17. marraskuuta 2014

Shoppinkii

Pitkästä aikaa tilasin Cdon.comista lehvoja, kun kamppanjat sattui itselle sopivaan saumaan eli joulushoppinkien kanssa yksiin. Suurin osa lehvoista oli pyöristettynä 5e kipale, ainoastaan viimoisena oleva oli kokonaista euron kalliimpi, ei paha! Lisäksi ostin kirjasatsin, joka esitellään jo ekassa kuvassa:


Nämä ostin kollegalta alunperin 6e hintaan koko satsi, mutta sain vielä euron alennuksen. Elokuvaversiot ostin aikanaan myös kuudella eurolla. Nämä olen muistaakseni joskus lainannutkin samaiselta henkilöltä, nyt tulivat sitten jäädäkseen. Kiitos H!

Kotimaisten pienen pieni lokero saa seuraa yhdestä loistavasta kotimaisesta lehvasta: Domen Napapiirin sankarit.

Viimein se oikeasti hyvä spider-man kuva saapuu kokoelmaan! Hyllyssä on siitä huonosta hämistrilogiasta kaksi ensimmäistä... tietää sitten ketkä väistävät ensimmäisenä kun tila alkaa loppua samalta osastolta

Viimein Nälkäpeli oli ostettavan hintainen eli reilusti alle 10e. Onneksi hyvää jaksaa odottaa

12 Years a slave alekuvissa hieman yllättäen, mutta yhtä kaikki minun hyllyyn oikein tervetullut

Ja Ghibli kokoelmaan täydennystä!

Ja vielä kuva kaikista Ghibli-kokoelman kuvista. Puuttuu enää Sydämen kuiskaus, Tuuli nousee ja jos Omohide poro poro joskus Suomessa julkaistaan niin sekin. Myös Cagliostron linnan voisi mahduttaa samaan syssyyn, on se niin Ghibli-henkinen.

16. marraskuuta 2014

Interstellar



Ohjaaja: Christopher Nolan
Käsikirjoitus: Christopher Nolan amp; Jonathan Nolan
Musiikki: Hans Zimmer
Pääosissa: Matthew McConaughey, Anne Hathaway, Wes Bentley, John Lithgow, Jessica Chastain, Michael Caine, Casey Affleck, Ellen Burstyn, Topher Grace, David Gyasi & Mackenzie Foy
Kesto: 2h 49min
Ikäraja: 12

Ohjaajanero Christopher Nolanin uutuuskuva Interstellar kurkoittaa äärettömään ja sen yli. Tulevaisuuden maapallolla ihmiskunta voi huonommin kuin koskaan äitimaan jatkuvasti rajoittaessa omia antimiaan. Huipputeknologiaa on enemmän kuin tarpeeksi, mutta vimpaimilla ei ruokita nälkäisiä suita. Maapallon tehdessä kuolemaa on katse nostettava maasta ja tähdättävä korkeammalle, kirjaimellisesti. Suurelta yleisöltä salatulle avaruuslennolle lähetetään neljän asiantuntijan retkikunta, jonka aikeena on sukeltaa suoraan Saturnuksen vierestä löydettyyn madonreikään, voidakseen oikaista suoraan toiseen ja toistaiseksi vielä tuntemattomaan galaksiin ratkaisujen toivossa.  Yksi näistä osaajista on entinen Nasan pilotti Cooper, joka suostuu mukaan vain omien lastensa ja heidän tulevaisuutensa tähden. 


Aikaisempien elokuvien tapaan, on Nolan nytkin ansiokkaasti pimittänyt elokuvansa sisältöä viimeiseen asti. Käsikirjoitus on yhtä tyypillinen paisuteltu, mutta joka sekunnilta merkittävä viimeiseen hiottu vyyhki, jonka purkautumista on aina yhtä riemuisaa ja shokeeraavaa seurata. Vältin itsekin sen pidemmän trailerin katsomista, vaikka en usko, että sekään olisi onnistunut merkittävästi paljastamaan liikaa. Puoliakaan tai edes neljäsosaa en voi kertoa tämän elokuvan huikeudesta, jotta en pilaa pienintäkään yllätystä, käännettä tai kohahdusta. Sen verran juonen kulusta sanon, että minuuttiakaan ei ole käytetty liikaa tässä elokuvassa, vaan joka hetkellä on oma merkityksensä, joten kesto ei tosiaan tunnu siltä, mitä se on.

Teknisiä ansioita voi onneksi hyvillä mielin suitsuttaa. Nolan on vanhan kansan tekijä ja joutunut käyttämään poikkeuksellisen paljon tietokonetehosteita, kun tavallisesti hän pykäyttää joka mahdollisen lavasteen efektien sijaan. Jälki on silti visuaalisesti erittäin vaikuttavaa, varsinkin olemassaolemattomien asioiden loihdinnassa, joissa voidaan mennä helposti myös metsään. Mainittakoon esimerkiksi madonreikään sukellus, joka on aivan huima, eikä tosiaan kaipaa vaikkapa 3D-lisää. Kummasti sitä riittää tavallinen kuva tarraamaan käsinojista kiinni menon yllettyä hurjemmaksi. 


Nolanin elokuvat ovat aina olleet hyvin hahmovetoisia, eikä Interstellar tee tässäkään poikkeusta. Vaikka matkaamme avaruuden musertavassa äärettömyydessä, on tärkeimmässä osassa edelleen henkilöhahmot ja heidän kohtalonsa. Dallas Buyers Clubin ja sen tuoman miespääosan Oscarin voiton jälkeen, en ihmettele tippaakaan Matthew McConaugheyn valintaa pääosaan. Cooper on samaistuttava hahmo, joka erityistaitojensa ja yksilöliisyytensä alla, on kuitenkin se tavallinen kaveri. Niin ikään palkittu ja aiemmin Nolanin kanssa työskennellyt Anne Hathaway, on Amelia Brand, jonka tunteista ja motivaatiosta ammennetaan myös paljon katsojalle. Sivuosissa on niin paljon muitakin hienoja nimiä, että tila ei riitä ja eräs nimi pysyy vielä tämän jutunkin myötä pimennossa.

Interstellar jää katsomisen jälkeen pyörimään päähän. Ei siksi, että monitahoinen juoni olisi vaikeaselkoinen, vaan sisällön paljouden ja sen herättämien tunteiden takia. Elokuvan jälkeen on pää hyvin pyörällä, mutta tekee mieli halata universumia.

Traileria ei tarvitse katsoa, elokuva tarvitsee katsoa. Oheen ymppään kuitenkin jonkun ihanan kappaleen elokuvasta (ZIMMER!!!)






11. marraskuuta 2014

HOI! Ilmaisia elokuvakokemuksia!!!


Studio123 oli osana Secret Cinema-kokeilua viime kuun puolella, jossa katsojille tarjoutui mahdollisuus mennä katsomaan sikaa säkissä. Jujuna oli siis tavallista halvempi lipun hinta elokuvaan, josta ei saanut etukäteen tietää, mikä elokuva on edes kyseessä. Ikäraja ja esitysaika olivat ainoa tieto, joka annettiin etukäteen tulevasta elokuvasta. Lisäksi tiedossa oli elokuvan olevan ennakkonäytös jostakin myöhemmin varsinaiseen ensi-iltaan saapuvasta elokuvasta. Kokemus sai todella hyvää palautetta uhkarohkeilta ja ennakkoluulottomilta saliin uskaltautujilta, joten varmaa on, että näitä tulee vielä lisää.

Elokuvakerho Edvin täyttää kunnioitettavat 45-vuotta. Tämän kunniaksi kerho tarjoaa seuraavan Secret Cinema-kokemuksen, eikä vaan yhdellä, vaan peräti kolmella elokuvalla! Tämän lisäksi liput elokuviin maksavat pyöreät nolla euroa!!!

Elokuvat esitetään Studio123:ssa tulevana lauantaina 15.11 klo 15.00, 17.00 ja 19.00. Lippuja ei voi varata, mutta niitä saa lunastettua Studion kassalta 2 lippua per naama per näytös. Nyt on oiva tilaisuus käydä sivistämässä itseään erittäin lompakkoystävällisesti ja halutessaan jopa kolmen elokuvan maratonilla. 

Suuri kiitos Edvinille ja onnea vuosien johdosta!

4. marraskuuta 2014

Halloween & Night of the living dead - double feature

Takana on aivan mahtava Halloween viikonloppu! Itse olen niin halloween-ihmisiä, vaikka virallinen ei tuo juhla täällä olekaan. Viime vuonna juhlistin vain teemajuhlilla, mutta tänä vuonna pääsin viettämään oikeastaan kahden päivän halloweenit eri tekemisten merkeissä. 

Perjantaina oli Studiolla ensimmäistä kertaa ihan kunnon halloweenpippalot, koska ohjelmistoon oli saatu alkuperäiset Halloween (1978) ja Night of living dead (1968). Viime vuonna ei tainnut edes samaan saumaan pyöriä yhtään kauhukuvaa ohjelmistossa, mikä oli suuri harmistus. Nyt sitten pääsi ottamaan takaisin sitäkin korkojen kera. Homma lähti sopivasti lapasesta jo koristelujen kanssa, jotka aloitettiin jo torstaina kollegan kanssa. Perjantain työvuorolaiset lisäsivät sitten vielä oman jälkensä kokonaisuuteen. Hyvissä ajoin ennen ekaa elokuvaa oli paikalla maskeeraaja muuntamassa vapaaehtoisia zombieiksi, joista yksi oli blogikollega Arttu. Itse saavuin hieman myöhemmin kauhunmekkaan omassa kotitekoisessa maskissa parin muun zombien kera. Päätettiin sitten pienestä osallistumismäärästä huolimatta heittää pieni zombiekävely keskustassa, joka ikuistui kameraankin. Lisäksi kameraan tallintui pari pätkää Studion sisätiloista, joista toinen video täällä. Varsinaisia tapahtumakuvia voipi katsella Studion facebookista tästä linkistä.




Zombie duckface!
Itse elokuvista Halloween nyt on ollutkin usein kotikatsomossakin pyörimässä tähän aikaan vuodesta. Alkujaan näin elokuvan suhteellisen nuorena, joten Michael Myers on elokuvamurhaajista ehdoton suosikkini. Carpenterin musiikki ja varjoissa piileskelevä Myers aiheuttaa edelleen mukavan epämukavan tunteen, vaikka ei toki enää pelota samalla lailla, kuin huomattavasti nuorempana. Night of the living deadin näin puolestaan ihka ensimmäistä kertaa, vaikka zombie-elokuvia olenkin aika kattavasti nähnytkin, kuin myös omistan. Tämä klassikko on jäänyt silti katsomisen ulkopuolelle, mutta nyt tietoisesti panttasinkin sen katsomista, kun kuulin sen tulevan ihan leffateatteriin halloweeniksi. Odotuksia olin madaltanut tietenkin jo etukäteen, koska kyseessä on noinkin vanha elokuva ja eritoten siksi, että zombiekäsitys ja esitystapa on hieman muuttunut. Olin kuitenkin täpinöissäni jo siitä, että pääsen katsomaan tämän kuvan ekaa kertaa leffateatterissa! Jokin siinä vanhassa mustavalkoisessa neliönmuotoisessa kuvassa viehettää ja vielä näin digivehkeillä esitettynä kuitenkin suhteellisen modernissa teatterissa. 




Lauantaina oli sitten jälleen teemabileet, kuten viime vuonnakin, jolloin jo hamstrasin sekä ennenkaikkea tein itse paljon koristeita ja rekvisiittaa varastoon. Kaikessa koristeluvimmassa leffahyllykin joutui hämähäkkien valtaan. Siinä missä perjantaina olin normaali verinen zombie, nyt olinkin eräs hyvinkin tunnettu pelihahmo zombieversiona. 




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...