30. elokuuta 2014

Sin City: A Dame to Kill For


Ohjaaja: Robert Rodriguez & Frank Miller
Käsikirjoitus: Frank Miller
Musiikki: Robert Rodriguez
Pääosissa: Jessica Alba, Mickey Rourke, Josh Brolin, Eva Green, Joseph Gordon-Levitt, Bruce Willis, Rosario Dawson, Powers Boothe, Jaime King, Dennis Haysbert, Ray Liotta, Christopher Lloyd, Jamie Chung, Jeremy Piven, Christopher Meloni, Juno Temple, Lady Gaga & Marton Csokas
Kesto: 1h 42min
Ikäraja: 16 

Sin City: A Dame to Kill For sijoittuu sekä ensimmäisen elokuvan tapahtumia ennen, että niiden jälkeen. Menneisyydessä seuraamme Dwightin (Josh Brolin) tarinaa hänen "vanhoilla kasvoillaan" ja kohtaamisia elämänsä rakkauden ja sydämensä murskaajan, Ava Lordin (Eva Green) kanssa. Tulevaisuudessa nuori nousukas Johnny (Joseph Gordon-Levitt) ottaa osaa isojen herrojen uhkapeleihin ja joutuu vastatusten senaattori Roarkin kanssa. Samassa ajassa Nancy (Jessica Alba) työskentelee edelleen Kadien juottolan vetonaulana ja yrittää päästä yli Hartiganin kuoleman aiheuttamasta tuskasta. 


Ensimmäisestä Sin Citystä muistan pitäneeni kovastikin, mutta viimeisimmästä katsomiskerrasta oli kulunut niin paljon aikaa, että olin alkanut kyseenalaistaa jo josko pitäisin elokuvasta edelleen (15-vuotiaan minän mielipiteet kun tuppaa olemaan aavituksen erilaiset kuin nykyisen). Tein taktisesti hyvän päätöksen katsoa ensimmäisen elokuva muistin sekä mielipiteiden virkistykseksi ennen jatko-osan katsomista. Sin City toimi, osui ja upposi edelleen ihan kuin ennen vanhaan, sillä lisäyksellä, että vanhat silmäni rekisteröivät elokuvasta myös paljon enemmän pieniä asioita kuin nuoremman minäni.  Muistin virkistys oli todella paikallaan myös juonessa ja hahmoissa, sillä jatko-osasta olisi mennyt hirmuisesti ohi lentäen ilman ensimmäisen kertausta.


Dame to Kill For on aivan samasta puusta veistetty kuin ensimmäinen elokuva, vaikka jos nyt pitäisi rankata, niin ensimmäinen ihan himpun parempi. Molemmat osat ovat kuitenkin tyyliltään identtiset ja molempia yhdistää myös monimutkainen aikajana, joka ei etene kronologisesti. Itseasiassa toinen elokuva sai minut vasta tajuamaan, ettei ensimmäisenkään elokuvan tapahtumat ole keskenään samassa ajassa, vaan osassa on vuosien ero toisiinsa. Jatko-osassa liikutaan vain vielä pidemmillä väleillä kuin ensimmäisessä. Katsojalta vaaditaankin aikajanojen seuraamiseen eritoten hahmojen tuntemusta, sillä vuosien vaihdosta ei kuuluteta mitenkään tai heiluteta kylttejä nenän edessä, vaan pääasiallinen keino tietää missä ollaan, on katsomalla ketkä ovat vielä elossa. 

Aikajanoilla hyppimisellä on mahdollistettu ensimmäisessä elokuvassa kuolleiden "herääminen henkiin", mikä koskee eritoten Marvin hahmoa, joka hämmensikin kaikista eniten. Sitä niin helposti kuvittelee elokuvan lopun sijoittuvan ajallisesti loppuun, mutta tässä niin ei tosiaan ole. Toinen hämmennyksen aihe saattaa olla Dwight, joka ensimmäisessä elokuvassa oli Clive Owen ja tässä taas Josh Brolin. Erilaiseen ulkomuotoon kyllä vihjataan jo ensimmäisessä elokuvassa, mutta tässä vasta näemme varsinaisen muodonmuutoksen ja saamme selityksenkin. Elinvoimissaan tallustelemassa nähdään sivuosassa lisäksi ensimmäisessä elokuvassa surmansa saanut Goldie näppärästi siskonsa Wendyn vieressä. 


Näyttelijän vaihdoksia on tapahtunut pakonkin edessä, kun kultasilmäistä Manutea esittänyt Michael Clarke Duncan menehtyi ennen roolinsa uusimista. Kirjaimellisesti valtaviin saappaisiin astuu paikkaamaan Dennis Haysbert ja viimeinen saamme nähdä, miten Manute menettää silmänsä. Valitettavan perustelematon vaihdos on käynyt Mihon kohdalla, jota esitti ensimmäisessä elokuvassa suloisen nukkemainen Devon Aoki. Ilmeisesti Devonia ei saatu uusimaan roolia, vaan korvaamaan on tullut enemmän toimintasankarin oloinen Jamie Chung. 

Onneksi iso liuta samoja naamoja samoina hahmoina on yhä menossa mukana aina Jessica Albasta senaattori Roarkia tulkitsevaan Powers Bootheen. Uusiakin mielenkiintoisia ja mehukkaita hahmoja ja kasvoja on lisätty joukkoon. Joseph Gordon Levittin Johnny kategoriaan mielenkiintoinen, sillä hahmo on vasta saapunut sarjakuvienkin puolelle ja hänellä on ässä hihassaan. Myös mielenkiintoinen ja ehdottomasti mehukas on Eva Greenin Ava Lord, joka on täysin häikäilemätön liikkeissään ja suosii pukeutumisessaan syntymäasuaan. 


Sin City: A Dame to Kill For on jälleen graafisen tyylikäs kurkistus syntisen kaupungin pimeille sivukujille, jossa kovaonnisimmat ja kovapäisimmät toinen toistaan korruptoituneemmat ihmissielut ottavat yhteen.

21. elokuuta 2014

Lucy



Ohjaaja: Luc Besson
Käsikirjoitus: Luc Besson
Musiikki: Eric Serra
Pääosissa: Scarlett Johansson, Morgan Freeman, Amr Waked, Choi Min-sik & Analeigh Tipton
Kesto: 1h 30min
Ikäraja: 16 

Luc Bessonin uusin elokuva Lucy kertoo nuoresta naisesta, joka ajautuu koekaniiniksi mustan pörssin kehittämälle aineelle. Normaali ihminen käyttää aivokapasiteetistaan vain 10%, kun taas kyseiselle huumeelle altistunut henkilö, kykenee hyödyntämään yhä suurempaa osaa kapasiteetistaan aineen määrän ja vaikutusajan puitteissa. Lucystä tulee ensimmäinen ihminen, joka pääsee kokemaan koko kapasiteettinsa mahdollisuudet, eikä kukaan osaa täysin ennustaa mihin se johtaa. 


Lucyn kohdalla mielenkiinnon herätti trailerin näkeminen, ei niinkään suoranaisesti tekijätiimin nimet, edes Bessonin. Olisin kuitannut varmasti tämän leffan vain pelkkänä Scarlett Johanssonilla makustelevalla toimintapläjäyksenä ilman pientä lisäinfoa. Morgan Freemanin äänellä selostetut kohdat ihmisen aivokapasiteetista olivat varmasti se viimeinen niitti katsomispäätöksen tekoon. Odotuksen intoa kasasi lisää parin kollegan kehut elokuvasta sekä muutaman vakkarinkin suositukset. 

Jo ihan elokuvan alkumetreillä, kun pohdin hetken olenko nyt varmasti oikeassa salissa, herättää elokuva mielenkiinnon ja lähtee viemään mukanaan. Kyseessä on siis kaikkea muuta kuin pelkkää toimintamättöä, vaikka perustana onkin pelkkä urbaanilegenda ihmisen aivoista. Toisaalta mieleen tulee tv-sarja Fringe, koska tästäkin löytyy läheltä liippavaa uskottavaa fiktiota. Toisaalta Lucy on selvästi elokuva, joka muistuttaa miksi elokuvakin on mahdollista luokitella taiteeksi, siksi ehkä nautinkin tästä viimeiseen kuvaan asti. Moisesta mielikuvituksesta tulee vähintäänkin kateelliseksi. 


Scarlett Johansson on osoittautunut siedettäväksi katseltavaksi (/kuunneltavaksi) jo muutamissa aikaisemmissa rooleissaan (Her, Hitchcock) ja Lucy on taas askel parempaan suuntaan. Elokuvan eduksi lasken silti sen, että en tiedosta pahemmin katselevani kyseistä näyttelijää, vaan roolihahmoa. Lucy on myös samaistuttava varsinkin alkuvaiheessa ollessaan vielä ihminen, joten myöhemmin huomaan itse ainakin pyrkineeni paikallistamaan, mitä hahmon päässä liikkuu. Mielenkiintoista onkin, miten vähäeleiseksi Lucy muuttuu kadottaessaan ihmisyyttään ja silti pienistä eleistä huokuu, että pinnan alla tapahtuu mittaamattoman paljon. Morgan Freeman on totuttuun tapaan vakuuttava ja hänen luentoaan kuuntelisi hamaan ikuisuuteen. Sivuosassa on myös jälleen valkokankaalle päässyt Huippiksesta tuttu Analeigh Tipton.  

 

18. elokuuta 2014

Tunnistustehtävä 31: Säveltäjät osa 3

Vaikka toisessa tehtävässä ei ole ainakaan julkisesti tunnisteltu ketään ja ekassa taas on tunnistettu kaikki, niin laitetaan haastetta kaipaaville kolmas ja viimeinen osa elokuvamusiikin säveltäjien tunnistustehtävistä.




Osa 1
Osa 2

6. elokuuta 2014

Nyt on leffoja loppuvuodeksi

En ollut suunnitellut alkuunkaan uusia leffahankintoja, vaan päinvastoin olen vältellyt esimerkiksi cdon.comia kesätarjouksineen ja isojen markettien leffahyllyjä. Ihan vain jo siitäkin syystä, että on paljon omassa hyllyssä, mitä en ole vielä nähnyt. Kohtalo tai jokin muu mystinen voima puuttui selvästi peliin, sillä ensiksi eräs sukulaiseni oli heivaamassa omasta kokoelmastaan pois leffoja, joten tietenkin olin valmis adoptioon

Yhteensä 0e

Vielä suurempi vaikutin oli Kuusaan Filmtownin loppuunmyynti (Really??), jossa sait 7 leffaa 20e hintaan koskien ensi-iltojakin (!!!), paitsi niitä top 20 vuokratuimpia. Noh siellä tuli sitten vierailtua kahteen eri otteeseeen...

Tässä kovin on kyllä tuo Tulikärpästen hauta, joka on uupunut Ghibli kokoelmasta

Vein viimeisen Beasts of the southern wildin!
 

4. elokuuta 2014

Guardians of the Galaxy



Ohjaaja: James Gunn
Käsikirjoitus: James Gunn & Nicole Perlman
Musiikki: Tyler Bates
Pääosissa: Chris Pratt, Zoe Saldana, Dave Bautista, Bradley Cooper, Vin Diesel, Lee Pace, Karen Gillan, Michael Rooker, Djimon Hounsou, John C. Reilly, Glenn Close, Benicio del Toro
Kesto: 2h 2min
Ikäraja: 12

Marvel Studiosin uusin elokuva Guardians of the Galaxy vie katsojan aiempia elokuvia kauemmaksi avaruuden sfääreihin. Peter Jason Quill on lapsena muukalaisten mukaansa kaappaama maan asukki, josta on tullut varasteleva pikkurikollinen. Omasta mielestään maankuulu, nimellä Star-lord tunnettu, Peter nyysii mystisen hopeista palloa muistuttavan esineen myydäkseen sen eteenpäin. Autuaan tietämättömänä pallon todellisesta tarkoituksesta, saa Peter peräänsä muita itseään rikollisempia kavereita. Eräs näistä on mahtipontinen Ronan, jonka nimi pelkästään ääneen lausuttuna, aiheuttaa pelkoa Galaksin asukkaissa. Voidakseen suojella universumia ja estääkseen Ronania saamasta palloa käsiinsä, on Peterin lyöttäydyttävä yhteen erittäin sekalaisen seurakunnan kanssa.



En ole varmasti ainoa, jolle Guardians of the Galaxy on vuoden odotetuimpia elokuvia. Enkä ole varmasti ainoa, jolla ei ollut käytännössä oikein mitään hajua, mistä leffa kertoo, paitsi että siinä on messevää musaa, kävelevä puu ja pesukarhu konekiväärin kanssa. Yhteys muuhun Marvel Studiosin elokuvien universumiin tuntuu vieläkin kauempaa haetulta. Pitkään elokuvasta olikin tarjolla vain yksi traileri, joka esitteli kyllä päähenkilöt, mutta ei valoittanut asioita sen suuremmin, jonka luen itse täysin elokuvan eduksi. Allekirjoittanut ei katsonut ollenkaan sitä pidempääkään traileria, sillä halusin jättää mahdollisimman paljon elokuvan itsensä kerrottavaksi ja mielenkiinto oli jo valmiiksi todella hereillä.


Guardians of the Galaxy tarjoaa vanhanajan scifi-henkeä supersankari vivahteella ansiokkaan hahmovetoisella kokonaisuudella. Marvel Studiosin elokuvista rankkaisin tämän kyllä ensimmäiselle sijalle silmää räpäyttämättä. Elokuva siis kolahti todella, enkä ollut sen kaikkien muiden todella hyvien puolien lisäksi, odottanut sen olevan todella tunteisiinkin käyvä. Se yksi laukkuun jemmattu nenäliina tuli jälleen kerran tarpeeseen (Nyt on ollut paljon itkuleffoja??). Tunnepuolta hemmotellaan perus menettämisen tuskan ja toisistaan suuresti välittämisen lisäksi harvinaisemmalla vahvasti ladatulla hetkellä. Se on "Se tunne kun Rohanin joukot saapuvat Minas Tirithiin" tai vaihtoehtoisesti "Se tunne kun kokot sytytetään". Sellaiset hetket ovat parhaita, missä tahansa seikkailulle maistuvassa elokuvassa.


Hahmokaarti on tosiaan mieletön. Chris Pratin treenattu Peter Jason Quill on toisaalta nokkela, toisaalta taas omaan itseriittoisuuteensa kompastuva. Peterissä on kuitenkin paljon enemmän kuin päältäpäin näyttää ja erityisesti hänen ollessaan pääosassa, pohjustetaan hahmon menneisyyttä paljon. Gamora (Zaldana) ja Drax (Bautista) omaavat Peterin tavoin omanlaiset tarinansa ja historiansa, eivätkä kumpikaan jää piilottelemaan sivuosiinsa. Viisikosta parhaiten mieleen jää Rocket (Cooper) ja Groot (Diesel), jotka ovat niin sympaattinen parivaljakko kuin vain olla ja voi. Lee Pace (!!) on Ronanina valitettavan vähän itsensä näköinen, mutta se onkin hahmon ainoa huono puoli, sillä Pacen melkein Cumberpatch tasolle yltävä-ääni puolestaan pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Etukäteen olin jo pähkinöissäni siitä, että kaartissa on ylipäätänsä paljon muista avaruusseikkailuista tuttuja näyttelijöitä aina Zaldanasta alkaen, joka esiintyi uusimmissa Star Trek-elokuvissa Uhurana sekä on myös Avatarissa. Toinen ja vielä odotetumpi oli Karen Gillan (Amy Pond Doctor Who:sta), jonka vahva skottilainen aksentti oli saatu yllättävän hyvin piiloon Nebulan roolissa. Vasta jälkikäteen sain tietää Nathan Fillionin (Firefly!) tehneen cameon tietokoneanimoituna hahmona. Myöhemmin tosin leffaa kuikuiltuani, en olisi äänestäkään herraa tunnistanut, on se verran alkuperäisestä muunneltu.

Guardians of the Galaxy on vaatimattomasti sellainen viiden tähden leffa. 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...