30. syyskuuta 2013

The Heat


Ohjaaja: Paul Feig
Käsikirjoitus: Katie Dippold
Pääosissa: Sandra Bullock, Melissa McCarthy, Demian Bichir, Marlon Wayans, Michael Rapaport, Jane Curtin, Dan Bakkedahl, Taram Killam, Michael McDonald & Thomas F. Wilson
Kesto: 1h 57min
Ikäraja: 12

The Heat on toimintakomedia kahdesta tyystin toisistaan poikkeavasta lainavartijasta. Sarah Ashburn (Bullock) on FBI:n erikoisagentti, joka tuntee oppikirjan ja säännöt ulkoa. Hän on todella pikkutarkka, eikä osaa höllätä nutturaa alkuunkaan ja näin ollen käy jatkuvasti kollegoidensa hermoille. Shannon Mullins (McCarthy) on puolestaan Bostonissa työskentelevä konstaapeli, jota ei ulkoisesta olemuksesta uskoisi ollenkaan tavallista tallaajaa kummemmaksi. Mullins työskentelee yksin ja tehokkaasti, mutta tulee asemalla mainiosti toimeen työkavereidensa kanssa ja heittää alinomaan huulta heidän kanssaan. Mullinsin tyyliin ei myöskään kuulu täysin säännöstön noudattaminen, vaan työntä hän tykkää tehdä omaan tapaansa, kunhan paha saa palkkansa. Ashburn joutuu Mullinsin kanssa nokitusten tämän saapuessa Bostoniin jutun perässä ja mahdollinen ylennys silmissä kiiluen. 


The Heat palveli tarkoitustaan ihan ok leffana, kun halusin mennä katsomaan edes jotain. Peruskivan ja satunnaisten nauratusten lisäksi elokuvahan ei ole kummoinen, mutta katsoisin minä viikonpäivänä tahansa Sandra Bullockia ja Melissa McCarthya samalla valkokankaalla. Katsomispäätökseen vaikutti toki myös Bullockin vuosien takainen rooli FBI-agenttina elokuvassa Miss Kovis. 



Huumoripuolella pelkäsin elokuvan vetävän överiksi nykykomedioiden tapaan, kun nuo härskeydet ja toisten tuska ei oikein kauan jaksa naurattaa. Toisaalta naispääosin varustetuissa komedioissa itselleni iskee myös helposti myötähäpeä, kun yritystä on, mutta onnistumista sitäkin vähemmän. The Heat ei harhaudu liiaksi kummallekaan väärälle polulle: näyttelijät osaavat asiansa ja paljolti huumoria perustuu hahmoihin ja heidän reaktioihin toisiinsa. Naurunappulaa väännetään onnistuneesti etenkin elokuvan loppupuoliskolla. Herkistely puoltakaan ei ole unohdetty, vaan välillä hidastetaan koluamaan naisten kipupisteitä ja sitä kautta parannellaan molempien saamia haavoja. 

The Heat on ihan hauska tapaus ja sopii hyvin kevyeksi viihdykkeeksi. Eritoten suosittelut naisenergian janoajille. 

Studiolta The Heat on jo lähtenyt, mutta Kino123 esittää kuvan ainakin vielä tänä iltana klo 20.00!

26. syyskuuta 2013

TV Thursday #3 - Ärsyttävin reality-tv show

Kuka tykkää tositeeveestä? Minä minä minä! Ei ole mikään salaisuus, että yleisesti tosi-tv:n konseptit uppoaa minuun hirmuisen hyvin huolimatta siitä kuinka etukäteen salakavalasti tilanteet olisikin suunniteltu etukäteen. Aivan ehta ykkönen itselleni on Selviytyjät, joita olen seurannut ihan alusta asti ja se jaksaa yhä kiinnostaa, vaikka ei yllä vanhempien kausien kuten 2. tai 3. tasolle. Muita tosi-tv sarjoja, joita tykkään katsella on muun muassa: Huippumalli haussa, Amazing Race, Dieetit vaihtoon, Taidemaailman huipulle, Muodin huipulle, Himohamstraajat, Kauhukodit, Kauhukeittiöt, Vaimot vaihtoon, Ankara isäntäperhe, Supernanny, Kaunotar ja nörtti, Koirakuiskaaja, Huijarirakentajat, Pomo piilossa, Sillä silmällä, HomeMADE (en muista suomennosta) ja jopa Simple life.

"Reality TV koki räjähdysmäisen kasvun 2000-luvun alussa - joillekin tämä oli hirvein painajainen, jotkut taas kenties pitivät asiasta. Nyt kysytäänkin, mikä on sinusta verenpainetta nostattavin, turhin, raivostuttavin ja se vain kaikkein ärsyttävin reality-tv show? Turhauttaako sinua kenties samaan taloon sullottuja ihmisiä vakoileva Big Brother, vai kenties jo niin useasti toistettu Idols? Vai ärsyttääkö sinua kenties sarjat joissa rakkaus löytyy parin viikon tuntemisella ja kilpakosijoiden karsinnalla?" (TV Thursday)

Idols ei ole oikein kiinnostanut kunnolla koskaan, jaksoin muutamat jaksot silloin alkuun näitä kotimaisia ja joskus harvoin tulee vilkuiltua American Idolia. Talent:n kanssa sama juttu eli kiinnostus on alkuun, mutta sitten lopahtaa. Big Brotheria olen katsellut ennen sen rantautumista Suomeen eli brittien versiota, joka oli oikein mielenkiintoinen konseptin ollessa täysin uusi. Suomalaiset BB:t olen katsonut kaikki, mutta sekään ei ole enää niin hyvä kuin alkuun (suosikkikauteni ovat 2006 & 2007), etenkin show:n mennessä "kuka hajoaa ekana"-suuntaan. Puhumattakaan nyt tästä "julkkis" versiosta, jota olen "seurannut" sarjan pyörien taustalla itseni ollessa koneen äärellä. Paitsi nyt Saarisen Nikon tultua taloon, olen istunut jopa teeveen ääressä, koska tämä tosielämässä varmasti ärsyttävä tyyppi, on television tältä puolelta katsottuna vaan hemmetin viihdyttävä.

Mitkä sitten on niitä oikeasti huonoja? Noh, kaikki nämä seuranhaku realityt, joissa uskoin vielä tosi rakkauteen ensimmäisillä kerroilla, kunnes samojen naamojen etsiessä jälleen seuraa, alkoi usko loppua. Tästä pääsemme sitten sellaisiin sarjoihin kuten Vaimomatskua (Flavor of Love), Renttuakatemia, Rokkarille morsian ja Bändärille sulhanen....argh. Mutta näistäkin on todettava niiden olevan niin hirveää ja myötähäpeällistä kuraa, että ne onnistuvat olemaan kuitenkin viihdyttäviä ja ei vaan voi olla katsomatta, jotta pääsee muljauttelemaan silmiään ja aukomaan suutaan. Osaan kuitenkin nimetä yhden sarjan, jota edes minä en saa seurattua eikä se huonoudessaan ole edes hyvä...

Kuva täältä

22. syyskuuta 2013

Historian havinaa osa 3

Lisää vanhoja lehtileikkeitä, vuosimallia 1986. Aikaisemmat osat täällä ja täällä.

Tuhkimoo!

Hauskaa että smurffi (väri) elokuva pyöri jo silloin, kun smurffit pyörii tänäkin päivänä tosin hieman eri toteutuksella








"Hirtettyjen kettujen metsä" kuulostaa vähintään mielenkiintoiselta

Aliens-paluu, yeah!

21. syyskuuta 2013

The Terminator, The Prestige ja Star Trek



Pidin kotosohvalla kolmen elokuvan maratonin (tosin yksi katsottiin vasta seuraavana päivänä, mutta kuitenkin), joka koostui kolmesta elokuvasta: The Terminator, The Prestige & Star Trek. Elokuvilla yhteistä on se, että ne kotiutuivat samalla reissulla kirppikseltä monen muun elokuvan kanssa ja arvoisa Mitokondrio toivoi kommentissaan näiden kolmen katsastamista ja arvostelua. Tässä siis ajatelmia:

Terminator


1984, Yhdysvallat
Ohjaaja: James Cameron
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Linda Hamilton, Michael Biehn, Paul Winfield, Lance Henriksen & Earl Boen
Ikäraja: 15
Kesto: 1h 43min


Tulevaisuuden uhkakuvia maalaa seinille Terminator elokuva, jonka synkässä tulevaisuuden näkymässä koneet ovat ottaneet ylivallan ihmiskunnasta. Joukko vastarintaan kuuluvia ihmisiä pitää kiinni eloonjäämisestään ja on onnistunut pysymään vielä toistaiseksi piilossa tappavilta koneilta. Vihulaiset masiinat tulevat kuitenkin keksineeksi keinon päättää sodan omaksi edukseen lähettämällä tuhoamiseen erikoistuneen kyborgin takaisin menneisyyteen ja eliminoimalla vastarinnan johtohahmon John Connorin äidin, Sarah Connorin. Ihmiset eivät jää aikailemaan, vaan lähettävät perään oman sankarinsa Kyle Reesen tekemään kaikkensa, jotta Sarah säilyy hengissä.

The Terminator on jäänyt aikaisemmin minulta katsomatta hyvin pitkälti ennakkoluulojen perusteella: Iso Arska rymistelee aseiden kanssa ja paukuttaa menemään syystä x eli en siis tiennyt scifi-ulottuvuudesta moniin vuosiin alkuunkaan. Vasta tämän tullessa tässä muutamien vuosien sisään nenäni eteen toistuvasti monien väittäessä sitä klassikkoelokuvaksi, edelläkävijäksi jne. ja viimeistään sen nimen komeiltua 1001-elokuvaa.. –kirjassa, heräsi uteliaisuuteni. Pakkohan se oli selvittää, mikä tässä nyt on niin ihmeellistä. The Terminator osoittautui luulojani paremmaksi elokuvaksi kyllä, etenkin ollessamme ahdistavassa tulevassa ja ilman muuta tehosteet ovat hemmetin hyvät. Kuitenkaan ei tämä nyt niin maata mullistava ollut, että tulisin katsomaan sitä välttämättä uudemman kerran, vaikka jatko-osat haluankin nähdä. Nyt se on kuitattu ja ruksi kirjaan.



The Prestige


2006, Yhdysvallat
Ohjaaja: Christopher Nolan 
Pääosissa: Hugh Jackman, Christian Bale, Michael Caine, Piper Perabo, Rebecca Hall, Scarlett Johansson, David Bowie, Andy Serkis
Ikäraja: 11
Kesto: 2h 5min


Prestigessä kaksi lahjakasta taikurin alkua ja ystävystä toimivat avustajina itseään tunnetummalle silmänkääntäjälle. Erään tempun mennessä pahimmalla tavalla pieleen, aiheuttaa se ystävyyden katkeamisen, keskinäisen kilpailun ja loputtoman katkeruuden hautomisen toista kohtaan.  Ajan kuluessa molemmat toteuttavat itseään taikuuden estradilla täysin tietoisina toisen tarkkailevista silmistä. Molemmat ovat valmiita tekemään mitä vain saadakseen selville toisen salaisuudet ja samalla laittamaan likoon vaikka oman henkensä kehittääkseen tempun, joka lyö kilpailijan laudalta. 

Inceptionin, Batman trilogian ja Mementon nähneenä olen uskaltanut joka kerta odottaa Nolanilta suuria ja Prestigen olen vain odottanut osuvan tielleni katsomisnautintoa varten. Odotuksiin ohjaajanero vastaa jälleen kerran ja loppupuolen viimeiset verhojen avaukset lyövät hänelle tyypilliseen tapaan katsojan ällikällä. Vaikka kuinka koitin katsella vihjeitä matkan varrella ja terästää hoksottimeni, osasin vain pieniä paloja yhdistää toisiinsa suuresta kokonaisuudesta ennen korttien lyömistä pöytään. Elokuvan tapahtumat jää mukavasti pyörimään päähän ja jälkikäteen huomaa tajuavansa kuinka paljon vihjeitä olikaan matkan varrella ja kuinka pienestä oudosta tunteesta huolimatta ei niihin katsomishetkellä kuitenkaan perehtynyt, vaan antoi liukua käsistä pois. Nerokasta jälleen herra Nolan, nerokasta.




Star Trek


2009, Yhdysvallat/Saksa
Ohjaaja: J. J. Abrams
Pääosissa: Chris Pine, Zachary Quinto, Karl Urban, Eric Bana, Zoe Saldana, Simon Pegg, Anton Yelchin, John Cho, Leonard Nimoy, Winona Ryder, Chris Hemsworth, Jennifer Morrison
Ikäraja: 13
Kesto: 2h 2min


Romulaanien sota-alus Narada hyökkää liiton aluksen USS Kelvinin kimppuun surmaten sen kapteenin. Kapteenin seuraaja George Kirk evakuoi kaikki muut pois aluksesta, mukaan lukien vaimonsa, jolla on juuri käynnistymässä synnytys. George uhraa itsensä aluksen mukana taatakseen tulevaisuuden muille ja ennen kaikkea juuri syntyneelle pojalleen. Myöhemmin näemme aikuisen James Kirkin viettämässä huithapeli elämää kaiken maailman juottoloissa, josta tähtilaivaston upseeri saa hänet suostuteltua liittymään tähtilaivastoon. Laivastoon liittyy myös puoliksi vulcanuslainen Spock, jolla ei natsaa sitten yhtään Kirkin kanssa. Kirk onnistuukin hankkimaan itsellensä sanktiota, jonka ansiosta häntä ei päästetä pelastusoperaatioon mukaan. Kirkin kanssa kaverustunut lääkintähemmo McKoy kuitenkin saa juonittua kaverinsa mukaan lennolle. Kirkin luvaton läsnäolo osoittautuu kuitenkin hyödylliseksi hänen tajuttuaan asioita, joita muut eivät ole huomanneet. Narada alus on menneisyyden tavoin jälleen muodostamassa uhkaa. Kirkin täytyy kohdata kuitenkin ensin tulevaisuus voidaakseen vaikuttaa nykytilanteeseen. 

Star Trekin uudemman vanhemman leffaversion olen halunnut nähdä sen uusimman uudemman katsomisen jälkeen. Se sai minut ihan totaalisen pauloihinsa ja halun tutustua tähän maailmaan lisää. Näistä maratonin kolmesta tekeleestä uskaltaisin sanoa tämän viimeisen kolahtaneen itseeni kaikista eniten, vaikka Prestige olikin niin nerokas. Star Trek:ssä on sitä ihanaa seikkailunmakua, joka vie mukanaan, hyvin samanlaista kuin mistä nautin rakkaissa Star Wars:eissa (joo laitoin ne jopa samaan lauseeseen!). Jaksoin jännittää hahmojen puolesta, vaikka järki sanoi ”Ei tuo kuole, sä näit sen jo siinä jatko-osassa” mutta silti olen täysillä mukana ja pidätän hengitystä.  


PS. Älytöntä, että Kirkin vanhemmat on Emma Swan ja Thor!

18. syyskuuta 2013

TV Thursday #2 - Paras tv-hahmo

TV Torstain toisessa haasteessa tiedustellaan parasta tv-hahmoa.

"Meillä kaikilla on varmasti ne ihanat suosikkimme, joiden lauseita ehkä jopa lainailemme arkielämässä tai jonka elämänasennetta yritämme kovasti omaksua. Jonka auto tai vaatekaappi kelpaisi meillekin, tai kenties hänen ammatti? Tai ehkäpä hahmo on sellainen joka et itse missään nimessä haluaisi olla, mutta hän on muuten vain se paras. Kuka on sinun suosikkisi?" 

Tv-sarjojen skaalassa tälläistä yksittäistä parasta hahmoa ylitse muiden ei omalla kohdallani ole, koska valikoimaa on vain liikaa. Vaikka osaan nimetäkin parhaan televisiosarjan (=Mullan alla), ei siinäkään ole sellaista hahmoa, joka peittoaisi monen muun melkein yhtä hyvän sarjan hahmotarjonnan. Joten sain hyvän tekosyyn koota kuvakollaasit suosikkihahmoistani, jotka ovat itseäni naurattaneet, itkettäneet ja ennenkaikkea viihdyttäneet. Rankkasin jälleen pois animaatiot ja tosi-tv:n. 



11. syyskuuta 2013

TV Thursday #1 - Tämän hetken top5

TV Thursday lähti käyntiin jo viime torstaina ensimmäisen haasteen merkeissä. Vastaukset tiesin pikku pohdinnan jälkeen jo samana päivänä, mutta tekstin varsinaisessa kirjoituksessa kesti pidempään.

"mitkä ovat sinun suosikkisarjasi tällä hetkellä? Tee top 5-listaus lemppareistasi ja perustele toki ihmeessä miksi juuri nämä. Paremmuusjärjestykseen ei ole pakko laittaa, jos tuntuu liian kauhealta lähteä suosikkejasi vertailemaan :) Sarjojen ei tarvitse pyöriä tällä hetkellä televisiossa, vaan voit listata ihan mitä tahansa netflixlöydöistä DVD-boxeihisi."

Listani sarjat ovat nimenomaan tällä hetkellä omat seuratuimmat, joista melkein kaikki olen katsonut Netflix:stä, jonka hankin nimenomaan sarjojen katseluun ensisijaisesti. Tosi-tv:n ja animaation olen rajannut kokonaan pois. Aikaisemmin olen vuosi sitten listannutkin telkkusarjojen top 10:n (osa 1 täällä & osa 2 täällä) ja moni näistä nyt listatuista hilautuisi kyllä sinnekin asti ja pudottaisi loppupään sarjoja pois listalta. Kolmen kärjen uskoisin pysyvän edelleen samana, ainakin se ensimmäisen. Tässä kuitenkin top5 tällä hetkellä, jotka ovat olevinaan jonkinmoisessa paremmuusjärjestyksessäkin:


5. Pushing Daisies


Tuotantokausia: 2
Jaksoja: 22
Yhden jakson kesto: 42min
Missä kohtaa olen:  5/22 (vasta!)

Pushing Daisies kertoo Ned nimisestä miehestä, jolla on ainutlaatuinen kyky: hän pystyy kosketuksellaan herättämään kuolleista. Juju on siinä että, jos hän pitää herättämäänsä henkilöä elossa yli minuutin, joku muu kuolee tämän sijasta. Toinen kosketus Nedin sormista ja hetki sitten herätetty pysyy lopullisesti kuolleena. Ned omistaa piirakkapuodin, jonka ohella hän toimii assistenttina kyttäkaverilleen murhatutkimuksissa. Piirakanpaistaja yksinkertaisesti herättää uhrit ja kysyy suoraan kuka tai mikä heidät tappoi. Mutkia tulee matkan Ned:n törmättyä kuolleena arkussa makaavaan lapsuuden rakastettuunsa Chuckiin. Ned ei malta koskea tyttöön enää toista kertaa ja minuutti tulee täyteen. Ainoa vaan, että kosketusta on nyt varottava aina hamaan ikuisuuteen.

Pushing Daisies meni ohi korvieni kun se telkusta esitettiin ja vaikka sitä minulle kuinka suositeltiinkin. Nyt ihanaisen netflix:n avulla olen muutamat jaksot katsellut, mutta en vielä ole kovin pitkällä. Tämä sarja on onneksi sellainen, mitä voi katsoa viihteen tarpeeseen silloin tällöin, eikä tarinan jatkumo kärsi pidemmistä tauoista. Pushing Daisies on kuitenkin kovin herttainen sarja, etenkin Ned & Chuck saavat minulta awwwww- äänen. Värimaailma on myös aivan päheä ja tuo mieleen Burtonin Big Fish:n. Nyt viimeistään kuuluun Lee Pace-klubiin.



4. Uusi Sherlock


Tuotantokausia: 2
Jaksoja: 6
Yhden jakson kesto: 90min
Missä kohtaa olen:  6/6

Uusi Sherlock on smaa tuttu miljoona kertaa filmatisoitu tarina, joka on onnistuneesti sijoitettu nykyaikaan. John Watson kärsii Afganistanin komennuksensa jäljiltä niin henkisesti kuin fyysisestikin, eikä oikein saa suuntaa elämälleen, kunnes hän tapaa vähintään erikoisen persoonan, Sherlock Holmesin. John jopa muuttaa tämän mahdottoman tapauksen kanssa saman katon alle vuokraemäntä Hudsonin asuntoon. Sherlock kaipaa alituiseen virikkeitä monimutkaiselle, mutta nerokkaalle päälleen ja on parhaimmillaan ratkoessaan tapauksia, joiden kanssa virkavalta on hoomoilasena. John imeytyy huomaamattaan mukaan tähän menoon ja Sherlockin arvaamattomaan elämään.

Uusi Sherlock oli pitkään listallani "sarjoja, jotka täytyy katsoa jossain kohtaa" ja nyt se on saatu tehtyä. Täytyy sanoa, että kaikki ylistys ei ole tullut tyhjästä. En olisi uskonut tarinan taipuvan näinkin hyvin nykypäivään, mutta nyt se on kuin alunperinkin tehty siihen. Cumberbatch ja Freeman combo on hemmetin toimiva, eikä muissakaan sivuosissa ole moitteen sanaa. Vaikka tarinan tuntien tietää mitä tapahtuu viimeisessä jaksossa, on se silti nyyhkis tuon mokoman Freemanin ansiosta. Vain yhdessä jaksossa esiintyvä (tosin 90 minuuttisessa sellaisessa) Irene Adler on myös erikoismaininnan arvoinen.



3. Doctor Who (2005 --->)


Tuotantokausia: 8 (alkuperäiset mukaanlukien 22)
Jaksoja: yhdellä kaudella keskimäärin 14
Yhden jakson kesto: 45min
Missä kohtaa olen:  kausi 3, jakso 2

Doctor Who kertoo Tohtorista, joka on ajanherrana käytännössä vastuussa vähän kaikesta. Kulkupelinä Tohtorilla on tietenkin legendaarinen Tardis, jolla hän tempautuu milloin mihinkin aikaan ja ulottuvuuteen, jossa kulloinkin tarvitaan hänen puuttumistaan asioihin. Tohtorilla on usein matkakumppani, naispuoleinen assistentti meidän tuntemastamme ajasta ja ulottuvuudesta. Sarjan alussa apulaiseksi yhteentörmäysten kautta ryhtyy Rose Tyler.

Doctor Who:sta oli toki kuullut etukäteenkin, mutta en sinällään tiennyt mistä siinä nyt oikein on kyse. Eikä ihmekään, kun niissä muutamissa jaksoissa, jotka näin mentiin aina jossain muualla kuin viimeksi. Nyt kun olen nähnyt näitä uusia tohtori jaksoja ihan alusta alkaen käsitän homman juonen. Ensimmäinen kausi ja varsinkaan ensimmäiset jasot eivät vielä tehneet niin suurta vaikutusta, mutta sarja paranee huomattavasti edetessään. Mahdollisesti Tohtorin vaihtuminen David Tennant:iin vaikuttaa myös asiaan. Doctor Whos:ssa parasta on se, että et koskaan tiedä mitä odottaa. Pääasiassa meno pysyy hilpeänä, mutta kun on murheen aika, tulee kunnolla surku (niinkuin minulla jakson Doomsday jälkeen) Näiden uusien jälkeen pitäisi varmaan katsoa ne vanhatkin, joissa ainakin yksi Tohtori on Radagast!



2. Supernatural


Tuotantokausia: 8
Jaksoja: 172
Yhden jakson kesto: 38-45min
Missä kohtaa olen:  kausi 2, jakso 3

Supernatural kertoo kahdesta veljeksestä Dean:stä ja Sam:stä, jotka joutuvat jo pienenä kohtaamaan yliluonnollisen olemassaolon demonin surmatessa heidän äitinsä. Ensimmäisellä kaudella Sam on vielä alkuun kiinni "normaalissa" elämässä, kunnes hän ei voi enää paeta menneisyyden haamuja. Poikien isä metsästää demoneita kaikkein pakkomielteisimmin ja Dean seuraa isänsä uraa Samin hautoessa vielä hampaankolossaan asioita isäänsä vastaan. Samin heittäydyttyä alkuhankauksien jälkeen Deanin aisapariksi huomaavat veljekset kuinka paljon he toisillee merkitsevät ja miten hyvin he puhaltavat yhteen hiileen. 

Supernaturalia en ole katsonut poikkeuksellisesti netflix:n kautta, vaan minulla on ollut dvd lainassa. Tämä on niitä sarjoja, joista pari jaksoa nähnyt sieltä täältä joskus ja aina halunnut nähdä alusta loppuun varmana siitä, että pitäisin. Sarja on synkkyydestään huolimatta todella hauska, erityisesti veljesten keskinäisen suunsoiton ja mulkaisujen vuoksi. Supernatural on myös välillä vakavalla tasollaan koskettava ja jopa aavistuksen pelottava. Etenkin ensimmäisellä kaudella tuli peräkanaa useampi itseäni pelottanut jakso (esim. Bloody Mary), joiden katsomisen jälkeen en halunnut ihan just sillä sekunnilla nukkumaan. Tuon kauhu keskittymän jälkeiset jaksot ovat olleet huomattavasti kevyempiä pelottavuus asteeltaan.



1. Tudors
 


Tuotantokausia: 4
Jaksoja: 38
Yhden jakson kesto: 55min
Missä kohtaa olen: 28/38

Tudors kertoo Henry VIII:n elämästä värittäen reilulla kädellä todellista historiaa. Ensimmäinen kausi keskittyy Henryn yrityksiin mitätöidä avioliittonsa Katariina Aragonialaiseen voidakseen ottaa uudeksi vaimokseen rakastajattarena Anne Boleyn. Samalla protestanttinen liike kuohuttaa maailmalla ja hiipii pikkuhiljaa hovinkin sisään. Tulevilla kausilla vaimoa vaihdetaan milloin mistäkin syystä, mutta tärkein on pyrkimys saada miespuoleinen kruununperijä. Sarjast ei uuvu kyllä tippaakaan seksiä, väkivaltaa ja juonittelua. 

Tudors ei aikanaan sen tullessa televisiosta kiinnotanut minua yhtään. Vasta netflix:n harkinnan aikoihin alkoi itseäni kiinnostaa ehkä sittenkin vilkaista edes se ensimmäinen jakso, mutta juuri silloin tätä ei ollut vielä saatavilla. Kuin ihmeen kautta vain muutamia päiviä myöhemmin tuli s-postiini ilmoitus Tudorsien lisäyksestä netflix:iin. Yksi jakso ja olin aivan myyty. Tudors on kuin Game of Thrones, mutta ilman fantasia osastoa ja keskittäen huomion lähinnä yhteen hoviin. Tudors:ssa on kuitenkin omat puolensa sen pohjatessa osittain todellisiin tapahtumiin. Huomaamatta tulee opittua asioita historiasta ja melkein osaan jo kaikki Henryn vaimojen nimet aikajärjestyksessä. Ja ah, Natalie Dormer, jonka tunsin ennestään Margaery Tyrell:nä GOT:sta, on aivan ihana Anne Boley:nä.



10. syyskuuta 2013

Historian havinaa osa 2

Tietoa mistä tässä on kyse, saa aikaisemmasta postauksesta. Kuvakirjo kattaa nyt kokonaisuudessaan vuoden 1985 tarjonnan. Huomatkaa, jos vertaatte elokuvien ensi-ilta päiviä Suomen virallisiin ensi-ilta päiviin tai saatika sitten maailman ensi-iltoihin (esim. imdb) näähän tuli ihan järkyttävän myöhässä.














Kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla!

7. syyskuuta 2013

Historian havinaa osa 1

Innostuin suunnattomasti, kun sain mummolassa selata ikivanhoja lehtiä, joista löytyi myös Studion alkutaipaleelta ilmoituksia sillä hetkellä pyörivistä elokuvista. Myös studion arkistoista löytyi ihan varta vasten säilöttyjä leikekirjoja vuosilta 1985-1992. Pakkohan minun oli kuvailla näitä ilmoituksia, kun suurin osa on ajalta ennen syntymääni ja monia ilmoituksissa esiintyviä elokuvia olen kyllä nähnyt myöhemmin. Kuvaotokset julkaisen useammassa osassa, sillä niitä mooonta. Ihan ensimmäisessä osassa on myös aikaa ennen Studio123:n olemassaoloa ja sen aikaisten teattereiden ilmoituksia ja sekaan olen tunkenut myös muutamia muita lehdistä poimittuja kuvia.


Iltatähdestä olen kuullut vanhemman kansan puhuvan

Kino Kouvon ja Kuva-portin tarjonta vuonna 1979. Sairaan upeat kuvat!

Cineman, Kino Kouvon ja Kuva-portin valikoimaa vuonna 1981
Tämä on outoa, koska min elinaikanani on kanavia ollut jo kolme!
Siinä on ihkaensimmäiset kuvatukset!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...