Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvateatteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvateatteri. Näytä kaikki tekstit

31. tammikuuta 2017

Vieraissa: Lahden Kuvapalatsi


La La Land postauksen yhteydessä tulin maininneeksi, että kyseinen elokuva tuli katsottua vieraissa eli muualla kuin kummassakaan 123-teatterissa. Tässä postauksessa kerroin myös, että levittäjän päätöksestä kyseinen elokuva tuli osaan kaupungeista esitettäväksi myöhemmin, joten se oli taustalla tässä aikomuksessa matkata muualle katsomaan. Ensisijaisesti toki etsin josko olisi joku Finnkino-ketjun ulkopuolinen teatteri, jolla olisi La la land ohjelmistossa, mutta kuten arvata saattoi esimerkiksi Kino Iiris ei ollut sitä vielä ainakaan siinä kohtaa saanut. Lappeenranta oli toinen vaihtoehto Lahden lisäksi, jota mietittiin, mutta sielläkään ei yksityisessä eikä paikallisen finkkarinkaan ohjelmistossa tätä elokuvaa vielä ollut. Siksi päädyimme Lahden Kuvapalatsiin.




Finnkinon teattereissa on kyllä hyvää se, että niissä on kaikissa samankaltainen selkeä systeemi ja kaikki teatterit täyttävät modernin teatterin vaatimukset. Tiedät mitä odottaa. Kuvapalatsissa ei ole samanlaista historiallista tuntua kuin vaikka Helsingin Kinopalatsissa, mutta se onkin suhteellisen nuori elokuvateatteri. Se ei kuitenkaan tunnu samanlaiselta teollisuushallilta kuin Tennispalatsi, vaan siinä on huomattavasti kotoisampi tuntu. Kerroksia on yllättävän monta ja meidän elokuvamme oli siellä ihan ylimässä, salissa numero 2. Kotoisamman olemuksen loi eittämättä se, että jokaisten rappujen jälkeen avautui aina uusi (ei mikään hehtaarin kokoinen) odottelutila, joissa tekstiileiden ja hämyisemmän valaistuksen käyttö loi tälläistä mukavampaa tuntua. Verrattuna siis vaikka niihin Tennispalatsin rappusiin, jotka tuntuu joltain lentokentän vastaavilta. 


Tunnelma oli myös hirmuisen rauhallinen, mutta tämä johtui varmasti yksinomaan päivästä, sillä tietenkin eroa on, onko kyseessä arki-ilta vai viikonloppu. Silti keskiviikkoilta Lahden Kuvapalatsissa oli mieluisampi kuin lauantaipäivä Helsingin Tennispalatsissa. Kolmeen muuhun Finnkinon teatteriin verrattaessa (Tennari, Kinopalatsi ja Sello) Lahden Kuvapalatsi veti yhdessä asiassa muita selvästi pidemmän korren: sen popparit olivat tähänastisista parhaimmat! Ajankohta ja sijainti saattavat toki vaikuttaa asiaan, mutta onhan se nyt hienompi asia, mitä tuoreempina ja mehukkaampina nuo olennaiset naposteltavat voidaan tarjoilla. Kaiken kaikkiaan muista ulkopuolisista teattereista popparisodassa Kuvapalatsi häviää vain Kino Tapiolan poksuville, jotka ovat jääneet mieleen aivan muista poikkeavan herkullisina.


Mainoksia ei ollut ihan niin järkyttävää määrää kuin pk-seudulla, mutta jälleen, sijainti vaikuttaa. Sali täytti taas kaikki vähittäisvaatimukset, oli muhkean mukavat penkit juomatelineineen ja hiljaisena iltana sai lähes oman rivin itselleen. Salihan on kooltaan suhteellisen iso, mutta ei mikään järjetön (194 paikkaa), joten sopi juuri kyseiselle elokuvalle. 

Positiivinen kokemus ja jo läheisen sijaintinsa vuoksi Kuvapalatsiin voisi hyvin tulla käymään vielä uudestaankin!

11. lokakuuta 2015

Vieraissa: Kino Tapiola


Samalla Helsingin reissulla, kun hiipparoimme myös Night goes long-elokuvaan liittyvissä Valve-bileissä, piipahdettiin kokemassa taas uusi leffateatteri. Tutustumiskohteemme oli tällä kertaa Espoon Tapiolan huomasta löytyvä yksisalinen Kino Tapiola.


Vuonna 1955 perustettu Kino Tapiola edustaa sitä perinteisempää, vanhalle ajalle kumartavaa elokuvateatteria ja on yksi harvinaisista pk-seudun leffateattereiden helmistä, jotka eivät kuulu Finnkinon alaisuuteen. Tässä Aarne Ervin käsialaa olevassa "lasipalatsissa" ehti olla kaksikin eri yrittäjää vuoteen 2007 asti, jonka jälkeen se siirtyi Kino Tapiola Oy:n omistukseen. Valmiiksi talousvaikeuksista kärsineen Kino Tapiolan tie tuli hetkeksi umpikujaan, kun salin katosta löytyi maalikerroksen alta asbestia vuonna 2008. Elokuvateatteri joutui välittömästi käyttökieltoon ja massiiviseen remonttiin ollen kaksi vuotta poissa toiminnasta. 

Kino Tapiola palasi takaisin elävien kirjoihin 2010, kun sen otti huomiinsa Espoo Ciné kaupungin lisätuella. Kino Tapiola onkin siitä harvinainen teatteri, että sen nykyiset lähtökohdat ovat enemmänkin elokuvataiteen esityksessä, kuin kaupallisessa menestyksessä. Elokuvateatteri on ollut myös vuodesta 2013 osa arvostettua Europa Cinemas-verkostoa. Kino Tapiolasta löytyy remonttivuosien jälkeen nykyajan vaateisiin vastaava digiprojektori 3D-valmiuksineen, mutta myös se perinteiset filmiprojektorit. Salissa on tänä päivänä tavallisia penkkipaikkoja 194 ja lisäksi salin takaosasta löytyy 7 kahdenistuttavaa aitioita. Vaikka saleja onkin vain yksi, on se ollut ainakin sen verran mieleenpainuva, että on päätynyt peräti Aku Ankan sivuille suomalaisen kuvittajan ansiosta.


Kino Tapiolaan suuntasin jo valmiiksi intopinkeänä, koska ennakko-oletus oli, että se on pk-seudun tarjonnasta varmasti yksi eniten kototeatteria muistuttava leffateatteri. Elokuvavalinta oli tehty jo ennakkoon muutamia päiviä aikaisemmin ja osui Kaukana maailman menosta-elokuvaan, josta kirjoittelin jo oman postauksensa. Osansa arvostelun yleispositiiviseen sävyyn vaikutti eittämättä elokuvateatterin vallan mukava tunnelma. 

Aulatila oli ensisilmäyksen jälkeen kieltämättä pienehkö, mutta sitäkin kodikkaampi. Seinillä oli kaikenmaailman mielenkiintoisia lappusia ja myös se Aku Ankka-kuva kehystettynä. Tiskin tarjonnasta (joka sisälti kahveeta ja pullaakin) pystyi päättelemään, että täällä popparit ei välttämättä ole se suurin hittituote. Vaikka oltiinkin tulossa katsomaan ns. mummokuvaa, otin riskin ja ne isot popparit (näin ainakin yhdellä muulla katsojalla pienet popparit!). Hintataso oli erittäin myönteinen Finnkino-kokemuksiin verttaessa: 9,5e leffasta! Ja poppariateria oli samaa hintaluokkaa kuin kotokylässä. Tarkemmassa syynäyksessä huomasin kyllä, että popparirasiassa oli huomattavasti totuttua enemmän pelkkiä jyviä, mutta itse poksuvien maku kompensoi tätä kauhistusta. Muutenkin olo tuntui todella kotoisalta ja muu aulassa parveileva yleisö oli ihan samankaltaista, kuin se poppoo, jota lappaa meilläkin elokuvissa. 


Elokuva alkoi hieman myöhässä, sitä ei tosin edes meinannut ensin tajuta, että kello oli jo sen verran, kun odotushuoneessa ei ollut mitään kiireen tuntua. Päästyämme saliin pienessä aulassa isolta tuntunut väkimäärä suorastaan katosi suureen saliin. Jonkinasteisessa kokeilunhalussa ja säästääksemme muut rouskeelta ja rapinalta, menimme itse istumaan salin takaosaan semmoiselle kahden hengen penkkipaikalle. Ensin vähän mietitty tulikohan istuttua liian kauas ja kun salin lattiakaan ei hirveästi vietä alas, niin mitenköhän senkään puolesta luonnistuu näkeminen. Kun verhot avautui (siellä oli verhot!!!!!) ja mainokset alkoi, totesin huolen täysin aiheettomaksi. Itse elokuvan pyöriessä korostui oikein salin puitteet, kun elokuva oli niin mahottoman upean näköinen siinä kankaalle levittyessään. 

Kino Tapiola oli elokuvateatterikokemuksena erittäin ilahduttava ja oli kuten ennakkoon ounastelinkin, tähän astisista lähimpänä sitä toista olohuonetta. Varmasti käymme vielä toistekin. 


Leffateatterin kuvat ovat Kino Tapiolan omilta sivuilta!!!

24. heinäkuuta 2015

Vieraissa: Espoon Sello ja Helsingin Kinopalatsi


Kuten kuvan lippujen päiväyksistä huomaa, on noista vierailuista vierähtänyt jo "muutama" kuukausi. Ennen kuin venyy taas vuoden päähän, niin muisteloidaan näitä elokuvateatterikäyntejä. 

Itselläni ei siis ole kovin kattavaa näkökantaa eri elokuvateattereista, lähinnä kotikylän 123-teattereista, jotka ovat täyttäneet elokuvalliset tarpeeni paremmin kuin hyvin. Tässä nyt on kuitenkin alkanut kiinnostus kasvaa nähdä ja kokea muutakin, eikä todellakaan pelkästään näitä suurimpia Finnkinon-alaisia teattereita. "Monopoli-Finnkinosta" toki kuulee paljon kaikkea ihan meidän kyliäkin myöten ja ison ketjun tekemät muutokset ylittävät kevyesti uutiskynnyksetkin. Ennakko-oletukseni pohjasivat paljolti näihin alati kiertäviin huhuihin 15 minuuttia pyöritettävistä mainoksista, riistohinnoista ja yleisestä sikailumeiningistä. Jälkimmäiseen pakko tarkentaa, että vertailukohteeni on oma kotoinen Studio123, jossa muita katsojia kunnioittava käytös on vaan ollut vuosikausia niin itsestäänselvyys, että sen vallan unohtaa, että muualla joku oikeasti saattaa vaikka hölistä elokuvan aikana.

Ensimmäinen tutustumiskohde oli Finnkinon Espoon Sello (entinen Bio Rex Sello), kauppakeskuksen yhteyteen rakennettu 5-salinen (+ nykyään yksi Vip-sali) elokuvateatteri. Lippuhintojen kohdalla (jotka kyllä, allekirjoitan, ovat ryöstöhinnat varsinkin lauantaisin) teimme taktisen tempun ja käytimme jäljelle jääneitä joululahjalippuja tarkoituksella tähän kalleimman päivän elokuvissakäyntiin. Tässä välissähän Finnkino on ehtinyt muuttamaan hinnoitteluaan vielä vähän radikaalimpaan suuntaan eli niihin muutoksiin nähden nämä aiemmat hinnat olivat ihan mukavat. Herkkujen hinnat olivat myös totuttua suolaisemmat (huom! ilman henkilökunta-alennuksiakin), mutta oma vakiovarusteeni popparit kyllä korvasivat maussa sitäkin takaisin. Asiakaspalvelupuolella ei ollut moitteen sanaa, saimme iloista palvelua niin kassalla kuin salin ovella. Itse sali (4) oli viihtyisä ja penkit aivan mahdottoman mukavat (juomatelineet aina plussaa, ne on itselleni aina luksusta). Kanssayleisön kohdalla oli käynyt ilmeisesti hyvä tuuri, sillä viimeinenkin hälinä kaikkosi elokuvan alkaessa. Elokuva, joka siis oli Kingsman: salainen palvelu, oli kyllä valittu siinäkin mielessä, että se mökää itsessään sen verran, että peittää mahdolliset supinat alleen. Ja sitten ne mainokset, olihan niitäkin ja paljon Finnkinon omia mainoksia, mutta eivät ne kyllä todellakaan mitään varttia kestäneet (??) eli kivutonta oli siinäkin suunnalla. Kaiken kaikkiaan siis oikein mukava elokuvateatterikokemus.

Seuraavana päivänä suuntasimme Helsingin toiseen jättiläiseen eli Kinopalatsiin, josta löytyy 10 salia ja historiallisempaakin taustaa. Finnkinon teatteri paikasta on tullut vasta vuonna 2009, sitä ennen se oli vuodesta 1998 Sandrew Metronomen elokuvateatteri. Elokuvateatterin juuret yltävät vielä paljon kauemmas vuoteen 1939, jolloin edelleen käytössä oleva sali 2 aloitti toimintansa Metropol nimekkeen alla ja myöhemmin muillakin nimillä. Kinopalatsissa ihanaa onkin juuri tämä historiallinen tuulahdus 1930-luvulta, joka näkyy edelleenkin osassa sisustusta. Tunnelma on oitis kotoisan kutsuva, mutta samalla perinteitä kunnioittava. Hintojen suolaisuus jatkuu tosin täälläkin, onneksi sunnuntaihinnat olivat silloin vielä jotenkin inhimilliset. Odottaessa vielä yhtä seurueeseen liittyväksi tulee kaikessa fiilistelyn hurmoksessa sorruttua mielitekoihin ja on vain aivan pakko saada jäätelötötterö siihen seuraksi tunnelmointiin. Asiakaspalvelukin on edellisen paikan tavoin ihan kohdallaan, samoin kun salin penkkien mukavuusaste. Katseluun valittu elokuva oli Chappie, josta ei varsinaista arvostelua blogin puolelle päätynyt, vaikka hyvä kuva olikin. Tällä kertaa yleisössä oli takarivin puolella muutama vilkkaampi yksilö, mutta ei merkittävästi pilaamaan omaa elokuvakokemusta. Sali oli hieman pienehkö, mikä ei vanhemmissa teattereissa haittaa, mutta moderneihin puitteisiin ei istu niin hyvin. Kinopalatsissa pitää ehdottomasti kokea vielä joskus sali 2. Vieläkään en kokenut vartin mainosten ryövytystä, missähän niitä nyt sitten olisi.

Tennispalatsissa kävimme samalla reissulla pelkästään pällistelemässä, mutta se tuntui kyllä ensivaikutelmaltaan jo valmiiksi erittäin luotaantyöntävältä, joten en usko että sinne tulen kokeilukäyntiä ainakaan ihan heti tekemään. Aikomuksena olisi katsastaa vielä monen monta muutakin teatteria pk-seudulla, eritoten näitä pienempiä yksityisiä, jotka ovat enemmän laatuleffaan vihkiytyneet ja tietenkin se pelastettu Maxim on aivan taatusti katsastettava.


(edit. Tekstistä korjattu asiavirhe! Kinopalatsi siirtyi Finnkinolle vasta 2009)

7. tammikuuta 2015

Elokuvavuosi 2014

 Hyvää tätä vuotta virallisille ja epävirallisille lukijoille! Taasen aika tehdä yhteenveto menneestä vuodesta elokuvien parissa. Parina aiempana vuonna olen täytellyt Hedgien laatiman kyselyn menneen vuoden elokuvista, mutta Elämää elokuvien parissa-blogissa mennessä tauolle, joudun käyttämään omia aivojanikin (nöyh). Olen kuitenkin sisällyttänyt monia samoja kohtia tähän yhteenvetoon, jotka ovat toistuneet aiemmissakin vuosikatsauksissa.

Yleisesti kuvittelin etukäteen elokuvavuoteni olleen suppeampi tilastollisesti, koska ajankäyttö on kuvitelmissani ainakin ollut rajallisempaa. Pelkkien lukujen mukaan en edes jäänyt keskimäärin paljon edellisestä vuodesta elokuvien katsomisen suhteen. Merkittävin ero on kotona katsottujen uusien elokuvien määrässä, joka on pienentynyt viime vuodesta. Tähän selityksenä on Netflix ja tv-sarjat, joihin kotikatseluni on painottunut pelkkien elokuvien sijaan. Sarjojen kahmisessa on siis tapahtunut huomattavaa nousua ja monta olenkin saanut katsottua läpi kokonaisuudessaan. 


Tilastoja:


Elokuvateatterikäynnit: 46 (viime vuonna 42)
Kotikatsomossa ensimmäistä kertaa nähdyt elokuvat: 32 ( viime vuonna 48)
Uusia elokuvia omaan kotihyllyyn:  33 (viime vuonna 32)

Tv-sarjat: 

Vuoden alkupuolella Supernaturalin katsominen tuli hetkelliseen päätökseen, kun kalusin 5.kauden loppuun asti. Jatkosta en vielä sarjan kohdalla tiedä, kun moni on sanonut ettei seuraavat kaudet ole niin hyviä. Tohtorissa pääsin myös sen hetkiseen loppuun asti eli 7. kauteen, jota jatkoin 8.kaudella sen tullessa vuoden loppupuolella BBC:ltä, jouluspesiaali mukaan lukien. Hannibalin ensimmäinen kausi tuli katsottua, kun se Netflixistä löytyi ja Mira kovasti suositteli. Nyt sitten jatkoa kytistelen. Historiallisemmista sarjoista tuli katsottua White Queen ja Pillars of the Earth. Kumpikaan ei Netflixin kautta, vaan toinen töllöstä ja toinen dvd:ltä. Paremman puoliskon kanssa katsottiin ensin Firefly ja sitten myöhemmin brittikomedia Kirjava joukko (Black Books) kokonaisuudessaan. Jo ihan sivistyksen kannalta aloin katsoa vanhaa alkuperäistä Star Trekiä silloin tällöin ja vuoden loppuun mennessä sainkin ensimmäisen kauden kaikkien muiden sarjojen sivussa katsottua. Walking Deadin jatkuessa Fox:lla viidennellä kaudella päivitin katsomiseni ajantasalle Netflixin avulla ja sitten siirryin television aikatauluun (josta kaikki jaksot eivät vielä tänä vuonna tulleet). Samoten Game of thronesin kanssa odotan 4.kauden jatkoa, joka jäi kesken edellisvuodelta. Suurin tv-sarja rakkauteni viime vuodelta oli kuitenkin American Horror Story, josta katsoin kesälomalla kaksi ensimmäistä kautta ja joiden jälkeen odotin kolmatta kautta Netflixiin kuin kuuta nousevaa ja syksymmällä se viimein tuli!

Paras kotimainen elokuva:
Mielensäpahoittaja

Paras animaatio:
Näin koulutat lohikäärmeesi 2

Kunniamaininta:
Only lovers left alive

Top 9 elokuvat vuonna 2014:
(joihin en laske alkuvuoden Oscar-elokuvia, koska lasken ne edelliseen vuoteen)
 


6. Lucy
9. Tracks


7. syyskuuta 2013

Historian havinaa osa 1

Innostuin suunnattomasti, kun sain mummolassa selata ikivanhoja lehtiä, joista löytyi myös Studion alkutaipaleelta ilmoituksia sillä hetkellä pyörivistä elokuvista. Myös studion arkistoista löytyi ihan varta vasten säilöttyjä leikekirjoja vuosilta 1985-1992. Pakkohan minun oli kuvailla näitä ilmoituksia, kun suurin osa on ajalta ennen syntymääni ja monia ilmoituksissa esiintyviä elokuvia olen kyllä nähnyt myöhemmin. Kuvaotokset julkaisen useammassa osassa, sillä niitä mooonta. Ihan ensimmäisessä osassa on myös aikaa ennen Studio123:n olemassaoloa ja sen aikaisten teattereiden ilmoituksia ja sekaan olen tunkenut myös muutamia muita lehdistä poimittuja kuvia.


Iltatähdestä olen kuullut vanhemman kansan puhuvan

Kino Kouvon ja Kuva-portin tarjonta vuonna 1979. Sairaan upeat kuvat!

Cineman, Kino Kouvon ja Kuva-portin valikoimaa vuonna 1981
Tämä on outoa, koska min elinaikanani on kanavia ollut jo kolme!
Siinä on ihkaensimmäiset kuvatukset!



13. lokakuuta 2012

Movie Monday # 58 - Olosuhteet

Minä ja Movie Monday on nähtävästi lähdetty jossain kohtaa ihan eri teille, joten en tule edes yrittämään kiriä kaikkia haasteita kiinni, vaan teen mitkä hotsittaa. Tämä haaste numero 58 on sellainen, vaikka ilmaantunutkin jo aikoja sitten. 


"Mitkä ovat sinulle ne ihanneolosuhteet leffojen katsomiseen? Yksin vai yhdessä, kotona vai leffateatterissa, käpertyneenä nojatuoliin vai sängyssä maaten, eväillä vai ilman, pimeinä syysiltoina vai säällä kuin säällä?"

Leffojen katseluun johtaa yleensä tilanne, jossa itsellään on sitä maagista vapaa aikaa ja tietää ettei tule keskeytyksiä, eikä tarvitse leffan jälkeen juosta minnekään. Kotosalla suurin osa tulee katsottua dvd:ltä, vhs:ltä, nauhalta boksista tai suoraan töllöstä. Suurimman osan leffoista katson varmaan itsekseni, koska moneen haluan uppoutua ilman mitään häiriötä etenkin, jos kyseessä on enemmän keskittymiskykyä vaativa tapaus. Komedia, ö-luokan kauhu tai muu varma sukka sopii sitten yhden tai useamman ihmisen kanssa jaettavaksi. Kotiolosuhteissa en voisi koskaan ajatella katsovani leffaa tietokoneen ääressä, se vain pilaa tunnelman saman tien. Pitää olla jokin sohvantapainen ja sinne isompaan kokoluokkaan kuuluva töllö.

VHS-osasto 20"

DVD/telkun tuijotus/pleikkari-osasto 42"

Soffa

Toinen ympäristö on leffateatteri (=studio123), jonne on tullut mentyä niin yksinään, miehen kanssa, kaverin tai kavereiden kanssa. Kuitenkin selkeästi eniten miehen kanssa, jonka voi ottaa mukaan melkein mitä tahansa katsomaan. Leffateatterissa vaadin myös hiljaisuutta leffan aikana, koska siihen on tuolla totuttu ja lukeehan siellä seinässä olevassa lapussakin ”keskustelu kaverin kanssa vasta elokuvan jälkeen”. Itse vältän myös papattamista mainostenkin aikana, vaikka se nyt ei millään tavalla kiellettyä ole. Vaikka kotioloissa enää harvoin syön leffan aikana herkkuja tai mitään, niin leffateatterissa ollessani ne pienet popparit on must. Täysin asiakkaan rooliin en pysty leffassa käydessäni menemään, vaan jatkuvasti tarkkailen mainosten kuvasuhdetta, äänenvoimakkuutta, valojen syttymisiä/sammumisia jne. Itse leffaan taas osaan upota elokuvateatterissa jopa kotiolosuhteita paremmin. Kotona kun on noita häiriötekijöitä enemmän (=kissat) ja pystyy pausettamaan, joilloin väkisinkin tulee tunnelmaan pieni katkos.

Sitten kun oon iso ja rikas, haluan ihan erillisen leffateatterihuoneen!

24. marraskuuta 2011

Roxx Deckerin tunnustukset ja haasteet

Roxx Decker eli Mira heitteli minua haasteilla jo aikoja sitten, mutten ole saanut aikaiseksi tehdä tätä aikaisemmin. Ongelmana on se, että nämä nyt ei liity elokuviin kuin pienissä määrin, vaan minun tulisi kertoa itsestäni. Mitä kaikkea voin elokuva-aiheisen blogin puitteissa kertoa itsestäni? Mitä minun kannattaa kertoa itsestäni? Kiinnostaako ketään? Sitten muistin taas jotain: Tämähän on minun bloginin, joten minähän saan kirjoittaa ihan mistä haluan! muhahahaa


RUUSUTUNNUSTUS


1. Lempiruokani?
- Mitä epäterveellisempää, sitä luultavammin pidän siitä. Mäkkäri on rakkaus

2. Lempimakeinen?
- Hirveästi en makeaa syö, joten paha sanoa. En pysty muistamaan milloin olisin edes suklaata ostanut...hmm.. ehkä suffelipuffit

3. Lempilukemistani?
- Taitaa kallistua fantasian puolelle. Aina on yöpöydällä joku kirja kesken ja viimeisimpänä on nyt ollut David Eddingsin opukset

4. Lempipaikka käsitöille?
- En ymmärrä kysymystä, mutta googletettuani huomasin että haasteelle on käynyt rikkinäiset puhelinlangat ja kyseessä on ollut aluksi "lempitapasi tehdä käsitöitä?" ja vastaus on neulominen

5. Lempielokuviani?
- En usko, että ketään yllättää jos vastaa Taru Sormusten herrasta trilogian, sillä se nyt vain on mulle se THE movie. Todella paljon tykkään myös elokuvista American Beauty ja Tahraton mieli



POKAALITUNNUSTUS


Tässä pitää kertoa 10 uutta asiaa itsestäni eli tässä tulee nyt sellaista, mitä ei pitäisi ennestään tietää vain blogia lukemalla minusta:

1. 3 LASTA
- Omistan 2 kissavauvaa (alle vuoden ikäisiä) sekä koiran (11 vuotta)

2. OLEN MYYRÄ
- Näköni on tooooooooosi huono. Ilman laseja tai piilolinssejä ei elosta tulisi mitään. Piilolinsseistä tykkään kyllä miljoona kertaa enemmän kuin laseista, sillä ne näyttävät paremmilta ja ennenkaikkea ovat paljon mukavammat pitää

3. AVOPUOLISO
- Mies asuu saman katon alla, yhdessä on kohta liikuttu 4 vuotta

4. TÄYSIN EPÄFESTARI IHMINEN
- Olen Miran täysi vastakohta, sillä en ole tainnut koskaan käydä festareilla ja keikoillakin käyn todella harvoin. Onhan se hieno kokemus, mutta ei ilmeisesti niin hieno, että jaksaisin maksaa siitä. Elokuvat haukkaa aina isomman kakun

5. MUUMIT
- Olen muumifani (kuka suomalainen ei olisi?) ja ollut sitä ihan natiaisesta lähtien

6. VANHIN JA VIISAIN
- Minulla on kaksi nuorempaa veljeä, joten olen se vanhin ja luonnollisesti se viisain

7. KAMMOAN
- Jos Kaunaa ei lasketa, vaan pysytään oikean elämän asioissa, niin kammoan ehkä eniten neuloja

8. LISTAT
- Tykkään tehdä listoja kaikenlaisesta. Ei vain perus kauppalistoja, vaan esimerkiksi "mitä pitää tehdä tänään"-listoja, "mitä elokuvia vuokraan seuraavaksi"-listoja,"mistä kirjoittaa blogiin"-listoja


9. JOULUJOULUJOULU

Tunnustaudun kunnon jouluihmiseksi. Tykkään joulun ajasta, tunnelmasta, koristeista, kaikesta! Joulukorttien väsäys on jo alkanut

10. VUODEN SALDO
-Tänä vuonna olen käynyt elokuvateatterissa katsomassa 38 elokuvaa


Haasteet eteenpäin seuraaville: A Little Sneak Peek, Päämäärätön oleskelu, Artun leffablogi, Kapriksesta kurkumaan, kukkasissan, Love art like i do, maiSky & Ruudukko

11. heinäkuuta 2011

Blogin 1-vuotispäivä

Tasan vuosi sitten julkaisin ihka ensimmäisen blogipostaukseni, jossa esittelin vanhoja elokuvalippujani jutussa Elokuvalippu historiani. Muutamaa päivää ennen sitä olin luonut tämän blogin, mutta virallisena syntymäpäivänä pidän kuitenkin tätä päivää.

Vielä pari vuotta sitten en olisi voinut kuvitella itseäni pitämässä pystyssä minkään sortin blogia, vaan jos joku olisi tullut minulle vastaavaa ennustamaan, olisin nauranut itseni kuoliaaksi. Ajatus elokuva-aiheisen blogin pitämiseen sai alkunsa, kun noin vähän päälle vuosi sitten studio123 haki facebookin välityksellä vapaaehtoisia bloggaamaan elokuvia. Aluksi vain huvittelin ajatuksella "mitä jos"-tyyliin ja sitten jo maistelinkin sitä, mutta en sitten kuitenkaan kehdannut tarjoutua. Sitten vähän ajan kuluttua minulle iski tämä mielenhäiriö hakea studio123:een töihin ja samalla päätin, että jos sinne pääsen niin aivan varmasti bloginkin perustan. Tässä sitten ollaan.

Alkuinnon vallitessa kirjoitin ylös lukemattomia ideoita, mistä tehdä juttua ja kaikki nämä ovat minulla hyvässä tallessa edelleen ns. sadepäivien varalle. Sadepäiviä ei kuitenkaan ole tullut montaa vastaan, vaikka olin melkein vakuuttunut siitä että muutaman kuukauden päästä jo intoni lopahtaa tai homma muuttuu jollain muulla tavalla vastenmieliseksi. Mutta ei niin ei, sillä vieläkin jaksaa aidosti kiinnostaa ja vieläkin jaksan innostua jos keksin jonkin uuden mielestäni hienon aiheen. Lähtökohtana onkin aina ollut kirjoittaa aiheista, joista haluaisin itsekin lukea, eikä ottaa liikaa paineita, vaan pitää hauskaa.

Blogiin on kerääntynyt tämän yhden vuoden aikana 27 lukijaa (plus 2 bloglovinin kautta). Käyttäjätilastoissa käyrät ovat kohonneet ajan mittaan: lokakuu 2010 oli hiljaisin: 313 katselukertaa ja maaliskuu 2011 pitää taas kärkisijaa: 2 165 katselukertaa.

Top5 luetuimmat jutut ovat:

1. Kuin kaksi mustikkaa (744)
2. Kaksin karkuteillä (373)
3. Pirates of the Caribbean: on stranger tides (297)
4. 3D-laseista (254)
5. Oscar-gaala 2011 (167)



Sinin leffablogi kiittää ja kumartaa ja tarjoaa itselleen synttärilimun

Ps. Kuin kaksi mustikkaa jutusta sopii odottaa 2. osaa kuin myös 3D-laseihin palaamme vielä uudemman kerran

13. marraskuuta 2010

3D-laseista


On jo korkea aika tehdä juttu elokuvien maailman ajankohtaisimmasta asiasta: 3D-laseista ja niiden lieveilmiöistä. Itseltäni kun asiaan löytyy sekä asiakkaan että työntekijänkin näkökulma ja olen nyt ahkeroinut kerätäkseni jotain taustatietoa, etten vain vetele asioita hatusta.


Studio123:ssa on käytössä punaiset xpand 3D-lasit ja joillekkin saattaa vieläkin tulla yllättyksenä etteivät ne ole niitä kamalia pahvisia laseja (kuva oikealla), mitä jossakin vaiheessa viljeltiin esimerkiksi joidenkin dvd:eiden mukana (itselläni shrek on 2 levyn erikoisversio missä tälläinen 3D lisäpätkä plus pahviset lasit erivärisillä linsseillä). Nykyajan laseissa mukavat muoviset sangat ja linssit keskenään samanväriset.

Toimintaperiaate

Itse kun en ole mikään tekniikan ihmelapsi niin nappaan tähän väliin lainauksen Jarmo Vestolan tekstista "Uudet 3D-elokuvat saapuvat" mvnet.fi sivustolta

"XpanD-järjestelmän lasit perustuvat infrapunasignaalin avulla ohjattaviin lcd-sulkijoihin. Laseihin suunnataan siis infrapunavalo, joka avaa ja sulkee linssejä tietyssä tahdissa (kehyksissä patteri). Lopputulos on sama kuin Dolbylla, eli toinen silmä ei näe samaa kuvaa kuin toinen, mutta valovoimaa on elokuvissa enemmän."


Juurikin näin. Eli suomenkielellä sanottuna toiseen silmään heijastetaan eri kuva kuin toiseen, jolloin luodaan kolmiulotteisuuden tuntu (vrt.kameran linssi, joka näkee kaiken kaksiulotteisena). Eli kyklooppi näkee 3D-elokuvat kaksiulotteisena ja tätä voi kaksisilmäiset ihmiset testata sulkemalla toisen silmänsä 3D-elokuvassa.

Lasien hygienia

Studio123:ssa käytetyt lasit pestään AINA eli asiakkaat eivät saa ikinä likaisia laseja päähänsä. Jos linsseissä näkyy kuitenkin jotain tahran sukulaisia, se on kaikista todennäköisemmin huolimattoman kuivauksen seurausta. Kun asiakkaana ollessasi saat saliin mennessäsi lasit, älä koske niihin linsseihin, sillä uskon ettet halua katsella omia sormenjälkiäsi elokuvan aikana :)


Kun lasit eivät toimi

Lasit ovat yllättävän kestäviä, mutta niitä tulee silti käsitellä mahdollisimman varoen. Jos lasisi vilkkuvat, niistä on loppunut patterit ja tässä tapauksessa vaihdamme mielellämme uudet lasit käyttöösi. Joskus lasit 3D-mainosten alkaessa hakevat hetken ajan kuvaa ja saattavat välkytellä alussa, joten kannattaa vaikka laskea hitaasti kymmeneen ennenkuin ryntää vaihtamaan täysin toimivat lasit toisiin. Jos kuitenkin laskettuasi kymmeneen ei mitään ole tapahtunut ja näet kuvan aivan samalla tavalla kuin ilman laseja, tule vaihtamaan ne. Meitä konehenkilöitä on ohjeistettu olemaan salissa muutamien mainosten ajan (useimmiten itse jään ihan elokuvan alkuun asti) toimivien lasien kanssa juuri näitä patterien loppumis ym. tilanteita varten :)

Lapset ja 3D lasit

Aikuisten kannattaa aina muistuttaa lapsille, jos elokuva mitä olette menossa katsomaan on 3D ettei lasit tule ikävänä yllätyksenä. Aikuisten kannattaa muutenkin opastaa lapsiaan lasien käytössä aivan kuten muussakin elokuvakäyttäytymisessä. Joskus lapset eivät halua pitää laseja, mutta annamme ne aina joka tapauksessa mukaan saliin. Lapsi saa sitten itse olla pitämättä laseja, jos näin haluaa, mutta ne ovat siinä sitten valmiina jos mieli yhtäkkiä muuttuukin. Valitettavasti vielä ei ole laseissa olemassa omaa lapsien kokoa vaa "yksi koko käy kaikille periaate", mutta totuushan on että joillekkin muksuille ne ovat liian isot ja joutuu pitämään toisella kädellä kiinni. Tähän avuksi löytyy muutamia niksejä: pipo päähän, joka pitää sangat aloillaan. Tytöillä hiukset ponnarille ja sangat hiusten väliin. Lisää ideoita saa antaa!


3D lasit silmälasien päällä

Paljon on ollut puhetta siitä meneekö ne silmälasit kuinka hyvin siellä 3D-lasien alla ja nyt voin ylpeänä kertoa, että testasin asian aivan itse kun menin katsomaan Itse Ilkimyksen silmälasit päässä. 3D-lasit pysyivät päässä jopa paremmin kun alla olevat lasit tukivat niitä ja elokuvan alettua en enää muistanut, että silmälasit on alla. Ainoastaan huomioni kiinnittyi laseihin, silloin kun oli aika nostaa laseja ja tuli sellainen "kumpiako laseja minä nyt olen nostamassa"-hetki.


Loppusilaus: 3D-elokuvat näyttäisivät tulleen jäädäkseen, sillä niillä yksinkertaisesti saadaan tehtyä parempaa bisnestä. Enemmistö vaikuttaisin tykkäävän, mutta kaikkiahan ei voi miellyttää. Toisissa elokuvissa efekti on kuin siihen tehty (esim. Avatar) ja toisissa sitä ei ole nimeksikään (esim. muumipeikko ja pyrstötähti). Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, jos ei vielä ole tullut 3D:tä koettua, vaikka useammalla elokuvalla, jotta voi sitten vertailla. Ensikertalaisen kannattaa myös muistaa, että silmillä menee hetki tottua 3D:hen. Itse olen useimmiten tykännyt 3D-elokuvista vaikkei kaikista tulekaan WAU-elämystä, mutta olen myös sitä mieltä ettei kaiken tarvitse olla 3D:nä.

Tutustu myös studio123:n filmietikettiin

23. syyskuuta 2010

Avatar toistamiseen

Viime tiistaina kävin katsomassa studio123:ssa Avatarin toiseen kertaan kun se oli elokuvamaratonin jälkimainingeissa jätetty vielä ohjelmistoon. Täytyy kyllä sanoa, että muistin taas, miksi se oli silloin ekan kerran jälkeen jäänyt niin vaikuttavana pätkänä mieleen. Kestää mainiosti toisen katselun, mutta suosittelen lämpimästi sitä leffateatterin lämmössä, 3D-ominaisuudella ja kunnon asiaankuuluvalla äänentoistolla. Avatar on elokuva, missä 3D toimii välillä niin soljuvasti ettei sitä edes huomaa ja toisaalta taas ottaa siitä kaiken irti toimintakohtauksissa niin, että voi vaan tuijottaa silmät pyöreinä. Minua ei myöskään haittaa tippaakaan kriittiset kommentit, missä avatar lytätään "surkeaa 3D huttua, joka jäljittelee Pocahontasin juonikaarta"- kategoriaan, vaan säälin niitä, jotka eivät saa tästä itsellensä niin suurta katsomuselämystä kuin minä itse. Ja niille skeptikoille, jotka eivät edellä mainittujen kriitikoiden takia tätä suostu katsomaan: ei hätää, minä tiedän mitä te menetätte ;)


Watch Avatar the Movie - Official Movie Trailer in Entertainment | View More Free Videos Online at Veoh.com


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...