29. lokakuuta 2013

Kuulumisia työmaalta

Takana on niin kiva ja toiminnantäyteinen työviikonloppu (tai koko edellinen syyslomaviikko), että pakahdun, jos en saa kertoilla siitä vähäsen.

Viime elokuvaviikolla tuli takaisin esitykseen syysloman kunniaksi Itse Ilkimys 2, Smurffit sekä Monsterit yliopisto, vitosen sopuhintaan ja nämä kaikki vetivät kivasti lapsiperheitä puoleensa. Ilkimyksestä ei kuitenkaan enää ollut julisteita jäljellä, koska vanhat oli jo myyty pois, eikä turhaan viitsinyt yhtä viikkoa varten enää tilata uusia. Tälle iskikin inspiraatio tehdä uudet julkat käsityönä. Julistepohjana toimi  ”Yhdet häät ja neljä anoppia” juliste, keltaisiin kohtiin käytin ”Ei pelkkää hunajaa” julistetta ja sinisiin kohtiin ”Terrafermaa”. Alekuvien lisäksi pyöri myös ensi-illassa Turbo sekä edelleen Lentsikat elokuva, jossa on ollut ihana nähdä elokuvateatteri ensikertalaisia, kun kuva on kaikille sallittu.
 
Suuri luomus!


Juhlahumua ja musiikillisia elämyksiä on piisannut Studio123:n tuodessa ohjelmistoon yhä enemmän event teatterin makua. Lauantaina (19.10) oli uusinnassa Don Quixote, jota edeltävänä keskiviikkona tää pyöritti yksin oopperavastaavan ollessa itse Lontoossa katsomassa livenä samaista esitystä. Metallica: Throught the never pyöri sen yhden viikon koetellen kaiuttimien rajoja ja tutisuttaen rakenteita. Nyt perjantaina (24.10) oli esityksessä musikaali Merrily we roll along, jota varten kaivettiin oopperan/baletin punainen matto. Seuraavana päivänä oli puolestaan Tosca:sta yksityisnäytös ja niinkin privaatti tilaisuus, että sitä varten hankittiin semmoinen nauhaportti, jottei kukaan ylimääräinen eksy yläkertaan.

Viikonloppuna poikkesi paikalle kaksikin synttäriporukkaa, eri päivinä tosin. Molemmissa päivänsankari sai nähdä kulisseihin ja laittaa itse elokuvan pyörimään. Ilon aihetta on myös aiheuttanut Leijonasydän elokuva, joka on järjestään vetänyt katsojia paikalle, kuin hunaja mehiläisiä ja iloista porukkaa on leffasta poistunutkin. 


Kaikista ihanin asia on kuitenkin uusi rakas ystäväni ipad, josta on tullut monitori ja kaukosäädin elokuvien pyörittämiseen. Kino123:ssahan tällainen vempele on ollut syntymästä lähtien, mutta nyt on vanhempikin sisar saanut semmoisen lelun. Mitä hyötyä tästä kaverista sitten on? Noh, ensinnäkin tänä päivänä digitaaliset koneemme seilaavat niin omassa maailmassaan ja heidän aikakäsityksensä vaihtelee mielialan, sään ja planeettojen asennon mukaan. Suomeksi siis esimerkiksi kellojen ollessa jäljessä, pitää jokainen elokuva konehenkilön aloittaa itse, eikä odotella koneen sitä itse joskus tekevän. Tässä pieni padi on oikea aarre, kun sillä sen leffan saa tosiaan polkaistua käyntiin eikä tarvitse edes katsoa konehuoneen suuntaan. Toiseksi tilanteessa, jossa aika olisikin ihan kondiksessa, mutta näytöksen alun lähestyessä väkeä olisi kassalle jonottamassa vielä pienen kylän verran, voi lelulla säätää koneen jo valmiiksi käsiohjaukselle ovella seisoessa, jolloin masiina tietää olla tekemättä yhtään mitään ilman erillistä käskyä. Padillä voi lisäksi muun muassa luntata aikatauluja ja säätää minkä tahansa salin ääntä ja valaistusta. Kerrassaan ihana pieni vempele!


Ja juu se ei suostu menee sillee nätisti vaakasuuntaan, mutta ei haittaa pidän siitä silti



27. lokakuuta 2013

Leijonasydän


Ohjaaja: Dome Karukoski
Käsikirjoitus: Aleksi Bardy
Musiikki: Jean-Paul Wall
Pääosissa: Peter Franzen, Yusufa Sidibeh, Laura Birn, Jasper Pääkkönen, Jani Toivola, Timo Lavikainen, Jussi Vatanen, Pamela Tola, Mikko Neuvonen, Stan Saanila & Janne Ravi
Kesto: 1h 44min
Ikäraja: 16

Dome Karukosken Leijonasydän kertoo uusnatsi Teposta (Franzen), joka tapaa Sari nimisen naisen (Birn) ja johon mies myös todenteolla rakastuu. Sari ei kuitenkaan osaa nähdä suhteella tulevaisuutta Tepon valkoinen Suomi-aatteista johtuen eritoten Sarin pojan Ramun (Sidibeh) ollessa tummaihoinen. Rakkaudesta Sariin Teppo joutuu punnitsemaan elämän arvonsa uudestaan ja todella kasvamaan ihmisenä. Asioita mutkistaa erittäin tiivis ja painostava uusnatseista koostuva kaveriporukka mukaan lukien Tepon veli Harri (Pääkkönen), joka ei voi sietää alkuunkaan "lakupekkoja".



Kotimaista kuvaa omissa silmissäni on ollut nostamassa Domen aikaisempi elokuva Napapiirin sankarit. Tämän perusteella ja ilman muuta ohjaajan omien palavien sanojen perusteella uskalsi laskea jonkinasteisia odotuksia Leijonasydämelle, vaikka kotimaisen suhteen olen vieläkin aavistuksen ennakkoluuloinen. Verrattaessa Napapiirin sankareihin, on Leijona huomattavasti vakavampi ja kantaaottavampi. Napapiirin sankarit pysyy kuitenkin Leijonasydäntä korkeammalla sijalla omassa listassani, sillä ensin ensin mainittu vain kolahtaa himpun verran paremmin. Yleisesti kotimaisten elokuvien luokittelussa nostaisin Leijonasydämen joka tapauksessa sinne mäen päälle ja uskallan edelleen väittää kyseessä olevan vuoden kovin kotimainen. 

Elokuvan esilletuodut teemat ovat vahvasti tunteita herättäviä, joista kaksi pääteemaa on on rasismi ja uusnatsismi. Useampikin kohtaus onnistuu saamaan sen pienen äänen sisässään huutamaan "tämä on vaan niin väärin". Sympatiaa heruu myös ns. vastapuolelle etenkin Tepon hahmon kohdalla, mutta myös muulle kaveriporukalle. Loppuvaiheilla pystyy samaistumaan Tepon veljen Harrinkin tunteisiin, kun tajuaa tämän haluavan vain pohjimmiltaan isoveljensä olevan ylpeä itsestään. Kurkistuksessa koulumaailmaan tuodaan lisänä esille koulukiusaus ja miten sekin jää helposti huomaamatta, eikä asioiden oikeaa laitaa aina osata nähdä. Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää synkistelyä teemoja polkien, vaikka siltä helposti kuulostaakin. Suurin osa ajasta vakavassakin menossa on pientä pilkettä silmäkulmassa ihan suoraa lauotun reteän huumorin lisäksi.



Leijonasydämen näyttelijäkaarti on pitkälti samaa tuttua naamaa. Peter Franzen:ia en ole aiemmin noteerannut, vaikka siis naamahan on tuhannen tuttu, mutta roolit eivät ole olleet mitenkään erikoisia. Tässä kuvassa ja roolissa on viimein sellaista revittelyä ja todellista itsensä kanssa painiskelua, että Franzen pääsee loistamaan. Laura Birn on ihan hyvä, kuten on totuttu näkemään, mutta todella hupaisaa omasta mielestäni oli miten edellisen kerran parin Birn & Franzen ollessa valkokankaalla (Puhdistus) oli suhteen dynamiikka roolihahmoilla aivan jotain muuta. Jasper Pääkkönen arvelutti hyvin paljon ensi alkuun, mutta Harrin kunnolla leimahtaessa, on hänelläkin oikeaa otetta. Sivurooleista jäi erityisesti mieleen aivan mahdottoman parodisesti, mutta onnnistuneesti maskeeratut Pamela Tola ja Jussi Vatanen, jotka olivat pariskunta valkokankaalla Napapiirin sankareissakin. Paitapojan isäukkona lymyää "Yhden pysähdyksen taktiikka" mies Stan Saarila ja tämän apumiehenä "Euron juusto" eli Janne Ravi. Jani Toivola on pisteenä iin päälle Ramun sanavalmiina isäukkona ja tässä erityisen riemun aiheutti oitis mieleeni tunkenut uutinen Toivolan tulevasta isyydestä siviilissä.

Leijonasydän on The Vuoden Kotimainen, joka yksikertaisesti kuuluu katsastaa. Sen lisäksi se on myös oikeasti hyvä elokuva.

15. lokakuuta 2013

Historian havinaa osa 5

Viidennessä osassa kuvakokoelma kattaa vuoden 1989 lehtileikkeet. Edelliset osat: osa1, osa 2, osa3 & osa4
Onks viljoo näkynyt... löytyy omastakin hyllystä ja olen sen jopa nähnyt. Täytyy kyllä sanoa, että ei yhtään elokuva minun makuuni

awwww, Willow

Disney: Topi ja Tessu



Toinen Disney


Kolmas Disney




Kuva-portissa Disney. Studiolla Indiana Jones!



aaa nostalgiaa. Top Gun ja Gremlins

Siisti mainos, ku olis vieläkin kuvallisia


14. lokakuuta 2013

Oli aikakin (About time)


Ohjaaja: Richard Curtis
Käsikirjoitus: Richard Curtis
Pääosissa: Domhnall Gleeson, Rachal McAdams, Bill Nighy, Tom Hollander, Lindsay Duncan, Lydia Wilson & Richard Griffiths
Kesto: 2h 3min
Ikäraja: 7

Kun Tim täyttää 21-vuotta, hänen isänsä haluaa puhua poikansa kanssa eräästä tärkeästä asiasta: suvun miehet mukaan lukien Tim osaavat matkustaa ajassa sen jälkeen kun saavuttavat täysi-ikäisyyden. Menemällä pimeään suljettuun tilaan, puristamalla kädet nyrkkeihin ja keskittymällä tiettyyn hetkeen, pääsee takaisin ajassa juurikin siihen tiettyyn hetkeen. Timin hartain toive elämässään ja tässä elämän vaiheessa on löytää tyttöystävä ja hän tajuaa pystyvänsä hyödyntämään kykyään myös siihen. Rakkautta on toki mahdotonta pakottaa, mutta omat töpeksinnät pystyy helposti korjaamaan yrittämällä uudestaan ja toimimalla tilanteessa toisin. Törmättyään elämänsä naiseen käyttää Tim ahkerasti aikamatkakorttiaan. Aikamatkailu ei kuitenkaan tee edes Tim:stä yli-ihmistä ja tietyt rajoitteet tulevat esiin vasta kun on liian myöhäistä. 

Oli jo aikakin on Richard Curtisin käsialaa, joka on brittiläisten superawww leffojen uranuurtaja. Meriiteissä komeilee niin Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Rakkautta vain, Notting Hill ja Bridget Jonesit. Edellä mainitut elokuvat ovat helposti verrattavissa uusimpaan teokseen, jossa on romantiikkaa ja hyvää mieltä samalla tavalla kuin Rakkautta vain elokuvassa, mutta myös huumoria astetta tasokkaammin kuin esimerkiksi Bridget Jonesissa. Lisäksi itselleni putkahti mieleen Hölmö hullu rakkaus ja PS. I love you, sillä tässäkin on samalla lailla särmää, eikä missään kohtaa mitään liian imelää. 


Teema rakkaus ei myöskään näyttäydy pelkästään miehen ja naisen (tai miehen ja miehen tai naisen ja naisen) välisenä romanttisena rakkautena. Suuri ellei jopa suurempi paino on rakkaudella, jota isä tuntee poikaansa kohtaan ja poika isäänsä, sekä myöhemmin tuore isä tulevia suvunjatkajia kohtaan. Myös sisarusten välinen keskinäinen välittäminen on vahvasti esillä. Oli aikakin käsittelee siis rakkautta kaikissa sen muodoissa. Toinen tärkeä teema on aika ja sen kuluminen: mihin keskittyä elämässä, kun jokaisen päivän voi tavallinen ihminen elää vain kerran? Kuinka paljon voi vaikuttaa itse?

Näyttelijöiden suhteen on tehty upeita valintoja. Pääosan esittäjä Domhnall Gleeson (Brendan Gleesonin poika) "Bill Weasley" on Pottereiden lisäksi tuttu Anna Kareninasta parralla varustettuna. Domhnall on totaalisen sympaattinen Timin roolissa, joka ei oikein osaa ensi alkuun olla luontevasti ihastuksensa kohteiden kanssa, mutta ei kallistu kuitenkaan helppoon parin käännöksen takana olevaan stereotypiseen nörttirooliin. Tim on tavallinen poika, joka haluaa elämältään ensisijaisesti rakkautta. Timin isää esittävä Bill Nighy on myös vilahtanut Pottereissa Davy Jonesin roolin ohella kuin niin monessa muussakin ja aina hän on aavistuksen erilainen, mutta aina niin hyvä. Pirates of Caribbeanista sekä Ylpeys ja ennakkoluulo elokuvista on tuttu myös Tom Hollander, jonka rooli on tässä tyystin erilainen verrattuna kahteen muuhun rooliin. Vielä pottereista tuttu naama on hyvin sivuosassa oleva Richard Griffiths, jonka viimeiseksi roolisuoritukseksi elokuva jäi.

Oli aikakin sopii todella monelle, sillä siitä ei tule romantiikan yliannostusta, mutta se jättää kuitenkin jälkeensä sen mukavan lämpimän tunteen. Se myös laittaa väkisinkin miettimään omaa elämää, läheisiä ja jo tehtyjä sekä tulevia valintoja.

8. lokakuuta 2013

Leijonasydämen ennakkonäytös Kino123:ssa


Tänään sumuisena tiistaiaamuna oli kauniimpi sisar Kino123 järjestänyt Leijonasydän elokuvan ennakkonäytöksen. Itse elokuvaa en ollut vielä katsomassa, mutta henkilökunnan tarkkailijana paikalla ennen kaikkea kuulostellakseni näytösvieraiden haastatteluosuutta. Paikalle saapui nimittäin näytöksen loputtua ohjaaja Dome Karukoski sekä näyttelijät Peter Franzen ja Jasper Pääkkönen. 

Yleisön aplodien jälkeen Dome valottaa lisää elokuvasta ja sen omakohtaisuudesta. Thomas August George Karukoski eli Dome koki itsekin syrjintää muutettuaan lapsena Suomeen Kyprokselta. Hän oli se erilainen ja outo lapsi, muiden kiusaamisen kohde.  Dome myös pyrkii tästä huolimatta ymmärtämään uusnatsien ajatusmaailmaa, jossa pelko uutta kohtaan aiheuttaa vihaa ja sen kautta voimakkaitakin reaktioita. 

Varsinaisten kyselyjen päätyttyä Dome jää vielä höpisemään teatterin henkilökunnan kanssa. Tässäkin kohtaa esille tulee vakavista teemoistaan huolimatta Leijonasydän elokuvan huumoripuoli. Ohjaajan vakuuttelujen pohjalta elokuvaa uskaltaa suositella tallaajalle, joka ei halua nähdä perinteistä synkkää kotimaista teosta. Sama tyyli toistuu tässäkin kuin aikaisemmissa elokuvissa, aiheet ovat vakavia, mutta käsittelytapa saattaa olla todella kepeä.

No mie ja Franzen

Kysyttäessä modernista Kinosta ja Kino 1:stä, vastaukset ovat positiivisia ja eritoten ohjaaja tuo esille selvästi tarkkaan harkitun värimaailman, kyseisessä salissa sointuvan turkoosin ja mustan.  

Leijonasydämestä povataan vielä isompaa tapausta kuin Napapiirin sankareista, vaikka voittoisaa monen viikon kulkua saattaakin hidastaa eräs ”Smauggielokuva”


7. lokakuuta 2013

Uusia juttuja

Leffahyllyihin on tullut pikkiriikkisen täytettä niin kirppiksiltä kuin myös lahjoituksena. Myös muutama mahti t-paita on ehtinyt kotiutua luokseni.


Neverwas nettikirppikseltä, joka alkoi kiinnostaa eritoten näyttelijäkaartin puolesta
Ja samaisen kuvan luokittelin ensi alkuun satuosastolle, mutta leffan katsomisen jälkeen se saikin muuttaa taiteellisempien leffojen puolelle. Hyvä kuva kyllä kyseessä!

Nettikirppikseltä aitoa Romeroa

Kirppikseltä Ressa ja Ressa 2 sekä viimein 28 päivää myöhemmin!
Yksi zombie lokero on nyt täynnä, jes!

Qwertee:stä tilattu iiiiihana paita

Myös Qwertees:stä tilattu Pacific Rim henkinen paita


Disney kokoelmaan tuli oikea helmi, kun kaveri lahjoitti aarteensa minulle! Tämän olen monet kerrat nähnyt nettikirppiksillä ja aina se on mennyt sivusuun. Ja kyseessähän on se vanhempi versio, sillä "oikealla dubbauksella" ja nyt se on mun!!

3. lokakuuta 2013

Historian havinaa osa 4

Lehtikuvia vuodelta 1987 (osa saattaa olla myös -88, en ole satavarma). 

Osa 1, Osa 2, Osa 3

Top Gun, Poliisiopisto 3 ja Tuulen viemää aijajaijai


Predator, cool. Näkyy myös Cinemassa olleen Tappajahai

Tappajahai saapunut Studiollekin, kuin myös E.T

Wall Street, jonka jatkis oli ensi-illassa vain 3 vuotta sitten





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...