Ghostbusters & Lights Out

Näillä kahdella kuvalla ei ole mitään merkittävää tekemistä keskenään muuta kuin molemmat jäivät vaille omaa arvosteluaan. Esityksessähän nämä olivat jo kesällä, eivätkä taida enää minkään teatterin ohjelmistossa killua, mutta halusin silti tuoda ne vielä esille, etenkin Ghostbustersin.
 

Ghostbusters

Ohjaaja: Paul Feig
Käsikirjoitus: Katie Dippold & Paul Feig
Musiikki: Theodore Shapiro
Pääosissa: Melissa McCarthy, Kristen Wiig, Kate McKinnon, Leslie Jones, Chris Hemsworth, Charles Dance, Michael K. Williams, Andy Carcia, Matt Walsh, Cecily Strong & Neil Casey
Kesto: 1h 56min
Ikäraja: 12

Ghostbusters on tavallaan uusintaversio vuoden 1984 leffaklassikolle. Fyysikot Erin Gilbert (Wiig) ja Abby Yates (McCarthy) kirjoittivat aikanaan yhdessä kirjan paranormaaleista ilmiöistä, mutta Gilbert on jättänyt ne asiat elämästään jo taakseen. Kun Erin saa selville Abbeyn aikovan julkaista kirjan uudelleen, on hänen pakko ottaa yhteyttä vanhaan kollegaansa, sillä teos vaarantaisi hänen asemansa arvostetun yliopiston professorina. Abbey jatkaa edelleen yliluonnollisen metsästystä uuden aisaparin, erikoisen Holtzmanin (McKinnon) kanssa. Abbey on vastahakoinen jarruttamaan kirjan kanssa, mutta suostuu lopulta sillä ehdolla, että Erin liittyy heidän seuraansa seuraavan ilmiön tutkimisessa. Yliluonnollinen ilmiö osoittautuu olevan ehtaa tavaraa ja palauttaa Erinin uskon takaisin. Porukkaan liittyy vielä myöhemmin omakohtaisia kokemuksia kerännyt Patty Tolan (Jones) ja sihteeriksi palkattu puupää Kevin (Hemsworth).

Ghostbustersin halusin nimenomaan nostaa vielä esille siksi, että se sai niin käsittämättömän ennakkoryöpytyksen ennen kuin kukaan oli edes elokuvaa nähnyt. Ilmeisesti suurin närästys johtui sanasta "reboot", mutta sekään ei minulle avautunut miksi juuri tämä kuva sai osakseen niin suuren närän, kun uusintaversioita muistakin klassikoista on sadellut tasaiseen tahtiin muutenkin. Törmäsin myös huoleen alkuperäisen version "pilaamisesta", mitä en myöskään tajua, sillä maineestaan huolimatta ei se alkuperäinen nyt mielestäni ole mikään kummoinen elokuva. 

Itsekin menin kyllä vähän varauksella katsomaan tätä uutta versioita, mutta se johtuu ihan siitä, että "Sony" lätkä saa minut aina varuilleen muutoin ei mitään ongelmaa. Yllätyin vallan positiivisesti miten meneväksi leffaksi tämä osoittautuikaan. Alussa on vielä kankeutta ja vitseissä vähän liikaa alatyyliä, mutta kun elokuva pääsee vauhtiin, niin voi pojat on se menoa. Jotenkin ironisesti tämä myös tuntui tyylissä ja musiikissaan enemmän kasarilta kuin alkuperäinen! Viitteitä on kyllä paljon alkuperäiseenkin sekä vanhat tähdet cameo-rooleissa, mutta leffa tekee kuitenkin itsestään omanlaisensa sopivissa määrin. Näyttelijävalinnat uppoaa myös paremmin omaan huumorihermooni kuin alkuperäisen, varsinkin Wiig onnistuu jo eleillään hymähdyttämään. Parasta on kuitenkin överin rajalla liikuskeleva Kevinin hahmo, jota tulkitsee myös nähtävästi bimbon rooleissa loistava Chris Hemsworth.
  
 

Lights Out

Ohjaaja: David F. Sandberg
Käsikirjoitus: Eric Heisserer, perustuu Sanbergin samannimiseen lyhytelokuvaan
Pääosissa: Teresa Palmer, Gabriel Bateman, Billy Burke, Maria Bello, Alexander DiPersia, Alicia Vela-Bailey
Kesto: 1h 21min
Ikäraja: 16  

Kun Rebecca (Palmer) oli vielä pieni ja asui kotona, hän saattoi kokea painajaisia ja näkyjä, jotka tuntuivat aidoilta. Nämä sekä äidin rakoileva mielenterveys saivat hänet muuttamaan kotoa jo nuorena, eikä hän vieläkään pidä aktiivisesti yhteyttä äitiinsä. Kun hänen pikkuveljensä koulusta soitetaan lievästä huolesta veljen nukahtaessa usein tunnille, lähtee Rebecca katsomaan äitinsäkin tilanteen. Äidin mielenterveys on ottanut taas suunnan huonompaan päin ja veljen uskallettua viimein kertoa äitinsä "mielikuvitusystävästä" Dianasta, kuulostaa tarinat pelottavan samankaltaisilta Rebeccan lapsuuden painajaisten kanssa. 

Lights Out vaikutti jo trailerissa mielenkiintoiselta säikyttelyltä, vaikka en nyt kummoista tästäkään odottanut, etenkin Kirotun jatko-osan ollessa niin onnistunut kauhutekele. Lights Out osoittautui kuitenkin ihan kelvolliseksi kokonaisuudeksi, jossa oli mietitty juonikin loppuun asti. Valitettavasti uskalsin kyllä nukkua siltikin pimeässä leffan jälkeen, mutta se ei tosiaan ole kiinni siitä, etteikö elokuva olisi yrittänyt parhaansa. Leffan aikana sai kyllä säpsyä ja jänskättää. Yhtään enemmän pimeänpelkoisille, mutta kauhun ystäville, roima suositus.

Teresa Palmer veti todella hyvin, olenkin hänestä tykkäilyt jo esimerkiksi Warm Bodies elokuvassa aikaisemmin. Joskus viitannut häneen Kristen Stewartin blondina kaksoissiskona, joka osaa näytellä, ihan vain siis ulkonäöllisten samankaltaisuuksien tähden. Sivurooleissa oli ihan pätevät pelkääjät. Silmiinpistävän heikosti suoriutuu kyllä elokuvan lapsinäyttelijä, joka välillä on kyllä ihan homman tasalla, mutta pelon sijaan draamaa vaativissa kohtauksissa näkyy päällepäin, että hän pidättelee hymyä tai naurua. Vertaan väkisinkin Kirotun lapsinäyttelijöihin, joista etenkin pääosassa oleva Madison Wolfe oli vain niin pelottavan hyvä. 

 
 

Metsästäjä ja talvinen taistelu

Ohjaaja: Cedric Nicolas-Troyan
Musiikki: James Newton Howard
Pääosissa: Chris Hemsworth, Charlize Theron, Emily Blunt, Jessica Chastain, Sam Claflin, Nick Frost, Rob Brydon, Alexandra Roach, Sheridan Smith, Colin Morgan & Sope Dirisu
Kesto: 1h 54min
Ikäraja: 12 

Metsästäjä ja talvinen seikkailu on jatko-osa sekä esiosa vuoden 2012 elokuvalle Lumikki ja metsästäjä. Ajassa kauan ennen Lumikin valtakautta Ravenna (Theron) keräsi voimillaan hallintomaita taskuunsa. Ravennan pikkusiskon Freyan (Blunt) piilevät taikavoimat eivät olleet vielä tulleet esiin, eikä Freya uskonut edes saavuttavansa samaa kuin voimakas isosiskonsa. Langettuaan rakkauteen, Freya tulee kokeneeksi suuren menetyksen, jolloin hänen jäiset kykynsä heräävät. Koska rakkaus petti Freyan, ei hän usko enää sen todelliseen olemassaoloon, vaan tekee Elsat ja muuttaa kauas omaan jäälinnaansa. Lisäksi hän (omasta mielestään) pelastaa nuoria lapsia vanhemmiltaan, joista kasvattaa itselleen armeijallisen sotureita. Yksi näistä sotureista on tuttu metsästäjämme Eric (Hemsworth). Ajassa, jolloin Ravenna on jo kukistettu, piinaa tämän peili kuninkaallista hovia ja etenkin sen kuningatarta, Lumikkia. Freyan kuultuaan siskonsa vallan suurimman lähteen olevan vailla omistajaa, haluaa hän sen itselleen ja määrää armeijansa hankkimaan sen hinnalla millä hyvänsä.

Lumikki ja metsästäjä osoittautui aikanaan oikein hyväksi elokuvaksi, osittain vastoin ennakko-odotuksia. Kuva oli komeaa, juoni eteenpäin pyrkivää ja fiilis pysyi myös tunnollisesti menossa mukana. Seikkailua ja satumaisia piirteitä oli annosteltu oikein ja kaarti oli mahtava, jopa Stewart ihan siedettävä. Metsästäjän ja talvisen taistelun kohdalla ei vain voinut odottaa lähellekään samaa, sillä ylipäätänsä elokuvan jatko-osalle ja sen tarpeellisuudelle ei näkynyt selkeää syytä. Lähestyin tätä erittäin tyhjäpäisesti, jotta saatoin ammentaa kokemuksesta edes hiukkasen viihdettä. Ilman näinkin mehevää näyttelijäkaartia, en olisi välttämättä mennyt edes elokuvaa katsomaan. Eikä se odotuksiaan kummoisempi elokuva ollutkaan. 

Metsästäjän juoni on semmoinen erittäin peruspalikoista koostuva, mutta ei sisällä kovin jämerää punaista lankaa tekemään siitä tarpeeksi ytimekästä. Ensimmäisestä osasta eroten, tämä ei puhaltele samalla vimmalla uudempia tuulia satukirjan sivuille. Särmää koitetaan havitella antamalla naishahmoille, kuten Warriorille, yhtä kovanaamaiset otteet kuin tavanomaisesti on miestähdille siunattu. Tämä sinänsä on hyvä asia, mutta menee hukkaan muuten sisältöä janoavassa leffassa. Toinen yritelmä on komediaa tarjoilevat rääväsuiset kääpiöhahmot, jotka ei ole mitään verrattuna ensimmäisen elokuvan poppooseen. Kyllä ne naurut irroittaa, mutta enemmänkin siksi, että ei ole muutakaan perin naurettavaa. Visuaalisestikaan elokuva ei ylety samanlaisiin ulottuvuuksiin kuin aiempi elokuva. On se ihan kivannäköinen, mutta jää valitettavan tusinatavaraksi. Puvustus kaikesta poiketen oli mykistävän upea, niinkin upea, että näkisin sen jopa Oscar-tasolla asti.

Näyttelijävalinnat ovat hienoin asia tässä elokuvassa. Kun kuulin Bluntin ja Chastainin liittyvän mukaan joukkoon, olin erittäin innoissani. Siis miten on saatu kolme Oscar-tason (lasken Bluntinkin mukaan, koska hänen olisi kuulunut saada ehdokkuus Sicariosta) näyttelijätärtä mukaan tämmöiseen? Kukaan heistä ei tuota pettymystä ja elokuvan pieni valovoima johtuu nimenomaan näistä kovista tekijöistä. Kirkkaimman suorituksen tekee myös ensimmäisen elokuvan valokeilan varastanut Charlize Theron. Hänen Ravenna on vain niin hyytävä ja tämän päästyä vielä astetta häijymmäksi, on se vaan niin makoisaa katseltavaa. Paremman Hemswortin mukana olo on tietysti erittäin nannaa, vaikka olisi nyt voitu vähän enemmän mässäillä Metsästäjän komealla varrella.  

Metsästäjä ja talvinen taistelu ei ole mikään erikoisempi tapaus ja jää kauas Lumikki ja metsästäjä-elokuvan loistosta.