28. joulukuuta 2011

New Year's Eve


Ohjaaja: Garry Marshall
Pääosissa: Michelle Pfeiffer, Zac Efron, Robert De Niro, Halle Berry, Alyssa Milano, Cary Elwes, Jessica Biel, Carla Gugino, Sarah Paulson, Til Schweiger, Katherine Heigl, Jon Bon Jovi, Sofia Vergara, Ashton Kutcher, Sarah Jessica Parker, Lea Michele, Abigail Breslin, Hilary Swank, Ludacris, Josh Duhamel, John Lithgow, Yardley Smith, Matthew Broderick, Seth Meyers & Hector Elizondo
Musiikki: John Debney
Kesto: 1h 55min
Ikäraja: 3

Missä elokuvassa on kaksi kissanaista, Lisa Simpson ja loputon määrä tuttuja naamatauluja? Vastaus on New Year's Eve


Elokuva sijoittuu New Yorkiin, missä ihmiset valmistautuvat maagiseen uuden vuoden iltaan kukin omilla tahoillaan. Valentine's Day:n tapaan seurattavia tarinoita on monen monta, mutta loppua kohden ne nivoutuvat yhteen. Kuka odottaa ja ketä? ketkä saavat toisensa ja ketkä eivät? kumpi vauva syntyy lähempänä keskiyötä? Ilmassa on toivoa, odotusta ja välittämistä.

New Year's Eve alusta hieman yli puoleen väliin on kamala. Niin monen hahmon vilistessä ei saa kenestäkään otetta, syventymisestä puhumattakaan. Moni kohtaus tuntuu muoviselta, huumori teennäiseltä ja ihmissuhteet pakotetuilta. Kaikista suurista nimistä huolimatta, toivo tuntuu hiipuvan ja ykä nousevan.


Sitten puolen välin jälkeen alkaa viimein tapahtua. Hahmojen yhteyksiä aletaan valottaa ja jännityksen kiukaaseen viskataan kiivaaseen tahtiin lisää löylyä. Se hahmo, mikä aikaisemmin aiheutti vain unetuksen, alkaakin kiinnostaa. Havahdut siihen, että salakavalasti oletkin muodostanut jo lievän kiintymyksen moniin hahmoihin ja palat halusta saada tietää miten heidän käy. Loppumetreillä olen jo täysin nauliintunut ja awww efekti ei ole kaukana. Mitä ihmettä tapahtui? Muistat elävästi elokuvan olleen niin kliseinen ja tyhjänpäiväinen ja naurettava, mutta siltikin sinulle jää käteen hyvä mieli.

Lopputekstien aikana seuraa hauska hupailupätkä


20. joulukuuta 2011

Tunnistustehtävä 17

Edellinen tehtävä on kahta nimeä vaille tunnistettu, joten rohkenen heittämään ilmoille samaa disneyn pahislinjaa naisekkaammassa muodossa:

a) nimi?
b) elokuva?



Kuvaa saa jälleen suuremmaksi klikkaamalla sitä!

P.S. Joukossa on hämäyksenä yksi epädisney hahmo! Kuka?

18. joulukuuta 2011

Tunnistustehtävä 16

Varastossa olisi oscar hemmo aiheinen tehtävä, mutta nyt ei innosta laittaa sitä tänne, vaan sorrun taas animaatioihin! Olkoon vaikka sitten joulun odotuksen kunniaksi tälläinen rutkasti hauskempi haaste, nimittäin teemana on Disneyn miespahikset! *pahisnaurua*

a) nimi?
b) elokuva?



Älä tihrusta, vaan klikkaa kuvaa isommaksi!

17. joulukuuta 2011

Tiesitkö että: Matrix trilogia


  • Nicholas Cage kieltäytyi Neon roolista. Myös Tom Cruisea, Will Smithiä ja Leonardo Dicapriota harkittiin rooliin
  • Ennen kuvausten alkua päänäyttelijät joutuivat treenaamaan 4 kuukautta taistelulajeja
  • 1. elokuvassa soi muun muassa seuraavat kappaleet ” Threat Mix” ja ” Exit Mr. Hat”, joista molemmat ovat sanan ”The Matrix” anagrammeja
  • Morpheuksen harkittiin Gary Oldmania ja Samuel L. Jacksonia
  • Arkkitehdin rooliin pyydettiin Sean Conneryä, mutta tämä kieltäytyi koska ei ymmärtänyt käsikirjoitusta
  • Symbolit tietokoneitten ruudulla sisältävät käännettyjä kirjaimia, numeroita ja japanilaisia katakana merkistöä
  • 1. elokuvassa Oraakkelin keittiössä näkyy latinaksi lause "Know thyself", joka on sama lause kuin Apollonin temppelissä, jossa Delfoin oraakkeli Pythia lausui ennustuksiaan.
  • Neo:n anagrammi on ”One”, joksi häntä myös kutsutaan elokuvissa
  • Värimaailma muuttuu riippuen siitä oletko oikeassa maailmassa, matrix:ssa vai jossain muualla. Matrix:ssa väritys on vihertävä, oikeassa maailmassa värit ovat normaalit ja esimerkiksi taistelu simulaatiossa värimaailma on kellertävä
  • Luku 101 esiintyy useamman kuin kerran elokuvissa
  • ”Hammer” on erään aluksen kutsumanimi, sillä sen oikea nimi ”Mjolnir” on niin vaikea lausua. Jos olet nähnyt edes elokuvan Thor, tiedät mikä Mjolnir on.
  • 2. elokuvassa kun Merovingian kiroaa ranskaksi, hän vain latoo kirouksia toisensa jälkeen. Englanniksi litanja on "Goddamn Whore Filthy Shithouse Jerk Bugger of your mother."
  • Matrix Reloaded, Revolutions ja videopeli Enter the Matrix kuvattiin samaan aikaan

16. joulukuuta 2011

Movie Monday # 29 Top 5

Movie monday summaa yhteen kuluneen vuoden parhaimmistoa utelemalla tämän vuoden viimeisessä haasteessa 2011 top 5 elokuvat. Jätän tästä nyt pois alkuvuodesta (Suomessa myöhässä) ilmestyneet oscar elokuvat ja keskityn muihin. Tässä tulee parhaista parhaat, best of the best suositusten saattelemana:


5. Hullu hölmö rakkaus


"Hullu hölmö rakkaus on itsevarma itsestään, ei ollenkaan hölmö, vain terveellä tavalla hullu ja esittää rakkauden sellaisena kuin se on" (arvostelu)

musaherkku


4. Harry Potter and the Deathly Hallows part 2


"Kuoleman varjelukset osa 2 oli kertakaikkisen nautittava kokonaisuus: pelkkänä elokuvana oikein katsottava, mutta saagan päätösosana myöskin pienoinen spektaakkeli, jossa ei kuitenkaan ammuta yli. Loppuun oli saatu elokuvan keinoin sitä lämpöä, joka hohkasi vahvimmillaan ensimmäisessä elokuvassa ja tässä sitoo nyt Potter-saagan yhteen pussukkaan kauniille rusetille." (arvostelu)

musaherkku


3. X-men: First class


"X-Men: first class on aidosti onnistunut suoritus ollakseen supersankari elokuva. Edelliset kolme elokuvaa ei ole suinkaan unohdettu, vaan niihin viitataan ja niistä lypsetään muutamia mehukkaimpia marvel hetkiä tähän elokuvaan." (arvostelu)

musaherkku ja toinen


2. Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus


"Yksisarvisen salaisuus on vahvasti seikkailunmakuinen, pökerryttävän upea ja kerrassaan mainio elokuva." (arvostelu)


1. Drive


"Drive on suuri elokuvallinen nautinto, jota voi kutsua mestariteokseksi." (arvostelu)

musaherkku ja toinen

15. joulukuuta 2011

Movie Monday # 28 - Iloinen yllätys


"Mistä elokuvasta et odottanut pitäväsi? Olit skeptinen, ehkä joku muu pakotti katsomaan sen. Lopulta piditkin siitä paljon. Mikä leffa on ollut iloinen yllätys?"



Vuonna 2008 suostuin lähtemään mieheni elokuvaseuraksi katsomaan elokuvaa Indiana Jones-Kristallikallon valtakunta. Hän oli nähnyt aikaisemmat elokuvat ja odotti tätä osaa innolla. Minä päinvastoin en ollut nähnyt siinä vaiheessa ainuttakaan Indiana Jones elokuvaa, sillä jostain syystä nämä eivät olleet osa minun siihen astista elämää, eikä minua oikeastaan kiinnostanut tutustuakkaan. Sillä: "mitä hohdokasta voi muka olla Harrison Fordissa hillumassa ruoskan ja hatun kanssa olevinaan niin macho äijää niin macho äijää?" Vaikka minulle kuinka etukäteen oli kerrottu tiivistelmä näistä elokuvista ja tyypillisistä jutuista, mitä elokuvissa esiintyy en löytänyt huumoria läheskään samalla tasolla näistä tempauksista kuin mieheni. Elokuvan jälkeen olin vahvasti sitä mieltä, että en tule ymmärtämään tai edes sietämään kyseistä elokuvaa ennenkuin olen katsonut ne kolme elokuvaa, jotka sitä edelsivät.

Nyt en kuollaksenikaan muista ajankohtaa milloin tarkalleen katsoin nämä kolme muuta, mutta muistan kyllä fiilikset ensimmäisen leffan jälkeen "omg, mitä olen missannut!" ja "miksei kukaan kertonut että tässä on Gimli??". Kadonneen aarten metsästäjät esittelee Indiana Jonesin, karismaattisen arkeologi hemmon, joka silmälasit nenällään ja puku päällä on kunnioitettava professori ja toisaalta fedora hattu päässä, ruoska kourassa ja nahkatakissaan seikkailuja kaihtamaton sankarihahmo. Elokuvan tyylissä ja huumorissa oli samaa kuin upeassa Star Wars-saagassa, joten se oli helposti lähestyttävissä. Siltikään en ollut vielä täysin myyty.

Tuomion Temppelin pärähtäessä käyntiin tiedät jo kuka kukin on ja mitä voi odottaa. Olo ei ole enää ollenkaan ulkopuolinen, sillä tunnet elokuvan maneerit, mutta silti siinä on aivan uutta katsottavaa. Seikkailua ja rytinää on enemmän kuin laki sallii ja jopa yhdeksi ärsyttävimmäksi elokuva hahmoksi listattu Willie Scott naurattaa ja piristää erilaisuudellaan.

Indiana Jonesin ollessa nyt tuttu katsojalle, voidaan Viimeisessä ristiretkessä valoittaa hänen menneisyyttään. Isäukkokin pääsee valkokankaalle suhu-s sean conneryn muodossa. Tarina lähentelee ensimmäisen osan vetovoimaa. Ympyrä sulkeutuu.

Alkuperäisen kolmikon jälkeen Kristallikallon valtakuntaa katsoo uusin silmin "ei tää nyt niin huono ollutkaan!"


Movie monday haaste

9. joulukuuta 2011

Movie Monday # 28 - True Story


"Mitä sellaista elokuvaa, joka kertoo jostain todellisesta henkilöstä, sinä rakastat sydämesi pohjasta tai yksinkertaisesti vain pidät upeana kuvauksena kyseisestä henkilöstä? Tai onko jostain pitämästäsi todellisesta henkilöstä tehty elokuva, josta et pidä lainkaan?"


Allekirjoitan ainakin Movie Mondayn haasteen kuvanakin olevan elokuvan Tunnit, joka kertoo kirjailija Virginia Woolfin elämästä, teoksista ja niiden vaikutuksesta. Walk the line oli myös todella hyvä kuvaus Johnny Cashin elämästä. Mieleen on jäänyt myös Frank Abagnalen elämänkertaan perustuva elokuva Ota kiinni jos saat.

Aivan erityisesti pidän kuitenkin kuninkaallisista kertovista elokuvista, olivat ne sitten historiallisesti kuinka paikkaansa pitämättömiä tahansa. Marie Antoinette oli katsottava ja minkä tahansa Elizabeth elokuvan katsoisin oitis. Tästä joukosta parhaimmiksi nousevat silti The Queen ja Kuninkaan puhe, joista jälkimmäinen oli edellisen vuoden elokuvatarjonnan ykkösiä.



P.S. Blogissa tulee olemaan suurella todennäköisyydellä hiljaista tässä kuussa, sillä joulu on vienyt minut mennessään!

3. joulukuuta 2011

In time


Ohjaaja: Andrew Niccol
Käsikirjoitus: Andrew Niccol
Musiikki: Craig Amstrong
Pääosissa: Justin Timberlake, Amanda Seyfried, Cillian Murphy, Vincent Kartheiser, Olivia Wilde, Alex Pettyfer & Johnny Galecki
Ikäraja: 13
Kesto: 1h 45min


In time näyttää uudenlaisen eikä kovin ruusuisen tulevaisuuden näkymän, jossa ihmisten ikääntyminen pysähtyy 25 vuoden ikään. Toisin sanoen, saatat olla eläkeläinen, mutta näytät edelleen menevältä kaksvitoselta. Kolikon kääntöpuoli paljastaa, että täytettyäsi sen 25 vuotta, on sinulla enää vuosi elinaikaa kädessä tikittävässä kellossa, ellet ansaitse sitä lisää. Aika on korvannut rahan valuuttana ja esimerkiksi töitä tekemällä pystyy ansaitsemaan lisää aikaa, mutta vastaavasti menojakin löytyy, joihin sitä aikaa taas hupenee. Koska nallekarkit eivät ole menneet tasan, on toisilla ihmisillä naurettavan vähän ja toisilla taas naurettavan paljon aikaa. Aika-arvoiltaan erilaiset ihmiset asuvat eri yhteiskuntaluokissa, eri aika-alueilla. Rajoja saa ylittää, mutta mitä korkeammalle haluaa, sen kalliimmaksi käy.


Will Salas (Justin Timberlake) asuu pahnan pohjimmaisella alueella, slummissa, äitinsä Rachelin (Olivia Wilde) kanssa. Eräänä iltana paikallisessa Will auttaa järjettömän rikkaan aikapohatan karkuun kulmakunnan pahiksilta ja herää itse seuraavana päivänä hillitön määrä aikaa käpälässään. Pohatta on kuollut ja Will:iä syytetään murhasta. Aikaa valvoo timekeeper-joukot, jotka kirjaimellisesti elävät vain päivä kerrallaan ja pitävät huolta, että aika pysyy juuri siellä missä pitääkin. Will sekoittaa heidän kuvioitansa pahemman kerran ja etenkin heidän joukkojensa vanhimpia edustava Raymond Leon (Cillian Murphy) ei aio päästää "murhamiestä" helpolla pakoon. Ylitettyään aikarajoja, saapuu Will parhaimmiston vyöhykkeelle, jossa tämä menee iskemään silmänsä rikkaista rikkaimman miehen tyttäreen.

In time on vähintäänkin mielenkiintoinen teos omaperäisellä visiollaan, unohtamatta kuitenkaan viihdettä ja toimintaa. Elokuva herättelee moraalisia kysymyksiä: "Jos näin olisi, miten itse toimisin samassa tilanteessa?" "Miksi aina joillakin on paljon, kun toisilla ei ole käytännössä mitään?" "Onko oikein varastaa, jos tarkoitusperät ja seuraukset ovat suurelle osalle hyvät?" "Ratkaiseeko motiivi, teko vai seuraukset?"


Justin Timberlake on henkilö, jota allekirjoittanut on fanittanut ensimmäisen sooloalbumin Justified:n julkaisun jälkeen. Herra on pirun lahjakas pakkaus ja kovin lupaavalta on tämä elokuvapuoli vaikuttanut tähän asti. In timessa Justin tekee niin ikään oikein kelvollista työtä ja juttu toimii yksiin Amanda Seyfriedin kanssa. Itse Amandalta olisin toivonut enemmän, itse roolihahmolta siis, johon olisi voitu iskeä enemmän kipinää. Cillian Murphy on jälleen loistokas, kuinkas muutoin.

In Time on filosofinen ja viihdyttävä tapaus, joka jaksaa vitsailla ajan ilmaisuilla.


P.S. Traileri jää nyt laittamatta, sillä mielestäni ne kaikki spoilaavat liikaa juonesta

24. marraskuuta 2011

Roxx Deckerin tunnustukset ja haasteet

Roxx Decker eli Mira heitteli minua haasteilla jo aikoja sitten, mutten ole saanut aikaiseksi tehdä tätä aikaisemmin. Ongelmana on se, että nämä nyt ei liity elokuviin kuin pienissä määrin, vaan minun tulisi kertoa itsestäni. Mitä kaikkea voin elokuva-aiheisen blogin puitteissa kertoa itsestäni? Mitä minun kannattaa kertoa itsestäni? Kiinnostaako ketään? Sitten muistin taas jotain: Tämähän on minun bloginin, joten minähän saan kirjoittaa ihan mistä haluan! muhahahaa


RUUSUTUNNUSTUS


1. Lempiruokani?
- Mitä epäterveellisempää, sitä luultavammin pidän siitä. Mäkkäri on rakkaus

2. Lempimakeinen?
- Hirveästi en makeaa syö, joten paha sanoa. En pysty muistamaan milloin olisin edes suklaata ostanut...hmm.. ehkä suffelipuffit

3. Lempilukemistani?
- Taitaa kallistua fantasian puolelle. Aina on yöpöydällä joku kirja kesken ja viimeisimpänä on nyt ollut David Eddingsin opukset

4. Lempipaikka käsitöille?
- En ymmärrä kysymystä, mutta googletettuani huomasin että haasteelle on käynyt rikkinäiset puhelinlangat ja kyseessä on ollut aluksi "lempitapasi tehdä käsitöitä?" ja vastaus on neulominen

5. Lempielokuviani?
- En usko, että ketään yllättää jos vastaa Taru Sormusten herrasta trilogian, sillä se nyt vain on mulle se THE movie. Todella paljon tykkään myös elokuvista American Beauty ja Tahraton mieli



POKAALITUNNUSTUS


Tässä pitää kertoa 10 uutta asiaa itsestäni eli tässä tulee nyt sellaista, mitä ei pitäisi ennestään tietää vain blogia lukemalla minusta:

1. 3 LASTA
- Omistan 2 kissavauvaa (alle vuoden ikäisiä) sekä koiran (11 vuotta)

2. OLEN MYYRÄ
- Näköni on tooooooooosi huono. Ilman laseja tai piilolinssejä ei elosta tulisi mitään. Piilolinsseistä tykkään kyllä miljoona kertaa enemmän kuin laseista, sillä ne näyttävät paremmilta ja ennenkaikkea ovat paljon mukavammat pitää

3. AVOPUOLISO
- Mies asuu saman katon alla, yhdessä on kohta liikuttu 4 vuotta

4. TÄYSIN EPÄFESTARI IHMINEN
- Olen Miran täysi vastakohta, sillä en ole tainnut koskaan käydä festareilla ja keikoillakin käyn todella harvoin. Onhan se hieno kokemus, mutta ei ilmeisesti niin hieno, että jaksaisin maksaa siitä. Elokuvat haukkaa aina isomman kakun

5. MUUMIT
- Olen muumifani (kuka suomalainen ei olisi?) ja ollut sitä ihan natiaisesta lähtien

6. VANHIN JA VIISAIN
- Minulla on kaksi nuorempaa veljeä, joten olen se vanhin ja luonnollisesti se viisain

7. KAMMOAN
- Jos Kaunaa ei lasketa, vaan pysytään oikean elämän asioissa, niin kammoan ehkä eniten neuloja

8. LISTAT
- Tykkään tehdä listoja kaikenlaisesta. Ei vain perus kauppalistoja, vaan esimerkiksi "mitä pitää tehdä tänään"-listoja, "mitä elokuvia vuokraan seuraavaksi"-listoja,"mistä kirjoittaa blogiin"-listoja


9. JOULUJOULUJOULU

Tunnustaudun kunnon jouluihmiseksi. Tykkään joulun ajasta, tunnelmasta, koristeista, kaikesta! Joulukorttien väsäys on jo alkanut

10. VUODEN SALDO
-Tänä vuonna olen käynyt elokuvateatterissa katsomassa 38 elokuvaa


Haasteet eteenpäin seuraaville: A Little Sneak Peek, Päämäärätön oleskelu, Artun leffablogi, Kapriksesta kurkumaan, kukkasissan, Love art like i do, maiSky & Ruudukko

22. marraskuuta 2011

Movie Monday # 26 - Xmas time

Movie Monday:ssa ollaan jo joulutunnelmissa:

"Nyt kyselläänkin sinun jouluusi kuuluvia elokuvia - luoko kulkusten kilinää ja harrasta fiilistä sinulle parhaiten herkkä Pikku Naisia vai kenties Jack Skellingtonin Sandy Claws? Vai haluatko rentoutua täysillä Love Actuallyn tahtiin, nauraa höröttää lukuisille jouluaiheisille animaatioille vai nostalgisoida Yksin Kotona -leffoja tuijottaessa? Sinun jouluelokuvasi ei tietenkään tarvitse liittyä itse jouluun juonensa kannalta, se voi olla jotain, joka on jostain toisesta syystä juurtunut kiinni juuri tähän tiettyyn vuodenaikaan."

Tähän pystyy jo vastaamaan viime vuoden joulukuussa tekemälläni Top5 jouluelokuvat-listalla, joista jokainen voisi olla minun jouluuni kuuluva elokuva. Jokavuotisiin lapsuudesta kumpuaviin perinteisiin haluan myös lisätä ilmeisen suositun Joulupukki ja noitarumpu elokuvan sekä Samusirkan joulutervehdyksen. Aivan uusi jouluelokuvani, joka tulee olemaan jokavuotinen sellainen, on...


Shrekin vihreä joulu

Tykkään hirmuisesti Shrek-elokuvista ja niiden maailmasta, joten tämä lisäpala sitä ihanuutta vielä jouluaiheisena, sopii minulle kuin sukka jalkaan.

19. marraskuuta 2011

TV Poiminta: Muumipeikko ja pyrstötähti


Sunnuntai 20.11, TV2 Klo 11.30
Japani/Hollanti/Suomi, 1992
Ohjaaja: Hiroshi Saito
Äänirooleissa: Rabbe Smedlund, Pertti Koivula, Elina Salo, Ulla Tapaninen, Matti Ruohola, Jyrki Kovaleff, Leena Uotila, Misa Palander, Ilkka Merivaara, Tapio Hämäläinen & Markku Huhtamo
Musiikki: Pierre Kartner
Kesto: 1h 15min
Ikäraja: S


Tove Janssonin kirjaan perustuva iki-ihana muumiseikkailu tulee taas töllöstä!


Muumilaaksossa on rauhaisaa, muumipappa rakentelee siltaa ja mamma hoitaa kotia. Muumipeikko, myy ja nipsu tekevät eräänä päivänä retken rannalle ja tämän reissun aikana nipsu löytää luolan ja muumi kauniin helmen. Eräänä sateisena iltana rauhallista eloa tulee sekoittamaan filosofi piisamirotta, joka ensinnäkin menetti kotinsa muumipapan rakennettua sillan, mutta ennenkaikkea hän ennustaa suuren katastrofin saapumisen. Seuraavan päivänä onkin mystisesti nokea satanut pitkin puutarhaa ja pihamaata. Muumi, pikku myy ja nipsu päättävät lähteä tähtitorniin kysymään tarkempia tietoja tähtitieteilijöiltä. Vaaroja pursuilevalla matkalla muumi joukkoineen tapaa nuuskamuikkusen, niiskun ja niiskuneidinkin. Mitä muumit voivat tehdä, kun heille selviää että muumilaaksoa lähestyykin pyrstötähti!


Omaan lapsuuteeni vahvasti kuulunut muumipeikko ja pyrstötähti on aivan mahtava kaikenikäisten elokuva, joka on lasten elokuvien tasolla aidosti jännittävä ja ihanan omaperäinen (kuten kaikki mihin tove jansson on ikinä koskenut). Muumien ja muiden hahmojen lausahdukset ja kielenkäyttö on jo absurdiuudessaan jotain niin hilpeän uskomatonta, että siitä jaksaa innostua vielä monien vuosien jälkeenkin.

"Se on psykosomaattista. Yläpää ei tunne pelkoa, mutta jalat tutisevat!"


Ääninäyttelijät ovat muutoin samat kuin tv-sarjassa, paitsi nuuskamuikkusen, nipsun ja niiskuneidin. Tämän eron huomasi jo lapsena, mutta ei se kyllä katsomiselämykseen millään lailla vaikuttanut! Suosittelen suurella lämmöllä :)



15. marraskuuta 2011

Movie Monday # 25 - Hävettää myöntää, mutta...

Kohta ollaan takaisin Movie monday kartalla!

"Mitä elokuvaa, jonka "kaikki" ovat nähneet ja joka sinunkin olisi pitänyt katsoa jo ajat sitten, et kuitenkaan ole koskaan nähnyt? Ja sinua hävettää myöntää tämä, joten aina kun kyseinen leffa tulee puheeksi, välttelet aihetta tai heittelet ympäripyöreitä juttuja peittääksesi nolostumisesi? Asian ei välttämättä tarvitse edes aiheuttaa häpeää, mutta kaikilla meillä on näitä tällaisia aukkoja yleissivistyksessä."

Tähän haasteeseen on helppo löytää vastauksia, mutta sitten paljon vaikeampi myöntää niitä! Itselläni on asteroidin kokoisia aukkoja elokuvasivistyksessäni, joita yritän jatkuvasti paikkailla, mutta veikkaan että menee kaaaaaaaauuaaan ennenkuin tuntuu, että olisi nähnyt "kaiken". Valehtelemaan en ala, sillä sekös vielä nolompaa olisi, kun siitä jäisi kiinni. Suoraan voin sanoa jo alkuun, että esimerkiksi muutaman muunkin blogeissa mainittua Tuntematonta sotilasta en vain ole jaksanut katsoa, koska se ei vaan jaksa kiinnostaa.

Tässä muutamat häpeäpilkut trailerin muodossa:













Nämä kaikki haluan todella todella kovasti vielä nähdä ja itse asiassa viimeisin on jo odottamassa tuolla lainahyllyssä katsomistaan!

14. marraskuuta 2011

Movie Monday # 24 - Eläinystävämme

Kirin taas Movie Mondayn haasteita kiinni ja nyt vuorossa eläinaiheinen sellainen:

"Olitko sinä niitä lapsia jotka kuluttivat juuri eläinaiheiset VHS:t puhki? Ehkäpä toivoit joululahjaksi omaa eläinystävää, aivan samanlaista kuin siinä elokuvassa oli? Onko se rakkaus kestänyt tähän päivään asti? Mikä eläinaiheinen elokuva saa sinussa edelleen sen lämpimän tunteen aikaan?"

Kyllä, olen ollut eläinaiheisten elokuvien suurkuluttaja ja kyllähän ne kolahtaa edelleen. Tykkään juuri sellaisista hyvänmielen eläinelokuvista, joissa lopulta käy hyvin. Omasta listauksestani suljen heti ensimmäisenä pois animaatiot, etten istu tässä vielä huomennakin. Tässä tulee tämän eläinystävän nostalginen listaus mieltä lämmittävistä eläinelokuvista kuvamuodossa:


PS. Uudempaa edustava pingviinien matka on myös aivan ehana :)

12. marraskuuta 2011

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus


Ohjaaja: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: Steven Moffat, Edgar Wright & Joe Cornish
Musiikki: John Williams
Pääosissa: Jamie Bell, Andy Serkis, Daniel Craig, Simon Pegg & Nick Frost
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: 11

Motion capture tekniikkaa käyttäen on Hergén Tintti maailmoineen tuotu valkokankaalle huikean näköisenä teoksena, joka kumartaa syvään sarjakuville.

Reportteri nuorukainen Tintti (Jamie Bell) bongaa markkinoilta komean purjelaivan pienoismallin ja päättää ostaa sen. Välittömästi ostotilanteen jälkeen Tintti huomaa pienoismallin olevan haluttua tavaraa ja eräskin hämärä herra Sakarin (Daniel Craig) yrittää suostutella Tintin myymään sen. Tintti kieltäytyy päättäväisesti, mutta suuri halu saada selville laivan mysteeri nostaa auttamattomasti päätään. Uteliaisuus johdattaa Tintin salaisuuksien jäljille, josta suuri seikkailu voikin alkaa. Rinnalla kulkee uskollinen sekä neuvokas koira Milou ja auttamassa häärii myös humoristinen etsiväkaksikko Dupond ja Dupont (Pegg & Frost). Merkittävin kohtaaminen sattuu kuitenkin alkoholiongelmaisen ja jos jonkinmoisia sanoja suoltavan merikapteeni Haddockin (Andy Serkis) kanssa, jolla on tärkeä osuus arvoituksen ratkaisemisessa.


Steven Spielberg ja tuottajana häärivä Peter Jackson ovat molemmat tunnustautuneet Tintti-faneiksi ja se näkyy mitä parhaimmalla tavalla Yksisarvisen salaisuudessa. Kyseessä ei ole silloin vain asiansa osaavista ihmisistä tekemässä työtänsä, vaan myös faneista, jotka haluavat välittää rakastamaansa asiaa eteenpäin. Jacksonia onkin kiittäminen päätymisestä motion capture tekniikkaan, eikä näyteltyyn versioon mitä Spielberg alunperin kaavaili. Ilman epäilystäkään päätös on oikea, sillä ei tästä olisi saatu kuin naurettavaa aikaseksi yrittämällä maskeerata näyttelijät roolihahmojensa näköiseksi. Motion capture antaa enemmän vapauksia toteuttaa elokuvan taikaa Hergélle entistä uskollisempana.

Elokuvan ulkomuoto on kokonaan oma lukunsa, se on nimittäin pöyristyttävän hieno. Se ei ole täysin realistinen eikä sarjakuvamainenkaan, mutta kuitenkin täysin luontevan näköinen ja samaan aikaan lumoava. Soraääniä useasti kirvoittava 3D tehostaa elokuvaa ja kerrankin toimii oikealla paikallaan. Suosittelen siis paikkaa lähellä valkokangasta, jotta kokemus paranee, kun näyttää melkein siltä, että voisit upota mukaan Tintin maailmaan.


Elokuva tekee suuren palveluksen sarjakuville, joiden pariin varmasti eksyy uusia lukijoita. Itsellekin heräsi taas kiinnostus käydä lainaamassa joskus lapsena viimeksi luettuja Tinttejä lähikirjastosta. Hämmästyttävää on myös ikäjakauma Tintin katsojakunnassa, joka on "vauvasta vaariin" ikärajan puitteissa. Muutamat vanhempaa päätä edustavat ovat kertoneet Tinttien olleen nuoruudessaan kova juttu ja sarjakuviin on todeteolla perehdytty ja Tintti elokuva onkin ollut monelle heistä samalla ensimmäinen 3D-kokemus. Mikä sen parempi tilaisuus kokea sekin, kun samalla siinä on jotain itselleen kovin tuttua ja turvallista. Elokuva pystyy myös tarjoamaan eri sukupolvien edustajille uuden keskusteluväylän, kun se nuoruudessaan Tinttejä lukenut tuokin lapsenlapsensa, joka ei ole moisesta kuullutkaan katsomaan elokuvaa, josta voi molemmat yhdessä innostua. Kotiin päästyään kaivetaan vanhat sarjakuvat esiin uudenlaista lukukokemusta ja lukijakuntaa varten.

Yksisarvisen salaisuus on vahvasti seikkailunmakuinen, pökerryttävän upea ja kerrassaan mainio elokuva.





Hergé:en voi perehtyä Ruudukon blogissa
Artun arvostelun samaisesta aiheesta voit tsekata täältä


10. marraskuuta 2011

Movie Monday # 23 - Tuntematon

Tämä haaste on todella mielenkiintoinen, mutta todella todella vaikea:

"Nyt on tilaisuutesi suositella elokuvaa, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan. Olet ehkä löytänyt indie-leffateatterista tai videovuokraamon / kirjaston / divarin / kirpputorin pölyttyneestä hyllystä aarteen ja ihmettelet miksi muut eivät ole leffaa löytäneet. Mikä elokuva on sinulle tällainen?"

Ongelmana on se, että ne joita muut eivät olisi nähneet ovat ihan hyvästä syystä sellaisia, enkä menisi suosittelemaan niitä yhtään kellekään. Toiseksi ne taas mistä tykkään, ovat kuitenkin aika lailla tunnettuja, mutta yritetään. Ankaran muistelun ja Facebookin Flixter sovelluksen yhteistyöllä laadittu listaus täysin random järjestyksessä elokuvista, joita et ehkä välttämättä ole nähnyt, mutta joita uskaltaisin suositella:

  • Matilda (1996)
  • Äitini on merenneito (1990)
  • Eläinten kapina (1999)
  • 10th Kingdom (2000)

9. marraskuuta 2011

Movie Monday # 22 - Someone New

Hehee, kolme haastetta jäänyt rästiin, mutta nyt otetaan itseäni niskasta kiinni ja härkää sarvista ja aletaan haasteita täyttelemään. Haaste numero 22 haluaa tietää jonkun näyttelijän, joka olisi noussut suosikkeihini vasta hiljattain. Tälläisiä on esimerikiksi Ryan Gosling, joka kiinnitti huomioni Hullu hölmö rakkaus elokuvassa, mutta löi läpi oikein kolisten Drive:ssa. Kauniimman sukupuolen kohdalla mainitsen Marion Cotillardin, jonka huomion mielettömän hyvässä elokuvassa Inception ja jonka näin sitten toistamiseen Tartunnassa. Näitä kahta edellä mainittua vielä suuremman vaikutuksen on ansainnut kuitenkin..


Michael Fassbender


jonka ennustan pysyvän kestosuosikeissani hyvinkin pitkään. Minulle ja varmasti monellekin muulle hän löi läpi Magneton roolissaan uusimmassa x-menissä. Toinen näkyvä rooli hänellä oli Kunniattomissa paskiaisissa. Jokin aikaa sitten katsoin myös brutaalin kauhu rainan Eden Lake, missä samainen herra komeili. Ja onhan se siinä elokuvassa 300 auttamassa Gerard Butleria Faramirin kanssa!

4. marraskuuta 2011

Kätkijät


Ohjaaja: Hiromasa Yonebayashi
Käsikirjoitus: Hayao Miyazaki & Keiko Niwa
Musiikki: Cecile Corbel
Pääosissa: Mirai Shida, Ry
ūnosuke Kamiki, Shinobu Ōtake, Keiko Takeshita, Tomokazu Miura, Kirin Kiki
Kesto: 1h 33min
Ikäraja: 3



Mary Nortonin satuun perustuva Kätkijät kertoo pienten ihmisten perheestä, jotka asuvat salaa ghiblimäisen upean omakotitalon lattialankkujen alla. Perheeseen kuuluu vanhemmat, sekä päähenkilömme 14-vuotias Arietta. Nimensä mukaan kätkijät kätkevät eli nappaavat salaa esineitä ja tarvikkeita, joiden puuttumista ei huomata, sillä he eivät halua isojen ihmisten tietävän olemassa olostaan. Taloon tulee kuitenkin asumaan sairas poika Shō, joka onnistuu näkemään Ariettan. Lisäksi taloudenhoitaja Haru haluaa päättäväisesti häätää "pikkutuholaiset" saatuaan selville heidän olemassaolonsa.


Jälleen kerran Studio Gihibli on tuottanut onnistuneen, silmiähivelevän ja ihastuttavana animaation. Huonoja elokuvia sieltä suunnasta ei varmasti ikinä tulekaan. Tarina menee eteenpäin omalla painollaan, eikä asiat mene aina ennalta-arvattavasti (=niinkuin länsimaisissa tarinoissa), mikä muistuttaa enemmän oikeaa elämää ja mikä on aina ollut näiden elokuvien yhtenä merkittävimpänä valttikorttina. Kaksi muuta valttikorttia ovat myös vahvasti läsnä: fantastinen musiikki ja toinen toistaan kauniimmat kuvat. Yksityiskohtia on taas enemmän kuin laki sallii (ehdottoman hyvässä mielessä) ja hurmaavia oivalluksia löytyy sieltä täältä. Elokuvan jälkeen olo on kuin pikkueläimellä käpertyneenä suloisuuden kukkaan.


Lämpimät suositukset kaikille.


P.S. Japaniksi puhuttu ja suomeksi tekstitetty versio on mahdollista nähdä vielä huomenna studio123:ssa klo 15.00!

P.P.S. Aikaisemmin laatimani Ghibli top 10 täällä

30. lokakuuta 2011

Tartunta


Ohjaaja: Steven Soderbergh
Käsikirjoitus: Scott Z. Burns
Musiikki: Cliff Martinez
Pääosissa: Matt Damon, Gwyneth Paltrow, Kate Winslet, Laurence Fishburne, Jude Law, Marion Cotillard & Jennifer Ehle
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: 13

Gwyneth Paltrowin esittämä perheen äiti Beth Emhoff saapuu kotiin työmatkaltaan Hong Kongista ja huomaa sairastuneensa. Tauti pahenee nopeasti ja vaimon saatua kouristuksia kiidättää Matt Damonin esittämä aviomies Mitch hänet oitis sairaalaan. Mitch saa kuulla että hänen vaimonsa kuoli johonkin tuntemattomaan tautiin eikä meinaa uskoa tapahtunutta todeksi. Vastaavia sairastapauksia alkaa ilmaantua yhä useampia eri puolilla maailmaa, kunnes puhutaan jo pandemiasta. Taudin levinneisyyttä tutkii tohtori Erin Mears (Kate Winslett). Toisaalla tohtori Ally Hextall (Jennifer Ehle) tutkii virusta yrittäen saada alkuun rokotteen valmistuksen. Tohtori Leonora Orantes (Marion Cotillard) matkustaa Hong Kongiin jäljittämään viruksen alkuperää. Kaaosta lietsoo aiheesta blogia kirjoittava Alan Krumwiede (Jude Law) salaliittoteorioillansa.


Tartunta on kylmän realistisella kerronnallaan mielenkiintoinen ja katsottava elokuva. Elokuva kulkee läpi ilman ylilyöntejä tai turhaa draamaa, joka saattaa voimakkaiden juonikäänteiden ystäville olla liian tasaista. Omalla kohdalla elokuva teki kuitenkin vaikutuksen ja juurikin siitä syystä, että juuri näin voisi käydä. Vakuuttavuudesta kertoo jo sekin, että elokuvan ollessa puolessa välissä joku elokuvateatterin salissa yskäisi ja pystyin aistimaan monen muunkin puistatuksen itseni lisäksi. Salista poistuessa oven kahvaakin katsoi varuillaan ja käsienpesuun kiinnittää taatusti enemmän huomiota tämän jälkeen.


Iso osa henkilöhahmoista on tautiin liittyviä tutkijoita tai lääkäreitä, mutta myös tavallisen ihmisen näkökulmaa tuodaan esiin. Omiksi suosikeiksini valikoituu aina ihastuttavan Kate Winsletin esittämä Erin Mears sekä asioihin ratkaisevalla tavalla vaikuttava peloton Jennifer Ehlen esittämä Ally Hextall. Olipa muuten virkistävää myös nähdä näin paljon tärkeitä naispuolisia henkilöhahmoja samassa elokuvassa!

Elokuvan musiikista tuli minulle mieleen Driven kovin samankaltainen musiikki ja jokin aikaa sitten minulle selvisi tähän päivänselvä syy: Cliff Martinez vastaa molempien elokuvien musiikista.

26. lokakuuta 2011

Kolme muskettisoturia


Ohjaaja: Paul W. S. AndersonPääosissa: Logan Lerman, Milla Jovovich, Matthew MacFadyen, Ray Stevenson, Luke Evans, Mads Mikkelsen, Orlando Bloom, Gabriella Wilde, James Corden, Juno Temple, Freddie Fox & Christoph Waltz
Kesto: 1h 59min
Ikäraja: 13


Tunnetulla näyttelijäkaartilla täyteen ahdettu muskettisoturi filmatisointi menettelee, vaikka hommassa haiskahtaa rahastuksen maku.

"Kun maankuulut musketöörikonkarit Athos, Porthos ja Aramis varastavat ilma-aluksen piirustukset tiukasti vartioidusta venetsialaisesta holvista, heidän riemunsa jää lyhytaikaiseksi. Heidän kaunis rikostoverinsa Milady huumaa kolmikon ja myy piirustukset eniten tarjoavalle - tyynen viileälle engelsmannille nimeltä Buckingham. Se on paha takaisku tunnetuille miekkamiehille. Niinpä kun nuori ja huoleton D'Artagnan matkustaa kolme vuotta myöhemmin Pariisiin toteuttaakseen unelmansa ja ryhtyäkseen muskettisoturiksi, hän joutuu toteamaan esikuviensa olevan enää varjo entisestään - nämä paiskivat hanttihommia ja etsivät edes jotain mielekästä käyttöä taidoilleen... mutta eivät pitkään. Samaan aikaan kavala kardinaali Richelieu hautoo petollista juonta, jolla syrjäyttää nuori kuningas Ludvig. Hän värvää kaksoisagentti Miladyn tekemään likaisen työn puolestaan ja lavastaa asiat niin, että kuninkaan morsiamella kuningatar Annalla näyttäisi olleen suhde uudella ilmalaivallaan leveilevän Buckinghamin kanssa. Jos kuningas nielaisee valheen, se tietää sotaa Englantia vastaan, kuningattaren kuolemaa ja sitä, että Ranskan kansa ryhtyy vaatimaan itselleen vahvempaa johtajaa - Richelieu'ta itseään - joka voisi johdattaa heidät yli vaikeiden aikojen. Jos kuningas taas ei nielaise syöttiä, silloin on mahdollista, että rauha säilyy. Mutta jotta niin voisi tapahtua, kolmen muskettisoturin ja heidän nuoren oppipoikansa tulee suoriutua kaikkien aikojen vaarallisimmasta tehtävästään - noutaa korvaamattoman kallis timanttikaulakoru lähes murtovarmasta Lontoon Towerista ja palauttaa se kuningattarelle ennen kaiken ratkaisevia tanssiaisia." (lainattu studio123:n sivuilta)



Vaikutti siltä, että elokuvan tekijät ovat keskittyneet pitämään hauskaa käsikirjoituksen ja muun olennaisen kustannuksella. Tehosteisiin onkin sitten panostettu, mikä näkyy esimerkiksi hienoissa karttaosioissa, jossa tämä 3D-ominaisuuskin näkyy selkeimmin. Puvustus ja lavasteet kiinnittävät myös huomioni positiivisessa mielessä.

Jos oikein pysähtyy miettimään mitä henkilöiden pään sisällä liikkuu, mikä ajaa heitä eteenpäin, mikä järki tässä kaikessa on ja mitä he tuntevat, huomaa tarinassa aukkoja kuin reikäjuustossa. Itse näyttelijät päin vastoin tekevät paikoin puolin hyvää työtä. Erityisesti maininnan haluan antaa Milla Jovovich:lle, jonka hahmo on kiero kuin korkkiruuvi ja jonka todellisesta luonteesta ei kukaan ota selkoa. Lisäksi olen vahvasti sitä mieltä, että Orlando Bloomin (joka ei lukeudu yleensä suuriin suosikkeihini) tulisi tehdä enemmän näitä pahisrooleja.

Kolme muskettisoturia on jossain kohtia ihan okei, mutta ei esittele Orlin pahis roolin lisäksi mitään erikoisempaa. Ellei muskettisoturit kiinnosta ihan toden teolla, voi hyvällä omalla tunnolla jättää tämän välistä.

Traileri

25. lokakuuta 2011

Tunnistustehtävä 15

Oscar teema jatkuu vuosimallistolla 1969-1983. Kun kerran ensimmäisistä tunnistustehtävistä on aikaa mennyt, olen julkistanut vastaukset Tunnistustehtävä 2:een, joka sai peräti pyöreät 0 arvausta. Toisin kuin ihka ensimmäinen Tunnistutehtävä, jossa tiedettiin kaikki.



Kuva suurenee jälleen kerran klikkaamalla!

24. lokakuuta 2011

Johnny English - Uudestisyntynyt


Ohjaaja: Oliver Parker
Käsikirjoitus: Robert Wade, Hamish McColl & Neal Purvis
Pääosissa: Rowan Atkinson, Chris Clark, Tim Bewan, Eric Fernell, Will Davies, Rosamund Pike, Gillian Anderson & Daniel Kaluuya
Kesto: 1h 40min
Ikäraja: 11


Agentti koheltaja Johnny English on ollut ilmeisen epäonnistuneen Mosambik keikan jälkeen piilossa maailmalta, jossain Aasian syrjäisimmillä seuduilla. Kehittäessään omaa itseään English saa kutsun takaisin Lontoon päämajaan, missä agenttimaailma tarvitsee häntä ja hänen omalaatuista lähestymistapaansa. Kiinan pääministeri on vaarassa ja salaisen palvelun sisällä rehottaa salaliitto. Johnny English lähtee tuttuun tapaansa itsevarmoin ottein säheltämään ja tällä kertaa vielä kokemattoman apulaisen kanssa.


Johnny English:stä mun ei pitänyt kirjoittaa mitään, vaan olin ajatellut jo ennen elokuvaa, että tämä saa olla vaan sellainen päivän piristys, eikä tästä tarvi kirjoittaa yhtään mitään. Mutta aikani haudottuani huomasin, että haluan sanoa tästä sittenkin jotain. Erityisesti siksi, että tämä peittoaa edeltäjänsä ja oli oikeasti juuri sellainen kelpo piristysruiske pimeneviin kylmiin iltoihin. Johnny English on ollut myös yllättävän suosittu, sillä jonoa riitti ainakin silloin kun itse kävin katsomassa ja ihmisiä on riittänyt vielä reilusti senkin jälkeen. Toinen syy, miksi tämä tulee ulos vasta nyt on, että söin tänään Johnny English pitsaa Kotipitsassa studio123:sta saadulla kupongilla, jolla hintakin oli kohdallaan. Pitsassahan oli luonnollisesti kananmunaa ja pekonia ja se oli oikein maukasta (vaikka en ikinä itse laittaisi kananmunaa pitsaan).

Johnny Englishin suola on tietenkin Atkinson, jonka koomikon taidot kantavat hahmoa pitkälle. Atkinson näyttää nauttivan täysin siemauksin hahmonsa esittämisestä ja se välittyy kankaalta katsojalle. Oikeastaan kaikki muut hahmot jäävätkin auttamattomasti sivuun, agentti Tuckerin muutamaa letkautusta ja Gillian Andersonin hahmon muutamaa mulkaisua lukuunottamatta.


Toimintaa on Johnny English tarjoilee reippaasti, mutta huumorilla raikastettuna. Joku saattaa pitää monia vitseistä kliseisinä, vanhahtavina ja paljon käytettyinä, mutta itse sain ainakin nauraa, kun en ollut valmiiksi edes liian vakavalla naamalla.

Jos löysit ensimmäisestä Johnny English jotain katsottavaa, niin tästä löydät ainakin tuplasti. Johnny English:iä ei pidä ottaa liian vakavasti!

18. lokakuuta 2011

Movie Monday # 21 - From Finland

Nyt oli helppoakin helpompi Movie Monday haaste:

"Mutta jos sinä näyttäisit yhden suomalaisen elokuvan jollekulle syntyperältään muualta olevalle, mikä se olisi? Mikä raina olisi sinusta sellainen, joka ansaitsisi viitoittaa Suomen tietä kulttuuria tuntemattoman hepun leffalemppareiden joukkoon?"

Yleisesti ottaen katson todella vähän kotimaisia tekeleitä, sillä usein ne aiheuttavat niin suurta puistatusta, myötähäpeää ja selkäpiin karmimista, että pahaa tekee. Poikkeuksia löytyy, mutta mikään ei ole tehnyt niin suurta poikkeusta kuin...


Rare Exports


Elokuva sai minut hehkumaan ylpeydestä, enkä meinaa vieläkään uskoa pätkän olevan kotimaista käsialaa. Laajempi juttu elokuvasta täällä.


16. lokakuuta 2011

Movie Monday # 20 - Tanssin taikaa


"Tanssi ja liike ovat kuuluneet elokuvahistorian alusta asti leffoihin. Katsotko tanssielokuvia? Mikä on kaikkien aikojen suosikkisi tanssielokuvien tai tanssin maailmaan liittyvien elokuvien saralla? Vai onko sinulla vain jokin suosikkielokuvakohtaus, johon tanssi liittyy olennaisesti?"


Nyt kuittaan tämän Movie Monday haasteen ettei jää taas kerran välistä ja huomennahan se onkin jo uuden haasteen aika. Katson jonkin verran tanssielokuvia, mutta en ala koskaan katsomaan elokuvaan ajatellen "nytpä katson tanssielokuvan". Tanssielokuvien saralla minun pitäisi kyllä sivistää enemmän itseäni, sillä joukossa on monia, joita en ole nähnyt, mutta jotka pitäisi olla nähtynä esimerkiksi Dirty Dancing, Flashdance ym. ym.

Yhden ikuisen suosikki tanssikohtauksen osaan nimetä ja se on Uma Thurmanin ja John Travoltan joraus elokuvassa Pulp Fiction. Edellä mainitun takia tykkään myös samojen näyttelijöiden tanssista elokuvassa Be Cool. Tästä pääsemmekin sitten aasinsiltaa pitkin erääseen guilty pleasure elokuvaani, joka on .....


Saturday Night Fever



Elokuvan tanssi ei edes ole mielestäni mitään kovin ihmeellistä, mutta se musiikki ja discoasenne on jotain aivan mahtia. Elokuvan juonikin on mitä on ja epäkohtia on lukuisia, mutta silti jokin tässä saa minut katsomaan sen uudestaan ja uudestaan. Jos joku tietää tähän selityksen, saa valaista minua, sillä itse en ymmärrä mitä näen tässä elokuvassa! Paitsi John Travolta ja Bee Gees...





15. lokakuuta 2011

TV Poiminta: Onnen potkuja


Sunnuntai 16.10, Nelonen Klo 21.00
Yhdysvallat, 2006
Alkuperäinen nimi: The Pursuit of Happyness
Ohjaaja: Gabriele Muccino
Käsikirjoitus: Steven Conrad
Pääosissa: Will Smith, Jaden Smith, Thandie Newton, Brian Howe, James Karen & Dan Castellaneta
Kesto: 2h
Ikäraja: S


"Will Smith esittää koskettavan, tositapahtumiin perustuvan menestysdraaman pääosassa liikemiestä Chris Gardneria, joka tuhlaa perheensä säästöt epäonniseen sijoitukseen. Vaimo saa tarpeekseen, ja asunnoton Chris jää alle kouluikäisen poikansa huoltajaksi. Mies jaksaa kuitenkin yhä tavoitella parempaa elämää." (Telkku.com)



Onnen potkuja kertoo siitä, kuinka tärkeää on yrittää vaikka tilanne vaikuttaisi kuinka toivottomalta, sekä siitä kuinka paljon on valmis tekemään rakkaansa vuoksi. Tämä on ehdottomasti suosikkiroolini Will Smith:ltä ja voi sitä liikutuksen määrää, kun tietää hänen oikean poikansa esittävän hänen roolihahmonsa poikaa. Elokuvan vahvuus on sen kyvyssä herättää suuria tunteita, toivoa sekä epätoivoa ja saada katsoja elämään hahmojen mukana. Tämän toivoo päättyvän parhain päin.

14. lokakuuta 2011

Drive


Ohjaaja: Nicolas Winding Refn
Pääosissa: Ryan Gosling, Carey Mulligan, Bryan Cranston, Ron Perlman, Christina Hendricks, Oscar Isaac & Albert Brooks
Musiikki: Cliff Martinez
Kesto: 1h 42min
Ikäraja: 18


Katsojalle nimettömänä pysyvä Ryan Goslingin esittämä mies on kuin syntynyt ratin taakse, sillä siinä paikalla istuessaan mikään ei ole hänelle mahdotonta. Hän työskentelee autokorjaamolla, toimii stunttikuskina elokuvissa ja öisin heittää keikkoja kuljettaen rikollisia. Tarinamme hiljaisen itsevarma kuski kohtaa naapurissa asuvan Irenen (Mulligan) ja tämän pojan. Irenen mies on vankilassa, joten naiseen ihastunut kuski ottaa tehtäväkseen huolehtia heistä. Sitten koittaa päivä jolloin Irenen aviomies pääsee pois vankilasta ja tämän tekosien takia kuski huolestuu heidän turvallisuudestaan. Ajajamme suostuu mukaan keikkaan, jolla takaisi perheen turvallisuuden, mutta asiat eivät mene ihan suunnitellusti.


Kävin katsomassa Driven samana päivänä kuin Vain seksiä elokuvan ja tämä teos kruunasi illan. Drive sisältää toimintaa, kaahailua ja karua väkivaltaa, mutta siltikin pidin tästä aivan mielettömästi. Elokuva on yksi vuoden parhaista ja jos ei tätä nähdä oscareissa, niin en tiedä missä sitten.

Mietin jo pitkään etukäteen mistä elokuva on saanut korkean ikärajansa ja sehän selvisikin kun päästiin väkivaltaisiin kohtauksiin käsiksi. Tässä kohden pitää kuitenkin nostaa hattua elokuvalle, sillä nyt oltiin osattu esittää todella hurjatkin asiat ilman että tuli luotaantyönnetty ja ahdistunut olo. Väkivallan kohteena olivat useimmiten sellaiset, joiden puolesta ei tullut liian paha mieli. Ei tarvinnut ummistaa silmiä, vaan ottaa tyynesti vastaan se mitä näytetään, täydellisenä osana kokonaisuutta.


Elokuvan tunnelma on jo alkumetreiltä huikea. Paljon pelaillaan äänen voimakkuuksilla ja järisyttävän toimivalla elektronispainotteisella musiikilla. Dialogia on yllättävän vähän etenkin Goslingin ja Mulliganin hahmojen välillä, sillä sitä ei tarvitse, koska näyttelijät osaavat ilmaista roolihahmonsa tunteita ilman sanojakin. Montaasimaiset kohtaukset parin kesken antavat katsojalle tilaa kuvitella, mitä he sanovat toisilleen vai sanovatko mitään. En voi käsittää miten Gosling osaa niinkin vähäeleisesti jopa kylmäksi tulkittavalla käytöksellä ilmentämään ja välittämään sellaista tunneskaalaa.

Drive on suuri elokuvallinen nautinto, jota voi kutsua mestariteokseksi.




Soundtrackin helmiä:

Kavinsky -"NightCall"
Desire -"Under your spell"
College feat. Electric Youth - "A real hero"
"Bride of Deluxe"

12. lokakuuta 2011

Vain seksiä


Ohjaaja: Will Gluck
Pääosissa: Mila Kunis, Justin Timberlake, Woody Harrelson, Emma Stone, Patricia Clarkson, Jenna Elfman & Richard Jenkins
Kesto: 1h 50min
Ikäraja: 13


Taiteellinen Los Angelesin kasvatti Dylan (Timberlake) saapuu New Yorkiin työhaastattelua varten. Lentokentällä häntä vastassa on tapaamisen järjestänyt Jamie (Kunis). Näitä kahta yhdistää tuoreen eron jälkeinen haavoittuvuus, joka on vetänyt molemmat tunnevammaiseen kuoreen. Dylanin pähkäillessä ottaako uusi työ vastaan, Jamie esittelee hänelle New Yorkin parhaita puolia ja saa tämän puhuttua ympäri kaupungin sekä uuden työn vetovoimasta. Kaksikko lähentyy hyvinä ystävinä heidän viettäessään paljon aikaa keskenään ja molempien ymmärtäessä toisiaan. Puheenaiheissa esillä on jatkuvasti parisuhteet, sitoutuminen ja ennenkaikkea seksi. Erään illan juttutuokiot menevätkin siihen suuntaan, että ystävykset päättävät koittaa tosissaan "ystävät eduilla" suhdetta ilman mitään sen suurempaa. Tiukoilla säännöillä he uskovat varmasti pystyvänsä tähän ilman ongelmia, mutta kuten arvata saattaa asioilla on tapana mutkistua.

Elokuvan ihan alkupuolisko oli lattea ja liian nopeatempoinen, mikä sai minut hetkeksi varautuneeksi. Onneksi leffa löysi sitten kaasupolkimensa ja puksutti tasaisen mukavasti eteenpäin. Nyt pitäisi olla nähtynä edellinen vastaava Näin ystävien kesken, jotta voisi vertailla tapauksia keskenään, mutta näillä mennään.


Vain seksiä pelleilee lajityypin kliseillä, omaa nokkelan dialogin ja onnistuneitten hahmojen katraan. Justin Timberlake, joka on ensimmäisestä levystään lähtien ollut jonkin asteen fanituksen kohde allekirjoittaneella, on yllättävän hyvin ankkuroinut itsensä elokuvien maailmaan. Kunisin ja Timberlaken molempien ollessa hyvännäköisiä, tappohauskoja ja sööttejä, on heidän mukaan imaisevaa kemiaa ilo seurata. Molemmilta hahmoilta löytyy taustajoukoista myös se nolo vanhempi, joka tuo lisää huumori keitokseen. Woody Harrelsonin homo urheilutoimittaja saa tosikonkin repeämään.

Heikkouksina elokuvalla on sen jossain määrin poukkoilevassa rakenteessa, sekä tilanteiden pitkityksessä. Huonona tai hyvänä puolena voi pitää myös sitä, miten elokuva päättyy eli juuri kuten kuka vain olisi voinut ennustaa. Sisäinen romantikkoni piti loppua juuri oikeana :)

Vain seksiä jatkaa studio123:ssa ainakin vielä lauantaina, sunnuntaina ja tulevana keskiviikkona eli vielä ehtii!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...