23. helmikuuta 2015

Oscar-valvojaiset 2015

Nyt on uudet silmät hyvin aseteltuna päähän ja sen myötä aika tehdä kooste Oscar-yöstä/aamusta. 

Tänä vuonna Yle teema esitti itse Gaalan lisäksi myös punaisen maton ja nimenomaan sen myöhemmän lähetyksen ennen h-hetkeä. Nelosen aikana tuli perinteisesti aikaisempi punainen matto lähetys, olisiko ollut peräti E! Entertainmentin, koska siellä hillui aina Ryan Seacrets ja kumppanit. Nyt päästiin siis suoraan käsiksi A-listalaisiin ja tässä kohtaa meinasi tulla paniikki, koska meillä oli vielä Gaala-ruokaa uunissa, kun lähetys jo alkoi. En käsitä mihin se aika meni, kun Kuninkaan puheen loputtua oli vielä runsaat 40 minuuttia ennenkuin alkoi tapahtua. Noh, alun kymmenisen minuuttia ravasimme siis olohuoneen ja keittiön välillä toisen selostaessa aina toiselle ketä näkyy ja mitä puhutaan. 



Punaisella matolla oli jälleen pääasiassa upeaa pukuloistoa. Miestenkin asuissa oli uskallettu harppoa pois siitä ainaisesta mustasta, tosin tässä saisi vielä revitellä enemmän. Itse juontajamme Neil Patrick Harris nähtiin matolla tyylikkäässä harmaassa puvussa hänen aviomiehensä valkattua ylleen valkoista. Sympaattinen ennakkosuosikki Eddie Redmayne oli laittanut päälleen sinisen puvun ja "uhmasi" muotikoodeja yhdistämällä sitä mustaan ja näytti todella tyylikkäältä. Omia asusuosikkeja oli muun muassa Rosamund Pikella, Emma Stonella, Marion Cotillardilla, Scarlett Johanssonilla, Felicity Jonesilla, Reese Witherspoonilla ja Jennifer Lopezilla. 

Asujen parhaimmistoa: Jennifer Lopez, Scarlett Johansson ja Felicity Jones

 Julianne Mooren asuvalinta ei ollut mielestäni osuvin, mutta tähden valoisa olemus ja leveä hymy teki kokonaisuudesta toimivan. Naomi Wattsin puku näytti ensivilkaisulta ihan hienolta, mutta tarkemman tarkastelun jälkeen, kokonaisuus oli jotenkin rikkonainen. Varsinkin korvikset pisti silmään väärällä tavalla. Lady Gaga valikoitui myös omalla listallani huonoihin pukuihin, vaikka asu olikin tähden tyyliin nähden hyvin pliisu. Tämäkin näytti alkuun paremmalta, mutta kun kumihanskat läpsyivät Gagan vilkuttaessa kameralle, totesin että eijeijei. Kaameimman asun tittelin vie tähti, jolla on ollutkin tapana pukeutua joko täysin nappiin tai sitten ei sinne päinkään, eli Gwynweth Paltrow. 
 
Gwyneth Paltrow ja Lady Gaga

 Itse Gaala alkoi totutusti juontajan lämmittämällä yleisön jonkinlaisella, usein musikaalisella ohjelmanumerolla. Niin tälläkin kertaa, kun lavakarismaa puhkuva Neil Patrick Harris aloitti oman shownsa, jossa vierailevina tähtinä toimi Anna Kendrick ja Jack Black. NPH juontajana on yksi suosikkejani Ellen Degenerin lisäksi, sillä kummankin huumori todella uppoaa, eikä mene kuitenkaan mauttomuuksien puolelle. Varsinainen Gaala meni hyvin omalla painollaan ja olin tyytyväinen, että tähän vuoteen ei ollut ympätty väkisin mitään teemaa tai muuta erikoisuuksia. Pääpaino oli elokuvilla kuten kuuluukin, eikä sen ihmeellisempää osannut edes kaivata. 

Yle Teeman omat juontajat hoitivat hommansa myös hyvin ja itseasiassa toteutustapa on kauttaaltaan parempi kuin Nelosen aikana. Mitään kisastudiota tarvitse pällistellä, vaan kuulla asiantuntevat kommentit hyvässä hengessä, eikä tarvi pelätä selostuksen vyöryvän itse asian päälle. Mieleen jäi jo punaisen maton aikana Ylen juontajien kehoitus postata somen puolelle kuvia kotikatsomosta. Hetken aikaa tätä tuumailimme, että miksemme ole koskaan julkaisseet kuvaa katsomostamme, mutta sitten muistimme, että Gaala-asumme ei kyllä kestä päivänvaloa. Asuvalintoja tehdessämme olemme kuitenkin huomioineet pääasiassa vain sen, että siinä pitää pystyä istumaan mukavasti monen monituista tuntia. Otimme kuitenkin yhden kuvatuksen, kun olimme jo ansiokkaasti tyhjentäneet evästyksiä.

Ei edustava kotikatsomo
Palkintojen osoitteiden veikkauksissa itselläni tuli alkuun todella pitkä "voittosuora". Vasta loppupään palkinnoissa omat arvaukset rupesivat menemään metsään eritoten Birdmanin kahmiessa tärkeitä palkintoja omaan taskuunsa. Kaiken kaikkiaan omista veikkauksista sain oikein 14/24 ja suosikeista 10/21, joita voi tutkia tarkemmin edellisestä postauksesta.

Omissa arvauksissa olisin halunnut olla eniten väärässä musiikkikategorian kohdalla, kun arvaukseni Alexandre Desplat vei pystin odotetusti, mutta siltikin olisin sen suonut Zimmerille tai hyvänä kakkosena Jóhan Jóhanssonille Kaiken teoriasta. Myös parhaan kappaleen kohdalla kaikki kannatukseni oli Lego Movien erittäin tarttuvassa "Everything is awesome"-biisissä, joka kuitenkin hävisi Selma elokuvan kappaleelle "Glory". Oscar-yleisön reaktioista päätelle kappale oli selvästi se suosituin kyyneleitä tirauttelevan yleisön noustessa seisomaan esityksen loputtua, mutta itselleni se ei kolahtanut tietenkään, koska siihen ei ole mitään mielleyhtymää.

Neil Patrick Harris teki Birdmanit! kuva täältä

Ensimmäinen minionmainen WAAT-reaktio tuli alkuperäisen käsiksen kohdalla, kun sen vei Boyhoodin sijaan Birdman. Tästä lähti liikkeelle omien veikkausteni laskusuhdanne, eikä osoitteet kohdanneet täysin suosikkienkaan kanssa. Birdman oli kyllä Boyhoodia parempi omassa mielessäni, mutta tuli silti puun takaa, varsinkin kun elokuva teki saman tempun ohjauksen palkinnon kanssa. Toinen iso yllätys ja samalla pienoinen pettymys oli Imitation Gamen viemä Oscar-pysti sovitetusta käsikirjoituksesta, koska olisin niin halunnut sen Kaiken teorialle.

Edellisten takia aloin kyseenalaistamaan hetkeksi sitä saako Eddie Redmayne varmasti miespääosa Oscarin ja hiljaa mietin, mitä lentää ekana, jos se ei menekään hänelle. Asiaa ei onneksi tarvinnut kauan pohtia, kun palkinto meni täysin oikein Redmaynelle, joka piti yhden koskettavimmista puheista. Naispääosa ei tarjonnut yllätyksiä Julianne Mooren viedessä palkinnon, mutta oman lisähupinsa toi Meryl Streepin reaktioiden seuraaminen. 

Parhaan elokuvan kohdalla oli sitten jännitystä ilmassa ihan tuhannesti, koska potentiaalisia vaihtoehtoja oli niin monta! Itse veikkasin edelleen Boyhoodia, vaikka aiemmat palkinnot olivat osoittaneet, että se ei ollut akatemian suurin suosikki sittenkään. Toive puolella olin jo unohtanut Grand Budapest Hotellin, koska sillä oli jo neljä taskussaan ja pidin sormia ristissä Kaiken teorian puolesta. Birdman olikin sitten se kunnon yllättäjä tässäkin ja vei pytsin kotiinsa, eikä se nyt ollenkaan huono osoite ollut ei.


Oheen vielä lista voittajista:

Miessivuosa: J.K Simmons (Whiplash)
Naissivuosa: Patricia Arquette (Boyhood)
Puvustus: The Grand Budapest Hotel
Maskeeraus: The Grand Budapest Hotel 
Vieraskielinen elokuva: Ida
Lyhyt elokuva: The Phone Call
Dokumenttilyhäri: Crisis Hotline: Veterans Press 1
Äänisuunnittelu: Whiplash
Äänileikkaus: American Sniper  
Erikoistehosteet: Interstellar
Animaatiolyhäri: Feast
Paras animaatio: Big Hero 6
Lavastus: The Grand Budapest Hotel
Kuvaus: Birdman
Leikkaus: Whiplash
Dokumentti: CitizenFour
Kappale: "Glory" (Selma)
Musiikki: Alexandre Desplat (The Grand Budapest Hotel)
Alkuperäinen käsikirjoitus: Birdman
Sovitettu käsikirjoitus: The Imitation Game
Ohjaus: Alejandro G. Iñárritu (Birdman)
Miespääosa: Eddie Redmayne (Kaiken teoria)
Naispääosa: Julianne Moore (Still Alice)
Paras elokuva: Birdman
 


22. helmikuuta 2015

Oscarit lähestyy! Kootut veikkaukset ja suosikit

Tänä iltana viimein tapahtuu! Teknisesti siis huomisen puolella, mutta itse katson ainakin samoilla silmillä ja kahvin auttavalla voimalla. Ihana Yle, joka pelasti Oscarit viime vuonna, on nyt kunnolla vihkiytynyt tehtäväänsä, sillä Yle Teeman koko ohjelmisto on Oscar-väritteinen. Esimerkiksi ennen punaista mattoa esityksessä on Parhaan elokuvan Oscarin voittanut Kuninkaan puhe sekä viime vuodelta kotimainen Oscar-ehdokaslyhäri Pitääkö mun kaikki hoitaa? Punainen matto alkaa "jo" kahdelta maanantain puolella ja varsinainen gaala puoli neljältä, jota valvoskellaan sinne seitsemään asti riippuen kiitospuheiden pituuksista.

Kun vasta listasin Oscar-ehdokkaat, olin varma, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia päihittää viime vuoden katsotut ennätystä (20). Mahdollisuudet oli päästä samaan lukuun, jos suurin osa ehdokaselokuvista tulee esitettäväksi tänne pikkukylään. Kuitenkin tapahtui monen monta poikkeusta, kun muutamat elokuvat tulivat esitykseen muutamia viikkoja varsinaisen ensi-iltapäivänsä jälkeen (Wild, Whiplash), jolloin ne sai korkattua. Merkittävin ja odottamattomin onnenpotku oli kuitenkin Elokuvaryhmä Edvinin järjestämä esitys Boyhoodista, joka avasi mahdollisuuden elokuvan näkemiseen ennen Oscareita. Lopullinen lukema meni sittenkin yhdellä yli edellisestä vuodesta!

Kuten aikasempinakin vuosina ennen varsinaista gaalaa, olen jättänyt omat veikkaukseni sekä suosikkini tänne blogin puolelle. Nyt tilanteesta vielä vähän jännemmän tekee se, että laadimme jo parin kollegan kanssa pienessä kisailuhengessä pelkästään veikkaus-pohjaisen listauksen jokaisen parhaista arvioista ja toki katsomme sitten kuka keräsi eniten pisteitä. Samat julkaisen myös pienen taulukon muodossa tänne blogin puolelle. Toisessa sarakkeessa on omat kannatukseni, joihin on päätynyt muutamassa kategoriassa useampikin vaihtoehto, koska kahdesta hyvästä on sen verran vaikea päättää parasta.

dokumentti, lyhyt dokumentti ja lyhyt elokuva on heittämällä heitetty. En ole nähnyt yhtään ehdokkaita noista kategorioista


Tunnustaako muuten kukaan muu tekevänsä vastaavanlaisia veikkaus-listoja Oscareita varten?

P.S. Valvo kansamme myös somen puolella Studio123 valvojaistapahtumassa




21. helmikuuta 2015

The Imitation Game


Ohjaaja: Morten Tyldum
Käsikirjoitus: Graham Moore, perustuu Andrew Hodgesin kirjaan Alan Turing: Enigma
Musiikki: Alexandre Desplat
Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Keira Knightley, Mark Strong, Charles Dance, Matthew Goode, Allen Leech, Rory Kinnear & Steven Wadding
Kesto: 1h 54min
Ikäraja: 12

The Imitation Game kertoo brittiläisestä matemaatikko Alan Turingista ja hänen avainasemastaan toisessa maailmansodassa. Turing toimi johtohahmona salaisessa koodinpurkuoperaatiossa, jonka tarkoituksena oli murtaa saksalaisten käyttämän Enigma-laitteen tuottamat viestit. Elokuva keksittyy pääasiassa tämän murtamattomana pidetyn haasteen ratkaisemiseen ja sitä kautta myös sen vaikutuksista sodankäyntiin. Turingin elämästä raotetaan myös tämän lapsuuden tapahtumia kouluikäisenä sekä kolutaan hänen sosiaalisia vaikeuksiaan, jotka jatkuivat aina aikuisiälle asti. Turingin merkittävä osallisuus toiseen maailman sotaan tuli ilmi suurelle yleisölle vasta kauan hänen oman kuolemansa jälkeen. Vielä kauemmin meni Turingin homoseksuaalisuudesta saadun tuomion kumoamiseen, joka tapahtui vasta vuonna 2013.


The Imitation Game on ehdokkuuksien määrässä yksi merkittävimpiä Oscar-elokuvia, sillä se on kerännyt kokoon peräti 8 ehdokkuutta. Ainoastaan ehdokkuuksissa sen edellä liitelee Birdman sekä Grand Budabest Hotel, molemmat yhdeksällä ehdokkuudella. Imitation Game on vahvasti verrannollinen myös toiseen kilpailijaansa, Kaiken teoriaan, sillä molemmat esittelevät elokuvan keinoin tosielämän merkittävän neron. Imitation Game ei kuitenkaan iske läheskään yhtä syvälle tunnetason puolella ja jää ehkä himpun verran oman laskelmointinsa varjoon. Jossain arvostelussa oli kuvailtu Kaiken teoriaa oppikirjan mukaiseksi Oscar-elokuvaksi, mutta pikemminkin leima istuisi paremmin tähän elokuvaan, jos sen haluaa tulkita laimeammassa merkityksessään.

Tositarina elokuvan taustalla on ehdottomasti mielenkiintoinen. Ratkaisu rakentaa elokuva Enigman päälle on samaan aikaan sen vahvimpia puolia, mutta toisaalta se syö aikaa henkilökuvauksesta, joka osaltaan selittää sen "tunneköyhyyttä". Elokuvahan ei missään nimessä ole huono, ainoastaan Oscar-tasolla kilpaillessa ei se kirkkain hevonen. Näiltä elokuvilta kun on lupa odottaa tavallista enemmän. Eritoten Turingin hahmosta löytyessä monia kipupisteitä autistisista piirteistä seksuaaliseen suuntautumiseen, joten kyynenkanaviin suunnattu voimakkaampi kiskonta olisi ollut paikallaan.


Onneksi olin paremman puoliskon suosituksesta tutustunut Enigma-laitteeseen, sen toimintaan ja koodin purkamiseen jo etukäteen aiheesta kertovan youtube-videon avulla. Kyseisellä videolla selitetään hyvin selkokielisesti koko masiinan toiminta. Iso osa siitä silti edelleen menee yli ymmärryksen, mutta siitä saa käsityksen laitteen monimutkaisuudesta. Suosittelen videoon tutustumista ennen elokuvan katsomista, sillä elokuva ei perehdy loppujen lopuksi aiheeseen kovin syventävästi. Katso myös jatko-osa video, jossa kerrotaan puutteesta Enigma-koneesta, joka auttoi myös koodin purkamisessa.

Kuten olen jo pari kertaakin todennut parissa aikaisemmassa postauksissa, haluan miespääosa Oscarin menevän Redmaynelle huolimatta Cumberbatchin suorituksesta. Olen edelleen samaa mieltä. Benedict tekee hyvää jälkeä näyttelyn puolesta, mutta ei tämä vertoja vedä esimerkiksi hänen varmasti tunnetuimpaan rooliinsa Sherlock Holmesina. Yksinkertaisesti Redmayne nyt vain sattuu olemaan tällä kertaa parempi, mutta varmasti lahjakas herra Cumberbatch saa vielä tilaisuutensa. Keira Knightley on tavallista parempi Joanin roolissaan, mutta hänenkin vastustajansa naispääosa kategoriassa ovat pikkaisen liian kovat voittoa ajatellen.

The Imitation Game on Oscar-hulluille must see katsottava ja aivan varmasti muillekin aiheesta kiinnostuneille katsottavan arvoinen.


17. helmikuuta 2015

Nouseva Jupiter


Ohjaaja: Andy & Lana Wachowski
Käsikirjoitus: Andy & Lana Wachowski
Pääosissa: Mila Kunis, Channing Tatum, Eddie Redmayne, Sean Bean, Douglas Booth, Tuppence Middleton, Maria Doyle Kennedy, Bae Doona, Gugu Mbatha-Raw, James D'Arcy & Terry Gilliam
Kesto: 2h 8min
Ikäraja: 12

Wachowskien viimeisin kyhäelmä Nouseva Jupiter kertoo venäläissyntyisestä Jupiterista (Mila Kunis), jolla ei ole hajuakaan todellisesta minästään. Jupiter kuuraa työkseen itseään rikkaimpien vessoja ja suurinpana haaveena on kerätä tarpeeksi tuohta ostaakseen kunnollisen kaukoputken. Jupiterin elämä mullistuu kertaheitolla, kun hän kohtaa geenimuunnellun sotilaan Cainen (Channing Tatum), joka pyrkii suojelemaan tätä muilta muukalaisilta. Jupiter onkin yllättäen avain koko universumin tulevaisuuteen.


Jotenkin kummassa päädyin sitten katsomaan kaikesta Oscar-huumasta huolimatta aivan tavallisen elokuvan, jolla ei ole mitään yhteyksiä tulevaan gaalaan (eikä sen puoleen tule varmasti olemaan seuraavaankaan). Jotenkin sitä ajatteli, että kai tämä nyt ihan hyvä on, vaikka Matrixien jälkeen Wachowskeilla on mennytkin elokuvallisesti pelkkää alamäkeä. Pilvikartastohan ei ollut huono, mutta sen hyvät puolet ovat täysin kirjan tarinan ansiota, ei sisarusten. Jupiterin katsominen toi kyllä hyvää vastapainoa Oscar-elokuviin, joista huonoinkin on ihan katsottavaa tavaraa. Tahattoman koomisia piirteitä omaava Jupiter muistutti hyvin siitä, millainen on oikeasti kökkö elokuva. 


Ihan alussa tekele vaikuttaa vielä suhteellisen mielenkiintoiselta, kun kaikki on vielä yhtä suurta mysteeriä ja odotat paketin rullautumista auki kuin lapsi jouluaamuna. Pienet kummallisuudet eivät niin tuntuvasti hypi silmille, tässä kohtaa ajattelet niiden olevan varmasti vain siistejä tyyliseikkoja. Jupiterin kuitenkin saadessa tietää yhä enemmän kohtalostaan, homma saa niin koomisia ja epäuskottavia piirteitä, että vähintään toinen kulmakarva on jatkuvasti koholla. Etsit merkkejä piilokamerasta, eikä niitä löydy. Hyvä luoja, nämä on tosissaan.

Visuaalisella puolellahan homma toimii oikein nätisti, mutta tarinan puolesta ei voi sanoa samaa. Ehkä osaavammissa käsissä olisi tästäkin raakileesta saatu kaikesta kohelluksesta huolimatta jotain viihdyttävämpää. Tarinapuolta voi kuitenkin sanoa jotenkin toimivaksi verrattuna hahmojen käyttäytymiseen ja luokattomaan huonoon dialogiin. Jupiteria vaivaa esimerkiksi Terra Nova-syndrooma: kohtaat uuden maailman, jollaista et olisi osannut kuvitellakaan ja reaktiosi on luokkaa "oho, aika jännä". Elin myös uskossa, että en kohtaa epäuskottavampaa rakastavaisten välistä keskustelua kuin Star Wars episodi 2:ssa, mutta nähtävästi sellainen on olemassa.


Mila Kunisia olen pitänyt karismaattisena näyttelijättärenä, mutta nyt tuntuu kuin hänelle ei olisi annettu muuta mahdollisuutta kun pudota jostakin joka halvatun välissä. Jacobista, siis anteeksi Cainesta, en edes ala valoittamaan sen enempää. Miellyttävää on kuitenkin seurata Sean Beanin näyttelemistä, sillä hän saa pökkelöt vuorosanatkin sisältämään jotain ytyä. Myös täysin läskiksi vetävä Redmayne ampuu yli, mutta ainakin itseäni viihdyttävästi. Harmillista on, että Somniakin näytellyt Bae Doona, jää ihan varjoon eittämättä mielenkiintoisen oloisella tulevaisuuden motoristi hahmollaan.

Nouseva Jupiter on erittäin laskusuhdanteinen elokuva


15. helmikuuta 2015

Kaiken teoria


Ohjaaja: James Marsh
Käsikirjoitus: Anthony McCarten, perustuu Jane Hawkingin kirjaan Travelling to Infinity: My Life with Stephen
Musiikki: Jóhann Jóhansson
Pääosissa: Eddie Redmayne, Felicity Jones, Charlie Cox, Emily Watson, Harry Lloyd, David Thewlis, Simon McBurney, Charlotte Hope & Tom Prior
Kesto: 2h 3min
Ikäraja: 7

Kaiken teoria on elämänkertaelokuva kuuluisasta fyysikosta ja kosmologista, Stephen Hawkingista. Elokuvan pohjana on Jane Hawkingin kirjoittama teos hänen elämästään Stephenin kanssa. Pääpaino onkin kaikista tieteellisistä meriiteistä huolimatta Stephenin ja Janen keskinäisessä suhteessa. Parin tavatessa nuorina opiskelijoina ei Stephen ollut vielä saanut diagnoosiaan parantumattomasta ALS-taudista. Kun sairaus viimein todettiin, päätti Jane jäädä miehensä rinnalle, vaikka tämän eliniän odote olikin vain kaksi vuotta nopeasti rappeuttavan taudin kanssa. Tosielämän Stephen Hawking on edelleen elossa tänäkin päivänä.



Tulevassa Oscar-gaalassa Kaiken teoria on ehdolla viidessä eri kategoriassa, joiden joukossa  muun muassa paras elokuva ja sovitettu käsikirjoitus. Baftoja elokuva vei kotiinsa jo kolme kipaletta: parhaasta brittielokuvasta, sovitutetusta käsikirjoituksesta ja miespääosasta täysin ansaitusti. Tähän päivään mennessä olen itse kyseisen elokuvan nähnyt jo kahdesti, viimeksi juurikin tänään. Katsomiskerrat yleensä jo puhuvat puolestaan, mutta kerrottakoon, että halusin vain kovasti kokea tämän ihanan elokuvan läpi vielä kerran. 

Kaiken teoriassa on kaikki kohdallaan: sen pohja on tosielämässä, se sivuaa tieteen teorioita, kertoo vakavasta sairaudesta ja ennenkaikkea rakkauden kantavasta voimasta. Elokuvassa hienointa onkin sen koskettavuus, ei selviä ilman nenäliinaa. Ensin seuraat nuorta kukkivaa rakkautta, jolla ei ole aavistustakaan siitä, mitä on vielä edessä. Myöhemmin jo vuosia diagnoosin saamisesta perhedynamiikka muuttuu taudin edetessä, kun Stephen on yksi huollettava muiden lasten joukossa. Janen määrätietoisuus alkaa huveta hänen kamppaillessaan jaksaakseen pitää kaikkea yhä omilla harteillaan. 


Jo ensimmäisestä katsomiskerrasta lähtien olin sitä mieltä, että miespääosa Oscarin on kyllä mentävä Eddie Redmaynelle. Toisen katsomiskerran jälkeen olen vielä vahvemmin sitä mieltä, mutta sen lisäksi olisin myös tyrkyttämässä muitakin palkintoja tälle elokuvalle, ainakin sitä parhaan elokuvan. Redmaynen suoritus on vain kertakaikkiaan huikea, erityisesti fyysisesti. Sitä jotenkin loppua kohden unohtaa näyttelijän olevan oikeasti täysin terve nuori mies. Felicity Jones tekee myös hyvää jälkeä, mutta ei varmaankaan yllä kamppailussa kärkeen, koska vastassa on sen verran kovia suorituksia.

Kaiken teoria on aivan upea ja niin kovin koskettava elokuva. Harkitsen kolmatta katsomiskertaa.... 




11. helmikuuta 2015

Wild - Villi vaellus


Ohjaaja: Jean-Marc Vallée
Käsikirjoitus: Nick Hornby, perustuu Cheryl Strayedin kirjaan Wild: From Lost to Found on the Pacific Crest Trail
Pääosissa: Reese Witherspoon, Laura Dern, Thomas Sadoski, Keene McRae, Gaby Hoffmann & Michiel Huisman
Kesto: 1h 55min
Ikäraja: 12 

Tositapahtumiin pohjaava Wild kertoo nuoren naisen koettelemuksista tämän haastaessaan itsensä suorittamaan henkisesti sekä fyysisesti vaativan vaellus-haasteen. Cheryl Strayed (Witherspoon) on kohtaamansa menetyksen ansiosta ajautunut täydelle tuuliajolle omassa elämässään. Nainen pakenee sisällä vellovaa tuskaansa huumeiden turruttamaan maailmaan ja irtosuhteisiin. Vasta läheisten puuttuminen saa Cherylin katsomaan omaa itseään, eikä hän pidä enää näkemästään. Törmättyään opukseen PCT:stä (Pacific Crest Trail), vaellusreitistä Meksikon rajalta aina Kanadan rajalle asti, tuntuu se juuri oikealta tavalta palata takaisin omaksi itsekseen.


Wildin pohjana on Cheryl Strayedin omiin kokemuksiin pohjaava muistelmateos, jonka elokuvaoikeudet Reese Witherspoon osti jo ennen kirjan julkaisua. Luonnollisesti pääosa elokuvassa lankesi myös Witherspoonille, joka osoittautui kannattavaksi valinnaksi, onhan hän ehdokkaana parhaan naispääosan Oscariin. Niin ikään ehdokkuuden sai myös Cherylin äitiä sivuosassa näyttelevä Laura Dern. Ohjaaja Jean-Marc Vallée on itselleni tuttu yhdestä viime vuoden parhaasta elokuvasta, Dallas Buyers Clubista.

Wildin kohdalla ei voi välttyä vertailulta viime vuoden Tracks elokuvan kanssa. Molempien pohjana on vaeltajiensa omat teokset, pääosassa nuori nainen ja jonkinlainen itsensä etsiminen fyysisen ponnistuksen kautta. Erottavina piirteinä vaellus ympäristö, joka Tracksissä pääsi oikeuksiin visuaalisestikin. Siinä missä Tracksissä uhat olivat enemmänkin luonnon tuottamaa, Wildissa ne ovat muut ihmiset, varsinkin miespuoleiset. Tracksin rankkasin jopa viime vuoden parhaimmistoon, oli se sen verran onnistunut ja päästi kokemaan vaelluksen vahvasti samaistumisen kautta. Wild puolestaan ei ole ihan niin korkealle ponnistava teos, sillä loistavasta roolisuorituksesta huolimatta, en saa niin syvää otetta Cherylin hahmoon. Wild on huomattavasti karumpi kuin Tracks, mutta samalla kiehtoo jopa toisinaan inhan realisminsa kanssa.


Kuten aiemmin todettua oli Reese Witherspoonin roolisuoritus erittäin onnistunut tässä elokuvassa. Itselläni on edelleen Reesestä jäänyt mielikuva herttaisten roolien tytöstä, vaikka hän on tehnytkin jo huomattavasti erilaisempia rooleja. Cheryl ei ole mikään puhtoinen hahmo, vaan ihmisraakile, mutta samalla heikkouksineen kovin inhimillinen. Takaumien kautta valottuu enemmän, mikä ajoi Cherylin raiteiltaan ja viimeistään se saa ymmärtämään hahmoa. 

Wild on Oscar-tasolla ihan ok teos, yleisellä tasolla puolestaan erinomainen. 

Elokuvan trailerin sijaan istutan elokuvasta jääneen korvamadon tähän:

9. helmikuuta 2015

Bafta-gaala 2015

Kuva täältä

Eilen tuli ensimmäistä kertaa Suomen töllöttimestä brittien Oscarit eli Baftat tv5:ltä ja vielä inhimilliseen aikaan alkaen klo 23 ja kestäen sen pari tuntia. Itseltäni olisi mennyt tämä ihan ohi, ellei Kino123 olisi vinkannut asiaa facebook-sivuillaan (kiitos kaunis siis!). Oscareiden lähestyessä ja huurujen pahetessa tämä tuli juuri mukavaan saumaan, varsinkin kun Oscar-ehdokkaana olevia elokuvia alkaa olla jo katsottuna monen monta. 

Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun katsoin Baftat. Sen tiesin, että gaala on vahvasti Oscareiden sukulainen, mutta ehkä himpun verran rennompi. Baftojen jako on myös usein ennustanut potentiaalisia Oscar-voittajia. Gaalan rakenne ja kategoriat ovat aika samankaltaiset keskenään. Ehkä isoimmat erot olivat siinä, että Oscareihin tottuneena hämmästyin, kun naissivuosaa ja miessivuosaa ei jaettu ensimmäisten joukossa sekä siitä, että Baftoissa isoin palkinto ei ole Paras elokuva, vaan sen jälkeen jaettava Fellowship Bafta merkittävälle elokuva-alan tekijälle. Lähetettävä Gaala oli myös jonkinlainen koostelähetys, sillä iso osa pienempien palkintojen jaosta jätettiin näyttämättä ja olihan se nyt selvää, kun lähetyksen kesto oli vain kaksi tuntia. 

Juontajana toimi Stephen Fry, joka on jo selostuksen mukaan ollut seremoniamestarina sen tsiljoona kertaa aikaisemmin. Palkintojen jakajina nähtiin pääasiassa näyttelijöitä (Tom Hiddleston, James McAvoy, Martin Freeman, Noomi Rapace, Kristen Scott Thomas, Mark Strong, Imelda Staunton, Steve Carell..), mutta joukkoon mahtui myös muun muassa David Beckham sekä itse Stephen Hawking, joka jakoi erikoistehosteiden pystin Felicity Jonesin kanssa. 


Kuva täältä

Monien liikuttavien puheiden lisäksi, mieleen painui hetki, kun Stephen Fry sai yllytettyä Birdmanin miesnäyttelijät Keatonin ja Nortonin moiskauttamaan juontajalle poskipusut. Vitsiä jatkoi Cuba Gooding Jr palkinnonjako vuorollaan, kun herra ilmaisi pettymyksensä siitä, että häntä ei pyydetty mukaan pusuleikkiin. Stephen harppoi paikalle antaakseen Cuballe miehen kipeästi tarvitseman poskipusun, mutta viime hetkellä Cuba tekikin klassisen pään kääntö tempun.

Ehdokkaiden osalta oli positiivinen yllätys, että monia elokuvia, jotka olivat Oscareista jääneet ehdokkuutta vailla, oli brittiläinen akatemia osannut arvostaa. Esimerkiksi Lego elokuva oli ehdolla parhaaksi animaatioksi kuten kuuluukin. Aivan ihana Pride oli saanut myös muutaman ehdokkuuden sekä Paddington, joka ihan hyvä oli sekin. Näyttelijäkategorioissa oli Oscareista poiketen huomioitu Ralph Fiennes, Jake Gyllenhaal, Amy Adams ja Rene Russo.

Sitten varsinaisiin voittajiin, jotka ovat ehdokaslistassa ensimmäisenä lihavoituna: 


Paras brittiläinen elokuva:

Kaiken teoria
'71
The Imitation Game
Pride
Under the Skin
Paddington 

- Erittäin oikea osoite! Olin superiloinen myös Priden ehdokkuudesta


Erikoistehosteet:

Interstellar
Dawn of the Planet of the Apes
Guardians of the Galaxy
Hobitti: Viiden armeijan taistelu
X-Men: Days of Future Past

- Jälleen oikea osoite. Interstellar sai muutenkin harmillisen vähän ehdokkaita sekä tässä, että Oscareissa


Miessivuosa:

J.K. Simmons - Whiplash
Mark Ruffalo - Foxcatcher
Steve Carrell - Foxcatcher
Edward Norton - Birdman
Ethan Hawke - Boyhood 


- Tässä ei ole mielipidettä puoleen eikä toiseen. Toki olen nähnyt vain Nortonin sekä Hawken suoritukset


Naissivuosa: 

Patricia Arquette - Boyhood
Keira Knightley - The Imitation Game
Imelda Staunton - Pride
Emma Stone - Birdman

Rene Russo - Nightcrawler

- Tämä taas meni mielestäni nappiin, sillä Patricia veti niin hyvän roolin elokuvan joka vaiheessa


Kuvaus:

Birdman
The Grand Budapest Hotel
Ida
Interstellar
Mr. Turner 

- Erittäin ansaittu kyllä


Elokuva-alan debyytti (ohjaus, käsikirjoitus tai tuottaminen):

Stephen Beresford, David Livingstone : Pride
Elaine Constantine : Northern Soul
Gregory Burke, Yann Demange : ’71
Hong Khaou : Lilting
Paul Katis, Andrew De Lotbiniere : Kajaki: The True Story

- Ihanaa!!


Alkuperäinen käsikirjoitus: 

The Grand Budapest Hotel 
Birdman
Boyhood
Nightcrawler
Whiplash 

- Oikein hyvä osoite, Wes Anderson se osaa



Vieraskielinen elokuva:

Ida 
Leviathan
The Lunchbox
Trash 
Kaksi päivää yksi yö

- Idan olen nähnyt, mutta ei se nyt ihan noin ihmeellinen ollut


Sovitettu käsikirjoitus:

Kaiken teoria

American Sniper 
Gone Girl 
The Imitation Game 
Paddington 

- Oikea osoite, tosin olisin ollut yhtä riemuissani myös Gone Girlistä


Nouseva tähti:


Jack O'Connell 
Margot Robbie
Gugu Mbatha-Raw
Miles Teller 
Shailene Woodley 


Ohjaus:

Richard Linklater - BoyhoodAlejandro G. Iñárritu - Birdman
Wes Anderson - The Grand Budapest Hotel
James Marsh - Kaiken teoria

Damien Chazelle - Whiplash
 
 - Ei yllättänyt ja palkinto tuli kyllä aiheesta

Miespääosa: 

Eddie Redmayne - Kaiken teoria
Ralph Fiennes - The Grand Budapest Hotel
Benedict Cumberbatch - The Imitation Game
Jake Gyllenhaal - Nightcrawler
Michael Keaton - Birdman 


- JES!! Tämä meni juuri oikein!! Kaiken teorian näkemisen jälkeen Redmayne oli ehdoton suosikki!


Naispääosa:

Julianne Moore - Still Alice
Felicity Jones - Kaiken teoria
Reese Witherspoon - Wild - Villi vaellus
Amy Adams - Big Eyes
Rosamund Pike - Gone Girl 


- Tässä kannatin Rosamundia, koska en ole nähnyt Juliannen suoritusta


Paras elokuva:

Boyhood
The Grand Budapest
Kaiken teoria
Birdman
The Imitation Game


- Itse olisin valinnut ehkä Grand Budapestin tai Kaiken teorian, mutta hyvä näinkin


Fellowship palkinto:  ohjaaja Mike Leigh

Gaalassa ei näytetty esimerkiksi parhaan animaation jakoa, mutta voiton vei Lego elokuva!! Musiikista voiton vei ymmärrettävästi Alexandre Desplat Grand Budapest Hotel elokuvan soundtrackistä. Whiplash pokasi sekä editoinnin, että äänityksen Baftat. Kaikki ehdokkaat ja voittajat löytyy täältä.


3. helmikuuta 2015

Boyhood


Ohjaaja: Richard Linklater
Käsikirjoitus: Richard Linklater
Pääosissa: Ellar Coltrane, Patricia Arquette, Ethan Hawke, Lorelei Linklater, Libby Villari, Marco Perella & Brad Hawkings
Kesto: 2h 43min
Ikäraja: 12

Boyhood kertoo nimensä mukaisesti pojasta, tämän elämästä ja kasvusta aikuisuuteen. Mason Evans jr. (Coltrane) on elokuvan alussa vasta 6-vuotias ja asuu siskonsa sekä äitinsä kanssa. Lasten biologinen isä koittaa tehdä paluuta lasten elämään ilmeisen riitaisan eron jälkeen. Olivia-äiti (Arquette) kamppailee omien tulevaisuuden suunnitelmien kanssa tasapainotellen yksinhuoltajan arjen kanssa. Elokuva etenee muutamien vuosien harppauksissa leikaten aina eri elämän vaiheisiin arjesta juhlaan. Seuraamme pojan sekä tämän perheen tavallista eloa, kasvua kohti aikuisuutta ja elämän tuomia muutoksia. 



Boyhoodissa erikoista on ajankulun realistinen seuraaminen, vaikka elokuva onkin täysin käsikirjoitettu. Sitä kuvattii 12 vuoden ajan, aina muutaman viikon pätkinä per vuosi. Elokuvan pääosassa nähtävä Coltrane oli kuvausten alussa 6-vuotias ja niiden päätyttyä saavuttanut 18-vuoden iän. Kärsivällisyys on palkittu kriitikoiden suitsuttaessa elokuvaa ja sen saadessa myös 6 kipaletta Oscar-ehdokkuuksia mukaan lukien kovimmat kategoriat paras elokuva, käsikirjoitus ja ohjaus. 

Boyhoodin vahvuus onkin sen todenmukaisessa kuvauksessa. Asiat eivät tunnu käsikirjoitetulta, vaan tuntuu kuin seuraisi oikean perheen elämää. Elokuvassa on helppo olla läsnä, kun kaikki tapahtumat tulevat hyvin lähelle katsojaa juurikin sen dokumenttimaisen olemuksen takia. Vaikka Boyhoodista puuttuu sinänsä se tavoitteellinen päätepiste, ei se ole vailla punaista lankaa. Lankana toimii pojan elämä, jonka seuraaminen on erittäin luontevaa. Ainoa huonompi puoli on elokuvan kesto, joka tuntuu, vaikka siihen olisi varautunutkin.


Ellar Coltrane on ihan kohtuullisen hyvä Masonin roolissaan, vaikka ei mitään huimaa suoritusta vedäkään. Masonin on ilmeisesti tarkoitus olla luonteeltaan vähän sivustaseuraaja ja on oikeastaan virkistävääkin nähdä päähenkilön olevan lähempänä tavallista jannua. Samatha-siskon roolissa yhtä lailla kasvutarinan tekee ohjaaja Linklaterin oma tytär Lorelei, joka puolestaan jää erittäin hyvin mieleen onnistuneella suorituksellaan. Konkarit Arquette ja Hawke tekevät myös molemmat hyvää jälkeä, molemmat Oscar-ehdokkuuden arvoisesti.

Boyhood on ehdottomasti katsottavan arvoinen elokuva, kunhan varautuu pitkään kestoon.

 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...