Vaiana (Moana)

Ohjaaja: Ron Clements & John Musker
Käsikirjoitus: Jared Bush, Ron Clements, John Musker, Chris Williams, Don Hall, Pamela Ribon, Aaron ja Jordan Kandell
Musiikki: Mark Mancina, Laulut: Lin-Manuel Miranda & Opetaia Foa'i
Pääosissa: Auli'i Cravalho, Dwayne Johnson, Rachel House, Temuera Morrison, Nicole Scherzinger & Alan Tudyk
Kesto: 1h 54min
Ikäraja: 7

Vaiana kertoo nimihenkilöstään, Motunui-nimisen saaren heimopäällikön tyttärestä. Vaianasta on tulossa vielä jonain päivänä uusi päällikkö kansalleen, mutta hänen oma palonsa suuntautuu merelle. Vaianan isä Tui on puolestaan ehdottoman kielteinen riutan ylityksen suhteen. Vaianan isoäiti on aikanaan kertonut legendasta, jossa puolijumala Maui varasti jumalatar Te Fitin sydämen, jonka seurauksena maailma on pikkuhiljaa rappeutuva. Pelastuksena olisi etsiä Maui ja pakottaa tämä palauttamaan sydän takaisin. Kun saarta alkaa koetella yhä huonommat satovuodet, palaa legenda taas Vaianan mieleen.

Disneyn viimeisin ja parilla Oscar-ehdokkuudellakin muistettu Vaiana on pitkälti sitä vakiolaatua, jota voi dominoivalta animaatiojätiltä odottaa. Jos Vaiana/Moana nimikuvio aiheuttaa vielä ihmetystä, niin kertauksena: nimi muutettiin osassa Eurooppaa Vaianaksi, sillä Moana oli jo rekisteröity tuotemerkki. Alkuperäisestä ääniraidasta on siis tehty ihan tarkoituksella kaksi versiota, joissa päähenkilön nimi on vain eri. Italiassa Vaianasta muotoutui Oceania, sillä Moana nimi olisi saatettu yhdistää aikuisviihdetähti Moana Pozziin.

Eittämättä Vaiana varmasti liitetään Disney prinsessat-joukkoon, mutta luojan kiitos itse elokuvassa ei mennä enää niiden perinteisten linjojen mukaan. Viimeisimmissä elokuvissa, kuten esimerkiksi Frozenissakin, oli kyllä pieni romanttinen sivujuonne, mutta se ei ollut enää pääpainona, ns. prinsessan päämissiona. Saatika sitten Pixarin Urhea, jonka Merida oli selkeästi kategoriassa sankaritar. Vaianassa ei ole romanssia ja nimihenkilö on selvästi aktiivinen tekijä. Tosin prinsessa-asiasta väännetään ansiokas vitsi liittyen eläinkaveriin, joka tässä tapauksessa on kaikkea muuta kuin neuvokas toveri, nimittäin ihan tyhjää koliseva kukko. 

Vaianassa on hyvän animaation palaset pääasiallisesti kohdallaan, mutta en menisi viiden tähden teokseksi silti lokeroimaan. Aivan niin suureen myllerrykseen ei elokuva vienyt, vaikka mahtava ja kuvankaunis kokemus olikin. Parhaan animaation Oscar-palkinto meni Zootropolikselle, jota itsekin pidin vielä parempana ja yhtenä vuoden parhaimmista animaatioelokuvista. Vaianassa kuitenkin ylitse monen muun, on todella valloittavat alkuperäiset kappaleet, joista olen saanut minäkin korvamatoja osakseni. 

Katsomani versio oli tietenkin originaali, jossa kuullaan muun muassa "The Rockin" eli Dwayne Johnsonin laulantaa Mauin roolissa. Auli'i Cravalho tekee debyyttinsä tässä elokuvassa ja voi että miten ihana ääni hänellä onkaan niin puhuessa kuin laulaessakin. Suomenkielisestä versiosta olen kuullut pätkiä sieltä sun täältä ja itseänihän ei suuremmin liikuta käännöksissä yleensä mikään, mutta epäsopivat äänet liikuttaa. Tavallisesti suomidubissa (sen ollen Lehtosaaren käsialaa) ovat valinnat olleet kauttaaltaan hyviä, mutta suomiversion Vaianasta on kyllä pakko sanoa, että kyseinen äänivalinta saa Vaianan kuulostamaan todella ärsyttävältä vinkumiinalta. Senkin puolesta siis vahva suositus originaaliin. 

Muistutus myös elokuvan ikärajasta, se 7 on ihan aiheesta lätkäisty!

Disneyn Vaiana on todella komean näköinen ja kuuloinen animaatio, joka on ammentanut vaikutteita polynesialaisesta mytologiasta. 

 

Life, animated

Ohjaaja: Roger Ross Williams
Käsikirjoitus: Ron Suskind, jonka teos Life, Animated: A Story of Sidekicks, Heroes, and Autism ollut elokuvan pohjana
Musiikki: Ylan Stark & T. Griffin
Pääosissa: Owen Suskind, Ron Suskind, Jonathan Freeman, Gilbert Gottfried & Alan Rosenblatt
Kesto: 1h 31min
Ikäraja: S

Life, animated kertoo Owen Suskind nimisestä miehestä. Dokumentin alussa Owenin vanhemmat kertovat miten Owen oli ihan pienenä aivan tavallinen poika. Sitten kaikki muuttui hänen ollessaan 3-vuotias, joilloin hän sulkeutui maailmalta täysin ja lakkasi puhumasta. Mittavien tutkimusten jälkeen vanhemmille selviää, että heidän poikansa vaivaa kutsutaan autismiksi. Osa lapsista ei koskaan opi enää puhumaan tai kykene normaaaliin itsenäiseen elämään. Dokumentti kertoo siitä, miten Owen löysi viimein yhteyden muuhun maailman animaatioelokuvien kautta.

Kyseessä ei olleet edes mitkä tahansa animaatioelokuvat, vaan nimenomaan Disneyn animaatiot. Onkin harvinaisen poikkeavaa, että Disney on sallinut materiaalinsa käytön oman tonttinsa ulkopuolella. Näiden animaatioiden avulla, niiden liioitelluilla ilmeillä ja eileillä ja selkeän maailman avulla Owen pystyi jäsentämään viimein oikeaa maailmaa. Sitä ennen kaikki oli vain ärsykkeiden kohinaa hänen vastaanottimillensa. Puhe saapui lopulta disney-repliikkien jouduttamana. Nämä vuorosanat kaikista suosikkielokuvistaan Owen oli oppinut jo ulkoa. Nyt aikuisenakin Disney-elokuvat ovat edelleen se numero yksi Owenin elämässä ja ikuinen kiinnostuksen kohde.

Owen, aikuisuudestaan ja kaikesta tukiterapiastaan huolimatta, elää edelleen tuetusti. Tietyt asiat tavallisessa elämässä ovat edelleen haastavia, sillä kaikki ei mene niin yksinkertaisen selkeästi ja ennakoitavalla kaavalla kuin hänen rakkaissa elokuvissaan. Haastetta luovat niin konkreettiset asiat kuten laskujen maksamiset ja vastaavien askareiden hoito, mutta myös vuorovaikutus ja ihmissuhteet. Owen haluaisi olla kuitenkin pohjimmiltaan kuten muutkin ja käydä esimerkiksi töissä tavallisten ihmisten tapaan. Muutokset elämässä aiheuttavat kaaosta hänen sisimpäänsä ja omia tunteita on haastavaa käsitellä. Puhelimen päästä löytyy onneksi vanhemmat sekä isoveli, jonka tehtävänä on vielä jonain päivänä olla päävastuussa Owenista, sitten kun heidän vanhempansa eivät siihen enää kykene.

Kaikista haasteistaan huolimatta Owen on kuitenkin päässyt pitkälle. Tämä kehitys sekä hänen alati kannustavat ja välittävät läheisensä ovat armottoman liikuttava puoli tässä dokumentissa. Välissä näemme animoituja paloja Owenin kirjoittamasta tarinasta, joka heijastaa hänen omaakin elämäänsä. Elokuva on saanut Oscar-ehdokkuuden vuoden parhaan dokumentin kategoriasta ja sen paikan se todella on ansainnut. 


 

Zootropolis - Eläinten kaupunki

Ohjaaja: Byron Howard & Rich Moore
Musiikki: Michael Giacchino
Pääosissa: Iina Kuustonen, Ilkka Villi, Veeti Kallio, Sinna Virtanen, Ilkka Heiskanen, Kai Lehtinen, Ulla Renko, Juha Varis, Joonas Nordman, Antti Reini, Heljä Heikkinen, Petrus Kähkönen, Jussi Lampi, Lauri Ketonen, Katja Aakkula, Ilari Johansson & Ella Pyhältö
Kesto: 1h 48min
Ikäraja: 7   

Pupukylän kasvatti Judy Hopps (Kuustonen) on aina ollut vähän tavallista jänöä sisukkaampi tapaus. Hammasta purren hän onnistuu saavuttamaan sen, mitä yksikään pupu ei ole aikaisemmin edes tohtinut yrittää: hän pääsee unelma-ammattiinsa poliisiksi. Suuressa Zootropoliksen kaupungissa on elikkoa sopulista elefanttiin ja siellä on Hoppsinkin tuleva määränpää. Jo ensimmäisestä työpäivästä lähtien on selvää, että Hopps ei ole samalla viivalla muiden huomattavasti kookkampien kollegoidensa kanssa, eikä hänelle anneta edes mahdollisuutta näyttää kykyjään. Kaupungissa on tapahtunut sarja selittämättömiä katoamistapauksia ja epätasa-arvosta sisuuntunut Judy päättää aloittaa omat tutkimuksensa. Edetäkseen jutussa hän tarvitsee apua laitakaupungin ketulta Nickiltä (Villi) ja joutuu samalla kohtaamaan omat kettuihin kohdistuvat ennakkoluulonsa.

Disneyn uusin, Zootropolis (Zoopolia), pääsi todella yllättämään. Luulin ihan todella tulevani katsomaan enemmän lasten animaatiota, sellaista peruskauraa. Tämä ei itseasiassa edes kummoisemmin kiinnostanut, mutta positiiviset arviot käänsivät nopeasti pääni. Zootropolis olikin enemmän aikuisten elokuva, kuin olisi osannut etukäteen ajatellakaan. Rikostarina, jopa trilleri, jossa hahmot nyt vain sattuvat olemaan eläimiä. Originaalia versiota ei ollut tällä erää käsillä, joten ajattelimme laittaa uskomme jälleen Lehtosaaren varaan ja uskaltautua dubattuun. Voin kertoa, että dubbaus jälki oli tavanomaista parempaa, eikä (Kuustosta lukuunottamatta) äänet särähtäneet liian tutuilta. Ainoastaan laiskiaisten artikuloinnissa huomaa huulisynkan vajavaisuuden. 

Oikeasti jännittävän rikostarinan lisäksi Zootropoliksella on paljon muutakin sanottavaa. Se teilaa stereotypioita ja herättää ajattelemaan omaa asennoitumista tiettyjä ryhmiä kohtaan. Sillä on vahvasti sanansa syrjinnän vastaisessa näkökannassa ja vaikka asiaa onkin käsitelty petoeläin versus kasvissyöjä kantilta elokuvassa, on sen pohjan juuret nähtävissä valitettavasti tosielämässäkin. Asetelmia myös käännetään ansiokkaasti päälaelleen, eikä kaikki ominaisuudet mene kuten Aisopos on ne aikanaan kertonut. Elokuvan pääsanoman voisi tiivistää lauseeseen: älä tuomitse ennen kuin tutustut.

Tätä päivää ja virastojen pyörien hidasta rullaamista kuvastaa osuvasti liikennevirastossa työskentelevät laiskiaiset. Kohtaus kokonaisuudessaan meinaa tappaa nauruun, mutta siellä on totuudensiemenkin löydettävissä, vaikka laiskiaismaiset työntekijät vastaavissa asemissa ovat toivottavasti harvassa. Huumori ylipäätänsä on vahvojen sanomien ohella elokuvan toiseksi suurin valtti. En muista ihan äkkiä milloin olisin todella hekottanut näin paljon ääneen. Pahimpia tappajia laiskiaisten lisäksi on eräs kummisetä-tyyppinen hahmo sekä ihan kaikki, missä esiintyy sopuleita. 

Disneyn Zootropolis on enemmän jopa aikuisten animaatio kuin lasten, vaikka tästä varmasti nauttivat myös pienemmätkin (ikärajan puitteissa, on pelottavakin!). 

Traileriksi poikkeuksellisesti suomenkielinen versio, koska onnistunut dubbaus ja pidemmät trailerit paljastaa liikaa: