27. helmikuuta 2012

Oscar-gaala 2012 valvojaisten jälkeinen yhteenveto


Nyt on valvottu naurettavan myöhään, nukuttu naurettavan pitkään ja koettu jälleen jokavuotinen suosikki urheilutapahtumani: Oscar-gaala. Aikaisemmista jupinoistani huolimatta, löysin jostain innostusta katsella tätä. Edellisen vuoden gaalasta pidin tosin paljon enemmän, pitkälti huomattavasti paremman elokuvatarjonnan tähden, mutta Oscarit on Oscarit. Yhteneväistä tämän vuoden oscar-kuvissa oli monien sijoittuminen menneeseen aikaan ja perinteisen juontajan, Billy Crystalin valinta sopi tähän samaan linjaan. Edellisenä vuonna gaala oli piristävällä tavalla nuorekkaampi, vaikka Francon tönkköys hieman latisti, mutta ihana Hathaway onneksi varasti silloin shown.

Punainen matto meni joutuisammin tänä vuonna omalla kohdalla ihan siitä syystä, että minä ja valvojaisseurani olimme tehneet sen verran hyvät valvojaisherkut ja alkudrinkit, että kyllä siinä kelpasi syöpötellä ja juopotella. Mielestäni onnistuneimmat puvut olivat Gwyneth Paltrow:lla, Glenn Closella, Natalie Portmanilla, Emma Stonella ja Jessica Chastainilla puvun istuvuudesta huolimatta. Oli myös ilo huomata Gwyneth:llä välillä hiukset kiinni, sillä usein hänen auki olevat hiukset ovat tehneet kokonaisuudesta homssuisemman näköisen. Onnistuneet ja mieleenpainuvat kampaukset olivat myös Rooney Maralla ja Sandra Bullockilla. Miesten asuista edukseen erottui Christopher Plummer. Mitään hirvityksiä ei matolla tullut vastaan, mutta itse en tykännyt paljon kehuja saaneen Michelle Williamsin asu kokonaisuudesta.



Gaalan aloitti arvokkaasti Morgan Freeman ja Hugo pokasi heti alkuun kuvauksen ja lavastuksen Oscarit, aivan ansaitusti. Maskeerauksen pysti meni riemukseni Rautarouvalle. Harmillisesti äänitehosteitten Oscar ei mennyt Drive:lle, joka oli sen ainut ehdokkuus, vaan tässäkin voiton vei Hugo ja samassa syssyssä Hugo vei äänityksen Oscarin. Vaikka Hugoa pitkälti tuin gaalassa, olisi esimerkiksi erikoistehosteista palkinto voinut mennä eri osoitteeseen, vaikka edes muistaa sitä Potteria. The Artist (jonka haluan päivä päivältä kovemmin nähdä) pokasi mukavasti pystejä ja mukaan lukien tavoitelluimpia palkintoja: paras elokuva, ohjaus, miespääosa, musiikki ja puvustus. Muppetit olisi voinut jättää kokonaan pois gaalasta ja kyllä se Rio olisi ansainnut parhaan laulun Oscarin himpun verran enemmän. Cirque du Soleil oli huikea Danny Elfmanin upean sävellyksen siivittämänä. Karismaattisimmat palkintojen jakajat olivat ilman muuta Robert Downey jr. ja Emma Stone.

Kaikista eniten oikeisiin osoitteisiin menivät Animaation ja Parhaan naispääosan palkinnot. Rango päihitti kaksi itselleni tuntematonta ulkomaista animaatiota sekä kaksi Dreamworksin blockbusteria. Kotivalvomossa hurrattiin. Vielä hienommalta tuntui Meryl Streepin voitto elokuvasta Rautarouva. Tällä kertaa Streep oli kyllä pikemminkin golden lady upeassa kultaisessa mekossa, joka sointui hyvin yhteen enemmän kuin ansaitun pystin kanssa.

Loppuun parhaan lyhytanimaation Oscarin vienyt The Fantastic Flying Books of Mr. Morris Lessmore, jonka katsomista suosittelen:

26. helmikuuta 2012

Movie Monday # 37 - The one in charge

Movie monday jatkaa listaus teemalla ja nyt vuorossa on top 3 ohjaajat:

"Jatketaan tälläkin viikolla toivotuilla top-listoilla ja nyt saavat vuoron lempiohjaajat. Ketkä elokuvaohjaajat pääsevät sinun top3 -listallesi ja miksi? Mikä kunkin lempiohjaajasi elokuvista on erityisesti tehnyt sinuun vaikutuksen?"

Kaikilla on tainnut olla tämän haasteen kanssa pienoinen valinnan vaikeus ja sama ongelma itsellänikin. On niin monen monta huippu visionääriä, että tuntuu epäreilulta karsia todella hyviä nimiä pois. Ehkä joskus pitää tehdä isompi listaus! Tässä olen nyt sitten käyttänyt kriteerinä ennenkaikkea sitä, että minun pitäisi osata nimetä ohjaajalta useampi todella hyvä elokuva, jotta hän pääsee listalle. Esimerkiksi Christopher Nolan piti alunperin tulla kolmannelle sijalle, mutta en voi laskea häntä sinne vain 3 elokuvan perusteella (Batmanit ja Inception), vaikka hän näitten osalta onkin selkeä mestaritekijä. Tässä he siis tulevat:


3. Steven Spielberg


Spielbergin ottamiseen listalle olin jopa vastahakoinen, mutta mitä enemmän asiaa sulattelin, sitä enemmän aloin kallistua tähän. Onhan hänellä sellainen määrä hyviä elokuvia ohjaaja plakkarissaan, että vähemmästäkin kalpenee. Syynä siis: Kadonneen aarteen metsästäjät (ja jatko-osat), E.T, Jurassic Park, Schindlerin lista, A.I-tekoäly, Terminaali ja Tintin seikkailut.



2. Hayao Miyazaki


Studio Ghiblin toinen perustaja ja animaatio perinteen kulmakivi. Mielikuvitus vailla vertaa ja todisteena nämä: Laputa, Totoro, Kikin lähettipalvelu, Porco Rosso, Prinsessa Mononoke, Henkien kätkemä & Ponyo.



1. Peter Jackson


Ei tule varmaankaan kenellekään yllätyksenä, että tämä mies hallitsee tämän listan valtaistuinta. Se on se käsittämätön kunnianhimo elokuvia kohtaan, mikä Jacksonilla on joka projektissaan. Elokuvista perusteina Taivaalliset olennot, King kong & Oma taivas. Sitten sillä oli se joku kolmen elokuvan setti, jonka nimi ei tule nyt mieleen, mutta se oli ihan kiva...



P.S. Muistakaahan Oscar-gaala nelosella tänään! Valvojaiset alkaa keskiyöllä ja gaala puoli neljältä aamuyöllä. Nostan hattua kaikille, jotka jaksaa valvoa (mukaan lukien itselleni)..

23. helmikuuta 2012

Hugo


Ohjaaja: Martin Scorsese
Pääosissa: Asa Butterfield, Ben Kingsley, Sacha Baron Cohen, Chloë Grace Moretz, Jude Law, Ray Winstone, Christopher Lee, Helen McCrory, Emily Mortimer, Frances de la Tour, Richard Griffiths & Michael Stuhlbarg
Musiikki: Howard Shore
Kesto: 2h 6min
Ikäraja: 7


Ennen varsinaista elokuvan käsittelyä yksi hauska sattuma ennen elokuvaa. Hugohan on 3D, joten saliin mentäessä työkollega nakkasi minulle mukaan ne niin tutut kakkulat vielä huolellisesti vilkaisten, ettei ne vilkuttele jo valmiiksi pattereiden loppumisen merkiksi. Mainokset lähtivät pyörimään, ensin pari 2D sellaista ja sitten teatterin vakio 3D-mainos. Odottelin siinä mainoksen lähtiessä rullaamaan "noni, kohta nää aktivoituu" hetkinen vierähti "no, yrittäkääs nyt saada se signaali" hetki vielä "ei nää tosiaan taida herätä". Ja toden totta lasini eivät toimineet ja huvittavinta vielä se, että ne sattui juuri minulle kun kaikilla muilla näytti lasit toimivan ihan hyvin. Koskaan aikaisemmin ei ole sattunut omalle leffakäynnille, että patterit olisi loppu, mutta nyt tiedän miltä sekin tuntuu!

Hugo kertoo samannimisestä orvosta pojasta (Butterfield), joka asuu salaa Pariisin juna-asemalla. Hugo hoitaa työkseen aseman kelloja, sekä samalla kursii kokoon mekaanista miestä edesmenneen isänsä (Law) muistikirjaa apuna käyttäen. Hän toivoo saavansa monimutkaisen koneen kuntoon ja toimintaan, sillä hän vakaasti uskoo sen selvittävän hänen isänsä kuoleman. Hugon yrityksiä jarruttaa aseman lelukauppias (Kingsley), joka pitää Hugoa vain varkaana ja takavarikoi tämän kirjan. Lelukauppiaan tyttö (Moretz) sen sijaan tuntuu myötämielisemmältä ja on aina valmis seikkailuun. Hugon on myös varottava, ettei hän jää asemapoliisin (Baron Cohen) kynsiin ja joudu suoraa päätä passitetuksi orpokotiin. Muita rautatieaseman vakionaamoja ovat kahvilanpitäjä (de la Tour), kukkakauppias (Mortimer), sanomalehtimyyjä (Griffiths) ja kirjakauppias (Lee).

Hugon juliste ei vakuuta eikä Hugon trailerikaan vakuuta ja puhtaasti näiden perusteella odottaa näkevänsä jotain kultainen kompassi tason floppia. Se mikä minut sai haluamaan kiivasti nähdä Hugon oli tuo mokoma Oscar-akatemia, joka tätä on siunannut tätä 11 ehdokkuudella! Silloin tässä on oltava jotain ja siinä tottavie onkin. Hugo on Martin Scorsesen rakkauden sinetti elokuvaa ja sen historiaa kohtaan. Elokuvassa kerrotaan muun juonen ohessa ovelasti elokuvan syntyvaiheista ja nähdään ikivanhoista ja yhtä ikimuistoisista elokuvista pätkiä. Tunnistin ainakin seuraavat: Juna saapuu asemalle, Työläiset lähtevät tehtaasta, Matka kuuhun ja ensimmäisen animoidun elokuvan Humorous Phases of Funny Faces.


Tarina toimii monenmoisista sivujuonteistaan huolimatta ja kokonaisuus on hallittu. Elokuva etenee sivistyneesti ja säilyttää pienet paljastuksensa kärsivällisesti juuri oikeisiin kohtiin. Visuaalinen ilme ja värimaailma on kovin kaunis ja yhteneväinen ja 3D ei liioittele. Pääosaa esittävä Asa Butterfield on osaava lapsinäyttelijä, jonka surumielinen sinisilmäinen katse kerää katsojien sympatiat. Kauttaaltaan muut sivuhahmot istuvat kuvaan mainiosti ja heidänkin elämää seuraa kiinnostuneena elokuvan myötä.

Toisaalta siinä missä minulle elokuva oli tarinan etenevyydessä hienovarainen, joidenkin mielestä se voi olla suorastaan tylsä. Mitään rummutusten saattelemaa ja tantereita tömistävää loppuklimaksia tässä ei myöskään ole, joten jollekulle sekin voi tuntua hienoiselta pettymykseltä. Sanoisin siis, että Hugo ei sovi liian malttamattomalle katsojalle.

Itse tykkäsin kyllä kovin ja etenkin elokuvien harrastajille tämä on erityinen katsomiskokemus!

P.S. Bongaa 3 Potter tähteä!

22. helmikuuta 2012

Movie Monday #36 - Takaa-ajettu


Movie monday tenttaa takaa-ajojen top5:sta, sillä itsehän olin toivonut lisää top-listoja!

"Useissa toimintaelokuvissa virtaviivaiset menopelit kaahaavat pitkin katuja, pelti rytisee ja kumi palaa. Hurjat takaa-ajot eivät kuitenkaan rajoitu pelkkiin action-pläjäyksiin, vaan niitä voidaan ujuttaa myös draamansekaisten trillereiden joukkoon.

Minkälainen on sinun takaa-ajokohtaukset top5 -listasi? Emme rajoita kohtausten miljöötä pelkästään maantiehen, vaan myös avaruusaluksilla tai jaloin käydyt takaa-ajot hyväksytään."

Listalleni kapusivat seuraavat:


5. The Blues Brothers elokuvan takaa-ajo kohtaukset





4. Rango elokuvan kanjoni takaa-ajo, jossa meno on sopivan älyvapaata ja Hans Zimmer on peukaloinut tuttua mahtipontista sävelmää. Videota ei löydy, mutta musiikki löytyy!




3. Kung-fu panda 2 elokuvan kylän vilinässä riksalla ajettu takaa-ajo oli aivan mainio. Videota ei ole tähänkään, mutta musiikkia on.




2. Jaetulla sijalla Sherlock Holmes: A Game of Shadows:n huikea metsä pako ja Tintin Seikkailujen takaa-ajo Baggharin kaupungin läpi aina satamaan asti. Videoita ei löytynyt näihinkään.




1. Ihmeperheen Jaska pakenee pahiksilta!

18. helmikuuta 2012

Movie Monday # 35 - Vain muistoissa jälleen sen luokseni saan

Tästähän alkaa muodostua jo tapa, että olen aina yhden Movie monday-haasteen jäljessä. Haittaakse?

"Nuoruus. Ihanaa. Kamalaa. Nostalgista. Ahdistavaa.

Mikä on sinulle se nuoruuselokuva? Se, johon kiteytyy sinun mielestäsi kaikki se, mitä nuoruus sinulle merkitsee tai merkitsi?

Onko se sellainen, jonka katsoit aikoinaan monta kertaa ja johon liittyy muistoja? Vai onko se kenties elokuva, jonka olet nähnyt vasta aikuisena ja hämmästellyt, miten joku on voinut niin onnistuneesti siirtää sinun ajatuksesi ja muistosi valkokankaalle?"

Mitään the nuoruus elokuvaa minulle ei ole tässä hautoessani tullut mieleen, eikä mitään mikä heijastaisi omaan nuoruuttani. Mieleen tulee kyllä monia leffoja, jotka oli niiin kova juttu silloin nuoruudessa, jotka välttämättä eivät kolahda enää samalla tavalla tai tulee jopa halu haudata päänsä hiekkaan. Eritoten muistan kauhun olleen yleisesti kova juttu teininä: Halloween, Blair witch project, Ring, Perjantai 13. päivä, Maissilapset... niitä lainailtiin ja katsottiin silmät killillään. Noissa nyt ei silti vielä mitään, nimittäin sitten oli nämä pahimman luokan "huumorinkukat":


Ja yllämainituillehan on sataviisimiljoonaa jatko-osaa, jotka menevät vain pahempaan suuntaan. Täysin asiaan liittymätön huomio: oletteko huomanneet että Natasha Lyonne, joka esittää American pie elokuvissa Jessicaa, on myös Scary movie 2:ssa Meganina eli riivattuna likkana?



Sitten megaluokan fanitus maksimus elokuva, joka oli silloin varmasti yksi kovimpia tapauksia:


Ja sitä se on kyllä edelleen! Go Uma!

17. helmikuuta 2012

Tunnistustehtävä 18

On tullut aika päästää ilmoille taas tunnistustehtävä ja teemana on ylläripylläri jälleen disney, tarkkaan ottaen hiirulaiset ja rotat disney elokuvissa:

a) hahmon nimi, jos on?
b) missä elokuvassa/elokuvissa esiintyy?


Kuvaa saa suuremmaksi klikkaamalla!

16. helmikuuta 2012

Maanantai illan ihmetys


Lainahyllyni ammottaa melkein tyhjyyttään, mikä siis tarkoittaa että pian saan taas lainata! (tästä on ollut siis kyse) Maanantaina päätin katsoa pois hyllystä toiseksi viimeisen elokuvan, joka oli Ilmestyskirja. Nyt (1979). Leffahan on myös 1001-listan kuvatus. Tämä lapsuuden kodistani lainattu elokuva on siis vhs-muodossa, sillä minulta löytyy yhä edelleen vanha kunnon videonauhuri, joten ei tarvitse vain dvd:eitä katsella. Hämmästys oli kuitenkin aikamoinen, kun kotelon sisältä paljastuikin kasetti, joka oli edelleen MUOVEISSA!

Minä pääsin olemaan ensimmäinen, joka näkee juuri tuolta kasetilta juuri tuon elokuvan. Aivan kuin olisi aikakoneessa matkannut takaisin vhs-aikaan. Ja tämä piti luonnollisesti ikuistaa valokuviin ennen katselua!





Pienet ne on huvit mullakin.

8. helmikuuta 2012

Rautarouva


Ohjaaja: Phyllida Lloyd
Pääosissa: Meryl Streep, Jim Broadbent, Anthony Head, Olivia Colman, Alexandra Roach, Harry Lloyd & Ian Glen
Musiikki: Thomas Newman
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: 12


Rautarouva kertoo Britannian ensimmäisen naispääministerin, Margaret Thatcherin elämästä. Elokuva alkaa nykyisestä tilanteesta, jossa esitetään vanhuudenhöperö nainen ja tästä tarinaa aletaan kokoamaan takaumien kautta. Nuoruudesta nostetaan esille Thatcherin kauppiaan tytär tausta ja raudanlujat konservatiiviset periaatteet, jotka seurasivat naisen mukana läpi elämän. Parlamenttiin pääsyn jälkeen korostetaan yhden naisen kamppailua saada äänensä kuuluviin vaikutusvaltaisten miesten joukossa. Poliittiselta uralta näytetään läpimurtoja ja kohokohtia kuin myös ristiriitaisuutta ja tyytymättömyyttä. Thatcher kuvataan tiukasti uraansa keskittyneenä naisena, joka teki työnsä rautaisella otteella, mutta perhe-elämänsä kustannuksella.

Elokuvassa rautaisin rouva on kovaakin kovempi megaluokan näyttelijätär Meryl Streep, joka olikin suurimpia syitä, miksi minäkin tämän elokuvan halusin nähdä, se ja oscar-ehdokkuudet. Meryl on sellainen näyttelemisen ihme maailmalle, ettei ole tosikaan. Tämäkin on jo moneen kertaan nostettu esiin Streepin roolista, mutta minäkin haluan allekirjoittaa sen: unohdat katsovasi Meryl Streep:iä, vaan katsot Margaret Thatcher:iä. Siinä missä vanhaksi J.Edgariksi maskeerattu DiCapro oli tosiaan maskeeratun näköinen, nostan hattua, kumarran ja vihellän Rautarouvan makeerausosastolle: Meryl Streep, anteeksi Thatcher näyttää vain käyneen aikakoneessa vähän väliä.

Merylin ollessa se ikirauta, joka ei ruostu koskaan, on itse elokuva saanut ruostetta pintaansa. Rakenne on hajanainen ja olisin kaivannut elokuvallisempaa draaman kaarta, vaikka oltaisiin poikettu Thatcherin elämän autenttisuudesta. Tuntuu, että ohjaaja sekä käsikirjoittajat ovat olleet itsekin niin haltiotuneet Streepin taidoista, että pasmat ovat menneet sekaisin heilläkin ja kasaan on haalittu, mitä on selvänäköisinä hetkinä pystytty. Elokuva ei siis ole huono, mutta olisiko tämä mitään ilman Meryl Streep:iä? Eipä olisi ainakaan kovin kummoinen..

Suosittelen katsastamaan ennen oscar-gaalaa, jotta voi sitten liputtaa rautarouva Streepin puolesta :)

P.S. Elokuvasta voi bongata kaksi Game of Thrones-tähteä!

P.P.S. Päivitin suosittelen ja mainostan sivuja

7. helmikuuta 2012

Mission: impossible - Ghost Protocol


Ohjaaja: Brad Bird
Pääosissa: Tom Cruise, Ving Rhames, Jeremy Renner, Simon Pegg, Paula Patton, Josh Holloway, Michael Nyqvist, Samuli Edelmann & Tom Wilkinson
Musiikki: Michael Giacchino
Kesto: 2h 13min
Ikäraja: 12


Kremlissä räjähtää pommi ja syyttävä sormi osoittaa jyrkästi Ethan Huntiin (Tom Cruise) ja IMF-virastoon. Jäljelle jää ainoana vaihtoehtona lakkauttaa virasto, jolloin yhä virassaan pimeästi toimivista agenteista tulee lainsuojattomia. Mahdoton ja maailmaa mullistava tehtävä on estää terroristi Kurt Hendricksiä (Micahel Nyqvist) ja tämän Samuli Edelmannin näköistä apuria, saada käsiinsä ydinohjuksen laukaisukoodeja. Ethanin tehotiimissä on jos jonkimoisiin vempeleisiin erikoistunut nörtti Benji (Simon Pegg), lähitaisteluita kaihtamaton rakastettunsa kuoleman kostoa tavoitteleva agentti Carter (Paula Patton) ja viimeisenä IMF: johtajan neuvonantaja Brandt (Jeremy Renner), jonka taidot kertovat muustakin kuin neuvonantajan hommista.

Mission impossible elokuvista en ole aikaisemmin nähnyt kuin toisen osan, joskus pienenä ja muistan siitä oikeastaan vain sen, että se oli mielestäni yksi huonoimpia elokuvia. Miksi näin oli, en pysty muistamaan. Ghost Protocol:in pariin minut houkutti jo trailerin tarjoama adrenaliini ja pakkohan se oli nähdä, että miten Samuli suoriutuu. Voin kertoa, että tämä oli ainakin ihan eri tasoa M:i2 muistikuvieni kanssa ja Samppa veti paremmin kuin hyvin ja hänellä oli jopa vuorosanoja!


Aikaisemmista elokuvista tein ihan pikaista taustatyötä ja eritoten mieleen jäi, että jokaisessa on ollut ihan eturivin säveltäjä: M:i1:ssä on Danny Elfman, M:i2:ssa Hans Zimmer ja kahdessa viimeisessä Michael Giacchino, joka on säveltänyt muun muassa elokuviin Up-kohti korkeuksia ja Rottatouille sekä tv-sarjaan Lost. Viimeisenä mainittuun liittyen, tässä elokuvassa on myös Lost-tähti Josh Holloway.

Tomppa on lujassa vedossa ikäisekseen, teki kuulemma omat stunttinsakin. Ethanin hahmossa tosin ei sitten toiminnan ja kovanaamaisuuden lisäksi löydy sen syvempää, mutta tämä aikalailla koskee elokuvan kaikkia hahmoja. Painopiste onkin menossa ja meiningissä, mikä Ghost protocol:lle on eduksi. Kun mennään talla pohjassa, tuntuisi turhauttavalta henkästyttävän action jakson jälkeen alkaa paneutumaan henkilöhahmon menneisyyteen edes viideksi minuutiksi. Adrenaliini koukuttaa tässä sen verran pahasti, että loppuun asti jaksaa pysyä vireänä mukana.




P.S. Elokuvaa ennen meinasi iskeä ihanuuden kokovartalohalvaus, kun näin ensi kertaa Hobitti-trailerin valkokankaalla!

5. helmikuuta 2012

Movie Monday # 34 - Silmänkarkkia

Movie monday heitti viime maanantaina ihanan pinnallisen haasteen:

"Nyt etsimme sitä miestä/naista joka saa sukkasi pyörimään, sydämesi (ja miksei muutkin kehosi alueet) sykkimään, hengityksen kiihtymään.. Näyttelijä jonka elokuvat saattavat olla täyttä sontaa, mutta ulkonäkö korvaa puuttuvat taidot. Jokaisella on sellainen."

En aio rajata tätä pelkästään yhteen miekkoseen, koska se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Sukat pyörteelle laittavia miehiä etsiessäni huomasin, että oikeastaan kaikkia heitä arvostan myös näyttelijöinä (oikeasti!), että ei se ulkonäkö yksinään riitä. Se kuitenkin pitää paikkansa, että jokaisen tapauksessa katsoisin elokuvan jo yksinomaan kyseisten herrojen tähden tasosta riippumatta.

Mutta asiaan!


Jude Law

- varmaankin se ykkösvalinta, kun tämä naama ja nimi aina tulee mieleen.. all you need is law



Justin Timberlake

- Toimii niin elokuvissa kuin musapuolellakin edelleen



Jared Leto

- Noissa silmissä vain on sitä jotain



Tom Hiddleston

- Nimenomaan Lokin roolin pohjalta. Piirtyi paremmin mun mieleen kuin itse Thor, joka ei myöskään ollenkaan pahemman näköinen tapaus


Mark Strong

- Blackwoodina ja Emmassa Kate Beckinsalen kanssa, KYLLÄ



Michael Fassbender

- Magnetosta se kaikki alkoi, tarkemmin kerrottuna täällä

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...