The Girl with All the Gifts

Ohjaaja: Colm McCarthy
Käsikirjoitus: M. R. Carey, jonka samannimiseen kirjaan elokuva pohjaa
Musiikki: Cristobal Tapia de Veer
Pääosissa: Sennia Nanua, Gemma Arterton, Glenn Close, Paddy Considine, Anamaria Marinca, Dominique Tipper & Fisayo Akinades
Kesto: 1h 51min
Ikäraja: 16 

Zombie-epidemia on ryöpsähtänyt valloilleen leviävän sienitaudin muodossa ja tartunnan saaneita kutsutaan nimellä "nälkäiset". Eräässä terveiden tukikohdassa, syvällä bunkkereissa kärrätään tuoleihin sidottuja lapsia osallistumaan päivittäiselle oppitunnille. Saattelijoina ovat aseistetut sotilaat, sillä nämä lapset eivät ole terveitä lapsia. Tässä joukossa on lapsia, jotka pystyvät tartunnastaan huolimatta vaikuttamaan edelleen terveiltä ja omaamaan esimerkiksi kyvyn ajatella ja tuntea. Silti olosuhteiden niin salliessa näistäkin lapsista pystyy kuoriutumaan ihmisillä ruokalevia petoja. Yksi näistä lapsista on erityisen optimistinen ja fiksu tapaus nimeltä Melanie (Nanua), joka on varsin kiintynyt heidän ryhmän opettajaan, neiti Justineau:hun (Arterton). Justineau puolestaan on ihmisenä erityinen yksilö, sillä poiketen valtaosasta, hän pystyy näkemään lapsissa vielä ihmisyyden ja kohtelemaan heitä sen mukaan. Tukikohdan turvallisuus vaarantuu nälkäisten onnistuttua murtautumaan viimein aitojen läpi ja kaiken kaaoksen keskellä Melanie sekä Justineau onnistuvat pakenemaan muutaman sotilaan sekä paikan johtavan tutkijan Tohtori Caldwellin (Close) kera. Siinä missä Justineau haluaa varjella Melanieta aidon välittämisen tähden, haluaa Caldwell pitää tytön lähellä, koska tämä saattaa olla ihmiskunnan ainoa toivo parannukseen.

The Girl with all the Gifts on joko post-apokalyptinen draama tai harvinainen sisältövoittoinen zombie-elokuva, riippuen ihan näkökannasta. Suomessa elokuva sai ensi-iltansa jo Rakkautta & anarkiaa festareiden merkeissä ja sen ohjelmistossa olin elokuvan jo ihan alunperin bongannutkin, vaikka en vielä niihin aikoihin päässyt näkemään. Kertauksen vuoksi muistutan itseni olevan erityisen pöhkönä kaikkeen zombie-genreen laskettavaan, en vieläkään tiedä täysin miksi, mutta kaiketi niistä saa suuremman adrenaliinipiikin kuin monesta muusta. Useasti tosin nämä elokuva tuppaavat olemaan ihan omaa luokkaansa, enkä rinnastaisi niitä oikeasti hyvien elokuvien kanssa samaan kuin aivan harvinaisissa poikkeustapauksissa (mm. World War Z, 28 päivää myöhemmin, Maggie ja Walking Dead tv-sarja). Ö-luokan tapauksia mahtuu nimittäin genreen enemmän kuin liikaa, mutta se monesti onkin idean tarkoitus, ei laadun etsinsä. Riemastun silti todella aina, jos joku onnistuu rikkomaan tämän rajan (vähän sama asia yleisesti kauhuleffojenkin kanssa). 

The Girl with all the Gifts on aivan omaa luokkansa ja se on sanottu kaikella rakkaudella. Se on sen verran suurella antaumuksella tehty (ilmeisesti pohjana oleva kirja luo jo aika hyvät puitteet rakentaa), että se kohoaa kevyesti samalle tasolle minkä tahansa muun arvostetunkin draaman kanssa. Pelkkä zombie-elokuvien asteikko ei siis riitä ollenkaan, yli menee niin massiivisesti. Pääpaino on draamallisessa tarinassa, moraalipohdinnoissa ja löysin myös pienen vireen ironiasti loppua kohden. Pelkästään puhtaan zombie-genren faneillekin on kyllä reilu pala makusteltavaksi, sen verran intensiivistä kohtausjaksoa on myös mukana. Pidin itse kuitenkin siitä, että tässä ei tullut mitään kliseisiä säikyttelyjä ja jatkuvaa ojasta alikkoon meininkiä. Siitä tosin pidän erityisen paljon myös Walking dead-sarjassa, että zombiet ei tule juuri silloin kun sitä odotat. Yhteistä on lisäksi se, että pääsemme näkemään jo jollain tasolla epidemian kanssa sopeutuneen yhteiskunnan. Usein keppoisesti väännetyissä teoksissa käydään läpi vain se epidemian alkuvaihe ja se on pienessäkin sisällön janossa puuduttavaa säntäilyä, vaikka oikealla zombie-elokuva asennoitumisella juuri mahtavaa. 

Maltillisesti rakennettu kokonaisuus edesauttaa juuri oikeanlaisen, lähes täydellisen tunnelman syntymisen. Tässä tapauksessa oli aivan pakko selvittää säveltäjäkin, joka ei itselleni suoraan ollut tuttu, mutta Cristobal Tapia de Veer nimiseksi henkilöksi paljastunut hemmo on luonut todella jopa vainoavan raidan. Musiikin istuvuus visuaaliseen materiaaliin on saumaton. Olin myös todella yllättynyt suhteellisen pienestä "vain" 4 miljoonan dollarin budjetista, sillä kaikkien tehosteiden ja kuvankäsittelyn suhteen, budjetti ei tosiaan näy ollenkaan valmiissa jäljessä, vaan tämä on huomattavasti mieluisampaa katseltavaa kuin jotkut moninkertaisesti isompien hollywood-kuvien tehostesirkukset. Elokuva onnistuu pitämään koukussaan ihan viime metreille asti ja pidän todella elokuvan loppuratkaisusta, joka vain kruunaa sen omalaatuisuutta. Itseäni ainoastaan kirpaisi muutama eläimiin kohdistuva raakuus, mutta toisaalta mitä muutakaan voi odottaa tälläisessä elokuvassa. 

Nuori lupaus Sennia Nanua ilmentää Melanieen juuri sopivasti inhimillisyyttä ja lapsen uteliaisuutta, mutta osaa myös näyttää tämän hurjemman puolen. Kauttaaltaan bunkkerikohtauksen lapsinäyttelijöille on nostettava isosti hattua miten hyvin he osaavat muuntautua vakavalla naamalla verenhimoisiksi lihansyöjiksi. Gemma Arterton on ollutkin nyt varsin erikoisissa rooleissa esimerkiksi unelmadaamina mustassa komediassa The Voices ja toiminnallisemmassa osassa muutaman vuoden takaisessa Hansel and Gretel: Witch Hunter-elokuvassa. En olisi edes muistanut hänen olleen Bond-tyttönä, sillä niin kauas on siitä roolista kuitenkin tultu. Nyt hänen roolinsa taas poikkeaa, sillä hän on paljon arkisempi hahmo karuimmissa olosuhteissa, mutta kuitenkin se yksi empaattisimmista hahmoista huoneessa. Toisaalta vastaparin tuon Glenn Closen tutkija, jonka motiivit ovat myös varsin selkeät, vaikka hän toteuttaakin asiat kylmän rationaalisesti. Molemmat ovat osaltaan oikeassa. Myös itse Melaniessa on kyseenalaista hänenkin maailmankuvansa, miten hän esimerkiksi näkee vangitsijansa? Miksei hän halua esimerkiksi kostaa eristysaikaansa, kun tajuaa enemmän maailmasta. Kaiken kaikkiaan hienon monimuotoisia hahmoja, eikä kukaan ole ihan yksiselitteinen.

The Girl with all the Gifts on hienoa draamaa epidemian runtelemasta ihmiskunnasta ja siitä, millaisia yksilöitä tämä uusi maailma on synnyttänyt ja millaiseksi se on moraalimme jalostanut. Antoisaa katsottavaa ja vielä jos sattuu pitämään yhtään zombie-elementeistä, niin jättipotti. Tällekin rohkenisin antaa sen viisi tähteä.

TV Poiminta: Zombie Strippers!

Kuva täältä!

Lauantai 26.9

Kutonen, klo 23.00 
Pääosissa: Jenna Jameson, Robert Englund, Penny Drake, Roxy Saint, Whitney Anderson, Jennifer Holland, Shamron Moore, Jeannette Sousa, Carmit Levité, Joey Medina, Brad Milne & Johnny Hawkes

Kesto: 1h 26min

Ikäraja: 18

Zombie Strippers edustaa genreä tökerö kauhukomedia. Tässä varsin herkistävässä teoksessa sotatarkoituksiin luotu zombievirus leviää laboratorion ulkopuolelle. Tartunnan onnistuu saamaan strippiklubin ykköstanssija, josta tuleekin yllättäen entistä suositumpi aivokuolleisuudesta ja ihmislihan himoitsemisesta huolimatta. Pääosassa keikkuloi aikuisviihteen puolella enemmän näyttelykokemusta kartuttanut Jenna Jameson ja klubin omistajana taas häärii Robert Englund, joka tunnetaan parhaitenFreddy Kruegerin roolistaan.

Zombie Stripperisiä en voi suositella missään nimessä edes keskinkertaisena yhtään kenellekään, sillä se on ala-arvoisesta vielä surkeampaa. Juuri siksi, että se on niin karsea aivan kaikilta osa-alueiltaan zombiestrippareita lukuun ottamatta, se saattaa jopa viihdyttää katsojaa, joka saa oikeasti nautintoa todella huonojen leffojen katsomisesta. Se keikkaloi ihan siinä rajoilla, että onko se jo niin huonoa, että on jo jossain rinnakkaisuniversumissa jopa ihan hyvää. Elokuvassa on kuitenkin hetkensä, nimittäin zombiestripparit! 
 
 

Maggie

Ohjaaja: Henry Hobson
Käsikirjoitus: John Scott III
Musiikki: David Wingo
Pääosissa: Arnold Schwartzenegger, Abigail Breslin, Joely Richardson, Douglas M. Griffin, Rachel Whitman Groves & J. D. Evermore
Kesto: 1h 35min
Ikäraja: 16

Maggie on zombiedraama, jossa käsitellään erään perheen selviytymistä perheenjäsenen sairastuttua. Elämme zombiepidemian saastuttamassa maailmassa, mutta ihmiskunta ei olekaan suistunut pakokauhuun ja kaaokseen. Taudinkuvassa sairastuminen etenee vaiheittain ja vasta ennen viimeistä vaihetta eli zombieksi muuttumista, potilas siirretään karanteeniin. Wade (Arska) saa monen muun perheen tavoin ottaa sairastuneen tyttärensä Maggien (Breslin) kotihoitoon ennenkuin tämän tila muuttuu kriittiseksi. Äitipuoli (Richardson) ei ole päätöksestä kovin riemuissaan ja kyseenalaistaakin sen, pystyykö Wade todella tekemään vaikean päätöksen oikeaan aikaan. Virkavalta osaltaan myös hengittää niskaan ja valvoo, että sairastuneiden saattoa karanteeniin ei venytetä omaisten toimesta.

Maggie sai harmillisen vähän sijaa valkokankailla täällä kotimaassamme ja näin ollen katsojaluvutkin ovat olleet sen mukaiset. Finnkinon kankailla Maggieta ei nähty ollenkaan, joka rohmusi tietysti aimo osan katsojia. Katsojaluvut eivät kuitenkaan anna mitään osviittaa siitä, miten hyvästä elokuvasta on kyse. Maggie on draamapainotteinen näkökulma hieman totutumman groteskin zombiesuunnan sijaan ja se nimenomaan toimii elokuvalle eduksi. 

Itselleni oli kyllä etukäteen hieman epäselvää, kuinka paljon tavallisen draaman puolelle Maggie kallistuu vai onko se enemmänkin kuin yksi pitkä jakso Walking Dead-sarjaa. 
Enemmän se kuitenkin kallistui edellä mainittuun, painopisteen ollessa perhesuhteissa ja niiden selvittelyssä, joskin toki mukana on raadollisempiakin elementtejä zombieteeman johdosta. Maggien maailmassa sairastuminen muistuttaa enemmän syöpädiagnoosin saamista, joskin tässä tapauksessa toivoa parantumisesta ei ole ollenkaan. Lievää ironiaa on kuitenkin hetkessä, jossa purema-arpeaan raapiva Maggie on tohtorin vastaanotolla, kuin kuka tahansa kansalainen. Muiden ihmisten reaktiot vaihtelevat, läheisemmiltä saa Maggie osakseen sääliä ja myötätuntoa, mutta tuntemattomat välttävät taudin saanutta kuin ruttoa. 

Arskaa on kieltämättä hieman jopa omituista nähdä näin vakavassa draamaroolissa, mutta hän istuu karulla olemuksellaan tähän astetta synkempään maailmaan. Kun elokuva vähän joutuu eteenpäin, niin huomaan unohtaneeni toisinaan, että kyseessä on edes Arska, vaan katson pelkkää rujokasvoista maanviljelijää, joka yrittää kätkeä murheet sisäänsä. Abigail Breslin on ollut osaava näyttelijätär jo penskasta asti ja hoitaa yhä sairaammaksi riutumisen tyylillä ja koko tunneskaalalla varustettuna. Poliisin sivuroolissa nähtävällä J.D. Evermorella on muuta porukkaa enemmän kokemusta zombeista, sillä hän on esiintynyt jo Walking Dead-sarjassa.  

Maggie kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos se sattuu vielä jossain lähistöllä pyörimään! Pk-seudulla ainakin Kino Sherylissä on vielä näytöksiä elokuvasta!

Halloween & Night of the living dead - double feature

Takana on aivan mahtava Halloween viikonloppu! Itse olen niin halloween-ihmisiä, vaikka virallinen ei tuo juhla täällä olekaan. Viime vuonna juhlistin vain teemajuhlilla, mutta tänä vuonna pääsin viettämään oikeastaan kahden päivän halloweenit eri tekemisten merkeissä. 

Perjantaina oli Studiolla ensimmäistä kertaa ihan kunnon halloweenpippalot, koska ohjelmistoon oli saatu alkuperäiset Halloween (1978) ja Night of living dead (1968). Viime vuonna ei tainnut edes samaan saumaan pyöriä yhtään kauhukuvaa ohjelmistossa, mikä oli suuri harmistus. Nyt sitten pääsi ottamaan takaisin sitäkin korkojen kera. Homma lähti sopivasti lapasesta jo koristelujen kanssa, jotka aloitettiin jo torstaina kollegan kanssa. Perjantain työvuorolaiset lisäsivät sitten vielä oman jälkensä kokonaisuuteen. Hyvissä ajoin ennen ekaa elokuvaa oli paikalla maskeeraaja muuntamassa vapaaehtoisia zombieiksi, joista yksi oli blogikollega Arttu. Itse saavuin hieman myöhemmin kauhunmekkaan omassa kotitekoisessa maskissa parin muun zombien kera. Päätettiin sitten pienestä osallistumismäärästä huolimatta heittää pieni zombiekävely keskustassa, joka ikuistui kameraankin. Lisäksi kameraan tallintui pari pätkää Studion sisätiloista, joista toinen video täällä. Varsinaisia tapahtumakuvia voipi katsella Studion facebookista tästä linkistä.

Zombie duckface!

Itse elokuvista Halloween nyt on ollutkin usein kotikatsomossakin pyörimässä tähän aikaan vuodesta. Alkujaan näin elokuvan suhteellisen nuorena, joten Michael Myers on elokuvamurhaajista ehdoton suosikkini. Carpenterin musiikki ja varjoissa piileskelevä Myers aiheuttaa edelleen mukavan epämukavan tunteen, vaikka ei toki enää pelota samalla lailla, kuin huomattavasti nuorempana. Night of the living deadin näin puolestaan ihka ensimmäistä kertaa, vaikka zombie-elokuvia olenkin aika kattavasti nähnytkin, kuin myös omistan. Tämä klassikko on jäänyt silti katsomisen ulkopuolelle, mutta nyt tietoisesti panttasinkin sen katsomista, kun kuulin sen tulevan ihan leffateatteriin halloweeniksi. Odotuksia olin madaltanut tietenkin jo etukäteen, koska kyseessä on noinkin vanha elokuva ja eritoten siksi, että zombiekäsitys ja esitystapa on hieman muuttunut. Olin kuitenkin täpinöissäni jo siitä, että pääsen katsomaan tämän kuvan ekaa kertaa leffateatterissa! Jokin siinä vanhassa mustavalkoisessa neliönmuotoisessa kuvassa viehettää ja vielä näin digivehkeillä esitettynä kuitenkin suhteellisen modernissa teatterissa. 

Lauantaina oli sitten jälleen teemabileet, kuten viime vuonnakin, jolloin jo hamstrasin sekä ennenkaikkea tein itse paljon koristeita ja rekvisiittaa varastoon. Kaikessa koristeluvimmassa leffahyllykin joutui hämähäkkien valtaan. Siinä missä perjantaina olin normaali verinen zombie, nyt olinkin eräs hyvinkin tunnettu pelihahmo zombieversiona. 

Uusia juttuja

Leffahyllyihin on tullut pikkiriikkisen täytettä niin kirppiksiltä kuin myös lahjoituksena. Myös muutama mahti t-paita on ehtinyt kotiutua luokseni.

Neverwas nettikirppikseltä, joka alkoi kiinnostaa eritoten näyttelijäkaartin puolesta

Ja samaisen kuvan luokittelin ensi alkuun satuosastolle, mutta leffan katsomisen jälkeen se saikin muuttaa taiteellisempien leffojen puolelle. Hyvä kuva kyllä kyseessä!

Nettikirppikseltä aitoa Romeroa

Kirppikseltä Ressa ja Ressa 2 sekä viimein 28 päivää myöhemmin!

Yksi zombie lokero on nyt täynnä, jes!

Qwertee:stä tilattu iiiiihana paita

Myös Qwertees:stä tilattu Pacific Rim henkinen paita

Disney kokoelmaan tuli oikea helmi, kun kaveri lahjoitti aarteensa minulle! Tämän olen monet kerrat nähnyt nettikirppiksillä ja aina se on mennyt sivusuun. Ja kyseessähän on se vanhempi versio, sillä "oikealla dubbauksella" ja nyt se on mun!!

World War Z

Ohjaaja: Marc Forster
Käsikirjoitus: J. Michael Straczynski, Drew Goddard & Damon Lindeloff. Perustuu Max Brooksin romaaniin Sukupolvi Z: Zombisodan aikakirjat
Musiikki: Marco Beltrami
Pääosissa: Brad Pitt, Mireille Enos, James Badge Dale, Daniella Kertesz, Fana Mokoena, Matthew Fox & Ludi Boeken
Kesto: 2h
Ikäraja: 16 

Yhdessä hetkessä maailma rullaa tavalliseen menoonsa ja pahaa-aavistamattomat ihmiset elävät elämäänsä kuten eilenkin. Toisessa hetkessä liikenne seisahtuu, epämääräiset äänet täyttävät ilman, vastaan juoksee pakenevia ihmisiä. Tarinan ydinperhe koostuu Gerry Lanesta (Brad Pitt) vaimon ja kahden tyttären kera, jotka joutuvat kaaoksen keskelle. Gerryn kokemus entisenä YK:n tutkijana auttaa heidät pakenemaan myrskyn silmästä ja kontaktien kautta pääsevät he turvaan sotilastukikohtaan. Hengähdystauon jälkeen tarkastellaan tilannetta, jossa on eittämättä maailmanlopun meininkiä. Tuntematon virus on iskenyt ihmiskuntaan, joka tarttuu puremien kautta järjettömän nopeasti ja muuttaa ihmisistä eläimellisiä petoja. Taatakseen turvapaikan perheelleen on Gerryn lähdettävä tekemään entistä työtänsä kentälle ja selvittämään viruksen taustaa. 

World War Z on paljon kolutusta zombie teemasta harvinaisen realistiseen ja tasokkaaseen muotoon veistelty tekele. Zombie elokuvat ovat yleisesti oma guilty pleasure genreni, mutta rankkaan kuitenkin kyseiset kuvat omaksi alalajikseen, jotka kilpailevat omassa sarjassaa, eivätkä yllä "normaalien elokuvien" tasolle. World War Z tavallisesta poiketen on täysin kilpailukykyinen minkä tahansa tavallisen elokuvan kanssa ja painii siinä sarjassa vielä oikein hyvin. 

Zombie kuvat ovat pyrkineet muun kauhukuvaston tapaan kehittymään lähinnä verisyydessään, mitä enemmän gorea sen parempi-linjalla. Itsekään en ole seikkaan kiinnittänyt huomiota vaan sisuskalujen levittely zombien ruokaillessa on vaan kuulunut asiaan. World War Z on jo ikärajansa puolesta tällä osastolla kevyempi, mikä ei ole missään nimessä elokuvan puutteeksi laskettava. Elokuva keskittyykin olennaiseen: mukanaan vievään juoneen ja tunnelmaan. Edellä mainittu juoni osasto, joka kuulemma poikkeaa kaikilta muilta osin kuin perusideassaan kirjan vastaavasta, on muunnettu elokuvaan sopivampaan kehykseen ja yhden päähenkilön harteille on sysätty vastuu pyörien pyörimisestä. Toisena mainittua tunnelmaa en voi tarpeeksi alleviivata, tässä se toimii vaan kauttaaltaan koko elokuvan ajan.

Gerry Lane on päähenkilö ja hahmo, jolle lankeaa päävastuu. Brad Pitt on varma ja toimiva valinta perheen isän rooliin, kun herran julkisen kuvan perusteella isän rooli tuntuu olevan hänelle se luontevin. Onnistuneesta suorituksesta kertoo sekin, että elokuvassa ei sinänsä ajattele katsovansa enää alun jälkeen nimenomaan Brad Pitt:iä vaan Gerry Lanea. Vaimon ja äidin kengissä kävelevä Mireille Enos on itselleni entuudestaan tuntematon, mutta menee ihan uskottavasti Lanen vaimosta. Sivuosissa ei paljon hääri kasvoja, joilla olisi pitkää ruutuaikaa, mutta näistä kasvoista jotenkuten erottui Daniella Kerteszin israelilainen naissotilas Segen.

World War Z on zombie elokuva kyseisen genren yläpuolelta, jota voi suositella sellaisillekin, joita ei erityisemmin viruksen saastuttamat ihmiset kiinnosta. Mielestäni tämän hetken elokuvatarjonnan ehdoton ykkönen.

Lehvahyllyn täydennystä ja synttärit

Kesä meinaa viedä mennessään, joten oletettavissa on mahdollisesti hiljaisempaa eloa blogissakin (ehkä), mutta päivittelen kyllä kun asiaa on. Tässä vähän aikaa sitten vietin synttäreitäni, joita en pariin vuoteen ole ihmeellisemmin noteerannut, etenkin kun viime vuonna valmistujaiseni olivat samoihin aikoihin. Sain kuitenkin pienen innon jostain hieman juhlistaa merkkipäivää kutsujen merkeissä oikean päivän jälkeisinä päivinä, koska varsinaisena synttäripäivänä olin työvuorossa. Odotusten vastaisesti tuli itse merkkipäivänäkin juhlittua työkavereiden järkättyä kakkukahveeta ja pientä lahjomistakin, jota en osannut odottaa. Lahjapussista paljastuikin hyvin elokuvapainotteista sisältöä, joista ohessa kuvia.

Tähän huomautus, että Bluray soitinta ei taloudessamme VIELÄ ole, mutta suunnitelmissa on hankkia joko ihan sellainen sellaisenaan tai Pleikka kolmonen (joka kohta kivanhintainen) tai Xboksiin Bluray asema. Saa antaa vinkkejä, mikä olisi edullisin/järkevin vaihtoehto

Itselläni on ennestään Vihan liekit suomenkielisenä isona kovakantisena kirjastosta poistettuna versiona ja Matkijanärhi puolestaan niin ikään suomenkielisenä pienenä pehmeäkantisena pokkarina, joten ne saa väistyä tämän mätsäävän englanninkielisen trilogian tieltä! Sain samassa lahjapaketissa vielä Cloud Atlas kirjan, joka unohtui kuvata

Muutoin olen koittanut taas olla "törsäämättä" ellei vastaan tule jotain naurettavan halpaa. Näin kävi parin kauhukuvan kanssa, kun vastaan tuli Scream ja KM31 huimat kaksi euroa kipale. KM31 en ollut aiemmin nähnyt ja oletin sen olevan ihan täyttä kuraa, koska sama leffa on pyörinyt nettikirppiksillä ties kuinka monella ja olen olettanut ihmisten vain haluavan siitä eroon. Ei se nyt siis kyllä oikein kummoinenkaan ollut, mutta ei niin kuraa kuin oletin. Tarina on ihan jees, toteutus taas tökkii etenkin loppuvaiheessa.

Sitten reilu mies Mikko auttoi minua täydentämään vielä kovin pientä zombie kokoelmaani Kuolleiden valtakunnalla! Kyseistä kuvaa ja oikeastaan mitä vaan Romeroa, olen halajannut kokoelmaan, mutta valitettavasti aina hinta ei ole ollut tarpeeksi alhainen makuuni. Huom! Kuvassa pinkan alla oleva Day of the Dead ei ole kyseinen elokuva kotelostaan huolimatta, vaan Day of the Dead 2: Contagium, joka ei ole Romeroa nähnytkään..........

Shoppailun tuotoksia

Enpäs ole taas hetkeen päivittänyt viimeisimpiä hankintojani, kun noita nyt on taas mystisesti jostain minulle tullut. Sen verran paljon on nyt tässä viimeisen kuukauden sisään leffoja osteltu silmät kiiluen, että ajattelin olla kamala itselleni, enkä ostaa ensi kuussa yhtään uutta leffaa. Etenkin kun Syntisäkki-postaus leijuu mielessä, niin ei voi vedota siihen, että ei olisi mitään katsottavaa. Ja kun vielä huomioon ottaa kaikki lainahyllyn leffat ja ne miljoona nauhoitetta boksissa, niin ei pitäisi olla pulaa katsottavasta. 

Olen tässä pikkuhiljaa huomannut, että nyt on itselläni kauhukausi menossa. Tämä selittyy myös sillä, että esimerkiksi Disney-elokuvia ja Ghibli-elokuvia alkaa olla jo suurin osa koossa, niin olen innostunut kerryttämään esimerkiksi Zombie-kokoelmaa ja muutenkin näitä jo nähtyjä, joita haluan omaan hyllyyni

Toy Story 3 viimein järkevän hintainen (=6e), koska hypistelin sitä varmaan joka kauppareissulla, kun se tuossa lähikaupassa oli aina "vain" 9,99e. Tron lähti cdon.comista vain 3e, niin siksi kallistuin siihen. V niinkuin verikosto on ollut hankintalistalla ja kauan, mutta jälleen olen odottanut hyvää hintaa eli tässä tapauksessa 5e

Millenium trilogia käytettynä, yhteensä 9e

Sitten parasta ikinä! Tälläisellä kuvatuksella varustettu t-paita

Oho tilasin vahingossa lehvoja

Sitä tuli taas tilailtua cdon.comista pikkainen paketti, kun halvalla sai! Kallein näistä tuotteista oli 7,95e ja sekin sisältää peräti neljä elokuvaa. Sanoisin että tuli hyvät kaupat!

Nää molemmat oli kappalehintaan 2,95, niin pakkohan nuo oli ostaa. Ruohometsän kansa on kirjana omia suosikkejani

Zombie elokuvia olen monia nähnyt kyllä, mutta omana ei ole kuin muutama. Jossain kohtaa aion kerätä kunnon kokoelman zombie kuvia

Tämä alkuperäinen pesee amerikkalaisen version niin kevyesti. Joku saattaa tämänkin luokitella zombie leffaksi, mutta minusta se ei sinne kuulu

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Nämä kuuluu sarjaan "jotka pitää vain olla omana"

Vihdoin ja viimein tämänkin hinta on tippunut alas!

Kuninkaan puheen ohella toinen, jonka hinnan laskua olen kytännyt

Tämä on pitänyt tilata jo monesti aikaisemmin, mutta yhteishinta olisi noissa tapauksissa aina noussut liian suureksi, niin on pitänyt jättää nää monsterit kyydistä aikaisemmin. Nyt ne kuitenkin löysivät tiensä kotiin