15. kesäkuuta 2014

Mitäpä mulle

Kummasti kesää kohden hiljenee elokuvien osalta ja oletettavasti tulee olemaan hiljaisempaa blogissakin, tämän kesäloma kun häämöttää jo nurkan takana. Aikaa elokuvilta tulee syömään myös muutama taideprojekti pitkästä aikaa, joista olen jo valmiiksi tuhannen täpinöissäni. Kerrataan silti kaikki mahollinen pieni kiva leffoihin liittyen, mitä nyt on tullut katsottua ja semmoista.

Elämää elokuvien parissa-blogissa myydään/vaihdetaan leffoja. Parikin tuli ostettua, kun hinta oli erittäin kohtuullinen 1e kipale. Ben-Hur, koska se pitää olla joskus nähtynä ja täydentää elokuvaklassikoiden kokoelmaa sekä Shoot'em Up, joka ei varmaan taas ole kummoinen, mutta täydentää sekin jotain kohtaa jostakin. Leffojen kuntoluokitus oli viiden tähden arvoinen, että hyvin on pidetty. Kiitos vielä kaupoista Hedgie!


Synttäritkin olivat ja onnistuin saamaan muutaman leffa-aiheisen lahjankin, vaikka mitään en edes toivonut (senkin ihanat!)

Tardis avaimenperä!!

Höpötti muki!

 Lisäksi olin itse itselleni tilannut lahjaksi Qwerteen musthave-paidan. Star Warsiin jotenkin edes viittaavaa paitaa olen kaivannutkin.



Synttärien kunniaksi toinen ihana ihminen ilostutti leffailuseuralla ja katsottiin yhteinen ikisuosikki 10th Kingdom, joka on siis teknisesti minisarja, mutta meille ollut aina 7h kestävä ihana leffa. Leffojen puolesta muutoin ollut vähemmän aktiivista, 10th kingdomia edeltänyt kotikatseluelokuva on ollut muistaakseni Lords of Dogtown, joka oli yllättävän hyvä (ja siinä oli Ugly Betty!). Sarjoja tulee nyt katsottua aktiivisemmin ja sainkin Doctor Whon kahta jaksoa lukuunottamatta pulkkaan (Netflix:stä uupuu vielä Day of the Doctor ja Time of the Doctor fuuuu...). Game of Thronesin kanssa on kärvistelty, koska en katso yhtään mitään ennenkuin ne jaksot näkee laillisesti ja HBO Nordic:iin ei ole vielä sorruttu (kun se Netflix jo on...), onneksi tiedän sentään mitä tapahtuu. Sen sijaan nyt aloin seuraamaan Hannibalia, jota Mira kehui siihen malliin, että muita vaihtoehtoja ei vaan ollut. Siinäkin vain eka kausi Netflix:ssä, niin nyt mennään naatiskellen eteenpäin, taitaa olla joku 5 jaksoa enää. Lisäksi Yleltä alkoi White Queen, joten seuraan pitkästä aikaa ihan telkusta sarjaa aina torstaisin Tv1:ltä, vouu. On kyllä messevä sarja, varsinkin kun sen voi ajallisesti iskeä tosiaan Tudors-sarjan tapahtumien edelle.


14. kesäkuuta 2014

Maleficent



Ohjaaja: Robert Stromberg
Käsikirjoitus: Perustuu Charles Perraultin sekä Grimmin veljesten satuun Prinsessa Ruusunen, kuin myös Disneyn vuoden 1959 elokuvaan Prinsessa Ruusunen
Musiikki: James Newton Howard
Pääosissa: Angelina Jolie, Elle Fanning, Sharlto Copley, Sam Riley, Imelda Staunton, Juno Temple, Lesley Manville, Brenton Thwaites
Kesto: 1h 47min
Ikäraja: 12


Maleficent kertoo Prinsessa Ruusunen-sadun ikonisen pahiksen silmin. Pahatar eli Maleficent on taianomaisen metsän asukki ja yksi kookkaimmista keijuista . Hän varjelee kaikkea ympärillään ja on ystävä rujoimmillekin otuksille. Maleficent ystävystyy jo lapsena ihmispojan, Stefanin kanssa huolimatta heidän erilaisuudestaan. Aikuisiällä Stefan menee kuitenkin pettämään Maleficentin luottamuksen verisesti, jolloin Maleficentin sisällä alkaa velloa aiemmin tuntematon katkeruus ja kostonhimo. Nämä tunteet ottavat lopulta metsän hengettären pauloihinsa johtaen traagisiin seurauksiin.

Maleficentin kohdalla odotukset eivät olleet kummoiset, koska tunnettujen pahisten nostaminen pääosaan on aina arveluttavaa. Aina on riski siitä, että tunnetua pahista aletaan ymmärtämään ja sokerisoimaan liikaa, jolloin alkuperäisestä teoksesta menee pohja. Pahuuden ja hyvyyden kuvais sorrutaan myös usein esittämään turhan stereotypisesti, jolloin hahmoista tulee mannekiineja, joissa on vain muutama yksinkertainen ulottuvuus. En aio paljastaa mikä on Maleficentin lopullinen suunta, mutta joka tapauksessa tässä versiossa on hahmo harvinaisen onnistunut ja koko elokuva tuo virkistävän uusia tuulia vanhaan tarinaan. 


Maleficent on erittäin monitahoinen hahmo, jota esittää Lady Gagan inspiroimilla poskiproteeseilla varustettu Angelina Jolie. Jolien työskentely on hekumallista niin ulkoisessa kuin sisäisessä olemuksessa, tähden selvästi nautiskellen olostaan Pahattaren nahoissa. Disneyn animaatioelokuvasta lainattujen tuttujen kuteiden lisäksi Maleficentin vaatekaapissa on vähemmän demonisempia asuja hyviltä vanhoilta ajoilta. Erikoinen ja onnistunut asu on myös Pahattaren käyntaistoon-lateksiasu, joka istuu yllättävän vähillä kyseilyillä fantasiaympäristöön. Jolie kantaa pääosan esittäjän kruunun kunnialla ja muut jäävätkin hänen varjoonsa, kuten kuuluukin.

Maleficent on oiva kesäkuva satumaisen fantasian nälkäisille. Kuuntele myös ihanaisen Lana Del Rayn tulkitsema versio vanhasta Once Upon A Dream kappaleesta elokuvan tunnusmusiikkina.




6. kesäkuuta 2014

X-Men: Days of Future Past


Ohjaaja: Brian Singer
Käsikirjoitus: Simon Kinberg, Matthew Vaughn & Jane Goldman
Pääosissa: Hugh Jackman, Jennifer Lawrence, James McAvoy, Michael Fassbender, Patrick Stewart, Ian McKellen, Nicholas Hoult, Halle Berry, Peter Dinklage, Ellen Page, Shawn Ashmore, Evan Peters, Omar Sy & Lucas Till
Kesto: 2h 10min
Ikäraja: 12

X-Men: Days of Future Past sitoo yhteen alkuperäisen x-men trilogian ja ehdottomasti sarjan parhaimman elokuvan, X-Men: first classin, unohtamatta myöskään Wolverinen omia elokuvia. Ensimmäisistä elokuvista tutut mutantit kamppailevat synkässä tulevaisuudessa Sentinel-robotteja vastaan, joiden ainoa tarkoitus on hävittää mutantit maanpäältä. Taistelu on toivotonta kehän kiertämistä, kun voitto saavutetaan aina väliaikaisesti eikä turvaa ole missään. Ratkaisu parempaan tulevaisuuteen ja toivoon elää, löytyy menneisyydestä, jonne Wolverine matkaa Kittyn voimien avulla. Wolverine herää nuoremmassa ruumissaan 70-luvulla, jossa hänen tulee etsiä käsiinsä Professori X:n ja Magneton nuoremmat minät. Tapahtumien kulun muuttamisessa myös Mystikolla on suuri rooli pelattavana.


Days of Future Past on Spider-manistä huolimatta, omalla kohdallani se vuoden odotetuin marvel-leffa. X-Men: First Classa pitää edelleen vankasti suosikkisupersankarileffat listan ykkössijaa ja vaikka alkuperäinen trilogia puolestaan ei ollut kummoinen, ovat siinäkin esiintyneet mutantit ikuistuneet vahvasti mieleen. Seitsemäs X-Men elokuva osoittautuu olevan enemmän sukua First Classille ja hipookin samaa tasoa ponnekkaasti, joskin ei ihan riitä syöksemään parasta ensimmäiseltä sijalta. 


Days Of Future Past onnistuu menemään suurinpiirtein yksiin aiempien elokuvien juonikaarien kanssa, eikä katsojallekaan tuota vaikeuksia pysyä mukana, etenkin jos on aiemmat elokuvat nähtyjen listalla. Toimivia juonikuvioita vielä vahvemmin esille puskee mukaansatempaava tunnelma ja menemisen tempo. Mutantti elokuvilla on myös ollut aina vahvuutena erilaisuuden kuvaus ja siitä seuraava sosiaalinen syrjintä, ellei jopa halu kitkeä kokonaan pois vääränlaiset yksilöt. Ymmärrystä kaivataan molemmilta osapuolilta ja molemmista puolista löytyy eri ääripäihin nojaavia yksilöitä, joiden silmissä ainoa tie on todellakin toisen puolen lopullinen tuhoaminen. 


Jokaisessa X-Men elokuvassa vähintäänkin piipahtanut Wolverine on keskeisessä osassa, koska hän tekee aikamatkan ja katsoja seuraa eniten hänen kauttaa elokuvan kokonaiskulkua. First Classin tapaan alkuperäistä trilogiaa suurempaan rooliin on nostettu Jennifer Lawrencen Mystikko, jonka motiiveja ja mielenliikkeitä valoitetaan yhä enemmän. Kuitenkin Wolverinea ja Mystikkoa enemmän näkisin vielä keskeisempänä Charlesin ja Erikin, niin menneessä kuin tulevassa. Molemmilla hahmoilla on merkittävä panos ja vaikutin tuleviin tapahtumiin ja eritoten heidän keskenäinen ystävyys vaan jaksaa liikuttaa. Tässä elokuvassa saamme kahden sijaan katsoa neljää upeaa näyttelijää toteuttamassa näitä hahmoja. Sivuosissa on päästy esittelemään muutamia uusia mutantteja niin tulevaisuudessa, kuin menneisyydessä ja heistä mieleenpainuvin on ilman muuta Quicksilver, jonka parasta antia näemme vankilakohtauksessa. 

X-Men: Days of Future Past on kesän parhaimmistoa ja myös sitä tasokkaampaa supersankaritoimintaa, joka sopii myös aiheeseen perehtymättömille. Suosittelen ja suosittelen lisäksi aiemmista elokuvista eritoten First Classiä.


Traileri on upea! Loppupuolella on sama Zimmerin biisi, joka oli myös 12 Years a Slaven trailerissa.


 


Lopputeksien loppupätkästä lisäinfoa löytyy Ruudukon blogista
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...