3D-laseista osa 2

Aikuisten ja lasten lasit vieretysten

Olen tehnyt 3D-laseista suhteellisen kattavan jutun aikaisemminkin, mutta pientä päivityksen varaa on, kun käytännön kokemus on tuonut aiheesta lisää tietoa. Kannattaa siis lukea ensin aikaisempi yhteenveto täältä, koska en käy kaikkea läpi, mitä on jo aiemmin postauksessa tullut ilmi.

Lasien kohtelu

Laseja tulee kohdella samalla huolella, kuin kohtelisit silmälaseja. Linsseihin koskemista tulee välttää jo siitä syystä, että sitten katsottavana ovat ikävästi omat sormenjäljet (tämä on tuttua itsellenikin jo ihan silmälasien käytöstä). Jos nyt sormi kuitenkin lipsahtaa, on ainakin meillä Studio123:ssa henkilökunnalta mahdollisuus saada ihan varta vasten näiden lasien merkillä varustettuja puhdistusliinoja. Toinen tärkeä seikka on, että lasien sangat eivät taivu kuten silmälasit ja vaikka lasit ovat jämerää tekoa, eivät nekään kaikkea kestä. Varovaisuus on siis valttia : )

”Lasten lasit”

Edellisen jutun aikaan ei meillä ollut vielä ”Lasten laseja”, jotka ovat siis normaaleista laseista muunneltuja. Koko on sama, mutta lasten versioissa on pehmittävä ja samalla nenän rakoa pienentävä lisäosa. Tätä lisäosaa voivat myös aikuiset pyytää tarvittaessa, jos lasit ovat nimenomaan nenän kohdalla tuntuneet epämukavalta. Toinen lasten lasien ominaisuus on kireämmät ja napakammat sangat, jotta ne pysyisivät vielä paremmin pienessä päässä.

Ongelmia laseissa

3D-lasit aktivoituvat itsestään ja poimivat signaalin kankaan kautta. Lasit toimivat pattereilla ja tunnetusti patteritkaan eivät kestä ikuisesti. 

Ensimmäinen ja selvin merkki laseista, joissa on patterit loppu, on ns. discoaminen. Lasit vilkuttavat iloisesti vuoroin violettia, vuoroin vihreää ja joskus keltaistakin (kuviot ja vilkutusnopeus vaihtelee joka kerta). Tämän pystyy huomaamaan jo ennen kuin menee sisälle saliin, sillä vilkutus ei lopu ennenkuin patteri irrotetaan. Jos kohdallesi sattuu disco-vaihteelle jääneet lasit, tule oitis vaihtamaan ne normaalisti käyttäytyviin yksilöihin.

Toinen merkki pattereiden loppumisesta on pelkkää vihreää näyttävät lasit, jotka eivät ”herää” vaikka signaali on jo hollilla. Nämä on mahdollista huomata jo ensimmäisen mainoksen aikana, vaikka mainos ei olisi 3D. Lisäksi Studio123:ssa tulee lasientestaus pätkä juuri näiden tapauksien varalle, missä kuvassa näkyvän tekstin tulee näkyä valkoisena, ei vihreänä. Tässäkin tapauksessa asiakas on täysin oikeutettu uusiin laseihin.

Lasien kanssa on myös nähty harvinaisempia tapauksia. On mahdollista, mutta hyvin hyvin harvinaista, että lasit synkronoituvat metsään. Tämä näkyy muuten normaalina kuvana, mutta se mikä kuuluisi olla lähellä, onkin kaukana ja päinvastoin. Lasit saa jälleen vaihtaa uusiin ja edelliset menevät jäähypenkille miettimään tekosiaan, mutta asian pystyy suurimmassa osassa tapauksia korjaamaan itse. Niksi on niinkin yksinkertainen kun signaalin hetkellinen katkaiseminen ja tarvitset siihen oman sormesi. Nenän yläpuolella on sensori, joka vastaanottaa signaalin ja kun tämän kohdan päällä pitää sormeaan hetken ajan, signaalin pitäisi katketa. Näin lasit voivat uudelleen poimia signaalin ja tällä kertaa oikeinpäin.

Sensori on nenän yläpuolella oleva musta namikka

Vielä harvinaisempaa ovat lasit, joissa toinen linssi toimii ja toinen ei. Tätäkin on nähty ja usein toimimaton linssi tekee jotain yllä mainituista, toisen taas toimiessa täydellisesti. Näiden mokomien tilalle saa oitis uudet kakkulat.

Kun herää pienikin epäilys, että 3D-laseissasi saattaa olla jotain häikkää, niin aina saa tulla asiasta kysymään, sitä varten me siellä ollaan : )


P.S. Kino123:n verkkokaupassa on mahdollista ostaa itselleen ihan omat kevyemmät 3D-lasit, joista kaikki ovat Studion sekä Kinon laitteiston kanssa yhteensopivia. Osa valikoiman laseista istuu myös yksiin kotijärjestelmien kanssa. Tutustu valikoimaan täällä

Movie Monday # 91 - 3D

Inspiskärpänen iski tämän Movie Monday-haasteen kohdalla:

"Ajatus tähän haasteeseen tulee siitä, että tämän viikon perjantaina minä pääsen näkemään jotain hämmästyttävää. Lapsuuteni/nuoruuteni yksi suosikkielokuvista tulee 3D versiona elokuvateattereihin! En millään malttaisi odottaa..

Kävin miettimään että mitä elokuvia te haluaisitte nähdä 3D versiona? 

Mitä olette nähneet, ovatko olleet sen korkeamman hinnan arvoisia?"

3D:stä ja eritoten laseista olen kirjoittanut aikaisemmin kattavamman jutun blogin alkutaipaleella (ja kyllä suunnitelmissa on edelleen jatkoa tähän juttuun..). Silloisessa jutussa myös ilmaisin ohimennen mielipidettäni 3D-leffoihin, jolloin näissä oli enemmän sitä uutuuden viehätystä ja jaksoin aiheesta innostua. 

Alkujaan efekti oli mielestäni WAU ja muistan listanneeni jopa erikseen "mitä elokuvia pitää käydä katsomassa" ja "mitä 3D elokuvia pitää käydä katsomassa" mutta kyllähän hommaan sitten alkoi ikävä kyllä tottua ja turtua. Itse pidin kyseisestä ominaisuudesta elokuvissa, jotka toimivat muutoinkin ja joissa sen muisti vielä loppupuolellakin. Tiedän että toisten makuun sopii huomaamattomampi efektillä leikkiminen, mutta itse halusin pitkään, että se jää mieleen ja asiat tulee kankaalta kunnolla ulos.

"Minussa on roimaa 3D-voimaa.."

Yleensä onnistuneimmat efektin puolesta (muu sisältö sitten erikseen) olivat ne tekeleet, jotka oli valmiiksi kuvattu 3D:nä, eikä vasta jälkikäteen ympätty. Parhaimmat tulokset ovat olleet mielestäni animaatioissa, joissa tekemistä ei rajoita kuin mielikuvitus. Edelleen parhain 3D-kokemus on Avatar, joka on poikkeus siinäkin, että sitä elokuvaa en ole nähnyt koskaan tavallisena 2D versiona ja pitkään olin varma, että en edes halua nähdä elokuvaa kuin pelkästään 3D:nä. Myöhemmin mieli on muuttunut, koska itselläni ei ole resursseja katsoa kuvaa huikeimmassa muodossaan ja elokuvan ollessa muutoinkin yksi suosikeistani painaa vaakakupissa halu nähdä se vielä ja uskon sen kestävän "normaalinkin katselun". Toinen pelkästään 3D:n puolesta onnistunut mieleenpainunut elokuva on Sammyn suuri seikkailu, joka on taas muilta osa-alueiltaan aika kamala tekele, mutta hitto soikoon miten ihanan päällekäyvä efekti. Edellämainittu poikkeaa tavallisista 3D-kuvista siten, että siinä on ronskisti takimmaiset asiat valkokankaan tasolla, eikä sen takana ja muu lähellä oleva tulee sitten asteittain lähemmäksi yleisöä ja suoraan päin näköä. Tämä myös jakaa mielipiteet, koska osa kokee epämiellyttävänä päälle tunkevan kuvan, kun taas minusta se on juuri sitä, mitä 3D:n pitäisi olla.... Ärsyttävää kun tekeleet ovat nykyään jääneet tuolle lälly tasolle, mitä nyt satunnaisesti heitetään jotain katsojaa päin, huoh. Kaipaan sitä, kun tunsi olevansa sisällä kilpikonnien kolossa....

Sitten itse varsinaiseen asiaan eli mitä elokuvia haluaisin nähdä 3D-versioina. Rehellisesti sanottu en mitään, koska se jälkikäteen laitettu efekti ei vain toimi. Oikein mielellään näkisin kuitenkin vanhoja leffoja sellaisenaan uudelleen valkokankaalla vaikka heti, mutta ei siihen 3D:tä tarvitse. Avatarin menisin kyllä varmasti vielä katsomaan, jos se tulisi vielä kerran uusintaan ja nimenomaan 3D:nä, mutta se on tämä harvinainen poikkeustapaus. Avatar on se, joka on ollut täysin hintansa arvoinen.

kuva täältä

Hannu ja Kerttu: Noitajahti

Ohjaaja: Tommy Wirkola
Pääosissa: Jeremy Renner, Gemma Arterton, Pihla Viitala, Famke Janssen, Peter Stormare & Thomas Mann
Kesto: 1h 28min
Ikäraja: 16

Hannu ja Kerttu kertoo sen, mitä tapahtui tunnetun sadun tapahtumien jälkeen ja laajentaa alkuperäistä tarinaa. Kahdesta lapsesta on varttunut vuosien mittaan aikuisia ja täysiverisiä noidanmetsästäjiä, joiden maine on jo kirinyt kauas. Sisarukset luulevat ottaneensa vastaan tavallisen keikan eräässä kylässä, josta on useita lapsia kadonnut. Pian kuitenkin taustalta löytyy laajempi tapaus ja suurempi uhka, kuin mihin he olivat varautuneet. Lisäksi Hannun ja Kertun menneisyydestä ja eritoten vanhemmista saadaan selville aivan uusia näkökulmia.

Hannu ja Kerttu on erinomaisen viihdyttävää toiminnantäytteistä 3D-actionia. Etukäteen en uskonut kyseessä olevan kovin kummoinen pätkä edes aivot narikkaan ja viihdevaihde päälle - tapaukseksi. Viihdyin kuitenkin paljon odotettua enemmän kuin esimerkiksi verrattaessa vaikka menneisiin yliluonnollisia elementtejä sisältäviin mättöihin kuten Abraham Lincoln vampire hunteriin tai Priestiin, niin kyllä tämä oli paljon toimivampi tapaus. Lisäksi pitkästä aikaa 3D-ominaisuuden olemassaolon huomasi.

Näyttelijäpuolestakaan ei ole valittamisen sanaa, erityisesti Kerttu oli tämän mieleen, vaikka selkeästi Hannusta koitettiin nostaa loppuun tarinan sankaria (huoh). Famke Janssen taasen osaa olla tarvittaessa niljakas pahis tai viaton madame, joten noitanakin hän on aivan omilla kotikonnuillaan ja vetää homman hyvin. Suomalaisvahvistus Pihla Viitala sai ruutuaikaa odotettua enemmän ja osasi kätkeä suomiaksenttinsa puheestaan.

Tunnettujen lasten satujen uudelleenlämmitys on selkeästi muodissa. Lumikkia tuli viime vuonna kaksin kappalein, joista kumpikaan ei ollut suoranaisesti lasten kuva. Punahilkkaa näimme taas sitä edeltävänä vuonna pääroolissa Amanda Seyfried. Itse Hannua ja Kerttuakin on teatterijulkaisun ohella tullut samana vuonna peräti kolme muutakin aiheesta tehtyä elokuvaa: Hansel & Gretel: Warriors of Witchcraft, Hansel & Gretel ja Hansel & Gretel Get Baked. Valkokankaalle tulevien kuvien joukossa on myös Jaakko ja pavunvarsi isommille päivitettynä versiona Jack the Giant Slayer, jonka pääosassa on on Nicholas Hoult. Television puolelta voi bongata sarjat Olipa kerran sekä Grimm. Mielenkiintoinen ilmiö, enkä ihmettele yhtään sen vetovoimaisuutta, koska itse kuulun myös kastiin, joka innostuu aina bongattuaan jotain sinänsä jo itselleen tuttua ja satumaista. Mielenkiintoista myös nähdä kuinka kauan tämä ilmiö jatkuu ja onko ilmiö vampyyrit nyt sitten pidemmän aikaa vaihtopenkillä.

Hannu ja Kerttu sopii mainiosti aivot narikkaan vaihteeseen, toiminnan, satujen ja verimätön ystäville.

Hugo

Ohjaaja: Martin Scorsese
Pääosissa: Asa Butterfield, Ben Kingsley, Sacha Baron Cohen, Chloë Grace Moretz, Jude Law, Ray Winstone, Christopher Lee, Helen McCrory, Emily Mortimer, Frances de la Tour, Richard Griffiths & Michael Stuhlbarg
Musiikki: Howard Shore
Kesto: 2h 6min
Ikäraja: 7

Ennen varsinaista elokuvan käsittelyä yksi hauska sattuma ennen elokuvaa. Hugohan on 3D, joten saliin mentäessä työkollega nakkasi minulle mukaan ne niin tutut kakkulat vielä huolellisesti vilkaisten, ettei ne vilkuttele jo valmiiksi pattereiden loppumisen merkiksi. Mainokset lähtivät pyörimään, ensin pari 2D sellaista ja sitten teatterin vakio 3D-mainos. Odottelin siinä mainoksen lähtiessä rullaamaan "noni, kohta nää aktivoituu" hetkinen vierähti "no, yrittäkääs nyt saada se signaali" hetki vielä "ei nää tosiaan taida herätä". Ja toden totta lasini eivät toimineet ja huvittavinta vielä se, että ne sattui juuri minulle kun kaikilla muilla näytti lasit toimivan ihan hyvin. Koskaan aikaisemmin ei ole sattunut omalle leffakäynnille, että patterit olisi loppu, mutta nyt tiedän miltä sekin tuntuu!

Hugo kertoo samannimisestä orvosta pojasta (Butterfield), joka asuu salaa Pariisin juna-asemalla. Hugo hoitaa työkseen aseman kelloja, sekä samalla kursii kokoon mekaanista miestä edesmenneen isänsä (Law) muistikirjaa apuna käyttäen. Hän toivoo saavansa monimutkaisen koneen kuntoon ja toimintaan, sillä hän vakaasti uskoo sen selvittävän hänen isänsä kuoleman. Hugon yrityksiä jarruttaa aseman lelukauppias (Kingsley), joka pitää Hugoa vain varkaana ja takavarikoi tämän kirjan. Lelukauppiaan tyttö (Moretz) sen sijaan tuntuu myötämielisemmältä ja on aina valmis seikkailuun. Hugon on myös varottava, ettei hän jää asemapoliisin (Baron Cohen) kynsiin ja joudu suoraa päätä passitetuksi orpokotiin. Muita rautatieaseman vakionaamoja ovat kahvilanpitäjä (de la Tour), kukkakauppias (Mortimer), sanomalehtimyyjä (Griffiths) ja kirjakauppias (Lee).

Hugon juliste ei vakuuta eikä Hugon trailerikaan vakuuta ja puhtaasti näiden perusteella odottaa näkevänsä jotain kultainen kompassi tason floppia. Se mikä minut sai haluamaan kiivasti nähdä Hugon oli tuo mokoma Oscar-akatemia, joka tätä on siunannut tätä 11 ehdokkuudella! Silloin tässä on oltava jotain ja siinä tottavie onkin. Hugo on Martin Scorsesen rakkauden sinetti elokuvaa ja sen historiaa kohtaan. Elokuvassa kerrotaan muun juonen ohessa ovelasti elokuvan syntyvaiheista ja nähdään ikivanhoista ja yhtä ikimuistoisista elokuvista pätkiä. Tunnistin ainakin seuraavat: Juna saapuu asemalle, Työläiset lähtevät tehtaasta, Matka kuuhun ja ensimmäisen animoidun elokuvan Humorous Phases of Funny Faces.


Tarina toimii monenmoisista sivujuonteistaan huolimatta ja kokonaisuus on hallittu. Elokuva etenee sivistyneesti ja säilyttää pienet paljastuksensa kärsivällisesti juuri oikeisiin kohtiin. Visuaalinen ilme ja värimaailma on kovin kaunis ja yhteneväinen ja 3D ei liioittele. Pääosaa esittävä Asa Butterfield on osaava lapsinäyttelijä, jonka surumielinen sinisilmäinen katse kerää katsojien sympatiat. Kauttaaltaan muut sivuhahmot istuvat kuvaan mainiosti ja heidänkin elämää seuraa kiinnostuneena elokuvan myötä.

Toisaalta siinä missä minulle elokuva oli tarinan etenevyydessä hienovarainen, joidenkin mielestä se voi olla suorastaan tylsä. Mitään rummutusten saattelemaa ja tantereita tömistävää loppuklimaksia tässä ei myöskään ole, joten jollekulle sekin voi tuntua hienoiselta pettymykseltä. Sanoisin siis, että Hugo ei sovi liian malttamattomalle katsojalle.

Itse tykkäsin kyllä kovin ja etenkin elokuvien harrastajille tämä on erityinen katsomiskokemus!

P.S. Bongaa 3 Potter tähteä!

Blogin 1-vuotispäivä

Tasan vuosi sitten julkaisin ihka ensimmäisen blogipostaukseni, jossa esittelin vanhoja elokuvalippujani jutussa Elokuvalippu historiani. Muutamaa päivää ennen sitä olin luonut tämän blogin, mutta virallisena syntymäpäivänä pidän kuitenkin tätä päivää.

Vielä pari vuotta sitten en olisi voinut kuvitella itseäni pitämässä pystyssä minkään sortin blogia, vaan jos joku olisi tullut minulle vastaavaa ennustamaan, olisin nauranut itseni kuoliaaksi. Ajatus elokuva-aiheisen blogin pitämiseen sai alkunsa, kun noin vähän päälle vuosi sitten studio123 haki facebookin välityksellä vapaaehtoisia bloggaamaan elokuvia. Aluksi vain huvittelin ajatuksella "mitä jos"-tyyliin ja sitten jo maistelinkin sitä, mutta en sitten kuitenkaan kehdannut tarjoutua. Sitten vähän ajan kuluttua minulle iski tämä mielenhäiriö hakea studio123:een töihin ja samalla päätin, että jos sinne pääsen niin aivan varmasti bloginkin perustan. Tässä sitten ollaan.

Alkuinnon vallitessa kirjoitin ylös lukemattomia ideoita, mistä tehdä juttua ja kaikki nämä ovat minulla hyvässä tallessa edelleen ns. sadepäivien varalle. Sadepäiviä ei kuitenkaan ole tullut montaa vastaan, vaikka olin melkein vakuuttunut siitä että muutaman kuukauden päästä jo intoni lopahtaa tai homma muuttuu jollain muulla tavalla vastenmieliseksi. Mutta ei niin ei, sillä vieläkin jaksaa aidosti kiinnostaa ja vieläkin jaksan innostua jos keksin jonkin uuden mielestäni hienon aiheen. Lähtökohtana onkin aina ollut kirjoittaa aiheista, joista haluaisin itsekin lukea, eikä ottaa liikaa paineita, vaan pitää hauskaa.

Blogiin on kerääntynyt tämän yhden vuoden aikana 27 lukijaa (plus 2 bloglovinin kautta). Käyttäjätilastoissa käyrät ovat kohonneet ajan mittaan: lokakuu 2010 oli hiljaisin: 313 katselukertaa ja maaliskuu 2011 pitää taas kärkisijaa: 2 165 katselukertaa.

Top5 luetuimmat jutut ovat:

1. Kuin kaksi mustikkaa (744)
2. Kaksin karkuteillä (373)
3. Pirates of the Caribbean: on stranger tides (297)
4. 3D-laseista (254)
5. Oscar-gaala 2011 (167)


Sinin leffablogi kiittää ja kumartaa ja tarjoaa itselleen synttärilimun

Ps. Kuin kaksi mustikkaa jutusta sopii odottaa 2. osaa kuin myös 3D-laseihin palaamme vielä uudemman kerran

Gulliverin matkat

Ohjaaja: Rob Letterman
Pääosissa: Jack Black, Emily Blunt, Amanda Peet, Jason Segel, Billy Connolly & Catherine Tate
Kesto: 1h 30min


Huumorintäytteinen, lapsellinen ja nykyaikaistettu elokuvaversio Jonathan Swiftin kuuluisasta satiirisesta kertomuksesta.

Jack Black esittää Lemuel Gulliveriä, jolla on tapana puhua suuria, mutta jonka teot ei yllä lähellekään puheiden tasoa. Gulliver on jumahtanut työskentelemään isommassa firmassa vain postinjakelijana ja salaa ihailee erästä matkajuttujen toimittajaa Darcy Silvermania (Amanda Peet). Epätoivoinen yritys tehdä vaikutus tyttöön ja suurisuu johtaa Gulliverin matkalle kohti Bermudan kolmiota aikomuksena saada kokoon artikkeli kyseisestä paikasta. Bermudan kolmio on maineensa veroinen ja kuljettaa vähintäänkin mystisessä vesipyörteessä Gulliverin lilliputtien maan rantaan.

Tämän pätkän en odottanut olevan mikään kummoinen, ainoa odotus oli että tämä on helppoa katsottavaa ja tarjoaa jonkin asteen viihdettä. Siinä se onnistuikin, joten minulle tämä oli ihan mieluisa ainakin kertakatseluun. Kuitenkin lukiessani muita arvosteluja tämä on tyrmätty aika jyrkällä kädellä, mutta varmaankin arvijoitsijoilla on ollut odotuksetkin liian korkealla. Haloo, leffa, jossa on Jack Black on väkisinkin hieman kieli poskella.

"Lapset eivät ole tyhmiä – miksi heille siis tarjotaan vähä-älyisiä elokuvia, jotka eivät edes naurata? Kysymys nousee mieleen katsellessa 3D-kohellusta Gulliverin matkat." (Anna Möttölä, H.S.fi)

Minua kummastuttaa edellinen, sillä olen aikaisemminkin töissä miettinyt että vaikka tämä onkin vain k7 en osaa ajatella sitä niinkään lapsille suunnatuksi. En oikeastaan ymmärrä miksi edes niin nuoria viedä tätä katsomaan kun trailerinkin perusteella huumorikin on tässä sellaista, että aukenee vähän vanhemmille. Kai se sadun leima on tähän niin vahvasti isketty.


Plussa puoliin lukeutuu ehdottomasti elokuvan viihdyttävyys etenkin lukuisissa viitteissä muihin elokuviin (esim. star wars). Toinen syy mikä vetikin minua katsomaan on näyttelijät: Emily Blunt kuuluu suosikkeihin ja hän vetää ihanan överisti prinsessan osuuden. Jason Segel on ollut ilo katsella How I met your mother sarjassa ja tässäkin toimii Horation roolissa. Bill Connolly:llä on karismaa vaikka muille jakaa.

Jos kaipaa ei niin vakavasti otettavaa ja viihdyttävää elokuvaa teatterin lämmössä niin suuntaa huomenna (su 13.päivä) studio123:een klo 15.30, sillä se on enää viimeisen kerran ohjelmistossa silloin!

ps. 3D oli kans ihan ok

traileri
Katsokaa kans jos kiinnostaa vuoden 1939 animaatioelokuva täällä (oon kattonut tätä pienenä!)

Kaksin karkuteillä

Alkuperäinen nimi: Tangled
Ohjaaja: Nathaniel Greno, Byron Howard
Suomenkieliset äänet: Maria Ylipää, Lauri Tähkä, Sari Ann Moilanen, Tommi Korpela, Eero Saarinen & Antti Pääkkönen
Kesto: 1h 41min

Disney näyttää taas mallia millainen on onnistunut animaatio.

Kaksin karkuteillä pääosissa on tasapuolisesti kaksi henkilöä. Ensimmäinen on selkeästi Grimmin satuun perustuva Tähkäpää: tyttö, jolla on taikavoimia omaavat blondit ylikasvaneet hiukset. Tähkäpään on kaapannut ja aivopessyt Gothel niminen nainen, joka haluaa ottaa hyödyn irti tämän maagisesta pehkosta. Toinen tärkeä henkilö on varkauksiin taipuvainen hurmaava Flynn Rider, joka erehtyy paetessaan kiipeämään piiloon torniin, jonne Tähkäpää on vangittu. Wikipedian mukaan Flynn perustuisi jotenkin Grimmin satuun "mestarivaras", mutta luettuani sadun en kyllä löytänyt niistä mitään merkittävästi yhteistä, joten mielestäni tämä on vain Tähkäpää satuun perustuva elokuva. Joka tapauksessa tämän yhteentörmäyksen kautta kaksikko lyöttäytyy yhteen sopimuksen merkeissä: Flynn vie Tähkäpään ulos tornista katsomaan mystisen kauniita valoja ja Tähkäpää luovuttaa Flynn:lle takaisin tämän viime ryöstön saaliin.


Elokuvan animointi jälki on upeaa ja kauniita kuvia katselisi loputtomiin. 3D on myös otettu hyötykäyttöön, eikä vain lätkäisty päälle. Hahmojen liikkeet ja eleet on veistelty viimeisen päälle. Parasta ja hauskinta jälkeä on tehty Maximus hevosen kanssa, johon on laitettu koiran elkeitä pilke silmäkulmassa. Tähkäpään ulkonäkö oli myös tärkeä seikka, kun kerran itse olen kasvanut Disneyn prinsessoja katsellen, joten mitä tahansa en kelpuuta. Tytöstä oli kuitenkin tehty oikein onnistunut ja luonteeseenkin oli pistetty ihanaa säväkkyyttä. Myöhemmin ulkoista habitusta ajatellen tuli aika vahva mielleyhtymä Barbie tähkäpäähän, mutta se nyt johtuu vaaleat hiukset ja pinkki mekko yhdistelmästä. Tämä ei siis häiritse, kun sitä ei ole viety hyvän maun rajojen yli.


Taas olisin katsonut elokuvan alkuperäisäänillä, jos se olisi ollut mahdollista. Kuitenkaan suomalaisversio ei raastanutkaan korvakäytäviäni, ei edes lauluissa, joten pisteet siitä.



Luonnollisesti jos alkaa seuraamaan tarkkaan Tähkäpään hiusten pituus vaihtelee (välillä ne on mukavasti vaellukseen sopivan pituiset ja välillä niillä voisi täyttää yhden huoneen) mikä nyt oli odotettavissa kun pelataan moisella muuttujalla. Loppukin on Disneyn perinteiseen tapaan arvattava, mutta aina yhtä suloinen. Muutoin en oikeasti keksi mitään häiritsevää tai puutteellista tästä elokuvasta. Se kolahti modernimmalla otteellaan, visuaalisella ilmeellään, hulppealla huumorillaan ja tunneskaalojen sopivalla vaihtelulla.

Sammyn suuri seikkailu

Ohjaus: Ben Stassen, Petri Hanttu
Pääosissa: Petrus Kähönen, Tuomas Uusitalo, Saara Lehtonen, Elina Knihtilä, Pirjo Lonka, Janina Andersson, Akira Takaki, Aarni Hyökki, Maria Takaki, Veikko Honkanen, Pekka Autiovuori, Seppo Pääkkönen, Antti Pääkkönen & Aarre Karen
Kesto: 1h 25 min
Tuotantomaa: Belgia

Sammyn suuri seikkailu on vahvasti lapsille suunnattu 3D-elokuva. Elokuvan päähenkilö on merikilpikonna Sammy, jonka elämää seurataan 50 vuoden ajan ja miten maailma muuttuu sinä aikana. Sammyn tavoite on löytää salainen reitti uusille merivesille johon elokuvan englanninkielinen nimi "Sammy's adventures: The secret Passage" viittaa.

Elokuvaan on ympätty mukaan paljon ekologista sanomaa, mikä on toteutettu hyvin ja mistä onkin ehdottoman hyvä jakaa tietoa elokuvan välityksellä myös nuoremmille. Kuitenkin tuntuu, että kaikki muu on sitten jäänyt aivan puolitiehen. Juoni on todella ennalta arvattava ja tarina tuntuu poikkelehtivan ilman mitään päämäärää. Henkilöhahmot on tylsiä ja etenkin sivuhahmot ottivat lähinnä vain päähän etenkin se hippien kissa (vielä kun ääni on sama kuin Pekka Töpöhännästä tutulla Monnilla..). Ihmishahmojen animoinnissa on jotain vialla huulisynkassa, en tiedä onko vika nyt dubbauksessa vai missä. Ääninäyttelijöistä kokeneemmat hoitavat hommansa hyvin, mutta uudemmat tuttavuudet eivät vakuuta. Musiikki ajoittain ihan ok, mutta välissä jyrää tapahtumien päälle tai on tilanteeseen liian räikeä tai muuten sopimaton.

Itseäni häiritsi todella paljon myös se, että Sammy kasvaa isoksi niin nopeasti. Tähän vaikuttaa vahvasti se, että traileri antaa ymmärtää jotain aivan toista. Siinä vaiheessa kun tajusi Sammyn kasvaneen ja ääninäytteljiän muuttuneen huusin jo mielessäni "hei nyt jäi kohtia välistä!" mutta kyllähän ne kaivatut kohtaukset tulivat, mutta todella häiritsevää kun niissä puhuukin isompi Sammy kun taas trailerissa kaikissa kohdissa, missä Sammy puhuu sillä on pienen kilpparin ääni!


Elokuva olisi ollut täyttä huttua ilman sen valttikorttia: 3D:tä. Vastapainona kaikelle tuskalle Sammyn suuren seikkailun 3D-efekti oli vaikuttavinta, mitä olen ikinä nähnyt! Teki oikeasti mieli kurottaa käsi ja varmistaa, että kyse on vain illuusiosta. Tähän on lisäksi pistetty vielä aivan ihana värimaailma ja erikoisia kuvakulmia, niin silmänruoka on katettu.

Kun kerran elokuva tarjosi jotain todella huonoa ja jotain todella hyvää voin ristiriitaisten tuntemusten keskeltä todeta tämän sopivan niille isommille ihmisille, jotka osaavat katsoa elokuvaa pelkästään visuaaliset lasit päässä ja ehdottomasti pienemmille ihmisille, jotka eivät ole niin kriittisiä katselijoita. Muut pysykää kaukana.

Lisätietoa esitysajoista ja harhaanjohtava traileri täällä

3D-laseista

On jo korkea aika tehdä juttu elokuvien maailman ajankohtaisimmasta asiasta: 3D-laseista ja niiden lieveilmiöistä. Itseltäni kun asiaan löytyy sekä asiakkaan että työntekijänkin näkökulma ja olen nyt ahkeroinut kerätäkseni jotain taustatietoa, etten vain vetele asioita hatusta.


Studio123:ssa on käytössä punaiset xpand 3D-lasit ja joillekkin saattaa vieläkin tulla yllättyksenä etteivät ne ole niitä kamalia pahvisia laseja (kuva oikealla), mitä jossakin vaiheessa viljeltiin esimerkiksi joidenkin dvd:eiden mukana (itselläni shrek on 2 levyn erikoisversio missä tälläinen 3D lisäpätkä plus pahviset lasit erivärisillä linsseillä). Nykyajan laseissa mukavat muoviset sangat ja linssit keskenään samanväriset.

Toimintaperiaate

Itse kun en ole mikään tekniikan ihmelapsi niin nappaan tähän väliin lainauksen Jarmo Vestolan tekstista "Uudet 3D-elokuvat saapuvat" mvnet.fi sivustolta

"XpanD-järjestelmän lasit perustuvat infrapunasignaalin avulla ohjattaviin lcd-sulkijoihin. Laseihin suunnataan siis infrapunavalo, joka avaa ja sulkee linssejä tietyssä tahdissa (kehyksissä patteri). Lopputulos on sama kuin Dolbylla, eli toinen silmä ei näe samaa kuvaa kuin toinen, mutta valovoimaa on elokuvissa enemmän."

Juurikin näin. Eli suomenkielellä sanottuna toiseen silmään heijastetaan eri kuva kuin toiseen, jolloin luodaan kolmiulotteisuuden tuntu (vrt.kameran linssi, joka näkee kaiken kaksiulotteisena). Eli kyklooppi näkee 3D-elokuvat kaksiulotteisena ja tätä voi kaksisilmäiset ihmiset testata sulkemalla toisen silmänsä 3D-elokuvassa.

Lasien hygienia

Studio123:ssa käytetyt lasit pestään AINA eli asiakkaat eivät saa ikinä likaisia laseja päähänsä. Jos linsseissä näkyy kuitenkin jotain tahran sukulaisia, se on kaikista todennäköisemmin huolimattoman kuivauksen seurausta. Kun asiakkaana ollessasi saat saliin mennessäsi lasit, älä koske niihin linsseihin, sillä uskon ettet halua katsella omia sormenjälkiäsi elokuvan aikana :)

Kun lasit eivät toimi

Lasit ovat yllättävän kestäviä, mutta niitä tulee silti käsitellä mahdollisimman varoen. Jos lasisi vilkkuvat, niistä on loppunut patterit ja tässä tapauksessa vaihdamme mielellämme uudet lasit käyttöösi. Joskus lasit 3D-mainosten alkaessa hakevat hetken ajan kuvaa ja saattavat välkytellä alussa, joten kannattaa vaikka laskea hitaasti kymmeneen ennenkuin ryntää vaihtamaan täysin toimivat lasit toisiin. Jos kuitenkin laskettuasi kymmeneen ei mitään ole tapahtunut ja näet kuvan aivan samalla tavalla kuin ilman laseja, tule vaihtamaan ne. Meitä konehenkilöitä on ohjeistettu olemaan salissa muutamien mainosten ajan (useimmiten itse jään ihan elokuvan alkuun asti) toimivien lasien kanssa juuri näitä patterien loppumis ym. tilanteita varten :)

Lapset ja 3D lasit

Aikuisten kannattaa aina muistuttaa lapsille, jos elokuva mitä olette menossa katsomaan on 3D ettei lasit tule ikävänä yllätyksenä. Aikuisten kannattaa muutenkin opastaa lapsiaan lasien käytössä aivan kuten muussakin elokuvakäyttäytymisessä. Joskus lapset eivät halua pitää laseja, mutta annamme ne aina joka tapauksessa mukaan saliin. Lapsi saa sitten itse olla pitämättä laseja, jos näin haluaa, mutta ne ovat siinä sitten valmiina jos mieli yhtäkkiä muuttuukin. Valitettavasti vielä ei ole laseissa olemassa omaa lapsien kokoa vaa "yksi koko käy kaikille periaate", mutta totuushan on että joillekkin muksuille ne ovat liian isot ja joutuu pitämään toisella kädellä kiinni. Tähän avuksi löytyy muutamia niksejä: pipo päähän, joka pitää sangat aloillaan. Tytöillä hiukset ponnarille ja sangat hiusten väliin. Lisää ideoita saa antaa!

3D lasit silmälasien päällä

Paljon on ollut puhetta siitä meneekö ne silmälasit kuinka hyvin siellä 3D-lasien alla ja nyt voin ylpeänä kertoa, että testasin asian aivan itse kun menin katsomaan Itse Ilkimyksen silmälasit päässä. 3D-lasit pysyivät päässä jopa paremmin kun alla olevat lasit tukivat niitä ja elokuvan alettua en enää muistanut, että silmälasit on alla. Ainoastaan huomioni kiinnittyi laseihin, silloin kun oli aika nostaa laseja ja tuli sellainen "kumpiako laseja minä nyt olen nostamassa"-hetki.

Loppusilaus: 3D-elokuvat näyttäisivät tulleen jäädäkseen, sillä niillä yksinkertaisesti saadaan tehtyä parempaa bisnestä. Enemmistö vaikuttaisin tykkäävän, mutta kaikkiahan ei voi miellyttää. Toisissa elokuvissa efekti on kuin siihen tehty (esim. Avatar) ja toisissa sitä ei ole nimeksikään (esim. muumipeikko ja pyrstötähti). Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, jos ei vielä ole tullut 3D:tä koettua, vaikka useammalla elokuvalla, jotta voi sitten vertailla. Ensikertalaisen kannattaa myös muistaa, että silmillä menee hetki tottua 3D:hen. Itse olen useimmiten tykännyt 3D-elokuvista vaikkei kaikista tulekaan WAU-elämystä, mutta olen myös sitä mieltä ettei kaiken tarvitse olla 3D:nä.

Tutustu myös studio123:n filmietikettiin

Saw VII

USA, 2010
Ohjaaja: Kevin Greutert
Pääosissa: Tobin Bell, Cary Elwes, Costas Mandylor, Betsy Russell, Sean Patrick Flannery
Kesto: 1h 25min
Ikäraja: k18

Kaikista viimeisintä (toivottavasti) Saw elokuvaa hehkutettiin etukäteen sen 3D-ominaisuuden vuoksi. Ansat kuulemma hyppivät silmille ja kolmiulotteisuuden tuntu on hyvin aitoa. Todellisuudessa 3D olisi voitu jättää suosiolla pois: sillä kun ei ollut mitää muuta annettavaa elokuvalle, kuin muutamat suolenpätkät lentämässä kameraa päin ja pari pikku kikkailua.

Luonnollisesti odotukset ovat suuret, kun saaga saadaan päätösosaan, kaikki langat nivoutuu yhteen ja salaisuudet paljastuu. Elokuvan kulku on tuttu aiemmista osista: seuraamme toinen toistaan inhottavimpiin ansoihin joutuneita uhreja ja jossain välissä puikkelehtii jokin oikeakin juoni. Pakko myöntää, että ainoa saw elokuva, joka on ollut oikeasti hyvä on se ihan ensimmäinen. Loput osista on katsonut jostain epämääräisestä halusta kuvottaa itseään ja päästää kuiskimaan kaverille "hyiiiii *******" Tämänkin kohdalla muutaman ansan katsoi sormien välistä, vaikkei loppupeleissä mikään ollut niin kamala kuin oli odottanut. Se puhutuin garage trap kyllä puistatti eniten(ja en tietenkään kerro millainen se on, vaan jokainen saa katsoa sen itse). Chester Bennington huusi ihan lahjakkaasti.


Häiritsevin kohta oli eräs todella HUONO leikkaus kohta, mikä pisti heti ärsyttävästi silmään. Mark Hoffman ensin poistuu ovesta, mutta leikkauksen takia näyttää tulevan takaisin sisään samasta ovesta (vaikka todellisuudessa ovi on eri). Kun siihen väliin olisi edes tungettu muutaman sekunnin kuva, missä Hoffman loikkii vaikka käytävällä olisi säästytty tältä alkeelliselta munaukselta.

Myönnän, että lopussa itselläni oli suu auki kun viimein paljastui kuka onkaan ollut taustapahiksena koko ajan. Siinä elokuva onnistui todella yllättämään. Jos olet menossa tätä pian katsomaan niin suosittelen ettei elokuvalta odota mitään, jolloin siitä voi hyvinkin saada enemmän irti kuin minä. Varmasti aiempien osien katsojien kiinnostaa miten kaikki päättyy tai/ja sitten millaiset ansat on tällä kertaa. Herkemmät älkää vaivautuko tai jättäkää se ruokailu ennen elokuvaa ainakin väliin.

Resident Evil-Afterlife

Pyysin ystävääni Heiniä vierailevaksi kirjoittajaksi blogiini, sillä hänellä on Resident Evil-elokuvasarjan fanityttönä rutkasti enemmän tietoa kyseisestä elokuva sarjasta kuin itselläni. Annetaan puheenvuoro siis Heinille :

Kerron mielipiteeni uudesta Resident Evil- Afterlife elokuvasta, jonka kävin katsomassa Sinin ja pikkuveljeni kanssa. Koska kyseessä on jatko-osa ja vieläpä peleihin perustuva sellainen, alustan ensin hieman heitä, joille RE ei ole entuudestaan tuttu.

Resident Evil (Japanissa Biohazard) on erittäin laajalti tunnettu sekä suosittu Survival Horror tietokone- ja konsolipelisarja. Sarjaan kuuluu seitsemän virallista osaa ja ne ovat olleet suuressa suosiossa ja hyvin arvostettuja ympäri maailmaa. Ensimmäinen Resident Evil-peli julkaistiin vuonna 1996 ja viimeisin osa ilmestyi vuonna 2009.

Pelistä on tehty neljä elokuvaa, joista viides on suunnitteilla. Elokuvat eivät seuraa pelien juonta kovinkaan tarkasti, vaan lähinnä lainaavat niistä elementtejä ja hahmoja.

Yleiskatsaus:

Residen Evil (2002)

on Paul W. S Andersonin käsikirjoittama ja ohjaama toimintatrilleri. Elokuvaa tehdessä siltä ei odotettu suuria. Budjetti oli pieni, vain 33 miljoonaa dollaria (vert. esim. Pirates of the Caribean- Mustan helmen kirous 140 miljoonaa dollaria) ja ilmestyttyään se haukuttiin sekä pelisarjan fanien että kriitikoiden osalta. Elokuvan suosio kuitenkin kasvoi dvd:n ja vhs:n ilmestyttyä.

Tapahtumaympäristö tukee etenkin ensimmäisen osan voimakasta kauhutunnelmaa, sillä elokuva sijoittuu maanalaiseen tutkimuskeskukseen. Laboratorioissa tapahtuu onnettomuus, jonka seurauksena siellä kehitetty virus pääsee leviämään ilmastointi kanavaan, jolloin paikka eritetään ja työntekijät kuolevat. Paikan omistama Umbrella-yhtiö lähettää miehityksen tarkistamaan onnettomuuden syitä, mutta tehtävä osoittautuu odotettua vaikeammaksi, sillä virus on muuttanut työntekijät lihanhimoisiksi epäkuolleiksi.

Elokuva lainaa pelien elementtejä mm. kuvakulmilla, sekä muilla peli viittauksilla esim. laboratorioon pääsee Kartanon kautta (RE1-peli sijoittuu kartanoon) jne.

Suosittelen ostamaan ja katsomaan elokuvan myös kommenttiraidalla, jossa ilmenee paljon mielenkiintoisia tapahtumista mm. kulissien takana.

Resident Evil: Apocalypse (2004)

elokuvassa on ehkä eniten pelien tunnelmaa, sillä siinä on mm. RE3:sta tuttu kaupunkiympäristö. Myös peleistä tutut hahmot Jill Valentine (Sienna Guillory), Carlos Olivera(Oded Fehr) ja Nicolai esiintyvät tässä ensimmäistä kertaa. Elokuva on edeltäjäänsä paljon toiminnallisempi ja siinä on science fiction elementtejä.

T-virus on nyt päässyt leviämään maanalaisesta tutkimuskeskuksesta lähistöllä olevaan kaupunkiin ja tarina seuraa ihmisten selviytymisestä viruksen saastuttamasta kaupungista. Kuten edellisessä elokuvassa ei tässäkään sankareita päästetä helpolla sillä kaduilla hoippuvien zombien lisäksi kohdataan ongelma, jos toinenkin.

Resident Evil: Extinction(2007)

En odottanut, että kolmannella osalla olisi enää paljoakaan uutta annettavaa, mutta se olikin erittäin positiivinen yllätys.

T-Virus on nyt levinnyt koko maailmaan ja kuihduttanut sen aavikkomaiseksi. Aavikko zombie-elokuvan kulisseina ei ehkä kuulosta toimivalta, kun zombie kauhu yleensä perustuu yllätykseen, joukkovoimaan ja intiimeihin tilanteisiin, mutta silti ympäristö oli kaikessa laajuudessaan erittäin toimiva. Peleistä tutut hahmot Claire Redfield (Ali Larter) ja Albert Wesker (Jason O´Mara) ilmestyvät tässä ensimmäistä kertaa.

Resident Evil: Afterlife (2010) 3D

Watch Resident Evil: Afterlife Trailer in Entertainment | View More Free Videos Online at Veoh.com

Elokuva sai ensi-iltansa Studio 123:ssa ja Suomessa 17.9.

Yllätyin todella positiivisesti. Käsikirjoittajat tuntuvan aina saavan elokuviin jotain uutta ja erilaista. Ympäristö on toimiva, sopivan rosoinen ja juoni sekä tapahtuma ympäristö on monipuolinen.

Juoni:

Tarina on varsin suoraa jatkoa edelliselle elokuvalle. Päähenkilö Alice on ottanut tehtäväkseen T-viruksesta vastuussa olevan Umbrella yhtiön lopullisen tuhoamisen sekä infektiolta välttyneiden eloonjääneiden etsimisen ja pelastamisen. Tapahtumaympäristönä toimii mm. Tokio ja Los Angeles, jonka zombiet ovat ottaneet valtaansa. Vaikka elokuvassa on monia ulottuvuuksia, on se kuitenkin selkeä ja tyylikäs toimintapaketti. Elokuvan alussa on lyhyt kertaus edellisistä elokuvista, joten myös uudet katsojat pääsevät mukaan kohtalaisen hyvin.

Peli viittaukset:

Myös tähän elokuvaan oli saatu mukaan monia peli elementtejä, hahmoja ja hirviöitä. Myös eräs taistelukohtaus on suoraan RE5-pelistä mikä on pelielokuvaa tehdessä mielestäni enemmän kuin suotavaa, varsinkin jos kohtaukset silti toimivat myös yleisölle joka ei tunne pelejä. Kuitenkin elokuvassa oli muutama hirviö, jotka olivat tuotu elokuvaan sen enempää selittämättä, mikä saattaa hämmentää joitakin katsojia.

Pelejä pelaamattomalta katsojan kommentti: ”Se kirvesäijä, se näytti kuin ilmestyvän maan alta! Mistä se tuli, mikä se oli ja miksi sillä oli niin naurettavat kuteet? 0_o”

Lisäksi peleistä tuttu Chris Redfield (Wethworth Miller) on päässyt mukaan. Miller esitti roolinsa uskottavasti, vaikka ei ruumiinrakenteeltaan vastaakkaan esim. RE5 pelin hahmoa, joka näyttää kiskoneen liikaa steroideja. Uskottavuuden kannalta on Millerin versio mielestäni parempi ja ainakin moni Pako-tvsarjan fani saa tästä lisäsyytä astua teatteriin.

Albert Wesker on yksi odotetuimpia hahmoja pelifanien keskuudessa ja hänen roolinsa oli toteutettu oikein kiitettävästi. Tyyli oli kohdallaan, mutta mm. veljeni jäi harmittelemaan, kun varsinaista taistelu osuutta oli kovin vähän.

3D

Elokuvaa oli selvästi ajateltu myös 3D:n kannalta. Tyylikkäimpiä efektejä olivat mm. konekiväärin hylsyt, veriroiskeet ja heittotähdet tms. efektit, jotka tuntuivat tulevan kohti katsojaa. Jotkut kokonaiskuvat eivät kuitenkaan toimineet kovin hyvin. Trikkikuvat näyttävät vielä enemmän trikkikuvilta ja joissakin kohdin toivoin että olisin voinut katsoa elokuvaa puhtaasti 2D:nä, sillä mielestäni kolmiulotteisuus yleisesti on vielä lapsen kengissä. Jos kuitenkin itse olet kiinnostunut 3D-elokuvista, on RE-Afterlife kannattava vilkaisu, sillä 3D tekee toiminnasta entistä näyttävämpää ja vauhdikkaampaa.

Yhteenveto:

Suosittelen elokuvaa toimintaleffoista pitäville katsojille, sillä taistelukohtaukset, erikoistehosteet ja tapahtuma ympäristöt sekä lavasteet olivat taas kerran visuaalisesti upeaa katsottavaa. Elokuva kannattaa katsastaa teatterissa, jos siihen on mahdollisuus, sillä toiminta elokuvat ovat varmasti kaikista huikeampia teatterissa katsottuna varsinkin nyt kun 3D:kin on antamassa lisäpotkua. Juoni oli mielenkiintoinen ja moniulotteinen ja erilaisia elementtejä oli käytetty monipuolisesti. Myös hahmot ovat mieleenpainuvia ja itse Milla Jovovichin (Alice) fanityttönä katselin näytöstä enemmän kuin mielelläni.

Yleisesti Resident Evil elokuvasarja on kannattava katsastus varsinkin pelejä pelanneille, joita kiinnostaa nähdä miten pelien hahmot ja hirviöt on toteutettu valkokankaalla, mutta jotka eivät vaadi elokuvilta suoraa yhteyttä peleihin.

Myös näyttävästä toiminnasta ja zombie-elokuvista kiinnostuneiden sekä niiden jotka eivät jaksa nipottaa tehosteiden todenperäisyydestä on elokuvat kannattavia katsauksia, vaikka pelit eivät olisikaan tuttuja. Elokuvat tarjoavat paljon kaunista katseltavaa ja komeata toimintaa. Kaikki elokuvat myös eroavat toisistaan huomattavasti, joten varsinaista toistoa on turha pelätä. Kuitenkaan mitään sen kummempaa sanomaa tai syvällisyyttä on leffoista ja sen hahmosta turha hakea. Tästäkin huolimatta ovat Resident Evil elokuvat kuitenkin viihdyttäviä pätkiä ja jos ei muuta niin miniasuisiin mimmeihin tuskin kovin moni pääsee kyllästymään. ;)

Avatar toistamiseen

Viime tiistaina kävin katsomassa studio123:ssa Avatarin toiseen kertaan kun se oli elokuvamaratonin jälkimainingeissa jätetty vielä ohjelmistoon. Täytyy kyllä sanoa, että muistin taas, miksi se oli silloin ekan kerran jälkeen jäänyt niin vaikuttavana pätkänä mieleen. Kestää mainiosti toisen katselun, mutta suosittelen lämpimästi sitä leffateatterin lämmössä, 3D-ominaisuudella ja kunnon asiaankuuluvalla äänentoistolla. Avatar on elokuva, missä 3D toimii välillä niin soljuvasti ettei sitä edes huomaa ja toisaalta taas ottaa siitä kaiken irti toimintakohtauksissa niin, että voi vaan tuijottaa silmät pyöreinä. Minua ei myöskään haittaa tippaakaan kriittiset kommentit, missä avatar lytätään "surkeaa 3D huttua, joka jäljittelee Pocahontasin juonikaarta"- kategoriaan, vaan säälin niitä, jotka eivät saa tästä itsellensä niin suurta katsomuselämystä kuin minä itse. Ja niille skeptikoille, jotka eivät edellä mainittujen kriitikoiden takia tätä suostu katsomaan: ei hätää, minä tiedän mitä te menetätte ;)


Watch Avatar the Movie - Official Movie Trailer in Entertainment | View More Free Videos Online at Veoh.com

Koitosten päivä

Viime lauantaina (7.8) itselläni oli edessä "H-hetki"kun pääsin ekaa kertaa työskentelemään yksin konemiehenä. Paikalla siis lisäkseni vain myyjä, joten kahdeksan näytöstä olivat täysin minun vastuullani:
Klo 16.00 Muumi ja punainen pyrstötähti 3D
Klo 17.00 Muumi ja punainen pyrstötähti 3D
Klo 17.45 Marmaduke
Klo 18.00 Knight and day
Klo 18.40 Shrek 3D
Klo 19.30 Step up 3D
Klo 20.00 Twilight-epäilys
Klo 20.30 Inception


Ainoa asia, missä minä poikkeuksena muista konemiehistä tarvitsen apua on filmikelan nostaminen. Se kun painaa jotain 30 kiloa niin minun muskeleilla sitä ei oikein korkeuksiin nostella, joten valmiiksi oli jo sovittu että toinen konemies tulee sen sitten nostamaan minulle. Päivän ohjelmassa oli siis vain yksi välttämätön kelan vaihto kun Knight and dayn jälkeen alkoi twilight. Nämä molemmat näytökset studio3:ssa, mikä on siis ainoa sali, jossa käytetään vielä tätä vanhempaa filmiprojektoria.

Konemiehen työtehtäviin kuuluu siis näytöksistä huolehtiminen, 3D lasien puhdistus, salien siivous näytösten välillä, vahtimestarin tehtävät, limsakaapin täyttö, julisteiden vaihto.... eli ei emme vain katsele elokuvia sieltä kopista, jota konehuoneeksi kutsutaan (vaikka minäkin näin aiemmin luulin). Luulin myös (onneksi jo kauan kauan sitten), että se kuka ovella repii lippuja olisi jokin ihan erikseen siihen hommaan palkattu henkilö.

Takaisin H-hetkeni muisteluun. Selvisin mielestäni kunnialla: en mokannut mitään 2D/3D säätöjen kanssa, pysyin aikataulussa, muistin sammuttaa koneet ja lukita ovet lähtiessä. Pesin lasitkin huolella ja täytin vielä sen limsakaapinkin, joka näytti niin kivalta täytenä että oli pakko ottaa kuva (ja laatu on ihana kun oli huonompi puhelin käytössä):


Ennenkaikkea osasin ehkä vaikeimman homman: filmin virityksen. Se kun on sellainen vehje, että yksikin mutka väärin tai filmi liian kireellä tai muuta yhtä hienoa niin huonosti käy. Sen näkee oikeastaan vasta kun pistää mokoman pyörimään, että onko mennyt oikein ja siinä saa yleensä silti hienosäätää kuvan korkeutta tai tarkuutta. Ja jottei vieläkään mene liian helpoksi niin eiköhän näissä molemmissa filminäytöksissä ollut vielä vaihto laajakuvasta scopeksi mainosten kohdalla.. ja en osaa selittää nyt tähän mitä se tarkalleen tarkoittaa, mutta voin kertoa että se on yksi pieni stressitekijä lisää. Mutta ylpeänä voin kertoa, että ne menivät ihan putkeen ja laajakuva/scope vaihtokin sujui sulavasti. Otin siitäkin kuvan ihan päivän alussa kun konehuoneessa oli vielä valot (näytösten aikana valot pois jottei heijastu saliin).

Ainoa moka, minkä tiedän tehneeni oli että jostain syystä en ollut avannut toista pääovea kunnolla ja se sitten oli jäänyt lukkoon... Onneksi toisesta ovesta pääsi väki sisään ja onneksi se lukkoon jäänyt ovi oli se vähemmän käytössä oleva. En tiedä ehtikö tätä asiaa moni huomaamaan, mutta nyt se on julkisesti myönnetty!

Kahdeksan tunnin ja kahdeksan näytöksen jälkeen oli itseensä tyytyväinen olo ja lähdin hyvillä mielin kotia kohti. Kiitokset asiakkaille, jotka kaikki olivat asiallisia ja mukavia sekä pahoittelut niille muutamille, joille tuli huono olo. Toivottavasti palaatte uudestaan paremmalla tuurilla.