Free State of Jones & Hacksaw Ridge

Teen taas tupla-arvostelu tempun, jotta saisin nopeammin näitä ajatelmiani ulos! Katsotaan vaan niin kohta innostun ymppäämään vielä useamman samaan. Täytyy kyllä mainita, että Hacksaw Ridge olisi kyllä jopa ansainnut sen oman juttunsa, mutta onneksi blogikollega Arttu rustasi tälle leffalle jo kattavamman tarinoinnin. 


                                                                  Free State of Jones

Ohjaaja: Gary Ross
Käsikirjoitus: Gary Ross
Pääosissa: Matthew McConaughey, Keri Russell, Gugu Mbatha-Raw, Mahershala Ali, Jacob Lofland, Brian Lee Franklin, Bill Tangradi, Sean Bridgers & Kirk Bovill
Kesto: 2h 20min
Ikäraja: 16

Osin tositapahtumiin pohjaava Free State of Jones kertoo Yhdysvaltojen sisällissodan aikaisesta rintamakarkurista, Newton Knight (McConaughey) nimisestä miehestä. Todellisuudessa Newtonin motiivit ovat yhä kiistelyn tänäkin päivänä, mutta elokuvaversiossa hänet kuvataan miehenä, joka seuraa oman moraalinsa johdatusta. Newton ajautuu piilosille suomaalle karanneiden orjien seuraan ja myöhemmin joukkoon liittyy muitakin rintamakarkureita. Näistä muotoutuu Newtonin johdolla vastarintaliike, joka julistautuu "Free State of Jones" nimiseksi omaksi vallakseen. Yhdessä he vastustavat esimerkiksi sotajoukkojen harjoittamaan ryöstelyä ja Newton itse ajaa myös tasa-arvoisempaa kohtelua rotujen välille, mutta tästä jälkimmäisestä ei olla täysin yhtä mieltä porukan sisällä. 

Free State of Jonesin tarinapohja on todella mielenkiintoinen ja tämän tyyppiset elokuvat nyt muutenkin kiinnostavat itseäni aina. Ihmettelin vain jo ennakkoonkin miten tästä ei ole ollut mitään pöhinää yhtään missään, kun kuitenkin "sisällissota-aiheinen elokuva, jossa pääosassa Matthew McConaughey". Myöhemmin selvisi, että elokuva on flopannut markkinoittensa puolesta, eikä nyt ilmeisesti ole vakuuttanut kriitikoitakaan sen suuremmin. Nähtyäni Free State of Jonesin, ymmärrän osittain miksi. 

Ongelmat ovat elokuvan rakenteessa ja suunnassa, tarina paisuilee ja punainen lanka on loppuvaiheessa hakusessa. Ajatus katoaa matkan aikana, vaikka vielä sitä tehdessä tuntui olevan jokin kiintopiste. Tulevaan sijoittuvat katkelmat olisi pitänyt suosiolla heittää kauas pois, ne vain sotkottaa paketin kasassa pysymistä entisestään. Hyviä ja voimakkaita teemoja on esillä, mutta niihin ei tartuta ihan niin ravistelevasti kuin olisi ollut suotavaa. Esimerkiksi jo rotusyrjintä olisi tuonut vielä puserretumpana ja keskitetympänä teemana paljon lisää emotionaalisesti. Elokuva on silti mielenkiintoinen, vaikka kesto näiden ongelmien takia tuntuukin. Olen tyytyväinen, että lähdin.

Matthew McConaughey on selkeästi valittu rooliinsa jo yhdennäköisyydenkin tähden, sillä ainakin tämän kuvan perusteella hän on jopa pelottavan samannäköinen Knightin kanssa. Itse näyttelijän osalta, olisi hänelle voitu antaa vielä enemmän mahdollisuuksia näyttää kynsiänsä, sillä Matthew nyt vaan on alansa osaava. 
 

                                                                      Hacksaw Ridge

Ohjaaja: Mel Gibson
Käsikirjoitus: Andrew Knight & Robert Schenkkan
Pääosissa: Andrew Garfield, Hugo Weaving, Rachel Griffiths, Nathaniel Buzolic, Teresa Palmer, Vince Vaughn, Sam Worthington, Luke Bracey, Ryan Corr, Richard Roxburgh, Luke Pegler, Richard Pyros, Ben Mingay, Firass Dirani & Goran D. Kleut
Kesto: 2h 11min
Ikäraja: 16

Hacksaw Ridge on niin ikään sodan maailmaan sijoittuva elokuva ja pohjaa myös tositapahtumiin ja todellisen henkilön tarinaan (tätä en tiennyt ennen katsomista!). Erona, että tämä on vielä selkeämmin sotaelokuva ja tässä tiedetään autenttisesta henkilöstä huomattavasti enemmän. Desmond T. Doss (Garfield) on vahvasti advetistisen perheen vesa, joka uskoo, että tappaminen on väärin. Vanhempiensa vastustuksesta huolimatta hän liittyy armeijan riveihin Toisen maailmansodan aikaisissa värväyksissä. Hän kuitenkin tekee jo alussa selväksi, että haluaa palvella maataan lääkintäjoukoissa, eikä suostu kantamaan asetta. Tämä ei ollut vielä siihen aikaan mikään vaihtoehto ja Desmondin tie armeijan koulutuksessa on erittäin kivinen, kun häntä vastaan tuntuvat kääntyvän kaikki. Desmond ei kuitenkaan luovuta helpolla ja "pääsee" viimein rintamalle asti Okinawaan. Aseeton sotilas, johon kukaan ei uskonut, osoittautuu arvokkaammaksi varaksi kuin tavallinen pyssymies.

Mel Gibson. Nimeen suhtaudun ihan pienellä varauksella, koska miehen elokuvat eivät ole olleet sieltä toiveikkaammasta päästä ja kärsimysnäytelmä saattaa lähteä lapasesta. Tämä kuitenkin oli nähtävä, sillä siinä haiskahti sellainen kipinä, että se voisi parhaassa tapauksessa onnistuessaan yltää jopa palkintokuvaksi. Hacksaw Ridge löi minut kyllä ihan kanveesiin ja minun on nostettava hattuani Gibsonille sekä muulle tekijätiimille. Sotaelokuvat ovat nappiin mennessään niin hienoja kaikessa raadollisuudessaan ja tämä nousi kyllä heti sinne omille kärkisijoille (ykköspaikalla edelleen Lone Survivor). Kuvaus, äänimaailma, hahmokehitys, näyttelijät, musiikki ja se myöhemmin lopputeksteissä opittu tositapahtumien pohja vielä pisteenä kaiken päälle. Ainoastaan miksi en ihan viiteen tähteen tämän kanssa menisi, olivat muutamat yliampuvat sankariglorifioinnit. 

Huikea sotaelokuva kerta kaikkiaan ja en ihmettelisi ehdokkuuksia ollenkaan. 



Trailereita en laita kummastakaan elokuvasta, koska molempien trailerit kertovat ihan liikaa juonesta
 

Interstellar

Ohjaaja: Christopher Nolan
Käsikirjoitus: Christopher Nolan amp; Jonathan Nolan
Musiikki: Hans Zimmer
Pääosissa: Matthew McConaughey, Anne Hathaway, Wes Bentley, John Lithgow, Jessica Chastain, Michael Caine, Casey Affleck, Ellen Burstyn, Topher Grace, David Gyasi & Mackenzie Foy
Kesto: 2h 49min
Ikäraja: 12

Ohjaajanero Christopher Nolanin uutuuskuva Interstellar kurkoittaa äärettömään ja sen yli. Tulevaisuuden maapallolla ihmiskunta voi huonommin kuin koskaan äitimaan jatkuvasti rajoittaessa omia antimiaan. Huipputeknologiaa on enemmän kuin tarpeeksi, mutta vimpaimilla ei ruokita nälkäisiä suita. Maapallon tehdessä kuolemaa on katse nostettava maasta ja tähdättävä korkeammalle, kirjaimellisesti. Suurelta yleisöltä salatulle avaruuslennolle lähetetään neljän asiantuntijan retkikunta, jonka aikeena on sukeltaa suoraan Saturnuksen vierestä löydettyyn madonreikään, voidakseen oikaista suoraan toiseen ja toistaiseksi vielä tuntemattomaan galaksiin ratkaisujen toivossa.  Yksi näistä osaajista on entinen Nasan pilotti Cooper, joka suostuu mukaan vain omien lastensa ja heidän tulevaisuutensa tähden. 

Aikaisempien elokuvien tapaan, on Nolan nytkin ansiokkaasti pimittänyt elokuvansa sisältöä viimeiseen asti. Käsikirjoitus on yhtä tyypillinen paisuteltu, mutta joka sekunnilta merkittävä viimeiseen hiottu vyyhki, jonka purkautumista on aina yhtä riemuisaa ja shokeeraavaa seurata. Vältin itsekin sen pidemmän trailerin katsomista, vaikka en usko, että sekään olisi onnistunut merkittävästi paljastamaan liikaa. Puoliakaan tai edes neljäsosaa en voi kertoa tämän elokuvan huikeudesta, jotta en pilaa pienintäkään yllätystä, käännettä tai kohahdusta. Sen verran juonen kulusta sanon, että minuuttiakaan ei ole käytetty liikaa tässä elokuvassa, vaan joka hetkellä on oma merkityksensä, joten kesto ei tosiaan tunnu siltä, mitä se on.

Teknisiä ansioita voi onneksi hyvillä mielin suitsuttaa. Nolan on vanhan kansan tekijä ja joutunut käyttämään poikkeuksellisen paljon tietokonetehosteita, kun tavallisesti hän pykäyttää joka mahdollisen lavasteen efektien sijaan. Jälki on silti visuaalisesti erittäin vaikuttavaa, varsinkin olemassaolemattomien asioiden loihdinnassa, joissa voidaan mennä helposti myös metsään. Mainittakoon esimerkiksi madonreikään sukellus, joka on aivan huima, eikä tosiaan kaipaa vaikkapa 3D-lisää. Kummasti sitä riittää tavallinen kuva tarraamaan käsinojista kiinni menon yllettyä hurjemmaksi. 

Nolanin elokuvat ovat aina olleet hyvin hahmovetoisia, eikä Interstellar tee tässäkään poikkeusta. Vaikka matkaamme avaruuden musertavassa äärettömyydessä, on tärkeimmässä osassa edelleen henkilöhahmot ja heidän kohtalonsa. Dallas Buyers Clubin ja sen tuoman miespääosan Oscarin voiton jälkeen, en ihmettele tippaakaan Matthew McConaugheyn valintaa pääosaan. Cooper on samaistuttava hahmo, joka erityistaitojensa ja yksilöliisyytensä alla, on kuitenkin se tavallinen kaveri. Niin ikään palkittu ja aiemmin Nolanin kanssa työskennellyt Anne Hathaway, on Amelia Brand, jonka tunteista ja motivaatiosta ammennetaan myös paljon katsojalle. Sivuosissa on niin paljon muitakin hienoja nimiä, että tila ei riitä ja eräs nimi pysyy vielä tämän jutunkin myötä pimennossa.

Interstellar jää katsomisen jälkeen pyörimään päähän. Ei siksi, että monitahoinen juoni olisi vaikeaselkoinen, vaan sisällön paljouden ja sen herättämien tunteiden takia. Elokuvan jälkeen on pää hyvin pyörällä, mutta tekee mieli halata universumia.

Traileria ei tarvitse katsoa, elokuva tarvitsee katsoa. Oheen ymppään kuitenkin jonkun ihanan kappaleen elokuvasta (ZIMMER!!!)

Dallas Buyers Club

Ohjaaja: Jean Marc-Vallee
Käsikirjoitus: Craig Borten & Melisa Wallack
Pääosissa: Matthew McConaughey, Jared Leto, Jennifer Garner, Steve Zahn, Dallas Roberts, Michael O'Neil, Kevin Rankin & Griffin Dunne
Kesto: 1h 57min
Ikäraja: 16

Ron Woodroof on aito Teksasin Dallasin cowboy. Tarkalleen ammatiltaan tämä punaniska on sähköteknikko, joka vapaa-ajallaan mielellään hengaa rodeon, naisten ja kaiken päihdyttävän parissa. Työmaalla sattunut onnettomuus ajaa Ronin sairaalaan ja hänen verikokeistaan löydetään samalla jotain muuta huolestuttavaa: hiv-infektio, josta kehittyy hyvin nopeasti Aids. Vuonna 1985 tauti tunnettiin vielä "homojen tautina" ja sen uskottiin leviävän pelkästä kosketuksestakin. Itsekin homofobinen ja todellinen naistenmies Ron huomaa pian taudin eristävän hänet yhtä kapekatseisten kaverien joukosta. Ron ei jää kuitenkaan odottamaan noutajaa hänelle ennustetun 30 päivän ajaksi, vaan alkaa itse tutkimaan sen hetken kehitteillä olevia parannuskeinoja. Fiksu mies kun on, hän löytää ulkomailta valmisteita, joita ei ole vielä hyväksytty terveysvirastojen toimesta. Ron myös laskelmoi oikein kysynnän ja saa idean lakeja kiertävästä Dallas Buyers Club:sta, jossa jäsenmaksun maksamalla, pääsee käsiksi näihin mömmöihin. Avuksi vain tiukasti bisnesmielessä tulee itsensä naiseksi kokeva huumeaddikti ja niin ikään Aids:ia sairastava Rayon, koska tämä tuntee kuluttajakuntaa entuudestaan.

Dallas Buyers Club nappasi itselleen 6 ehdokkuutta tulevaan Oscar-gaalaan, joista yksi on se suurin kategoria eli paras elokuva. Elokuvaa katsoessa on selvää, että ehdokkuudet on kaikki ansaittuja. Elokuva on tyyliltään rosoisen realistinen, mutta ei kuitenkaan aivan maataan myynyt kertomus yhden miehen elämästä kamppailussa vääjäämätöntä kuolemaa vastaan.

Dallas Buyers Club kertoo hyvin todentuntuisesti siitä, mitä voi tapahtua ihmiselle, jolle annetaan vain 30 päivää elinaikaa. Ron Woodrof on jääräpäisempi yksilö, joka ei suostu nielemään hänelle syötettyä puppua ilman perusteita ja huolellista pureskelua. Elokuva kyseenalaistaa sen ajaako terveysvirastot yhdessä lääketeollisuuden kanssa aina juuri ihmisten etua vai voittaako väittelyssä aina se, jonka lompakko painaa eniten. Herää myös kysymys siitä, kuinka paljon tulisi sallia sille, joka on kuitenkin jo varmasti kuolemassa.

Ronin hahmoa tulkitsee järkyttävän laihaan kuntoon itsensä näännyttänyt Matthew McConaughey. Ron on alkuasetelmassa sopivan ahdasmielinen voidakseen kuoleman katsoessa silmästä silmää, alkaa tajutakin pikkuhiljaa, millä asioilla on todellista merkitystä. McConaughey tuo rooliinsa osan myös omasta teksasilaisesta taustastaan, joka ei vaadi selvästi yhtään näyttelemistä. Matthew on päässyt hyvään nousuun vakavampien elokuvien parissa ja onnistunut karistamaan ne iänikuiset romanttiset komediat jaloistaan. Jennifer Garnerin hahmo edustaa sitä hoitotahoa, joka on tekemisissä näiden ihmisten kanssa, joilla ei ole koko elämää aikaa. Hän kokee sääliä potilaitaan kohtaan, mutta ei myöskään halua riskeerata omaa asemaansa liiaksi. Garnerin tulkinta on ihan ok, vaikka hän ei suosikkejani olekaan. Jared Leton Rayon on se elokuvan mielenkiintoisin tapaus, josta soisin herralle pystin tältä seisomalta. Pyrin etukäteen tietoisesti olemaan muodostamatta mitään mielipidettä hahmosta ja myös välttelemään juttuja aiheesta, jotta lähestyisin asiaa neutraalisti enkä jo valmiiksi hehkuttaen. Onnistuinkin oikein hyvin, mutta kyllä siinä niin kävi, että kun Rayon ekaa kertaa tulee esiin verhon takaa ja avaa suunsa, olen aivan myyty.

Dallas Buyers Club on mielenkiintoisesta näkökulmasta kerrottu tarina ihailtavan periksiantamattomasta miehestä, jonka kehityksestä paremmaksi ihmiseksi, voidaan ottaa opiksi me kaikki, joilla on plakkarissa enemmän kuin 30 päivää elinaikaa. 

Wolf of Wall Street

Ohjaaja: Martin Scorsese
Käsikirjoitus: Terence Winter, perustuu Jordan Belfortin muistelmiin
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Jonah Hill, Matthew McConaughey, Margot Robbie, Kyle Chandler, Jon Favreau, Cristin Milioti, Rob Reiner, Joanna Lumley & Jean Dujardin
Kesto: 2h 59min
Ikäraja: 16

Jordan Belfort on innovatiivinen ja reiluhenkinen nuori mies hänen aloittaessaan Wall Streetin pörssimeklarina. Lounas isomman nimen, Mark Hannan kanssa, muuttaa kuitenkin hänen elämänsä kurssin tyystin. Iso kiho opastaa nuorempaansa miten homma todellisuudessa toimii ja miten moraalille sanotaan näkemiin, jotta voidaan tahkoa sitä rahaa vain ja ainoastaan omaan taskuunsa. Nousukiidon jälkeen kokee pörssikurssit kuitenkin massiivisen romahduksen ja Belfort joutuu aloittamaan korttitalonsa alusta kauempaa tappion kärsineestä Wall Street:stä. Jordan pestautuu pienosakkeita myyvään yritykseen, josta saa lähtölaukauksen oman yrityksensä perustamiseen. Hän kerää ympärilleen hailauman meklareita, joiden koulutuksesta hän vastaa itse ja pian sitä suloista rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Mittasuhteiden paisuessa paisuu huvitkin ja rahaa palaa statussymboleihin, huoriin ja yhä kovempiin huumeisiin. Belfort:n saavuttaessa kiistattomasti Wall Streetin valtaistuimen, herättää hän myös FBI:n kiinnostuksen kyseenalaisilla liiketoimillaan.

Wolf of Wall Streetin halusin nähdä jo trailerin perusteella, koska se suorastaan huokui oscareitten kuisketta. Ihan hakoteillä en ollutkaan, sillä elokuva on kisaamassa viidessä kategoriassa: paras elokuva, paras ohjaus, miespääosa, miessivuosa ja sovitettu käsikirjoitus. Kun kyseessä on myös Dicaprio ja Scorsese combo, ei kuvaa voi jättää pyörimään yksinään. Leffa onkin tekijöidensä näköinen niin hyvässä kuin pahassa.

Katsellessa on kyllä selvää, mistä ehdokkuudet ovat tulleet, mutta ei leffa sentään mikään kultamitalisti ole. Noottia tulee ennenkaikkea laveasta rakenteesta ja tästä seuranneesta kestosta, joka on sen kolme tuntia. Kestän kyllä hyvin pitkätkin teokset, jos ne eivät tunnu niin pitkiltä kuin oikeasti ovat. Scorsese:lla on paha tapa kertoa kaikki liian laaja-alaisesti, kun niin monessa kohtaa olisi ollut mahdollista oikaista ja loppukolmanneksella puolestaan viheltää homma jo poikki. Potentiaalisia finale-kohtauksia on turhauttava määrä, eikä yksikään ole kuitenkaan se "The loppu".

Elokuvan hyviä puolia ovat kaikki sopivan överiksi vedetyt kohtaukset, joissa mässäillään alhaisella moraalilla oikein olan takaa. F-sanaa viljellään pilvin pimein ja tissit voi bongata melkein yhä usein. Parhaillaan elokuva muistuttaa Pain & Gain:iä, vaikka kaikki ryönä ei olekaan yhtä mallikaasti perusteltua. Aivan tolkuton vatsalihastreeni tulee siinä kohtauksessa, jossa DiCaprion ja Jonah Hill:n hahmot sekoilevat Lemon-nappien kanssa.

Korkein syy, miksi elokuva jaksaa sinnitellä loppuun asti, on DiCaprion jälleen kerran vertaansa vailla oleva roolisuoristus inhana, mutta myös ärsyttävän lahjakkaana Jordan Belfort:na. DiCaprio on elokuvatekijöille kultakaivos, koska herra itsessään on tarpeeksi taitava nostamaan koko elokuvan osakkeita, kuten J.Edgarissakin. Vaikka Belfortin hahmo ei alkuun olekaan niin niljake, on hänelle vaikea antaa sympatiaa alkumetrien jälkeen, mutta tästäkin huolimatta hahmon tekemisiä seuraa vaan entistä tiiviimmin, hävettävää kyllä. Sivuosissa on yllättäviä helmiä: Joanna Lumley (Todella upeeta) esittelee hammaskalustoaan perin mielenkiintoisena Emma-tätinä ja niin ikään hymystään tunnettu Jean Dujardin (The Artist) ranskahtavaa englantia lirkuttelevana sveitsiläisenä pankkiirina.

Jos kolmen tunnin istunto teatterin penkissä ei aiheuta kuin olan kohautuksen ja Wall Street sointuu mukavalta korvissasi, tämä on sinulle. Taattua tavaraa Scorsese&DiCaprio faneille. 


 

Wolf of Wall Street Kino123:ssa joka ilta 19.45 (23.1 asti)