Rogue One: A Star Wars Story

 

Ohjaaja: Gareth Edwards
Käsikirjoitus: Chris Weitz & Tony Gilroy, alkuperäinen tarina John Knoll & Gary Whitta
Musiikki: Alkuperäiset kappaleet John Williams, muu Michael Giacchino
Pääosissa: Felicty Jones, Diego Luna, Forest Whitaker, Mads Mikkelsen, Ben Mendelsohn, Donnie Yen, Alan Tyduck, Riz Ahmed, Jiang Wen, Jimmy Smiths & Genevieve O'Reilly
Kesto: 2h 13min
Ikäraja: 12

Kaikkihan muistavat miten ihka ensimmäisessä Star Wars-elokuvassa, Episodi nelosessa, Prinsessa Leia kätki kapinnallisten ja koko universumin kannalta elintärkeät piirustukset droidin haltuun ennen kiinni jäämistään. Rogue One kertoo siitä, miten tähän tilanteeseen päästiin eli miten kapinallisten joukko onnistui alunperin varastamaan kyseiset piirustukset ja miten he saivat edes tietää niistä. Jyn Erso (Jones) on tunnetun tiedemiehen Galen Erson (Mikkelsen) tytär, josta tulee kapinan avainhenkilö. Hänen sukulaisuussuhteensa sekä yhteys sotaveteraani Saw Gerreraan (Whitaker) tekevät hänestä tärkeän neuvotteluvaran Kapinaliitolle.

Viime vuotinen Force Awakens oli sen verran onnistunut saagan uusi kokonaisvaltainen jäsen, että alkuun en laskenut niin suuresti painoarvoa Rogue Onelle. Kyseessä on selkeimmin lisäosa, aiempien episodien 3 ja 4 väliin putoava tarina. Tähän välinäytökseen ei yleisesti ottaenkaan tuntunut kohdistuvan samanlaisia paineita kuin Force Awakensiin, joka teki suuren raivaustyön ja löi skeptikot ällikällä. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tulla sellainen ennakkoaavistus, että jos tämäkin oikeasti on hyvä. Voisiko olla mahdollista, että perätysten saadaan kaksi onnistunutta, vanhaa trilogiaa kanavoivaa uutta elokuvaa? Kyllä, voi olla ja näin kävikin.

Niin paljon kuin pidinkin Force Awakens:stä, niin pidin vielä jopa enemmän Rogue Onesta. Jokin tässä kolahti vielä suuremmin ja itselleni se fandomin nupit kaakkoon kääntävä hetki oli Darth Vaderin ensimmäinen esiintyminen. Sen jälkeen kaikki pienet viittaukset ja cameot oli vain lisää vettä myllyyn. Uskon kyllä itse elokuvankin olleen pohjimmiltaan juonellisesti onnistunutta tavaraa. Tämä oli poiketen jopa hieman synkempi tapaus kuin aiemmat ja esimerkiksi body count (suuremmin kuitenkaan spoilaamatta) menee yllättävän korkealle sekin. Tämä kaikki on vaan elokuvalle eduksi, mutta kieltämättä hieno osoitus siitä, miten paljon voi toteuttaa uskottavaksi ja silti onnistua saamaan k12-leiman ilman että teos tuntuu lällyltä. 

Aikaisemmin mietin minäkin Rogue Onen tarvetta tarinallisesti, sillä se tuntui niin ylimääräiseltä osalta. Nyt kuitenkin ymmärrän, miten se vastaa muutamaan epäloogisuuteen (esimerkiksi liittyen kuolontähden rakenteisiin) ja antaa sillan kahden episodin välille. Paljon on vielä, mistä voisi pulputtaa elokuvaan liittyen, mutta liikumme niin vaarallisella alueella spoilereiden suhteen, että näin ei nyt vain voi tehdä. Lisään loppuun omaan kappaleensa, jossa huutelen täysin vapaasti elokuvaan liittyviä asioita ja tätä osiota ei kannata lukea kuin elokuvan nähneiden.

Ainoa puute, jonka elokuvasta keksin, on John Williamsin kokonaisen scoren puute. Tietenkin originaaleja kappaleita on käytetty, mutta se kaikki muu ei ole Williamsin kynästä, vaan Michael Giacchinon, joka on kyllä hyvä, mutta ei sellainen tulevien elokuvaklassikoiden säveltäjä. Noin muutoin koin näyttelijävalinnat kauttaaltaan onnistuneiksi, etenkin pääosan Felicity Jonesin, joka nyt on jo ajat sitten saanut minut tiimiinsä. Muutamista tähtivalinnoista lisää siinä lopun spoileri-kappaleessa.

Rogue One oli Star Wars antia sieltä kirkkaimmasta päästä galaksia ja sai ainakin tämän fanin pähkinöihin.
 

Enskarissa FankiFoxin ja Artun kanssa! Koko asusta ei tullut kuvaa, oli nimittäin kuolontähti paitulikin päällä. Korvissa oli tietenkin Rebel Alliancet näistä

Traileri katsottavissa täällä!


SEURAAVASSA SPOILEREITA (Älä lue, jos et ole elokuvaa nähnyt!!!) 

Ensinnäkin niistä hahmoista. Itse Vaderin ensimmäinen esiintyminen ei itsessään ollut ilman suurta fanitus pohjaa mikään maata mullistava, mutta myöhemmin loppuvaiheen kohtauksessa hahmo pääsee suuresti oikeuksiinsa. Lainaten kollegaa, Vader silpomassa armottomasti ihmisiä tieltään, se nyt sattuneesta syystä onnistuu aiheuttamaan pelkoa hahmoa kohtaan. Kasvoilleni lankesi myös laittoman typerä ilme "It's a trap"- hemmon esiintymisestä (katso kommentit!) sekä arkistomateriaalista, jota oli käytetty nyt jo vanhoista piloteistamme. Edesmenneen Peter Cushingin esittämä Tarkin oli luotu samalla tavalla kuin myös ihan lopussa nähtävä Prinsessa Leia eli eri näyttelijän päälle luodulla tietokoneversiolla. Näkihän niistä vieläkin, että olivat tietokoneella luotuja, mutta oli kyllä silti tosi hyvin toteutettu. Episodi kolmosen leikatusta kohtauksesta tutut Bail Organa ja Mon Mothma tekevät myös paluun samoilla näyttelijöillä. Loppuratkaisu oli todella toimiva ja melkein jo pelkäsin, että jotenkin sieltä päähenkilöt sittenkin selviävät. Mikä olisi ollut erittäin epäloogista jatkon kannalta, sillä kyllähän heidän tulisi sitten esiintyä seuraavassakin. Nyt näiden urheiden kapinallisten teot sai vielä suuremman merkityksen.

Star Wars: The Force Awakens

Ohjaaja: J. J. Abrams
Käsikirjoitus: Lawrence Kasdan, J. J. Abrams & Michael Arndt
Musiikki: John Williams
Pääosissa: Daisy Ridley, John Boyega, Adam Driver, Oscar Isaac, Harrison Ford, Carrie Fisher, Mark Hamill, Anthony Daniels, Peter Mayhem, Lupita Nyong'o, Andy Serkis, Domhnall Gleeson, Max Von Sydow, Gwendoline Christie, Ken Leung & Simon Pegg
Kesto: 2h 16min
Ikäraja: 12

On kulunut 30 vuotta edellisen osan (tässä yhteydessä Jedin Paluun, 1983) tapahtumien jälkeen ja Voima on kallistumassa taas pahasti pimeämmälle puolelle. Luke Skywalker on ollut niin pitkään teillä tietämättömillä, että hänestä on muodostunut jo enemmän myytti. Kukistetun Imperiumin jäänteistä on noussut uusi paha, Ritarikunta, joka valmistautuu kohinalla Tasavallan vastaisiin tekoihin. Voiman paremmalla puolella vaikuttaa kuitenkin aktiivisena tekijänä Vastarinta, jota johtaa kenraali Leia Organa. Vastarintaan kuuluva Poe Dameron (Oscar Isaac) onnistuu ennen kiinnijäämistään tallentamaan kallisarvoista sisältöä mekaanikkodroidinsa BB8:n haltuun. Droidi puolestaan törmää aavikkoplaneetta Jakkun kamaralla romun keräyksellä itsensä elättävään Rey:hin (Daisy Ridley), joka on pikkutytöstä lähtien odottanut vanhempiensa paluuta. Kolmantena joukon täydentää moraalinsa kanssa kamppaileva ex-stormtrooper Finn (John Boyega). 

Ensimmäistä kertaa kuultuani uudesta Star Wars-elokuvasta, olivat omat tuntemukseni enemmänkin siellä suuren varautuneisuuden puolella. Ei edes Disneyn takia, vaan koska oli todella vaikea uskoa, että olisi mahdollista luoda ylipäätänsä mitään edes himpun verran rakkaan vanhan trilogian veroista. Asiaa ei helpottanut, että tänä vuonna oli muitakin uudelleen käynnistettyjä klassikkosarjoja, joiden menestys oli vaihtelevaa. Jurassic Worldin koin lässähtävän lopussa, vaikka en kovasti odottanutkaan. Terminator Genisyksen koin taas yllättävän hyväksi, vaikka se ei kummoinen ollutkaan, mutta odotukset vaan olivat siinäkin matalalla. Mad Max: Fury Road oli taas niiin superhyvä, että se sai minut huolestumaan todenteolla siinä mielessä, että tuntuisiko mikään muu uudelleen lämmittely enää miltään. Ohjaaja J. J. Abrams teki aikaisemmin mielestäni ihan kelvolliset Star Trek-elokuvat, niinkin kelvolliset, että se sai minut tutustumaan koko aiheeseen enemmän. En osaa sanoa, miten alkuperäisen sarjan fanit kyseiseen leffoihin puolestaan suhtautuivat, eiväthän ne ihan jymymenestyksiä (kuulemma) olleet. Abrams aiheutti siis myös etukäteen epävarmuutta, koska hän ei ole omissa silmissäni ns. räjäyttänyt pankkia vielä, paitsi nyt täytyy myöntää, että hän sen taisi tehdä Force Awakensin kohdalla. 

Jossain bongasin jonkun varsin osuvasti sanoneen, että tämän elokuvan olisi pitänyt olla nimeltään "New Hope". Sitä se toden totta on, sillä vaikka Force Awakens ei ollut täysin täydellinen (antaisin reippaan neljä tähteä), se lämmitti niin kovasti fanin sydäntä, että suuresti jatkoa odotan ja paljon turvallisemmin mielin. Kaikkea alkuperäistä oli hahmoja ja vempeleitä myöten kohdeltu suurella kunnioituksella ja todella mietitty se oikea hetki tuoda esimerkiksi vanha hahmo estradille. Erityisesti Force Awakens tuntui juuri siltä, miltä Star Wars-elokuvan tulisi tuntua ja se on paljon likempänä vanhaa trilogiaa kuin kolmea ensimmäistä episodia. Tähän välin täytyy kyllä sanoa, että se "parjattu" Episodi I ei ollut minusta ollenkaaan hullumpi (ainakaan muistini mukaan), vaan paljon pahempia olivat toinen ja varsinkin kolmas elokuva. Eivätkä niistäkään yksikään ole mitenkään kamalia itsessään, ei vaan alkuperäisen trilogian veroisia. 

Itse elokuvasta on vaikeampi tehdä pidempiä puinteja spoilaamatta mitään. Olihan nuo kovimmat käänteet tunnahtavat, vaikka osittain ennalta-arvattavat. Tosiaan juonikaari on hyvin paljon identtinen ensimmäisen elokuvan kanssa, mutta se ei ole ollenkaan miinuspuoli (jos se toimii, miksi sitä muuttamaan). Alkuperäinen kaarti oli hienoa nähdä uudelleen ja huomata, miten vanha kolmikko sopi edelleen hahmojensa saappaisiin. Varsinkin Harrison Ford oli niin Han Soloa ja hänen suustaan kuultiin ehkä yksi vakio lausahduskin (hihi). Kaikista pahiten repesin kyllä CP3O:lle, josta on vanhemmiten tullut suosikkidroidini, hänen rupatellessaan omista muutoksistaan. 

Uudet naamat, etenkin Ridleyn Rey ja Boyegan Finn, olivat molemmat yllättävän hyviä. Vedän feministikortinkin tähän ja totean, että onpa hienoa nähdä näin ikonisessa elokuvasarjassa vahva naispääosa, jonka päätarkoitus ei ollut toimia osana yhtäkään romanssia, vaan olla täysin aktiivitoimija. Oscar Isaacs on jo itselleni ollut tutumpi, oikeastaan vähän kaikkialta, viimeisimpänä Ex Machinasta ja Inside Llewyn Davisistä ja aina hän on kohtuu hyvä ollut. Hyvin vastaavan tyyppisesti tunnen tässä pahispuolella häärivän Adam Driverin, joka on ollut myös Inside Llewyn Davisissä, Tracks:ssä ja While We're Young elokuvassa muun muassa. Driverin Kylo Ren oli oikein mielenkiintoinen ja vaikka en hirveästi noteeraa pahiksia, odotan kyllä hahmosta vielä lisää. Kaarti on niin laaja ja täynnä hienoja naamoja, että tämä juttu ei lopu, jos jokaisesta kerron. Osa on kuitenkin varsin piilossa tai täysin mahdoton tunnistaa. Lupitan tunnistin äänen perusteella, Serkisiä tai Simon Peggiä en sitten millään. Gwendolinen paljasti myös ääni (ja kokokin) ja kyseinen näyttelijätär herätti keskustelua, onko nykyään olemassa jokin Game of thrones-tähti kiintiö, kun joka leffassa tuntuu olevan ainakin se yksi.

Katsomani versio oli muuten 3D, mutta pelkästään aikataulu syistä. 3D ei tuonut tälläkään kertaa lisäarvoa elokuvalle, unohdin efektin jo varsin nopeasti, kun elokuva vei mennessään. Joka tapauksessa Force Awakens, katsoit missä muodossa tahansa, on vuoden tärkeimpiä elokuvatapauksia. Suosittelen tosifanille, semifanille, pikkufanille ja täysin keltanokallekin.

Teaseri on parempi kuin traileri: 


 

Joululahjoja ja muuta muisteloa

Hyvää uutta vuotta 2016! Olkoon se suotuisa ja vielä elokuvarikkaampi kuin edellinen vuosi!
Vielä ennen siirtymistä tämän vuoden asioihin (=Oscareihin...), pientä muisteloa joulun pyhistä uuteen vuoteen.

Vietin siis peräti viiden päivän joululoman, jona aikana tuli katseltua useampiakin elokuvia enemmän ex tempore hengessä ja jo aikaisemmin nähtyjä sellaisia. Muun muassa fiilistelin jo aattoiltana/yönä kotimaisia suosikkeja Rare Exportsia ja Napapiirin sankareita. Lumiukkoa ja Prinsessa Ruususta olin fiilistellyt jo päivemmällä suoraan töllöttimestä. Toissavuonna jo Tv-poiminnoissa esiintynyt Pessi ja Illusia unohtui siis vuosi sitten kokonaan laittaa menemään nauhalle. Tänä vuonna pääsin jo pidemmälle, kun muistin kyllä ajastuksen, mutta nauhoitus oli feilannut ja koko elokuvaa oli nauhalla vain semmoiset 30 minuuttia... ehdin nähdä sentään Jorma Uotisen lukkina... ehkä ensi vuonna sitten. 

Joululahjakuvien tykitys tulee tähän väliin:
(yksi jäi kyydistä, unohdin kuvata tommosen ison Doctor Who pahvitaulun, jossa on Clara ja Capaldi.. on hieno)

Sherlock kalenteri mulle/meille paremmalta puoliskolta

Tämä on pitänyt jo pitkään hankkia, nyt ostin samaan pakettiin seuraavan kanssa, kun oli hintataso viimein kohillaan.

Perinteinen höpötin laajennettu osa, jota on sitten pyhinä tuijoteltu ja koluttu läpi niitä extroja. Tästä kyllä jäi niin ristiriitaiset fiilikset. Itse elokuvaan oli lähes yksinomaan lisätty vain sitä kamalaa matskua, siis samaa sarjaa sen Legolaksen tasohyppelyn kanssa. Extroissa taas tuska nousee, kun näytetään pari oikeasti hyvää ja koskettavaa kohtausta, jotka eivät päätyneet edes extended versioon. Joka osiossa tulee melkein puheeksi tekijöiden hirveä hoppu ja selkeästi juosten kustu meininki. Harmistus sentään, kun tästä olisi voinut jopa tulla jotain, jos projekti olisi saanut aikaa valmistua kunnolla...

Sain myös Vhs:iä!! Disney klassikko: lehmäjengi!

Ja Pixar osastoa: Monsterit Oy ja Nemoa etsimässä

Henkien kätkemä ja Liikkuva linna kuvakirjat kyseisten elokuvien hahmoista, niiden luonnoksista ja taustakuvista. Henkien kätkemä on saatu jo syntymäpäivälahjaksi.

Tämä ei ole tämän vuoden joululahja, tämä on itseasiassa viime vuoden. En koskaan päätynyt kuvaamaan sitä blogin puolelle, joten siinä on!

Tässä ihan paras joululahja! Star wars-korviksia. Jedi Orderit ovat korvissa jo monesti ehtineet killua!

Varsinaisesti leffassa en käynyt tällä aikavälillä lainkaan, mutta Event-cinemaa tuli kulutettua enemmän kuin hetkeen. Tapaninpäivänä näin vihdoin ja viimein joulun klassikkobaletin, Pähkinänsärkijän! Aikaisempina vuosina on aina ollut joku aikataulullinen este, etten ole päässyt tätä ihanuutta katsomaan. Toinen erilaisempi kokemus oli meidän puljun maahantuoma Doctor Whon jouluspesiaali, joka on jo edeltävästä joulusta lähtien rantautunut meidän kodin jouluperinteeksi. Oli kyllä ihan erilainen fiilis katsella tätä leffateatterissa muiden fanaatikkojen mukana. Uuden vuoden aattona eksyimme vielä kolmannen kerran event-cinemaan, kun John Williams Celebration-konsertti oli tullut esityslistalle. Aikataulu oli suunniteltu niin, että hieman konsertin jälkeen pystyi katsomaan paikallisen rakettishown teatterin ylätasanteelta käsin (sieltä on hienot näkymät jo normipäivänäkin). Itse konsertti oli sen verran vangitsevaa (haloo, John Williamsin parhaimmistoa ja myös herra itse), että olisi saanut olla vielä ainakin puolet pidempi!

Ihan kuin olisi joku suosikkirivi peräti

Kaikenlaista uutta!

Sitä on tullut taas shoppailtua, etenkin Star wars-teemaisesti. Jotenkin tuo lähestyvä enskari, jota yhtä lailla kauhulla sekä innolla odotan, on herättänyt sen sisäisen fanitytön taas hereille. Edellisiä leffoja en ole nyt uudelleen katsonut, sillä varsinkin se ihana vanhempi trilogia on kyllä katsottu jo niin monen monituiset kerrat jo lapsena sekä nuorena, että ne muistaa lähes ulkoa. 

Suuremmat shoppailut piti kyllä olla jo ohi tältä vuodelta, mutta sitten tuli esimerkiksi sellaisia muuttujia, kuten Black Friday ....

 

Nää on hankittu AlphaGeekistä. Tuota Death Star hiirimattoa olen jo vuosia kytistellyt aina silloin tällöin, mutta joka kerta se on ollut loppuunmyyty. Nyt sattuikin sitten hyvään saumaan ja pipo nyt sitten vaan tarttui siinä mukaan..

Sitten pitikin saada joulukalenteri. Arvoin kyllä pisimpään tämän ja Inside out-kalenterin välillä, mutta sitten Vader vei kuitenkin voiton viime hetkellä. Taustalla kyti myös n. viikkoa aikaisempi sapetus, kun H&M:ssä oli Star Wars-aiheisia (sairaan hienoja) vaatteita vain miesten puolella (!!!)

Tää on ehkä kaikista konkreettisimmin vain tarttunut mukaan. En näitä jatko-osia tue tai tunnusta ja säilön eri lokerossa kuin varsinaisia klassikoita, mutta kun tää lojui paikallisen kirppiksen ilmaista kamaa lootassa, niin aattelin, että se saa pitää seuraa sitten Jafarin paluulle

Tämän takia etsiydyin Black Friday huumaan. Työkaveri vinkkasi, että nyt se on vaan 4,95 ja olisin tämän hieman kalliimmallakin ostanut, koska on vaan niin upea elokuva, vaikka ei tullutkaan sitä kolmatta katselukertaa leffateatterissa (lähellä oli).

Mad Max: Fury Road. Helppo päätös

Kuluneen vuoden mielenkiintoisimpia teoksia, Ex Machina

Tää Big Hero 6 tais olla kanssa niissä ihan huippuhalvoissa. On pitänyt myös hankkia, kun halpenee ja nyt oli vielä odotettua alhaisempi hinta.

Age of Ultron ei ollut ihan sieltä parhaimmasta päästä, mutta menee nätisti tuolla hyllyssä muiden kavereittensa kanssa

Sitten tuli nää....myyntiin Studiolle sekä Kinolle. Oli aivan must have. En oo sortunut vielä yhteenkään aikaisempaan hahmomukiin, koska olen odottanut "sitä oikeaa". Tässä se on, päädyin Chewbaccaan, kun on itselleni tuttu ja troopperi oli ihan möllin näköinen.

Ja sitten tälläinen ämpäri. Miten tuolle sanot ei?? et mitenkään. Vaihtoehto "retro" oli selkeä valinta myös. On paljon isompi kuin se minioniämpäri!

Sama ämpäri eri suunnasta...

Ja vielä eri suunnasta