30. elokuuta 2016

Todella upeeta - elokuva


Ohjaaja: Mandie Fletcher
Käsikirjoitus: Jennifer Saunders
Pääosissa: Jennifer Saunders, Joanna Lumley, Julia Sawalha, June Whitfield, Jane Horrocks, Chris Colfer, Indeyarna Donaldson-Holness, Kathy Burke, Helen Lederer, Harriet Thorpe, Celia Imrie, Marcia Warren, Robert Webb, Barry Humphries, Lulu, Emma Bunton, Mark Gatiss, Gwendoline Christie, Joan Collins, Lily Cole, Kate Moss, Stella McCartney, Rebel Wilson.....yms.
Kesto: 1h 31min
Ikäraja: 12

Patsy (Lumley) ja Edina (Saunders) jatkavat edelleen tutulla menollaan hurvitellen muotimaailman tapahtumissa vähintään pienessä tuiskeessa. Edinan PR bisnekset ovat menossa alamäkeen ja jo olemassaolevat edustettavat ovat itse kukin näreissään ailahtelevan Edinan menosta. Patsy sattuu olemaan varsin kuulolla erään oman projektinsa valmisteluissa ja onnistuu poimimaan korvaansa, että Kate Moss olisi vaihtamassa edustajaansa. Tätsyt näkevät tässä Edinan tilaisuuden tulleen ja Patsy saa ängettyä kaverinsa mukaan seuraaviin pirskeisiin. Suunnitelma ei kuitenkaan mene putkeen Edinan vahingossa huitaistua Kate Mossin alas parvekkeelta suoraan Thames-jokeen. Tästä nousee iso haloo, koska supermallin uskotaan kuolleen ja syyttävä sormi osoittaa pahiten Edinan suuntaan. Mitä on tehtävissä? Pako Ranskan Cannessiin tietysti kera Edinan tyttären tyttären Lolan, jonka avulla matka on mahdollista rahoittaa. Lolan äiti Saffy (Sawalha) oman äitinsä metkut tuntien ei ole alkuunkaan mielissään asioiden käänteestä. 


Patsy ja Edina ovat itselleni varsin tuttuja hahmoja, vaikka en olekaan varmasti ihan jokaista Todella upeeta-jaksoa nähnytkään. Sarja onkin siitä hyvä, että hahmot tulevat maneereineen nopeasti tutuksi, eikä ole juonellisesti niin paljoa väliä mistä väliköstä katsoo jakson. Saunders on enemmän tuttu monesta muustakin ja pidän todella hänen luomasta komiikastaan, joka onnistuu aina kirvoittamaan naurut. Todella upeeta-elokuva on myös sarjan tavoin Saundersin kynästä syntynyt ja koko alkuperäinen kaarti on saatu mukaan tähän leffaversioonkin. Pelkkä traileri ei vielä ihan vakuuttanut itseäni, se antoi jotenkin kovin köykäisen ja hötkyilevän kuvan elokuvasta. Lähdinkin leffaa katsomaan asenteella, että en odota samaa tasoa kuin sarjalta, mutta onpas kiva nähdä tuttuja hahmoja valkokankaalla siemailemassa shampanjaa ja sekoilemassa. Leffa osoittautuikin olevan traileriaan kosolti parempi ja kokonaisuudesta huomasi, että Saundersin kynä käy edelleen varsin terävänä. 


Koskaan ei ole helppoa homma lähteä tekemään leffaversiota tv-sarjan pohjalta, mutta kun tuntee aiheensa ja antaa sille aikaa kehittyä niin hyvä tulee. Saunders aloitti suunnittelun jo vuonna 2012 ja varsinaisen käsikirjoituksen työstämisen vuonna 2014 ja tuntee aiheen paremminkin kuin yksikään. Tämä näkyy suoraan elokuvaversiossa, joka on sarjalle täysin uskollinen, mutta ottaa myös huomioon ajan kulumisen ja aikojen muuttumisen. Patsy ja Edina, elokuvan kulmakivet, ovat onneksi täysin ennallaan. Jostain syystä usein koetaan, että elokuvaversion kuuluisi tarjoilla suurempia tunteita, mutta onneksi sillekään tielle ei ole lähdetty. Todella upeeta on kuitenkin pääasiallisesti läpileikattavaa komediaa, joten on varsin hyvä ratkaisu, että suurta melodraamaa ei ole yritetty änkeä mukaan. Huumoripuoli saattaa olla kokenut jopa vielä pienoisen nostatuksen, sillä se todella iskee. Enkä tosiaan ollut ainoa ääneen tyrskähtelijä, aivan loistavaa tilannekomiikkaa.



En usko, että olisi edes tarpeen mainita, että kaikki alkuperäisestä kokoonpanosta ovat loistavia ja tässä on todella mukana kaikki. Uutena mukaan tuleva Indeyarna Donaldson-Holness, joka esittää Lolaa jää kyllä hahmona ihan pliisuksi kaikkien näiden vanhojen roolien seassa. Hänelläkin on kyllä juonellisesti tärkeä osa tarinassa. Saffien uusi miesystävä Nick (Webb) puolestaan toimii lisänä vallan mainiosti, varsinkin ammattinsa puolesta, joka selviää leffan aikana. Sarjan alkuperäishahmojen lisäksi leffaan on saatu ihan mieletön määrä vierailevia tähtiä, joko esittämään itseään (Emma bunton, Gwendoline Christie "Brienne of Tarth!", Stella McCarthy, Lily Cole....) tai cameo rooleihin (Barry Humphries, Joan Collins, Dawn French, Jon Hamm..). Tunnarin "This Wheel's on Fire" esittää elokuvan kanssa yhtä upea Kylie Minogue.


Todella upeeta-elokuva on yhtä upea kuin alkuperäinen sarja ja nostaa kierroksia vielä korkeammalle aivan kertakaikkisen hulvattomalla menolla. Patsyn ja Edinan jo olemassaoleville faneille suursuositus, mutta menoon pääsee kyllä mukaan, vaikka ei olisi ollutkaan aiemmin iloa tavata näitä leidejä.



 

25. elokuuta 2016

100 2000-luvun parasta leffaa

Siinä missä Waltsu on totaalisen koukussa kaikkiin kyselyihin, olen minä koukussa näihin listoihin. Sellaisiin siis joihin voi suoraan maalailla omat nähdyt leffansa ja katsoa kuinka paljon väriä tulee. BBC Culture julkaisi mystisten kriitikoiden laatiman listan 2000-luvun 100 parhaasta elokuvasta ja itsehän bongasin tämän Episodin jutusta. Itse listaan päätyneisiin valintoihin en ajatellut ottaa suurempaa kantaa, koska tietenkin sieltä puuttuu monta ehdottomasti sinne kuuluvaa. Nyt puhtaasti vain merkkailen omat nähdyt ja maalaan ne punaisella silkkaa uteliaisuutta.

100. Toni Erdmann (Maren Ade, 2016)
100. Requiem for a Dream (Darren Aronofsky, 2000)
100. Carlos (Olivier Assayas, 2010)
99. The Gleaners and I (Agnès Varda, 2000)
98. Ten (Abbas Kiarostami, 2002)
97. White Material (Claire Denis, 2009)
96. Finding Nemo (Andrew Stanton, 2003)
95. Moonrise Kingdom (Wes Anderson, 2012)
94. Let the Right One In (Tomas Alfredson, 2008)
93. Ratatouille (Brad Bird, 2007)
92. The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford (Andrew Dominik, 2007)
91. The Secret in Their Eyes (Juan José Campanella, 2009)
90. The Pianist (Roman Polanski, 2002)
89. The Headless Woman (Lucrecia Martel, 2008)
88. Spotlight (Tom McCarthy, 2015)
87. Amélie (Jean-Pierre Jeunet, 2001)
86. Far From Heaven (Todd Haynes, 2002)
85. A Prophet (Jacques Audiard, 2009)
84. Her (Spike Jonze, 2013)
83. A.I. Artificial Intelligence (Steven Spielberg, 2001)
82. A Serious Man (Joel and Ethan Coen, 2009)
81. Shame (Steve McQueen, 2011)
80. The Return (Andrey Zvyagintsev, 2003)
79. Almost Famous (Cameron Crowe, 2000)
78. The Wolf of Wall Street (Martin Scorsese, 2013)
77. The Diving Bell and the Butterfly (Julian Schnabel, 2007)
76. Dogville (Lars von Trier, 2003)
75. Inherent Vice (Paul Thomas Anderson, 2014)
74. Spring Breakers (Harmony Korine, 2012)
73. Before Sunset (Richard Linklater, 2004)
72. Only Lovers Left Alive (Jim Jarmusch, 2013)
71. Tabu (Miguel Gomes, 2012)
70. Stories We Tell (Sarah Polley, 2012)
69. Carol (Todd Haynes, 2015)
68. The Royal Tenenbaums (Wes Anderson, 2001)
67. The Hurt Locker (Kathryn Bigelow, 2008)
66. Spring, Summer, Fall, Winter…and Spring (Kim Ki-duk, 2003)
65. Fish Tank (Andrea Arnold, 2009)
64. The Great Beauty (Paolo Sorrentino, 2013)
63. The Turin Horse (Béla Tarr and Ágnes Hranitzky, 2011)
62. Inglourious Basterds (Quentin Tarantino, 2009)
61. Under the Skin (Jonathan Glazer, 2013)
60. Syndromes and a Century (Apichatpong Weerasethakul, 2006)
59. A History of Violence (David Cronenberg, 2005)
58. Moolaadé (Ousmane Sembène, 2004)
57. Zero Dark Thirty (Kathryn Bigelow, 2012)
56. Werckmeister Harmonies (Béla Tarr, director; Ágnes Hranitzky, co-director, 2000)
55. Ida (Paweł Pawlikowski, 2013)
54. Once Upon a Time in Anatolia (Nuri Bilge Ceylan, 2011)
53. Moulin Rouge! (Baz Luhrmann, 2001)
52. Tropical Malady (Apichatpong Weerasethakul, 2004)
51. Inception (Christopher Nolan, 2010)
50. The Assassin (Hou Hsiao-hsien, 2015)
49. Goodbye to Language (Jean-Luc Godard, 2014)
48. Brooklyn (John Crowley, 2015)
47. Leviathan (Andrey Zvyagintsev, 2014)
46. Certified Copy (Abbas Kiarostami, 2010)
45. Blue Is the Warmest Color (Abdellatif Kechiche, 2013)
44. 12 Years a Slave (Steve McQueen, 2013)
43. Melancholia (Lars von Trier, 2011)
42. Amour (Michael Haneke, 2012)
41. Inside Out (Pete Docter, 2015)
40. Brokeback Mountain (Ang Lee, 2005)
39. The New World (Terrence Malick, 2005)
38. City of God (Fernando Meirelles and Kátia Lund, 2002)
37. Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives (Apichatpong Weerasethakul, 2010)
36. Timbuktu (Abderrahmane Sissako, 2014)
35. Crouching Tiger, Hidden Dragon (Ang Lee, 2000)
34. Son of Saul (László Nemes, 2015)
33. The Dark Knight (Christopher Nolan, 2008)
32. The Lives of Others (Florian Henckel von Donnersmarck, 2006)
31. Margaret (Kenneth Lonergan, 2011)
30. Oldboy (Park Chan-wook, 2003)
29. WALL-E (Andrew Stanton, 2008)
28. Talk to Her (Pedro Almodóvar, 2002)
27. The Social Network (David Fincher, 2010)
26. 25th Hour (Spike Lee, 2002)
25. Memento (Christopher Nolan, 2000)
24. The Master (Paul Thomas Anderson, 2012)
23. Caché (Michael Haneke, 2005)
22. Lost in Translation (Sofia Coppola, 2003)
21. The Grand Budapest Hotel (Wes Anderson, 2014)
20. Synecdoche, New York (Charlie Kaufman, 2008)
19. Mad Max: Fury Road (George Miller, 2015)
18. The White Ribbon (Michael Haneke, 2009)
17. Pan’s Labyrinth (Guillermo Del Toro, 2006)
16. Holy Motors (Leos Carax, 2012)
15. 4 Months, 3 Weeks and 2 Days (Cristian Mungiu, 2007)
14. The Act of Killing (Joshua Oppenheimer, 2012)
13. Children of Men (Alfonso Cuarón, 2006)
12. Zodiac (David Fincher, 2007)
11. Inside Llewyn Davis (Joel and Ethan Coen, 2013)
10. No Country for Old Men (Joel and Ethan Coen, 2007)
9. A Separation (Asghar Farhadi, 2011)
8. Yi Yi: A One and a Two (Edward Yang, 2000)
7. The Tree of Life (Terrence Malick, 2011)
6. Eternal Sunshine of the Spotless Mind (Michel Gondry, 2004)
5. Boyhood (Richard Linklater, 2014)
4. Spirited Away (Hayao Miyazaki, 2001)
3. There Will Be Blood (Paul Thomas Anderson, 2007)
2. In the Mood for Love (Wong Kar-wai, 2000)
1. Mulholland Drive (David Lynch, 2001) 



Listalla kyllä monia vielä katsottavaksi joskus tulevia. Esimerkiksi juurikin ensimmäistä, Mulholland Drivea olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa (miksei kaikki voi olla netflixissä yhyy)

23. elokuuta 2016

Lemmikkien salainen elämä


Ohjaaja: Chris Renaud & Yarrow Cheney
Käsikirjoitus: Brian Lynch, Cinco Paul & Ken Daurio
Musiikki: Alexandre Desplat
Pääosissa: Louis C.K., Eric Stonestreet, Jenny Slate, Kevin Hart, Steve Coogan, Ellie Kemper, Bobby Moynihan, Lake Bell, Dana Carvey, Hannibal Buress & Albert Brooks
Kesto: 1h 31min
Ikäraja: 7

Eräässä kerrostalossa Manhattanilla asustaa monen monta lemmikkieläimellä tai useammalla varustettua asukkia. Omistajien kadotessa aina päivän ajaksi jonnekin mystiseen paikkaan onkin jännä seurata, mitä lemmikit oikein touhuavatkaan sillä aikaa. Siinä missä muut otukset puuhastelevat vaikka mitä jännää, kärsii Max-koira vain suuresta ikävästä omistajaansa Katie-ihmistä kohtaan. Katie ratkaisee tämän ongelman tuomalla eräänä päivänä mukanaan isomman Duke nimisen koiran kaveriksi Max:lle. Max ei kuitenkaan ole riemuissaan asiasta, vaan alkaa näyttää mustasukkaisuuden merkkejä. Koirien yhteiselo alkaa todella takkuisasti kun Dukekaan ei saa vastakaikua toveruusyrityksillensä. Tilanne kärjistyy lopulta siihen pisteeseen, että molemmat hauvat joutuvat eksyksiin kodistaan ilman kaulapantojaan ja he joutuvat pelaamaan yhteen päästäkseen takaisin kotiin. Kerrostalon muut asukit eivät myöskään jää seisomaan tumput suorina ystävänsä kadottua. 


Illumination Entertainmentin (Itse Ilkimys, Kätyrit..) uusin elokuva Lemmikkien salainen elämä on yksi odotetuimpia animaatioita tälle vuodelle jo yksin sen mainion teaseri trailerin tähden. Varsinaisest trailerit, jotka jo juonta valoittivat, osaltaan taas himpun verran jo madalsivat ainakin omia odotuksiani. Itse leffaa lähdin katsomaan vielä astetta neutraalimmalla asenteella luettuani jo ne muutamat arvioinnit kuvasta, joista jo selvisi, että ei tämä mikään vuoden animaatiotapaus tule olemaan. Karkeasti sanoen kaikki messevimmät pätkät nähdään jo teaseritrailerissa, joten elokuvalta ei kannata odottaa sen tuoreempaa antia. Vaikka lemmikit eivät tuoneet varsinaisena leffana mitään uutta ja nokkelaa pöydälle, oli se silti kiva leffa katsella.


Jotenkin on vaikea enää uskoa, että Itse Ilkimyksen jälkeen Illumination Entertainment osuisi enää samaan kultasuoneen. Yritystä on ollut useamman elokuvan verran ja kieltämättä tämä ensin vaikutti uudelta huipputapaukselta, mutta samaan mielettömän mielikuvituksekkaaseen ja sydämelliseen elokuvaan ei vaan pystytä yltämään. Lemmikkien edessä nähdään muuten lyhärielokuva Kätyreistä, jotka harmillista kyllä alkavat kokea nekin täydellisen inflaation. Yrittämisen olla jotain erikoista haistaa valitettavasti jo kauas ja jotain kyllä kertoo, että itse lyhärille en nauranut yhtään kertaa ääneen, mutta sille pienelle kätyrille joka osoittelee Illumination Entertainmentin logoa, naurahdin ihan kunnolla. 


Lemmikkien salainen elämä ei tosiaan teaserissä nähtyjen kohtauksien ohella tarjoa kovin peruskaurasta poikkeavaa antia. Näiden kyseisten kohtausten tullessa nyt itse leffassa, ei niille jaksa ainakaan tälläinen teaserin miljoonasti nähnyt enää nauraa kunnolla. Juonen tuleminen mukaan kuvioon tuntuu tappaneen sen luovuuden, joka keksi ne mainiot tilanteet siitä, mitä tapahtuu kun lemmikit jäävät yksin. Tästä samasta luovuuden lähteestä kun olisi saatu venytettyä koko elokuvakin, olisi se ollut niin hienoa tai jättää jopa suosiolla lyhytelokuvaksi (kenties?). Lemmikit itsessään onnistuvat kyllä viehättämään kauttaaltaan läpi elokuvan. Varsinkin leffan alkupuolella on sentään viljelty enemmän lajityypin/rodun tyyppillisiä käyttäytymismalleja (esimerkiksi Chloe istumassa milloin missäkin erittäin kissoille tyypillisissä paikoissa), mutta nämä mainiot pienet lisät tahtoo unohtua kun juonta aletaan vaan puskea eteenpäin. Nuorempi kohdeyleisö (ikärajan rajoissa huom! on aiheesta) saa kyllä varmasti tästä vuoden naurut ja puhetta riittä kotiinkin asti.


Katsomani versio oli jälleen originaali ja pidin siitä, että en tunnistanut kuin muutaman ääninäyttelijän eli ei ole liian tunnettuja naamoja otettu mukaan. Uskon dubatunkin version olevan kuunneltavaa kamaa ihan jo trailerin perusteella, joka ei aiheuttanut mitään säröjä korviin. 

Lemmikkien salainen elämä ei ole niin omaperäinen kuin teaseri traileri antaa ymmärtää, mutta ihan katsottava animaatio se silti on. Alla oleva traileri on nyt se teaseriversio. Jos et ole sitäkään nähnyt, mutta leffa silti kiinnostaa, niin älä edes mulkaise alla olevaa. Varmasti antoisampaa, jos näet nämä vasta leffassa.
 
 

17. elokuuta 2016

Suicide Squad


Ohjaaja: David Ayer
Käsikirjoitus: David Ayer
Musiikki: Steven Price
Pääosissa: Will Smith, Margot Robbie, Joel Kinnaman, Viola Davis, Jai Courtney, Jared Leto, Jay Hernandez, Adewale Akinnuoye-Agbaje, Cara Delevingne, Karen Fukuhara, Adam Beach, Ike Barinholtz, Scott Eastwood & Ben Affleck
Kesto: 2h 3min
Ikäraja: 12

Suicide Squad kertoo toinen toistaan pahamaineisimpien kaistapäiden joukosta, joka pakotetaan taistelemaan yhteisen hyvän tähden. Nämä löydöt lusivat tällä hetkellä telkien takana tiukan valvonnan alla kukin omaa kakkuaan suorittaen. Joukossa on muun muassa "Deadshot" (Smith) mies, joka ei koskaan ammu ohi, rikollisnero Jokerin umpihullu tyttöystävä Harley Quinn (Robbie), Alligaattoria muistuttava "Killer Croc" (Akinnuoye-Agbaje) sekä hemmo "El Diablo", joka pystyy sytyttämään tulen tyhjästä (Hernandez). Tämän renttuporukan värväyksen takana on häikäilemätön Amanda Waller (Davis), joka haluaa taata järjestölleen ARGUS:lle aseen tulevia yli-ihmisiä vastaan, jotka eivät omaa yhtä suurta moraalia kuin vaikka Teräsmiehellä oli. Pian tulee vastaan tilanne, jossa Amandan kokoelmalle on käyttöä ja jengi päästetään valloilleen. 


Suicide Squad on siis jatkoa Batman v Superman-kammokkeelle sekä tavallaan sitä kautta myös Man of Steelille. Ne muodostavat DC Comicsin tuotoksiin pohjaavan yritelmän luoda samanlainen elokuvajatkumo ja universumi, kuin Marvel Studios on menestyksekkäästi tehnyt. Toistaiseksi tässä on menty aivan metsään, varsinkin sen Batmanin ja Teriksen "yhteenoton" kanssa, joka nyt oli elokuvallisesti niin naurettavaa huttua, että se oli jopa paikoin ihan viihdyttävää kaiken tuskallisen kiemurtelun välissä. Oma oletukseni oli Suicide Squadista ensimmäistä kertaa kuulleessani, että jos se on yhtään sukua aiemmalle, niin eipähän ole hääppöinen. Varsin raflaavan trailerinkaan jälkeen en odottanut kummoisia, vaikka näyttelijävalinnat kieltämättä vaikuttivat olevan paikallaan. Ensi-illan koputellessa ovelle sai leffa aikamoisen kriitikkojyräyksenkin, joten tiesin varustautua elokuvaan hieman samalla mentaliteetilla kuin Battis v Terikseen. Elokuvasta yllätyinkin sitten positiivisesti, sillä ei ollut ollenkaan niin karmea kuin olisin odottanut tai mitä arvostelut olivat antaneet ymmärtää.



Suicide Squad ei ole mikään maata mullistava teos, mutta ei se nyt ole mitään verrattuna siihen edelliseen Snyderointiin. Tästä uupui se totaalinen katsojan aliarvoimisen tuntu, joka vallitsi edeltäjässä. Juoni on siis kyllä todella yksinkertainen ja epäloogisilta kohdilta ei myöskään vältytä, eikä tämä tarjoa mitään freesiä Deadpool-luokkaista kokemusta, vaikka antisankareita onkin tarjolla. Siltikin koin viihtyväni Suiciden parissa oikein mainiosti, kun en ollut kasannut läjää odotuksia sitä kohtaan. Yllätyin vallan miten paljon hahmoista edes kerrotaan (jälleen odotin enemmänkin pahvinukkeja) tai miten iso osa Lumoojattarella on tässä tarinassa. Koen taas tarpeellisena huomauttaa, että mitään Marvel Studios tason hahmokehitystä ei kannata odottaa, vaan siihen verrattuna nämä ovat sellaisia pieniä kivoja hahmokokonaisuuksia, mutta tykkäilin silti. Mainosmateriaali saattaa tosin huiputtaa katsojaa, sillä Jared Leton nimi esiintyy niin hirmuisen usein ja ensimmäisten joukossa. Jokeri on todellakin aivan sivuosassa ja vain statisti-tyyppinen hahmo. Minä koin tämän varsin riittävänä, koska kyseessä ei ole Jokeri-elokuva, vaan Harley Quinn on tässä nyt se keskeinen tekijä. Musiikkivalinnoista huomasin myös pitäväni, vaikka kattaus kokonaisuutena onkin varmasti monen korvaan liian sitätätätuota, mutta voi mahti varsinkin kun se Eminem alkoi pauhaa (jotenkin artistin entinen imago sopii niin yhteen tän hullun jengin kanssa).



Leffassa on paljolti jengiä, mutta vähintään fyysisillä eroavaisuuksilla pystyy erottelemaan joka jannun ja on monen luonteeseekin saatu vähän värieroa. Kuten todettua Harley Quinn esiintyy vähän isommin ja todella tykästyin Margot Robbien tulkitsemaan ailahtelevaan ja viehättävän lapsenmieliseen hulluttareen, joka on vaan niin tosi lääpällään Jokeriin. Koko kuvio ja dynamiikka Jokerin kanssa oli ihan parasta antia, juuri sen kaikessa korniudessaan. Melkein olisi voitu mennä kornimpaankin suuntaan ja antaa sen Jokerin tupsahtaa jostain vielä kerran jeesimään kultamuruaan. Deadshot oli myös varsin ok hahmo, vaikka etukäteen ajattelin kyseisen tyypin olevan aivan umpitylsä. Aiemmin puhuttu kornius meinaa tosin kyseisen hahmon kohtauksissa mennä himpun verran ylitse, mutta onneksi mieletöntä melodraamaa ei ole mahdutettu mukaan elokuvaan. Positiivisesti yllätyin, että Killer Croc:lla on edes vuorosanoja, Bumerangi oikeasti jopa ihan hauska jannu, Katanalla omat kuvionsa meneillään ja että El Diablosta annetaan niin paljon enemmän kuin odotti. Olisi voinut olla niin paljon köyhemminkin. Viola Davisin haluan myös nostaa jalustalle, sillä huomaa kyllä kuka on yltänyt Oscar-ehdokkaaksi taidoillaan ja karismallaan. Amanda Waller on niin järkkymätön ja toimintavalmis. Toivon vaan, että Viola pääsee myös pian häikäsemään jossain kunnon draamassa. 


Suicide Squad on ihan kelvollinen ja simppeli kuva joukosta antisankareita. On todellakin monta astetta parempi Batman v Superman-hölmöilyyn verrattuna, vaikka ei yllä tietenkään Marvel-tekeleiden tasolle. Viihdyin.


9. elokuuta 2016

Star Trek Beyond


Ohjaaja: Justin Lin
Käsikirjoitus: Simon Pegg, Doug Jung, Roberto Orci, John D. Payne & Patrick McKay
Musiikki: Michael Giacchino
Pääosissa: Chris Pine, Zachary Quinto, Karl Urban, Zoe Saldana, Idris Elba, Simon Pegg, Sofia Boutella, Anton Yelchin, Shohreh Aghdashloo, John Cho, Deep Roy, Joe Taslim, Lydia Wilson & Melissa Roxburgh
Kesto: 2h 3min
Ikäraja: 12

Uuden Star Trek-saagan kolmannessa osassa Enterprise on saapumassa pysähdykselle Yorktownin tukikohtaan. Viiden vuoden komennuksesta on takana jo kolme ja pitkän matkan jättämät jäljet alkavat jo näkyä miehistössä, etenkin sen Kapteenissa. Kirk olisi valmis jättämään kapteenin takkinsa jo naulaan ja siirtymään edelleen vastuullisiin, mutta stabiilimpiin tehtäviin ja ehtii suositella Spockia seuraajakseen Yorktownin vara-amiraalille. Muu miehistö, Spock mukaan lukien, on tietämätön Kapteenin suunnitelmista ja vulkanilaisella onkin omat tulevaisuuden aikomukset saatuaan ikävän uutisen. Henkilökohtaiset urasuunnitelmat saavat kuitenkin väistyä Enterprisen vastatessa vieraan lajin edustajan avunhuutoon, joka johdattaa heidät jälleen vieraalle planeetalle ja tuntemattomille maille.


Star Trek-leffoista se edellinen osa Into Darkness oli ihan ensimmäinen kosketukseni koko Star Trek-franchiseeen. Tämä piti ihan kerrata aiemmat jutut lukemalla, sillä sen verran syvemmän sukelluksen olen jo tehnyt, että en edes muista aikaa ennen näihin tykästymistä. Tähän mennessä on jo se vanha alkuperäinen Star Trek-sarja isoimmilta osin katsottu ja kuitattu sarjan klassikkoleffa Wrath of Khan, ihan leffateatterissa! Lisää on kaikki aikomus ja halu kahmia, kunhan niitä käsiini jostain vielä saan (netflixissä ei ole melkein mitään...). Beyond ei antanut vielä trailerin perusteella kummoista kuvaa itsestään, paitsi tietysti jo valmiin kiintymisuhteen synnyttämän iips-reaktion. Leffalla oli kuitenkin hyvät syynsä olla paljastamatta kaikkea jo kättelyssä. 


Kyllähän minä tästä taas kovasti tykkäilin. Taso on laajalti samaa kuin kahdessa muussakin, ellei jopa hieman parempaa (mun on vaikea näitä objektiivisesti vertailla). Semmoinen asteen nostattavampi ero oli Beyondissa, että ilmeisesti Simon Peggin kynästään tuoma vanhan sarjan henki oli vielä väkevämmin läsnä. Nyt ei oltu edes lähdetty kynäilemään niin suurta valkokankaan täyttävää elokuvatapausta, vaan pikemminkin kuin sarjan jakso, mutta suurempana ja parempana. Tämä on siis erityisen positiivinen asia, sillä se uppoaa fanikuntaan ja toivottaa myös tervetulleeksi varsin lämpimästi uudetkin matkustajat. 



Kaiken messevän seikkailun ja toiminnan tuoksinassa kiintopisteitä ovat edelleen toimivat ja keskenään sanailevat hahmot. Alkuperäisen sarjan tapaan pääkolmikko Kirk, Spock ja Bones muodostavat keskeisen dynamiikan, mutta elokuvasarja on myös osannut nostaa isommalle jalustalle vaikuttimeksi muitakin, jotka sarjan puolella olivat selkeämmin sivuhahmoja. Esimerkiksi tilaa saa reilusti myös Uhura ja Scott, joten voisi melkein jo puhua pääviisikosta tai pääporukasta. Sofia Boutella (jonka tunnistin maskin takaa!) tuo mielenkiintoisen hahmolisän ja toivon hänen Jaylahin esiintyvän seuraavissakin elokuvissa. Valehtelisin jos väittäisin, että Anton Yelchinin viimeinen esiintyminen valkokankaalla ja tässä leffasarjassa, ei yhtään kourista. Tuntuu mahdottomalta kuvitella ketään toista niin viattoman sympaattisena Chekovina, mutta jonkunhan siihen rooliin on astuttava ellei hahmolle tehdä kunniakasta lähtöä elokuvasarjasta, kuten onnistuneesti Nimoylle tehtiin.


Star Trek Beyond on fanikunnalle taattua mannaa, mutta ei hullumpi ensikosketus satunnaiselle mahdollisesti scifiseikkailuista kiinnostuneelle Trek-keltanokalle. Itse en pistäisi pahakseni, jos laatutason ja vanhan sarjan hengen pysyessä näillä kantimilla, näitä tulisi vielä kymmenenkin lisää.


 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...