20. joulukuuta 2014

TV Poimintoja: joululomille katseltavaa



Saiturin joulu


Lauantai 20.12 (TÄNÄÄN!)
Nelonen, klo 21.00 

Vuoden 2009 versio Saiturin joulusta on toteutettu motion capture tekniikalla ja oli ensimmäisiä 3D-elokuvia, jonka näin elokuvateatterissa. Juoni noudattaa alkuperäistä Dickensin tarinaa moraalittoman ahneesta Ebenezer Scroogesta, jonka luona vierailee kolme joulun henkeä näyttäen vanhalle kitupiikille väläyksiä menneisyydestä, nykyisyydestä ja varoittavasta tulevasta. Pääosassa ja kaikkien kummitusten rooleissa keikkaloi Jim Carrey, mutta on sivuosissa esimerkiksi Gary Oldman ja Colin Firth. 


Kino Suomi: Pessi & Illusia


Sunnuntai 21.12
Yle teema, klo 12.35 

Pessi ja Illusia on jäänyt lapsuudestani mieleen, enkä ole aikuisena sitä vielä uudestaan katsonutkaan, joten tämä menee nauhoitukseen! Elokuva on vuodelta 1984 ja sai aikanaan tunnustusta viiden Jussi-palkinnon merkeissä. Illusia on keijukainen, joka tulee tutkimaan uteliaana alhaalla sijaitsevaa maailmaa, mutta ei pääse enää kotiinsa menetettyään siipensä. Peikkopoika Pessi on täysin vastakohta valoisalle Illusialle, mutta haluaa auttaa tätä selviytymään talven yli alhaalla kylmässä maailmassa.


Inception


Maanantai 22.12
Subtv, klo 21.00

"Dom Cobb (Leonardo DiCaprio) on erikoistunut varastamaan muiden ihmisten salaisuuksia näiden nukkuessa, sillä hän ja hänen ryhmänsä kykenevät pääsemään muiden uniin ja sitä kautta pään sisään, kun heidän mielensä ovat haavoittuvimmillaan unen aikana. Cobbin asiakkaana ovat suuryritykset, mutta työ on maksanut hänelle hänen vaimonsa ja vapautensa. Cobb aikoo tehdä vielä yhden suuren keikan päästäkseen palaamaan takaisin Yhdysvalloissa odottavien lastensa luokse. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan varastaa, vaan istuttaa uusi ajatus kohdehenkilön alitajuntaan" (lainaus alunperin täältä. Oma juttuni kokonaisuudessaan täällä.)


Joulutarina


Keskiviikko 24.12
MTV3, klo 20.10 

Kotimainen jouluklassikko Joulutarina vuodelta 2007 löytyy omastakin hyllystä ja on tullut parina jouluna katsottua töllöttimestä. Elokuva on harvinaisen onnistunut kotimaiseksi ja vielä joulaiheiseksi elokuvaksi, joka kertoo itsensä Joulupukin elämäntarinan ja miten hän alun alkaen keksi ryhtyä jakamaan lahjoja lapsille. Rooleissa muun muassa Hannu-Pekka Björkman, Otto Gustavsson, Kari Väänänen, Minna Haapkylä, Mikko Leppilampi ja Laura Birn.


Shrek ja ikuinen onni


Torstai 25.12
MTV3, klo 12.00 

"Ukkomies Shrek alkaa saamaan pikkuhiljaa tarpeekseen rutiinien täyttämästä arjesta ja kaipaamaan aikoja, jolloin oli vain hirmuinen jätti yksin omalla suollaan. Tähän hätähelpotusta tarjoaa Tittelintuure, joka omaa hämärät taikasopimukset pikkupräntteineen ja porsaanreikineen. Seurauksena asiat tietenkin kääntyy aivan erilailla kuin Shrek itse mielessään kuvitteli ja hän joutuu tekemään kaikkensa saadakseen vanhan elämänsä takaisin.

Parasta antia elokuvassa on nähdä mitä tutuille hahmoille olisi käynyt, jos tämä vaihtoehtoinen todellisuus toteutuisi. Eniten nauruja kirvoittaa ehdottomasti saapasjalkakissa uuden uhkeamman ulkomuotonsa kera." (koko juttu täällä)



Rautarouva


Torstai 25.12
TV1 klo 20.45

"Rautarouva kertoo Britannian ensimmäisen naispääministerin, Margaret Thatcherin elämästä. Elokuva alkaa nykyisestä tilanteesta, jossa esitetään vanhuudenhöperö nainen ja tästä tarinaa aletaan kokoamaan takaumien kautta. Nuoruudesta nostetaan esille Thatcherin kauppiaan tytär tausta ja raudanlujat konservatiiviset periaatteet, jotka seurasivat naisen mukana läpi elämän. Parlamenttiin pääsyn jälkeen korostetaan yhden naisen kamppailua saada äänensä kuuluviin vaikutusvaltaisten miesten joukossa. Poliittiselta uralta näytetään läpimurtoja ja kohokohtia kuin myös ristiriitaisuutta ja tyytymättömyyttä. Thatcher kuvataan tiukasti uraansa keskittyneenä naisena, joka teki työnsä rautaisella otteella, mutta perhe-elämänsä kustannuksella." (koko juttu täällä)


Game of thrones kausi 4, jaksot 1-5 


Torstai 25.12 
TV2, klo 22

Supersuositun Game of Thronesin neljännes kausi tulee viimein tv-ensi-iltaan. Tosin vain viidellä ensimmäisellä jaksolla ja seuraavaa könttää joutuu odottamaan tammikuun lopulle, 29.1.2015 asti. Jos kuitenkin olet kuten minä, eikä sinulla ole HBO Nordicia ja olet odottanut siltikin kiltisti tv-esitystä, ei tuollainen pieni odottelu tunnu missään. Siinä välissä ehtii vaikka kirjojakin kerrata uusiksi (koska se uusi kirja tulee?!?).


Matilda ja lasten kapina


Sunnuntai 28.12
TV5, klo 13.05 

Matilda pohjaa Roald Dahlin samannimiseen lastenkirjaan. Matilda on ikäisekseen todella älykäs nuori tyttö, joka on todella kiinnostunut lukemisesta. Hänen vanhempansa ovat kuitenkin eri maata, eivätkä osaa huomioida tai ymmärtää tytärtään ja isovelikin vain kiusaa. Kouluiän lähestyessä Matildan kärsivällisyys vanhempiensa suhteen alkaa olla lopussa ja suuttuessaan hän huomaa osaavansa vielä enemmän kuin ennen tiesikään. 

Matildan olen nähnyt useampaan kertaa ja se on niin sympaattinen elokuva, vaikka melkein kaikki aikuishahmot ovat karseita karikatyyrejä, mutta kosto on sitten sitäkin suloisempi. 


Die Hard


Sunnuntai 28.12
MTV3 klo 22.35 

Ensimmäinen Die Hard elokuva vuodelta 1988 on joulun klassikkoelokuva varsinkin aikuisemmalle yleisölle. 

"On jouluaatto Los Angelesissa. Newyorkilaispoliisi John McClane (Bruce Willis) on tullut tapaamaan Nakatomi-yhtymän pilvenpiirtäjässä johtajana työskentelevää ex-vaimoaan. Yhtymän johto juhlii onnistuneita miljoonakauppoja. Juhlinnan keskeyttää 12 konepistoolein ja räjähtein varustautunutta Terroristia, jotka syöksyvät pilvenpiirtäjään, ottavat johtoryhmän panttivangiksi ja ilmoittavat haluavansa kassaholvissa olevat 600 miljoonan arvopaperit. Panttivankien ainoa toivo on McClane, sillä hän onnistuu pakenemaan pilvenpiirtäjän sokkeloihin. Mutta hän on haavoittunut ja hän on yksin..." (lainaus täältä)

17. joulukuuta 2014

Projekti Smaugin aarre ja haltijapuku

Yöenskari postauksessa jo lupailinkin erillistä juttua askartelu- sekä ompeluprojekteista, jotka liittyivät viimeiseen Hobitti-elokuvaan.

Ensimmäinen projekti Smaugin aarre on työpoppoon kesken toteutettu yhteistyöprojekti allekirjoittaneen vision pohjalta. Lähtöajatus oli siis toteuttaa aarrekasa jossain määrin realistisessa ja käytännöllisessä kokoluokassa, vaikka meinasikin jälleen lähteä luovuus lapasesta. Projekti alkoi kruunujen ja kolikoiden väsäämisestä kierrättäen lehvateatterille päätyneitä pahvin jämiä. Onneksi avuksemme oli hyvään saumaan tullut kotitonttu (=harjoittelija), jolla oli intoa leikellä, maalailla ja piirrellä milloin mitäkin. Seuraavassa vaiheessa kollega otti kolikot ja kruunut omaan luolaansa kultaista spray-maali käsittelyä varten, kun samaan aikaan teatterilla valmistui timantteja.



Itsekin ehdin muutamat timantit sutaista ja valmistaa Smaugin silmän jälleen pahvia kierrättäen. Kaikkien osasten ollessa valmiita kokoonnuimme pienen tiimin kanssa pykäämään kasaa pystyyn. Kasan pohjana on vain tavallisia pahvilaatikoita, joiden päälle on viritetty ensin muovinen preksu ja tämän päälle punainen kangas. Seuraavassa vaiheessa kiinnitimme Smaugin silmän sekä kaikki kolikot, joita tuntui olevan se miljoona. Sen jälkeen suojasimme keon ympäriltä kaiken, mihin ei saanut väriä tulla ja viimeistelimme välit kultaisella spray-maalilla. Viimeisessä vaiheessa teos kuorrutettiin timantein ja kultaisin kruunuin.  Siitä tuli oikein hieno, vaikka itse sanonkin ja ennen kaikkea oli hauskaa sitä tehdessä!


Toinen projekti oli oman yöensi-ilta asun tekeminen, koska halusin uuden asun kääpiöasun tilalle ja kokeilla haltijapukua ensimmäistä kertaa. Haltija sinänsä on ehkä helpoimpia Lotri-henkisiä asuja toteuttaa, jos menee suoraa kaapumekko, viitta ja haltijankorvat linjalla, mutta halusin hakea enemmän metsänhaltija tyyliä. Galin kääpiön asussahan en tehnyt paljon mitään itse, vaan asun osat on tilattu, ostettu ja bongattu sieltä sun täältä. Senkin vuoksi halusin vähän haastaa itseäni oikeasti tarttumaan ompeluhommiin, jotka eivät ole ominta alaani. Homma alkoi kirppisreissulla, jolta bongasin kaksi vaatekappaletta, joista sain jonkinlaisen vision, mitä niistä saisi tehtyä. Naisten xl-kokoinen mekko, jossa eritoten kuosi huusi metsänhaltijaa sekä miesten M-kokoinen ruskea nahkaliivi, jonka ajattelin korsettivyön tapaiseksi kapistukseksi. Omasta kaapista löytyi valmiiksi oikean värinen vihreä villapaita luomusten alle, hame ja piraattibootsit. Harkitsin hetken Katniss/Galin housuja, mutta totesin haltijoiden olevan enemmän legginsien perään.
 
Miesten M-kokoinen liivi


Aavistuksen on mekko vielä liian iso...


Ompelukoneeseen en ole kajonnut vuosiin ja en ole muutenkaan kovin kaksinen käsityöihminen, vaikka kaikki muu näperrys ja askartelu luonnistuvat. Kyllä se lankojen asennus ja puolaamisetkin tulivat sitten jostain selkärangasta ja pääsin huristelemaan. Ensin siis kavensin mekkoa omaan kokooni, hieman liian reippaalla kädellä, jonka johdosta ajatus kokonaisesta mekosta, muuttuikin hameeksi ja paidaksi. Lyhennykset onnistui sitten jo paremmin ja hihat vain saksin irti ilman sen kummempia. 

Ajoreitti merkittynä, oikealla näkyy puolestaan poistetut olkatoppaukset ja valmis liivi

Liivin kanssa lähdin myös tekemään hyvin luovalla kädellä ensin saksien kanssa ja kun sain jonkun käsityksen, minkä osan siitä haluan pitää, jatkoin harkitummin ja aiemmasta kavennusvirheestä viisastuneena. Liivi/vyö/mikälie onnistui siis vielä himpun verran paremmin kuin itse mekko. Kaikkien osien yhdistelmästä tulikin sitten huippuhyvä, vaikka luomukseni ei kestäkään liian tarkkaa syynäystä (ai mikä saumojen päättely?), mutta palveli tarkoitustaan. Tähän asuun ei sentään tarvinnut yhtään hakaneulaa laittaa, toisin kuin Galinin asun kanssa! Löysin vielä vanhan kaulakorun oikeissa väreissä, jonka sai ympättyä kotitekoista kampausta somistamaan ja korvatkin sain tutun neuvojen avulla pysymään paikoillaan. 

Tässä vielä lopputulos: 

16. joulukuuta 2014

Hobitti - Viiden armeijan taistelu


Ohjaaja: Peter Jackson
Käsikirjoitus: Peter Jackson, Fran Walsh, Philippa Boyens & Guillermo del Toro
Musiikki: Howard Shore
Pääosissa: Martin Freeman, Richard Armitage, Ian McKellen, Lee Pace, Evangeline Lill, Benedict Cumberbatch, Ken Stott, Ian Holm, Cate Blanchett, Christopher Lee, Hugo Weaving, Luke Evans, Orlando Bloom, Stephen Fry, Mikael Persbrandt, Sylvester McCoy, Billy Connolly..
Kesto: 2h 24min
Ikäraja: 12 

Viimeisessä Hobitissa tapahtumat jatkuvat hyvin suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi. Raivostunut Smaug aikoo grillata Järvikaupungin asukkaineen päivineen, kääpiöiden ja Bilbon jäädessä Yksinäiselle vuorelle voimatta puuttua tapahtumiin. Thorin Tammikilpi muuttuu tosin yhä vastahakoisemmaksi auttamaan yhtään ketään, jäätyään pakkomielteisesti aarrekasan pauloihin. Smaugin loistaessa poissaolollaan yhä useampi taho kiinnostuu vuoren alla lojuvasta aarteesta aina metsähaltijoista örkkijoukkoihin.


Aikaisempien elokuvien ja niiden kautta tulleiden pienoisten pettymysten myötä osasin jo asennoitua sopivaan tilaan viimeistä osaa varten. Otetaan Hobitti-elokuvat hobitteina, eikä ajatella edes  Sormusten herroja päin, niin kaikki menee hyvin. Kohtuu hyvin se ensikatselmus menikin, kun aika ajoin elokuvan tuntuessa aliarvioivan katselijaa, jaksoi muistuttaa itselleen ”tää on vaa hobitti”. 

Menoa ja vilskettä on edellisten elokuvien tapaan runsaasti ja jopa ähkyksi asti, kun viisi armeijaa päästetään valloilleen ja toki jokaisen nimekkään hahmon tarvitsee esitellä kykyjään. Toiminta äityy välillä hyvinkin komediallisille poluille, joka on toisaalta piristävää ja toisaalta häiritsevää. Häiritsevää se on kun pitäisi taas äkkiseltään vakavoitua kunnon hupailurumban jälkeen ja se syö silloin elokuvan tunnepuolta. Piristävää taasen, kun pelkkä mäiske alkaa turruttaa. Viidestä tsiljoonasta kohtauksesta, jossa Legolas uhmaa fysiikan kaikkia lakeja, hauskuus tulee enemmänkin siitä, että ei vain voi käsittää, että sellaista esitetään tosissaan yleisölle. Puhumattakaan yrityksistä listiä lähes kuolematon Azog…


Erotuksia kirjaan on lukemattomia, kuten kuuluukin olla, mutta muutama kohta olisi voinut noudattaa painettua sanaa, jotta ne olisivat tuntuneet jossain. Lähinnä viittaan loppupuolen kuolonuhreihin, joiden järjestys ja kuolintapa olisi ollut paljon tunnetasolla raadollisempi, jos se olisi mennyt kirjan kanssa yksiin, tietenkin tilanteen dramatiikkaa vielä lisäten. Lisäksi Bilbon ja Thorinin dynaamiikan ymppääminen joka kohtaan pääosaan häiritsee, koska se syö mielestäni potentiaalia muiden päähahmojen välisistä suhteista (esimerkiksi perheside Kiliin ja Filiin). 


Visuaalinen puoli on priimaa oikeastaan melkein kaikkea eteen kannettua myöten, oli sitten kyseessä oikea lavaste tai puhtaasti tietokoneella taiteiltua jälkeä. Kaikista mieleenpainuvin ja vaikuttavin digitaalisista olennoista on yhä edelleen Smaug, joka on yksi onnistuneimpia lohikäärmeitä elokuvissa ikuna. Toisaalta Azog, monet muut örkit sekä esimerkiksi ne possuratsut näyttivät nukkemaisilta, eivätkä näytä ihan niin ”aidoilta”. Tähän vaikuttaa varmasti se, että näihin kaikkiin löytyy tosielämän realistisempi malli, kun taas lohikäärmeelle ei sellaista ole. Örkkien mallilla tarkoitan Lotrien proteeseilla ja maskeerauksella toteutettuja pelottavan aidonnäköisiä örkkejä. En siltikään ihmettelisi Hobitin saavan jälleen ehdokkuuksia teknisistä ansioista tulevassa Oscar-gaalassa.


Martin Freeman on hieno näyttelijä ja hänen lahjojensa ansiosta sain irti viimeisestä Hobitista jotain pientä tunnetasollakin. Nuoremmaksi Bilboksi olisi mahdotonta kuvitella enää ketään muuta. Vanhasta jengistä eli Blanchett, McKellen, Lee & Weaving oli hienoa nähdä heidät kaikki vielä näyttämässä, kuinka eeppisiä heidän hahmot ovatkaan, vaikka siinäkin meinaa kohtaus mennä liian korniuden puolelle. Näiden rautaisten tekijöiden kohdalla pystyy kuitenkin katsomaan sormien läpi. Alfridin sivuhahmo jaksaa mukana menossa yllättävän kauan, enkä oikein vieläkään tiedä, pidänkö hahmosta vai en. Hauska, mutta totaalisen överi lisäys on Billy Connollyn esiintyminen kääpiönä, joka saa kyllä vatsan sattumaan naurusta, mutta tekee hallaa kaikelle yritelmälle virittää taas vakavampaa sotatunnelmaa.

Hobitti - Viiden armeijan taistelu on ihan kelpo kuva viimeiseksi osaksi ja jatkaa samaa tasoa aiempien elokuvien kanssa. Ihan viihdyttävä tapaus, jos ei odota liikoja ja virittää fandomin ääriasentoon.

12. joulukuuta 2014

Hobitti - Viiden armeijan taistelu yöensi-ilta

Viimeinen matka Keski-Maahan on koettu ja jo takana päin. Postaus tulee pienellä viiveellä allekirjoittaneen saadessa viimeiseltä matkalta flunssan tuliaisena. Elokuvasta tulee kyllä oma arvio vielä erikseen, mutta tähän väliin studio123:n yöensi-illan tapahtumista. 




Kuten viimeisin hobittipäivitys mainostaa, oli Kouvolan musteen ja reiän tatuointitiimin työpiste jo seitsemältä pystyssä. Ensimmäinen uhrikin oli aikasessa odottamassa tuoliin pääsyä ihka ensimmäistä ja pitkään suunniteltua Lotr-aiheista tatuointia varten. Illan mittaan tuoliin istui muitakin, osa henkilökunnankin edustajia ja jopa itse teatteripäällikkö. Viimeisin kuva valmistui valehtelematta minuuttia kahta ennen yönäytöksen alkua. 


Itse olin tiistain puolella tekemässä työvuoroa, mutta vain normaalien näytösten loppuun asti eli pääsin sopivasti vapaalle ennen yönäytöstä ja mukaan kokemaan sen muiden kanssa. Vaikka kuinka hieno kahden edellisen vuoden möhömahainen Galin Rautavatsa-kääpiöpukuni olikin, halusin viimeistä osaa varten vääntää vielä uuden puvun. Haaveissa on ollut pukeutua haltijaksi, vaikka se onkin maailman yleisin lotr-aiheinen puku ja niiin nähty. Puvun valmistuksesta tulee erikseen oma postauksensa yhdessä Smaugin aarre-askarteluprojektin kanssa.


Galin Rautavatsa oli kuitenkin paikalla hillumassa, kun blogikollega Arttu vetäisi arvokkaan kääpiö herran vermeet päälleen. Miran ollessa Uudessa-Seelannissa ja ymmärrettävästi hieman estynyt tulemaan hillumaan Galinin kääpiöveljenä, tuli häntä puolestaan tuuraamaan parempi puoliskoni. Tosin Golin Karvalakin karvalakkia ei löytynyt mistään, joten kehitimme uuden variaation Golin Karvanaamasta. Paikalla oli pari hassua muutakin Keski-Maan asukkia, kuten tapana on ollut ja he perinteiden mukaan aiheuttivat myös hämmennystä päivittäistavarakaupoissa ja muualla ihmisten ilmoilla.

Lisää kuvasatoa tatuoinneista, puvuista yms. Studion facebookin puolella täältä sekä täältä

6. joulukuuta 2014

Hobittipäivitys 15

Viiden armeijan taistelun eli vihoviimeisen hobitti elokuvan ensi-ilta lähestyy! Onkin siis aika tehdä todennäköisesti viimeinen Hobittipäivitys aiheesta ja aiheen vierestäkin. Yöensi-ilta on siis tiistain ja keskiviikon välisenä yönä eli kaikki härdellöinti on jo tiistain puolella. Sen verran on taas panostettu, että henkilökunnalla ja muutamalla kätyrillä on aivan varmasti kostyymit päällä ja vähän on taas menty askartelemaan... Aiempien vuosien koristelut voi kattella muun muassa täältä ja täältä. Illan erikoisuutena on paikalla olevat tatuoijat, jotka toteuttavat teemaan liittyviä tatuointeja maksua vastaan. Eli jos haaveissa on ollut Hobitti tai Taru sormusten herrasta-aiheinen ihotaideteos, niin kannattaa jo etukäteen olla yhteydessä tatuoijiin.


Netissä kiertelee huhua Jacksonin kiinnostuksesta Silmarillionin filmitisointeja kohtaan nyt, kun Hobitillekin on sanottava hyvästit. Huhun todenperäisyydestä en tiedä, mutta ilmeisesti oikeudet Silmariollioniin istuvat paljon tiukemmin kuin Sormusten herrojen tai Hobitin kohdalla, joka on oikein ymmärrettävää. Itse henkilökohtaisesti en välittäisi antaa Jacksonille enää aikaa Keski-Maa nimisellä leikkikentällä, sillä jo Hobittien kohdalla on huomannut, että ote ei ole enää sama kuin hänellä oli viel Sormusten herrojen kohdalla. Ainoan mahdollisuuden Silmarillionin kohdalla näkisin tv-sarjana, koska se on rakenteellisesti niin vaikea. Onneksi huhut ovat kuitenkin toistaiseksi huhuja.

Sitten mainostan työkollegan ja hobittihirmu Miran matkaa maailmalla kera matkakumppaninsa Willun! Eli nämä kaksi hullua lähtivät siis viime viikon torstaina UUTEEN-SEELANTIIN! Suoraan Keski-Maahan. Ideana on siis hillua, nähdä kaikkea mahdollista ja erityisesti mennä katsomaan hobitti ensi-illassa siellä!! Ja matka ei tosiaan pääty siihen, vaan tammikuun lopulla he vaihtavat kokonaan manteretta ja suuntaavat Losiin hillumaan Oscar-hengessä mukana. Takaisin Suomeen he palavaat vasta maaliskuun alussa! 

Heidän matkaa voi seurata THERE AND BACK AGAIN-blogista. Viimeisin postaus on suoraan hobittilasta!!!!!!!!!!

Loppuun vielä uudempi Hobitin traileri:



 

5. joulukuuta 2014

Nälkäpeli - Matkijanärhi osa 1


Ohjaaja: Francis Lawrence
Käsikirjoitus: Danny Strong & Peter Craig, perustuu Suzanne Collinsin kirjasarjaan
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth, Woody Harrelson, Elizabeth Banks, Philip Seymour Hoffman, Julianne Moore, Donald Sutherland, Natalie Dormer, Sam Claflin, Willow Shields, Jeffrey Wright, Jena Malone & Stanley Tucci
Kesto: 2h 5min
Ikäraja: 12

Matkijanärhen ensimmäisessä osassa Katniss yrittää saada päätänsä kasaan vyöhykeellä 13 kaiken areenalla kokemansa jälkeen. Vyöhyke 13 toimii säntillisellä järjestelmällisyydellä kapinnallisten johtajan, presidentti Coinin johdolla. Katniss ei saa kunnolla aikaa toipumiseen, kun häneltä jälleen vaaditaan uuden roolin omaksumista ja paikkaa kapinan symbolina. Coin on tosin Plutarchin vakuutteluista huolimatta epäileväinen ja näkee vain hermoraunioksi luhistuneen nuoren naisen. Katniss on yhtä lailla vastahakoinen oltuaan jo Capitolin käsinukkena aivan tarpeeksi. Motivaation sytyttää kuitenkin mahdollisuus pelastaa Peeta ja muut vangiksi joutuneet tribuutit. 


Nälkäpeli-kirjat lukeneena uskallan näiltä kahdelta viimeiseltä osalta odottaa enemmänkin, sillä itse koin, että viimein pääsemme asian ytimeen kapinan kasvaessa. Vihan liekit oli myös paljon onnistuneempi kuin ensimmäinen elokuvatulkinta, vaikka kaava areenaa myöten onkin samankaltainen, mutta kirjan tulkinnan kannalta tehty huomattavasti paremmin. Kolmas kirja ja nämä viimeiset elokuvat tulevat tekemään merkittävän pesäeron kahteen aikaisempaan siinä mielessä, että karistavat ahkerasti jaloistaan traagisen teinidraamaelokuvan-leiman. Katniss, Gale & Peeta kuvio on lopulta täysin yhdentekevää ja se rikotaankin rajusti, kun elokuvien pääteemaksi nouseekin vallankumous ja sotatraumat. Viimeisen osan toteutusta odotan suurella mielenkiinnolla.



Matkijanärhen jako kahteen osaan on toki rahallisesti kannattava veto, mutta myös tarinan tahdituksen kannalta armollinen vaihtoehto. Viimeinen osa on sisällöllisesti paljon tuhdimpi, kuin kaksi aiempaa ja kirjasta löytyy looginen kohta, mihin katkaista ja samaan kohtaan se jätettiin elokuvassakin. Toteutuksesta en keksi kyllä moitteen sanaa ja pisteitä jälleen siitä, että monta ensimmäisessä elokuvassa sivuutettua asiaa, onkin ripoteltu kahteen viimeisimpään (Esimerkiksi Avoxit ja Snown suunpielet). Totetustavat toki poikkeavat hieman luetusta, mutta niin se kuuluukin mennä, kunhan asia tulee perille asti. Merkittävä henkilökaarti eroavaisuus kirjaan on, että Effien hahmo ei mielestäni ollut ollenkaan viimeisessä osassa läsnä, pelkästään mainittiin (korjatkaa, jos muistan väärin). Elokuvassa Effie on taas keskeinen hahmo ja päätyy jälleen valmistelemaan Katnissiä koitoksiin omaan koomiseen tapaansa. Päätös pitää Effie on hyvä, sillä hahmo on yleisölle muuta preppaustiimiä tutumpi ja valkokangas versiosta on kehittinyt kirjan Effietä mainiompi. 



Jennifer Lawrence on edelleen uskottava Katnissin roolissa, josta hän alunperin suuren yleisön tietoisuuteen nousikin. Harvinaisempaa antia elokuvassa kuullaan Lawrencen laulun muodossa, sillä hän pelkää kuollakseen muiden kuullen laulamista ja kuulostaa omasta mielestään karmealta (Lettermanin talkshowssa hän antoi yhdessä Davidin kanssa näytteen äänestään, toki pilaversiona). Jennifer toki lauloi ensimmäisessäkin Nälkäpeli-elokuvassa, mutta joutui hommaan jälleen uudestaan, eikä edelleenkään kuulosta hullummalta. Edesmennyt Phillip Seymour Hoffman, jolle elokuva on omistettu, on onnistuttu pitämään Plutarchin roolissa hyvin pienellä kikkailulla. Muutamassa kohdassa kameran liike ja kuvakulmien vaihdos tuntui kyllä oudohkolta, mutta en tiedä johtuiko se siitä, että vain odotti näkevänsä jotain tavallisesta poikkeavaa. Uusia kasvoja on esimerkiksi Coinin roolissa nähtävä Julianne Moore, joka oli yllättävä valinta, koska tuntui rooliin nähden hieman liian nuorelta kasvolta, mutta hyvin hän siihen istuu sittenkin. Cressidana nähdään ihana Natalie Dormer, joka on tunnettu niin Tudorsista kuin Game of thronesista.

Nälkäpeli - Matkijanärhi osa 1 kannattaa käydä kokemassa, vaikka ei olisi aiemmat elokuvatkaan jostain syystä niin hirmuisesti kolahtaneet. Suosittelen edelleen myös kirjojen lukemista, ne tukevat hyvin elokuvan versioita ja avaavat varsinkin hahmojen sisäisiä ajatuksia vielä enemmän. 


17. marraskuuta 2014

Shoppinkii

Pitkästä aikaa tilasin Cdon.comista lehvoja, kun kamppanjat sattui itselle sopivaan saumaan eli joulushoppinkien kanssa yksiin. Suurin osa lehvoista oli pyöristettynä 5e kipale, ainoastaan viimoisena oleva oli kokonaista euron kalliimpi, ei paha! Lisäksi ostin kirjasatsin, joka esitellään jo ekassa kuvassa:


Nämä ostin kollegalta alunperin 6e hintaan koko satsi, mutta sain vielä euron alennuksen. Elokuvaversiot ostin aikanaan myös kuudella eurolla. Nämä olen muistaakseni joskus lainannutkin samaiselta henkilöltä, nyt tulivat sitten jäädäkseen. Kiitos H!

Kotimaisten pienen pieni lokero saa seuraa yhdestä loistavasta kotimaisesta lehvasta: Domen Napapiirin sankarit.

Viimein se oikeasti hyvä spider-man kuva saapuu kokoelmaan! Hyllyssä on siitä huonosta hämistrilogiasta kaksi ensimmäistä... tietää sitten ketkä väistävät ensimmäisenä kun tila alkaa loppua samalta osastolta

Viimein Nälkäpeli oli ostettavan hintainen eli reilusti alle 10e. Onneksi hyvää jaksaa odottaa

12 Years a slave alekuvissa hieman yllättäen, mutta yhtä kaikki minun hyllyyn oikein tervetullut

Ja Ghibli kokoelmaan täydennystä!

Ja vielä kuva kaikista Ghibli-kokoelman kuvista. Puuttuu enää Sydämen kuiskaus, Tuuli nousee ja jos Omohide poro poro joskus Suomessa julkaistaan niin sekin. Myös Cagliostron linnan voisi mahduttaa samaan syssyyn, on se niin Ghibli-henkinen.

16. marraskuuta 2014

Interstellar



Ohjaaja: Christopher Nolan
Käsikirjoitus: Christopher Nolan amp; Jonathan Nolan
Musiikki: Hans Zimmer
Pääosissa: Matthew McConaughey, Anne Hathaway, Wes Bentley, John Lithgow, Jessica Chastain, Michael Caine, Casey Affleck, Ellen Burstyn, Topher Grace, David Gyasi & Mackenzie Foy
Kesto: 2h 49min
Ikäraja: 12

Ohjaajanero Christopher Nolanin uutuuskuva Interstellar kurkoittaa äärettömään ja sen yli. Tulevaisuuden maapallolla ihmiskunta voi huonommin kuin koskaan äitimaan jatkuvasti rajoittaessa omia antimiaan. Huipputeknologiaa on enemmän kuin tarpeeksi, mutta vimpaimilla ei ruokita nälkäisiä suita. Maapallon tehdessä kuolemaa on katse nostettava maasta ja tähdättävä korkeammalle, kirjaimellisesti. Suurelta yleisöltä salatulle avaruuslennolle lähetetään neljän asiantuntijan retkikunta, jonka aikeena on sukeltaa suoraan Saturnuksen vierestä löydettyyn madonreikään, voidakseen oikaista suoraan toiseen ja toistaiseksi vielä tuntemattomaan galaksiin ratkaisujen toivossa.  Yksi näistä osaajista on entinen Nasan pilotti Cooper, joka suostuu mukaan vain omien lastensa ja heidän tulevaisuutensa tähden. 


Aikaisempien elokuvien tapaan, on Nolan nytkin ansiokkaasti pimittänyt elokuvansa sisältöä viimeiseen asti. Käsikirjoitus on yhtä tyypillinen paisuteltu, mutta joka sekunnilta merkittävä viimeiseen hiottu vyyhki, jonka purkautumista on aina yhtä riemuisaa ja shokeeraavaa seurata. Vältin itsekin sen pidemmän trailerin katsomista, vaikka en usko, että sekään olisi onnistunut merkittävästi paljastamaan liikaa. Puoliakaan tai edes neljäsosaa en voi kertoa tämän elokuvan huikeudesta, jotta en pilaa pienintäkään yllätystä, käännettä tai kohahdusta. Sen verran juonen kulusta sanon, että minuuttiakaan ei ole käytetty liikaa tässä elokuvassa, vaan joka hetkellä on oma merkityksensä, joten kesto ei tosiaan tunnu siltä, mitä se on.

Teknisiä ansioita voi onneksi hyvillä mielin suitsuttaa. Nolan on vanhan kansan tekijä ja joutunut käyttämään poikkeuksellisen paljon tietokonetehosteita, kun tavallisesti hän pykäyttää joka mahdollisen lavasteen efektien sijaan. Jälki on silti visuaalisesti erittäin vaikuttavaa, varsinkin olemassaolemattomien asioiden loihdinnassa, joissa voidaan mennä helposti myös metsään. Mainittakoon esimerkiksi madonreikään sukellus, joka on aivan huima, eikä tosiaan kaipaa vaikkapa 3D-lisää. Kummasti sitä riittää tavallinen kuva tarraamaan käsinojista kiinni menon yllettyä hurjemmaksi. 


Nolanin elokuvat ovat aina olleet hyvin hahmovetoisia, eikä Interstellar tee tässäkään poikkeusta. Vaikka matkaamme avaruuden musertavassa äärettömyydessä, on tärkeimmässä osassa edelleen henkilöhahmot ja heidän kohtalonsa. Dallas Buyers Clubin ja sen tuoman miespääosan Oscarin voiton jälkeen, en ihmettele tippaakaan Matthew McConaugheyn valintaa pääosaan. Cooper on samaistuttava hahmo, joka erityistaitojensa ja yksilöliisyytensä alla, on kuitenkin se tavallinen kaveri. Niin ikään palkittu ja aiemmin Nolanin kanssa työskennellyt Anne Hathaway, on Amelia Brand, jonka tunteista ja motivaatiosta ammennetaan myös paljon katsojalle. Sivuosissa on niin paljon muitakin hienoja nimiä, että tila ei riitä ja eräs nimi pysyy vielä tämän jutunkin myötä pimennossa.

Interstellar jää katsomisen jälkeen pyörimään päähän. Ei siksi, että monitahoinen juoni olisi vaikeaselkoinen, vaan sisällön paljouden ja sen herättämien tunteiden takia. Elokuvan jälkeen on pää hyvin pyörällä, mutta tekee mieli halata universumia.

Traileria ei tarvitse katsoa, elokuva tarvitsee katsoa. Oheen ymppään kuitenkin jonkun ihanan kappaleen elokuvasta (ZIMMER!!!)






11. marraskuuta 2014

HOI! Ilmaisia elokuvakokemuksia!!!


Studio123 oli osana Secret Cinema-kokeilua viime kuun puolella, jossa katsojille tarjoutui mahdollisuus mennä katsomaan sikaa säkissä. Jujuna oli siis tavallista halvempi lipun hinta elokuvaan, josta ei saanut etukäteen tietää, mikä elokuva on edes kyseessä. Ikäraja ja esitysaika olivat ainoa tieto, joka annettiin etukäteen tulevasta elokuvasta. Lisäksi tiedossa oli elokuvan olevan ennakkonäytös jostakin myöhemmin varsinaiseen ensi-iltaan saapuvasta elokuvasta. Kokemus sai todella hyvää palautetta uhkarohkeilta ja ennakkoluulottomilta saliin uskaltautujilta, joten varmaa on, että näitä tulee vielä lisää.

Elokuvakerho Edvin täyttää kunnioitettavat 45-vuotta. Tämän kunniaksi kerho tarjoaa seuraavan Secret Cinema-kokemuksen, eikä vaan yhdellä, vaan peräti kolmella elokuvalla! Tämän lisäksi liput elokuviin maksavat pyöreät nolla euroa!!!

Elokuvat esitetään Studio123:ssa tulevana lauantaina 15.11 klo 15.00, 17.00 ja 19.00. Lippuja ei voi varata, mutta niitä saa lunastettua Studion kassalta 2 lippua per naama per näytös. Nyt on oiva tilaisuus käydä sivistämässä itseään erittäin lompakkoystävällisesti ja halutessaan jopa kolmen elokuvan maratonilla. 

Suuri kiitos Edvinille ja onnea vuosien johdosta!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...