tapahtuman kuvia voi katsoa studio123:n facebook sivuilta.

Ja täällä edellisen osan ensi-illasta tunnelmat ja kuvatukset. Ja sitten vielä loppuun mainostan Harry Potter aiheista roolipeli sivustoa, jonne olen tehnyt kuvituksia:

www.sevenyearsofmagic.net

11. heinäkuuta 2011

Blogin 1-vuotispäivä

Tasan vuosi sitten julkaisin ihka ensimmäisen blogipostaukseni, jossa esittelin vanhoja elokuvalippujani jutussa Elokuvalippu historiani. Muutamaa päivää ennen sitä olin luonut tämän blogin, mutta virallisena syntymäpäivänä pidän kuitenkin tätä päivää.

Vielä pari vuotta sitten en olisi voinut kuvitella itseäni pitämässä pystyssä minkään sortin blogia, vaan jos joku olisi tullut minulle vastaavaa ennustamaan, olisin nauranut itseni kuoliaaksi. Ajatus elokuva-aiheisen blogin pitämiseen sai alkunsa, kun noin vähän päälle vuosi sitten studio123 haki facebookin välityksellä vapaaehtoisia bloggaamaan elokuvia. Aluksi vain huvittelin ajatuksella "mitä jos"-tyyliin ja sitten jo maistelinkin sitä, mutta en sitten kuitenkaan kehdannut tarjoutua. Sitten vähän ajan kuluttua minulle iski tämä mielenhäiriö hakea studio123:een töihin ja samalla päätin, että jos sinne pääsen niin aivan varmasti bloginkin perustan. Tässä sitten ollaan.

Alkuinnon vallitessa kirjoitin ylös lukemattomia ideoita, mistä tehdä juttua ja kaikki nämä ovat minulla hyvässä tallessa edelleen ns. sadepäivien varalle. Sadepäiviä ei kuitenkaan ole tullut montaa vastaan, vaikka olin melkein vakuuttunut siitä että muutaman kuukauden päästä jo intoni lopahtaa tai homma muuttuu jollain muulla tavalla vastenmieliseksi. Mutta ei niin ei, sillä vieläkin jaksaa aidosti kiinnostaa ja vieläkin jaksan innostua jos keksin jonkin uuden mielestäni hienon aiheen. Lähtökohtana onkin aina ollut kirjoittaa aiheista, joista haluaisin itsekin lukea, eikä ottaa liikaa paineita, vaan pitää hauskaa.

Blogiin on kerääntynyt tämän yhden vuoden aikana 27 lukijaa (plus 2 bloglovinin kautta). Käyttäjätilastoissa käyrät ovat kohonneet ajan mittaan: lokakuu 2010 oli hiljaisin: 313 katselukertaa ja maaliskuu 2011 pitää taas kärkisijaa: 2 165 katselukertaa.

Top5 luetuimmat jutut ovat:

1. Kuin kaksi mustikkaa (744)
2. Kaksin karkuteillä (373)
3. Pirates of the Caribbean: on stranger tides (297)
4. 3D-laseista (254)
5. Oscar-gaala 2011 (167)



Sinin leffablogi kiittää ja kumartaa ja tarjoaa itselleen synttärilimun

Ps. Kuin kaksi mustikkaa jutusta sopii odottaa 2. osaa kuin myös 3D-laseihin palaamme vielä uudemman kerran

10. heinäkuuta 2011

Tiistaita odotellessa

(teksti on kirjoitettu eilen illalla)

Ihan kohta on keskiyö ja ollaan saatu tämänpäivän ”potteroinnit” pulkkaan. Täysin tarkkaa tietoa en voi antaa, mutta assistentin kanssa on kyhäilty yhtä sun toista 12. päivä potter-riehaa varten, mutta ihanaa olla loppusuoralla. Ulkoa on keräilty tavaraa, on keitetty, veistelty, leikattu ja neulottu.

Toissa päivänä otin itsekin osaa Potter maratoniin ja kävin katsomassa Feeniksin killan. Kaikista elokuvista juuri se on huonoiten muistissa ja onhan se ihan ainutlaatuista nähdä taas leffateatterissa ja vielä täysin tietoisena siitä, että ympärillä on kunnon Potter faneja. Muutenkin oli mielenkiintoista seurata töissä ollessa koko Maratonin alkua, kun samanhenkiset ihmiset ja tutut naamat kokoontuivat joka päivä samaan paikkaan samaan kellonaikaan. Moni kantoi passiaan suurella ylpeydellä :)

Jotkut ovat saattaneet huomata muutamia potter yksityiskohtia, jotka ovat jo ilmaantuneet studio123:een, mutta jos näitä ei ole vielä huomannut niin kannattaa ainakin katsastaa ulkoseinä, jolle on ilmaantunut aika ”vaatimattoman kokoinen” pimeän piirto. Piirto toteutettiin yhteispelinä meidän luovan tiimin kesken ja on se hienoa nähdä se liehumassa oikealla paikallaan, nimimerkillä spraymaalinvihreätsormet.


Muistutan vielä potter härdelliin osallistuvia velhobussilla tulijoita tarkistamaan poimittaislinjan reitin ja aikataulun, ettei kauempaa tulijoiden tarvitse luudalla liihotella paikalle.

Anjala Maris Cafe 17:00
Inkeroinen (as.) 17:10
Myllykoski (as.) 17:20
Koria 17:30
Kuusankoski 17:40
.... siitä porukka ulos ja uusi kierros:
Kouvola matka-asema 17:50
Kuusankoski 18:00.

9. heinäkuuta 2011

Hobittipäivitys 6

Tähän asti tapahtunutta:

Rob Kazinsky on joutunut jättämään roolinsa Filinä ja tilalle tulee Dean O'Gorman. Luke Evans esiintyy Bardina, Barry Humphries:stä tulee Goblin King ja Lost-sarjasta tuttu Evangeline Lilly nähdään Tauriel haltijana. Lisäksi oma kaikista odotetuin julkistus on selvillä, nimittäin Smaugin äänenä kuulemme Benedict Cumberbatchia. Hieno uutinen siinä mielessä, että mies on minulle ainakin tuntematon ja tavallaan toivoinkin jotain jota en tunne ennestään. Hauska yhteensattuma kuitenkin on, että Cumberbatch on esittänyt tv-sarjassa Uusi Sherlock itse Sherlock Holmesia ja samassa sarjassa Watsoia on esittänyt Bilboa esittävä Martin Freeman.

Peter Jackson hemmottelee tasaisin väliajoin fanejaan kuvilla ja videoilla tapahtumista. Ensimmäiset viralliset kuvat voit katsoa täältä ja ohessa samaisesta lähteestä poimittu kuva kääpiöistä:

(kuvan tarkka lähde)

Eikä siinä vielä kaikki, vaan nyt jos painat alapuolella olevan videon play nappulaa, näet materiaalia elokuvan tuotannosta, Kiitos Peter!



(lähde1, lähde2)

7. heinäkuuta 2011

Transformers 3


Ohjaaja: Michael Bay
Käsikirjoitus: Ehren Kruger
Pääosissa: Shia LaBeof, Josh Duhamel, John Turturro, Tyrese Gibson, Rosie Huntington-Whiteley & Patrick Dempsey
Ikäraja: 11
Kesto: 2h 34min

Transformers: Kuun pimeä puoli starttaa kuulentojen ajalta, kun astronautit löytävät kuusta pakkolaskun tehneen muukalaisaluksen. Myöhemmin selviää tämän liittyvän keskeisesti Autobottien ja Decepticonien iänikuiseen välienselvittelyyn. Sillä aikaa sankarimme Sam Witwicky aikaisemmista uroteoistaan huolimatta kamppailee työhaun ja tavallisen romu autonsa kanssa. Miehiseen egoon kolauksia tuo muun muassa se seikka, että uusi tyttöystävä tienaa rutosti enemmän ja käytännöllisesti katsoen elättää Samin. Autobotit elävät maapallolla auttaen ihmisiä heidän pienen mittakaavan konflikteissaan, mutta aina valmiina todellisten vihollistensa paluuseen. Decepticonit totetuttavatkin katalia suunnitelmiaan kaikessa hiljaisuudessa ja ennenkuin niistä päästään todella selville, ollaan jo syvällä suossa.

Transformes 3 on ihan viihteellinen toimintapläjäys, josta kuitenkin löytyy paljon kritisoitavaa. Alku on lupaava yhdistellen taidokkaasti historiallista matskua autobotteihin aina itse tarinasta kuvakulmiin. Tämän jälkeen elokuva ei sitten kävele enää yhtä suorassa, vaikka yritystä pilkahtelee siellä täällä.


Sam Witwicky hahmo vielä menee, mutta esimerkiksi hänen vanhempien täysin turha esiintyminen aiheuttaa vain kysymyksen "Miksi, oi miksi??". Niin ikään uusi tyttö on fyysisesti häikäisevä ilmestys, mutta taas aivan hyödytön henkilö. Henkilökohtaisesti ajatellen Sam olisi voinut pysyä sinkkuna, kun kerran Megan Fox oli saanut potkut ja hänen hahmonsa ero Samista kuitataan mahdollisimman nopeasti epämääräisillä selityksillä. Näin elokuvan ei olisi edes tarvinnut pysähtyä miettimään tälläisiä asioita, joihin sillä ei ole alkuunkaan riittävää syvyyttä ja käsittelykykyä. Sivuhahmojen joukosta löytyy toimivampia tapauksia: aikaisemmista osista tuttu Simmons, hänen avustajansa Dutch ja elokuvan ainoa kunnollinen naishahmo Mearing. Lisäksi ilolla katselee personoituja autobotteja, jotka on edelleen niin upean näköisiä ja kuuloisia.

Kaikesta kriitikistään ja lievestä liikapituudestaan huolimatta, ei tämän katsomisen kaduta. Moni aidosti siisti toimintakohtaus vastaa tarpeeseen ja auttaa yli kuoppien. Yllättäen 3D on jopa jossain käytössä. Ensimmäisen Transformes elokuvan tasolle en usko että koskaan päästään näillä jatko-osilla, mutta ne ajavat kuitenkin oman tarkoituksensa toimintaviihteenä.

Artun juttu samasta elokuvasta täällä

6. heinäkuuta 2011

Tunnistustehtävä 10

Edellistä tunnistustehtävää apinoiden haluan tietää seuraavien miesnäyttelijöiden henkilöllisyyden. Samalla he edustavat miespääosa oscarin voittajia vuosilta 1997-2009.


Klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin ei tarvitse tihrustaa :)

5. heinäkuuta 2011

Minulla on potter fiilis

Eilen alkoi Studio123:ssa tylypahkan pitkä oppimäärä ja voi sitä noitanostalgiaa, kun kuikuili ja kuunteli Viisasten kiveä. Sisällä kuplivaa potter hypeä voi lisätä katsastamalla seuraavaa:




Symppis musavideo rohkelikkotytöstä ja luihuispojasta :)




Tulevan potterin trailer uusiksi laitettuna Inceptionin Mind Heistin säestämänä aijaijai!


Faneille näperrettävää: Täällä jonkun ihanan ihmisen kotitekoinen Kelmien kartta. Tulosta ja taittele omasi!

Movie Monday # 6 - Tylsä klassikko

Tällä kertaa Movie Mondayn haaste antaa tilaisuuden myöntää, jos et pystynytkään näkemään samaa hohtoa kuin muut jonkin arvostetun elokuvaklassikon kohdalla.

"Elokuva on klassikkomaineessa. Se sai hyvät arvostelut ja kaveritkin kehuivat. Se voitti kenties myös liudan palkintoja. Odotukset olivat korkeat. Kun vihdoin näit sen, se oli mielestäsi typerä, turha, tylsä tai jotenkin muuten pettymys."

Kovin pienellä vaivalla valitsin neljä kuvaukseen sopivaa elokuvaa ja tässä ne tulevat perusteluineen:


Manaaja (1973)

Kaikkien kehujen jälkeen todellakin odotin tältä jotain, mutta elokuva oikeastaan vain huvitti (eikä niin hyvässä mielessä). Kaiken lisäksi olin vielä lapsi tämän nähdessäni, joten olisi luullut tämän pelottavan, koska pelottavuus on itselleni eräs tärkeimpiä kriteerejä, kun on kyseessä kauhuleffa. Manaaja on minulle vain "kauhuleffa".


Hohto (1980)

Oikeastaan en ole pitänyt mistään Stephen King filmatisoinneista ja moni onkin sanonut, että kirjat ovat paljon parempia ja toimivampia. En ole siltikään lukaissut yhtäkään noista opuksista, kun on jäänyt niin pliisu olo näistä elokuvistakin. Hohto on sentään sieltä paremmasta päästä, mutta en siltikään ymmärrä, mikä siinä nyt on niin hienoa. Elokuva oli tylsä, outo eikä pelottanut nimeksikään.


Kummisedät (1972, 1974, 1990)

Tästä trilogiasta kaksi ensimmäistä ovat selkeästi parempia kuin viimeinen osa. Etenkin ensimmäinen on elokuvateknillisesti hieno, jopa mestarillinen, mutta oikein muuta en saanutkaan näistä irti. Tunnetasolla jäin täysin kylmäksi ja tuntui ettei näissä tapahdu yhtään mitään. Sitten vielä elokuvien kestot, miksei kukaan varoittanut minua? Nää on pitkiä kuin nälkävuosi, tuntuu että jokainen kestäisi sen kuusi tuntia. Itseasiassa kolmannen osan katsomiseen menikin se viitisen tuntia, sillä paussetin elokuvan aina välillä ja tein jotain muuta.


Panssarilaiva Potemkin (1925)

Tämä katsottiin koulussa elokuvahistorian tunneilla ja opettaja oli kyllä selittänyt miksi tämän on niin hieno elokuva ja tärkeässä asemassa jne. Yritin pitää mieleni avoinna, mutta mielenkiinto lopahti kyllä nopeasti, kun elokuvassa ei tuntunut olevan päätä eikä häntää. Ja juuri kun se luuli loppuvan, niin turha luulo: samaa juoksentelua vielä vähän lisää. Tämän kestohan on oikeasti vain 1h 15 min..... Ja sitä miksi en ymmärtänyt tämän päälle ei voi pistää senkään piikkiin, että elokuva on "liian vanha", sillä tykkäsin taas kovasti esimerkiksi Nosferatusta (1922), joka on tätä vanhempi.


Kaikista mielipiteistäni huolimatta, suosittelisin jokaista katsomaan nämä (tai no potemkinin voi jättää pois ken haluaa), sillä nämä kuitenkin "kuuluu olla nähtynä" ja moni muu voi saada näistä paljon enemmänkin irti.

1. heinäkuuta 2011

Uutista pukkaa

Kaikenlaista elokuvaa, tapahtumaa ja pientä kivaa on tuloillaan, joten tähän väliin on hyvä pistää pieni yhteenveto muutamasta asiasta.

Ensinnäkin pikkulintu Tom Hanks laulaa uudesta Toy Story elokuvasta, mikäli nyt miehen liverrykseen on uskomista. V2.fi sivustolla kerrotaan herran antaneen myöntävää vastausta, kun häneltä udeltiin "näemmekö me vielä Toy Story 4:sta?". Uutinen varmasti sekä riemastuttaa kuin myös vihastuttaa kuulijoita. Itsekään en tiedä miten päin olisi, kun Toy Story 3 oli jo niin hieno päätös trilogialle. Tutut hahmot seikkailevat kesän aikana kuitenkin lyhyt elokuvassa Toy Story Toons: Hawaiian Vacation.

Toinen uutinen liittyy niin ikään animaatoihin, mutta Dreamworksin puolelta. Ensi vuoden tammikuussa 27. päivä ensi-iltaan saapuu Shrek elokuvista tutun Saapasjalkakissan oma elokuva, josta on jo julkaistu 2 traileria. Elokuvassa Antonia Banderaksen ohella kuullaan muun muassa Salma Hayekin ääntä.



Toinen pidempi traileri täällä.


Loput ilmoitusluonteiset asiat liittyvät popopoPotteriiin! Ja tämän kohdalla on syystäkin innoissani, kun ollaan studio123:n luovan poppoon kanssa juonittu vaikka mitä kivaa ensi-ilta liittyen. Ensinnäkin tännekin pieneen kylään saatiin Tylypahkan pitkäoppimäärä eli ensi viikon maanantaista alkaen näytetään kaikki edelliset elokuvat. Yksi elokuva per päivä, aina klo 18. Yksittäin elokuvat 6 e kipale, mutta maratonpassin hinta on vain 24,5 jolla pääsee siis kaikkiin seitsemään elokuvaan. Ohessa elokuvat ja päivämäärät:

4.7 Viisasten kivi
5.7 Salaisuuksien kammio
6.7 Azkabanin vanki
7.7 Liekehtivä pikari
8.7 Feeniksin kilta
9.7 Puoliverinen prinssi
10.7 Kuoleman varjelukset osa 1


Studio123:n nettisivut


Sitten 12.7 on vuorossa vielä kunnon velhohärdelli, kun studion oma poimittaislinja kerää innokkaimmat noidat ja velhot Kouvolan alueelta viettämään Potter teeman mukaista päivää studio123:een ja sen liepeille klo 18.00 alkaen. Ohjelmaan kuuluu muun muassa tupiin jako, luudallalentoviestiä jästien tapaan, loitsimista ja tietokilpailuja. Kaikissa asenne ja tyyli ratkaisee!

Viimeinen Potter (snif) saa ensi-iltansa 13. päivä puolella klo 0.07 taianomaisessa yönäytöksessä. Kaikkea tätä odotellessa voi tuijotella elokuvan traileria:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...