11. huhtikuuta 2017

Logan


Ohjaus: James Mangold
Käsikirjoitus: James Mangold, Scott Frank & Michael Green
Musiikki: Marco Beltrami
Pääosissa: Hugh Jackman, Patrick Stewart, Dafne Keen, Boyd Holbrook, Stephen Merchant, Richard E. Grant, Eriq La Salle, Elise Neal & Elizabeth Rodriguez
Kesto: 2h 18min
Ikäraja: 16 

Vuonna 2029 mutantit ovat sukupuuton partaalla, eikä uusia mutantteja ole syntynyt 25 vuoteen. Hitaasti rappeutuva Logan aka Wolverine on näitä harvoja jäljellä olevia mutantteja ja pitääkin mahdollisimman matalaa profiilia työskennellen limusiinikuljettajana. Lähellä Meksikon rajaa hän piilottelee maailmalta myös Professori Charles Xavieria, joka alkaa olla tahtomattaan vaaraksi muille aivosairauden myötä. Heidän kotirauhansa tulee rikkomaan nuori mutantti, jossa on hämmästyttävän paljon samaa Loganin kanssa. Vanavedessä seuraa joukko aseistettuja miehiä, joilla ei ole ainakaan hyvät aikomukset.



Wolverine, arvoisan Hugh Jackmanin esittämänä, on kaikista esiintynein hahmo foxin marvel-tuotannoissa. Logan on kahdeksas elokuva, jossa hahmo esiintyy, jos emme laske cameo-roolia First Class-elokuvassa. Logan on kuitenkin nyt se vihoviimeisin, näin ovat ainakin väittäneet ja siltä se jopa vaikuttaisi. Elokuva antaa hahmollensa sen ansaitseman viimeisen estradin

En varmastikaan ole ainoa, jolle jo Loganin traileri kävi vahvasti tunteisiin. Kohtausten instensiteetti ja myös ne pysähtyneemmät hetket, Johnny Cashin Hurtin säestämänä, ei vain voi jättää kylmäksi. Itse elokuvassa oli hienoa huomata jo alkuun, että odotuksiin hyvästä elokuvasta on kunnolla vastattu. Se vain toimi heti. Trailerin annista poiketen elokuvasta löytyi yllättävän paljon huumoria, joka oli juuri oikein ajoitettua, eikä ristennyt draaman kanssa. Varsinkin hahmojen välisestä sanailusta ja dynamiikasta on saatu mahtavaa tilannekomiikkaa.



Selkeästi Deadpoolin menestyksen jälkeen ei ikärajoja ole enää ihan niin pakonomaisesti hilattu alakanttiin. Logan ei tahallisesti tunnu mässäilevän raadollisilla kohtauksillaan, vaan väkivaltaisemmille osioille on aina perusteensa. Tässä maailmassa on kuitenkin rosoisemmat reunat ja päähenkilömme kyynisempi. Ajankuva oli toteutettu hyvin, sillä se ei ole liian kaukana ajastamme, mutta huomaa pienen eron esimerkiksi vielä koneistetummassa teollisuudessa. 

Elokuvassa on keskeinen kolmikko, jonka muodostavat Logan itse, Dafne Keenin esittämä Laura ja ajoittain höperöitynyt Charles. Sivusta seuraajalle näistä hahmoista voi muodostua jopa mielikuva perheestä ja tarvittaessa he siihen tarinaan tarttuvatkin. Mielikuva ei ole ihan perätönkään, sillä Charles on ollut Loganille ikään kuin oppi-isä. Laura on erikoisemmista oloista, mutta hänkin tarvii näiden mutanttiaikuisten apua. Näyttelijöistä Hugh Jackman on edelleen niin tikissä ja pääsee pitkästä aikaa tässä roolihahmossa näyttämään vielä syvempää tunneskaalaa. Patrick Stewart on yhtä lailla asiansa tasalla. Suurin yllätys on nuori Keen, joka on ihan järkyttävän hyvä näinkin haastavassa roolissa.



Logan on lähestulkoon täydellinen päätös Wolverinen uralle ja pelkkänä supersankarielokuvanakin aivan selvää parhaimmistoa.  



6. huhtikuuta 2017

Life




Ohjaus: Daniel Espinosa
Käsikirjoitus: Rhett Reese & Paul Wernick
Musiikki: Jon Ekstrand
Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Rebecca Ferguson, Ryan Reynolds, Hiroyuki Sanada, Ariyon Bakare & Olga Dihovichnaya
Kesto: 1h 44min
Ikäraja: 16 

Kansainvälisellä avaruusasemalla matkaa kuuden hengen miehistö, joiden seuraavana tehtävänä on napata Marsista saapuva luotain turvallisesti kyytiin. Luotain sisältää Marsista kerättyjä tutkimukselle elintärkeitä maaperänäytteitä. Tiimin astrobiologian ekspertti Hugh Derry (Bakare) pääsee ensimmäisenä ronkkimaan löydöstä. Kärsivällisten yritysten jälkeen hän onnistuukin havaitsemaan solutason elonmerkkejä näytteessä. Uudesta elämästä ja tieteellisestä läpimurrosta raportoidaan innoissaan maankamaralle asti. "Calviniksi" ristitty eliö kasvaa ja kehittyy tasolle, jolla silmäkin voi sen havaita. Riemu muuttuu kuitenkin pian kauhuksi Calvinin alkaessa osoittaa vihamielisiä eleitä. 


Life on aitoa scifi kauhua, jossa yhdistyy luontevasti ominaisuuksia scifi kauhun äidistä, Alien-elokuvista sekä jännitysnäytelmää Gravityn-kaltaisista teoksista. Täytyy myöntää, että trailerin nähdessäni pelkäsin tämän olevan liian lähellä Alienia ja tuntuvan näin ollen kopionnilta. Life on kuitenkin omanlaisensa, vaikka sen palaset onkin tuttuja sieltä sun täältä. Jännitin, pelkäsin ja näin ollen kovasti tykkäsin. 


Lifen maailma on lähellä meidän aikaamme ja siinä mielessä sen realistinen ympäristö edesauttaa kokemusten tunnahtamisessa. Uhka tuntuu myös todelliselta ihmiskunnan kannalta, killummehan maapallon ympärillä. Gravity tulee elävästi mieleen siinä kohtaa, kun pelkkä "alien" ei ole ainoa uhka, vaan avaruus itsessään muistuttaa myös olevansa täysin armoton. Muutaman käänteen karuus myös yllättää, mutta ne toimii, enkä muuttaisi tästä mitään.


Näyttelijävalintojen perusteella tältä tiesi kyllä odottaa paljonkin. Gyllenhaal, Ferguson ja Reynolds, joiden nassut komeilevat julisteessa, eivät ole ilmaisia tähtiä. Gyllenhaal jopa A-listaa, Reynolds nousussa Deadpoolin tähden ja Fergusonkin tuntuu olevan vähän joka elokuvassa ja liian kallis White Queen-sarjan jatkosarjaan. Yllätyin ehkä hieman miten isossa osassa kolme muutakin ei-niin-tunnettua näyttelijää ovat. Kauttaaltaan osat kuuden hengen kesken ovat yllättävän tasaväkiset. Julisteessa olisi voinut olla koko miehistökin. Joka tapauksessa kaikki tekevät niin tasaisen hyvää jälkeä, että ei ole tarvetta erikseen erotella ketään. 

Life tarjoaa pakokauhua, hiipivää jännistystä ja kiehtovaa visiota tutuilla elementeillä. Scifi kauhun ystäville erittäin suuri suositus.

Parempi kun ei katso traileria, pääsee suuremmin yllättymään!
 

4. huhtikuuta 2017

Toivon tuolla puolen & Saattokeikka


Tupla-arvostelussa kaksi kotimaista: Toivon tuolla puolen ja Saattokeikka!


Toivon tuolla puolen



Ohjaus: Aki KaurismäkiKäsikirjoitus: Aki Kaurismäki
Pääosissa: Sherwan Haji, Sakari Kuosmanen, Janne Hyytiäinen, Nuppu Koivu, Ilkka Koivula, Simon Hussein Al-Bazoon, Kaija Pakarinen, Kati Outinen, Tommi Korpela, Tuomari Nurmio & Ismo Haavisto
Kesto: 1h 38min
Ikäraja: 12


Kaurismäen Toivon tuolla puolen kertoo syyrialaisesta Khaled nimisestä pakolaisesta (Haji) ja kauppamatkustaja Wikströmistä (Kuosmanen). Näiden kahden tiet kohtaavat tässä ajattomassa, mutta toisaalta varsin ajankohtaisessa kaurismäkeläisessä universumissa. 

Tähän alkuun tunnustus, että en muista nähneeni Kaurismäen elokuvia kuin ihan etäisesti muutaman joskus kauan kauan sitten. Yleisimmin olen törmännyt nimen yhteydessä vihjailuun huonosta ja tylsästä elokuvasta. Nämä tosin kuultunut enemmän keskivertokatselijan tai satunnaisen käyttäjän suusta, ei alan todellisen harrastajan. Pienessä mielessä on kytenyt ajatus, josko nämä nyt olisi niitä omaan makuhermoon osuvia.

Yhden elokuvan perusteella ei tietenkään voi täysin sanoa, mutta Toivon tuolla puolen kyllä osui hyvin lähelle maalia. En ole ajatellutkaan miten humoristinen tälläinen teos voisi olla. Alkuun kirjakieli ja kaiken vakavuus tuntuu kieltämättä omituiselta, mutta sitten rutikuivaksi puserrettu huumori alkaa puskea kohtauksista läpiAjankuva oli myös aivan omanlaisensa, sillä aihepiiriltään (pakolaisteema) tämä heijastaa tätä päivää, mutta toisaalta teknologiassa ja sisustuksessa siivutaan monen monia aikakausia. 

Tekee mieli nähdä lisää Kaurismäkeä.
 

Saattokeikka


Ohjaus: Samuli Valkama
Käsikirjoitus: Khadar Ahmed & Samuli Valkama
Pääosissa: Heikki Nousiainen, Noah Kin, Mikko Nousiainen, Saga Sarkola & Ilkka Forss
Kesto: 1h 18min
Ikäraja: S

Saattokeikka kertoo niin ikään kohtaamisesta. Vanha ja elämäänsä kyrpiintynyt Veikko (Nousiainen senior) halajaa päästä juhannukseksi mökille pakoon kaupungin mölinää. Kamal (Kin) on 17-vuotias Helsingissä syntynyt maahanmuuttotaustainen nuori, joka sattuu olemaan jakamassa mainoksia kohdatessaan asuntonsa ulkopuolelle vahingossa jääneen Veikon. Veikon suunsoitto ajaa Kamalin lähes tiehensä, mutta vanhus tarjoaakin kuskin palkkaa nuorelle, jos tämä kuskaa hänet mökille. Saamme tietää, että Kamal tarvii itse kipeästi rahaa päästäkseen matkustamaan isänsä luokse Nairobiin. 

Saattokeikassa käsitellään selkeämmin kulttuurien kohtaus kahden yksilön avulla. Tosin enemmän kyseessä on Veikon hahmon maailmankuvan laajeneminen. Pelkästään rasismiin liittyvät ennakkoluulot eivät ole tapetilla, vaan vanhuksella on muutakin takapajuista menneisyydessään. Suuri draamateos Saattokeikka ei kuitenkaan ole, vaan tietyllä tavalla pysyy alati kevyellä tasolla. Tarinallisestikaan ei mikään mestariteos, mutta silti kiva katseltava. Sanoisin sellaiseksi kolmen tähden kuvaksi.

Roolisuoritukset on todella hyviä, etenkin molempien Nousiaisten. 


 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...