30. tammikuuta 2012

Saapasjalkakissa


Ohjaaja: Chris Miller
Musiikki: Henry Jackman
Pääosissa: Antonio Banderas, Salma Hayek, Zach Galifianakis, Billy Bob Thornton, Amy Sedaris, Guillermo del Toro, Constance Marie, Zeus Mendoza, Mike Mitchell,
Kesto: 1h 30min
Ikäraja: 7


Saapasjalkakissan oma elokuva kertoo kissimirrimme ajoista ennen Shrek-elokuvia, kun tämä vielä ratsasti seikkailuihin zorromaisissa maisemissa. Saapasjalkakissan korviin kantautuu huhuja tarunhohtoisesta aarteesta linnassa pilvien päällä. Tämä aarre on aitoja kultamunia muniva kana ja päästäkseen tarpeeksi korkealle, tulee löytää taikapavut, joista kylvön jälkeen kasvaa köynnös aina ylös asti. Kisu saa vihiä papujen olinpaikasta ja huomaa myös pian ettei ole ainoa viiksekäs niiden jäljillä. Saapasjalkakissa törmää tätä kautta vanhaan tuttuunsa Tyyris Tylleröön, jota vastaan hänellä on kipeitä muistoja menneisyydestä. Lapsuuden verhoa raotetaan, josta selviää heidän olleen aikanaan kuin veljet ja tämän sekä Tyyriksen tietojen nojalla suostuu Saapasjalkakissa yhteistyöhön vielä kerran.

Saapasjalkaskissa on tyylipuhdas ja visuaaliselta ilmeeltään hiotun hieno. Auringon lasku näyttää upealta tavallisessakin elokuvassa, mutta näiden animaatiovelhojen jäljiltä se loimuaa väreissä. Laajalle kantavissa maisemakuvissa 3D:lle on peräti jonkinmoista virkaa. Itse saapasjalkakissa istuu maailmaansa kuin nakutettu, vaikka iso osa muista hahmoista ovatkin tavallisia immeisiä. Originaalissa versiossa ääninäyttelijöistä ei ole mitään pahaa sanottavaa, vaan jokainen istuu hahmonsa olemukseen kuin nakutettu.



Huolimatta silmiämiellyttävästä, vauhdikkaasta ja viihteellisestä elokuvakokemuksesta, on Saapasjalkakissa Shrek elokuviin verrattuna sisällöllisesti auttamattomasti vajaampi. Itse tunnustautuneena Shrek fanina en löydä tästä samaa lämpöä, samaa satumaisuutta ja samaa vilpittömyyttä, kuin mitä etenkin ensimmäinen Shrek elokuva on pullollaan. Tämä ei herätä itsessäni samaa lapsenomaista ihastusta elokuvan maailmaan. Monissa arvosteluissa, mitä olen lukenut, on koettu virkistävänä se, että tämä ei ole niin saduilla vuorattu, kuin Shrekin fantasia maailma. Toisaalta olen samaa mieltä, mutta toisaalta kun kuvittelen, että olisin saanut yhtä suuren määrän tarinoista ja saduista tuttuja elementtejä kuin Shrekeissä, niin olisin ollut varmasti otetumpi. Mieleenpainuvimmat hetket olivatkin Saapasjalkakissassa ne, mitkä voi kytkeä itselleen jo tuttuun asiaan: Tyyris Tyllerö, Jaakko ja pavunvarsi, "Taavi ja Anni" eli Jack and Jill ja itse "hanhiemo". Populäärikulttuurin viittaukset jäivät myös harmillisen vähäisiksi.

Saapasjalkakissa on menevä, hienonnäköinen ja kuuloinen elokuva, josta saa erilaisemman kokemuksen kuin hahmon aiemmista seikkailuista Shrek-elokuvissa, mikä voi olla joko hyvä tai huono puoli. Sopii isoille ja pienillekin kunhan muistaa, että vauhdikkuus saattaa yltyä hieman hurjaksi aivan pienille. Kissanomistajille suosittelen erityisesti, koska itsekin kahden pikku kollin omistajana huomasin huvittuvani kohdista, joissa päällimäinen ajatus oli jotain tyyliin "juuri noin meidänkin kissa tekee" :)


28. tammikuuta 2012

Hulluna Saraan


Ohjaaja: Samuli Valkama
Pääosissa: Jussi Nikkilä, Ville Virtanen, Emilie de Ravin, Tiina Lymi, Janne Reinikainen, Jani Volanen, Jussi Lampi, Jessica Grabowsky & Tommi Korpela
Kesto: 1h 30min
Ikäraja: 7


Kotimaisen hömpähkön komedian pääosissa on Ville (Jussi Nikkilä): vaatimaton hissukka, jota kaivaa edelleen lapsuuden laulukilpailun traumat. Villen isä Taisto(Ville Virtanen) on parhaat päivänsä nähnyt entinen rokkistara, joka ei osaa elämässään jarrutella. Amerikkalainen rivitanssiopettaja Sara (Emilie de Ravin) saa molempien sukat pyörimään jaloissa.

Tätä elokuvaa katsomaan mennessä en uskonut elokuvan olevan kovin hyvä ja oikeastaan muutama kannustava arvostelu sekä Emilie de Ravin (Lost-tähti!) sai minut kurkkaamaan tämän. Hulluna Saraan ei ollutkaan yllättäen yhtään pöllömpi. Elokuva ei aiheuttanut sellaista nolostusta ja myötähäpeää, mikä on aina pelkonani kun tulee katsottua kotimaisia kuvia. Osaavimmissa käsissä tästä olisi saatu hiottua jämäkämpi kokonaisuus, sillä nyt elokuvassa on muutamia häiritseviä ja jopa outoja asioita, mitkä eivät olennaisesti liity mihinkään (lue: Ronald Reagan). Huumori on ehtaa, eikä perustu suomalaisten sisäpiirijuttuihin, mikä antaa elokuvalle mahdollisuudet vedota myös kotimaan ulkopuolella.


Elokuvan kasassa pitävä voima ei olekaan Sara, vaan isä ja poika suhde, joka näyttää aidolta ja uskottavalta. Aivan alkuun elokuva on hieman luontaantyöntävä ja siitä on vaikea saada otetta, mutta edetessä se helpottuu ja lopussa käy täysin luontevasti. Villen hahmon kanssa oli myös itselläni alkuun ongelmia, kun tyyppi tuntui niin puupökkelöltä. Saran hahmosta olisi voitu puristaa enemmän irti, nyt kun kerran Emilie saatiin tähän samaan kelkkaan, vaikka tyttö herttainen onkin.

Hulluna Saraan on hieman erilainen, piristävä ja tavallaan romanttinen komedia. Kotimaisten elokuvien kuluttajille sopii varmasti ja niille, ketkä haluavat rapakon toisen puolen kuvista poikkeavaa hömppää. Nauru on taattu!

27. tammikuuta 2012

Oscar-gaala 2012


En pystynyt aikaisemmin päivittämään tulevasta Oscar-gaalasta yhtään mitään, sillä olin suoraan sanottuna niin pettynyt valittuihin ehdokkaisiin. Ensinnäkin muutamia keskeisille paikoille sijoittuneita elokuvia ei pysty edes näkemään ennen gaalaa, niin mihin tässä sitten mielipiteensä voi perustaa ja kannattusjoukkonsa leiriydyttää. Esimerkiksi 10 ehdokkuuden The Artist ja parin ehdokkuuden Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä jää nyt ihan sivu suun ennen gaalaa.

Edellä mainittua vielä monta kertaa enemmän jäi kismityttämään HELKKARIN hyvän elokuvan, Driven, uupuminen muista paitsi yhdestä kategoriasta: Äänitehosteet. Ei voi vaan käsittää. Muutoinkin oma suosikkiviisikkoni edellisen vuoden elokuvista melkeimpä loistavat poissaolollaan. Oikeastaan tällä hetkellä on vain harvat kategoriat, joissa voin valita puoleni:


Animaatio:

  • Alain Gagnol & Jean-Loup Felicioli - A Cat in Paris
  • Fernando Trueba & Javier Mariscal - Chico and Rita
  • Jennifer Yuh Nelson - Kung Fu Panda 2
  • Chris Miller - Saapasjalkakissa
  • Gore Verbinski - Rango


Musiikki:

  • John Williams - Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus
  • Ludovic Bource - The Artist
  • Howard Shore - Hugo
  • Alberto Iglesias - Pappi lukkari talonpoika vakooja
  • John Williams - Sotahevonen


Äänitehosteet:

  • Lon Bender & Victor Ray Ennis - Drive
  • Ren Klyce - The Girl with the Dragon Tattoo
  • Philip Stockton & Eugene Gearty - Hugo
  • Ethan Van der Ryn & Erik Aadahl - Transformers: Kuun pimeä puoli
  • Richard Hymns & Gary Rydstrom - Sotahevonen


Erikoistehosteet:

  • Tim Burke, David Vickery, Greg Butler & John Richardson - Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 2
  • Rob Legato, Joss Williams, Ben Grossman & Alex Henning - Hugo
  • Erik Nash, John Rosengrant, Dan Taylor & Swen Gillberg - Real Steel
  • Joe Letteri, Dan Lemmon, R. Christopher White & Daniel Barrett - Rise of the Planet of the Apes
  • Scott Farrah, Scott Benza, Matthew Butler & John Frazier - Transformers: Kuun pimeä puoli

Parhaan elokuvan ehdokkaista olen nähnyt vasta yhden! Tämä on Tree of life, jota en siunaisi palkinnolla. Onneksi on vielä toivoa nähdä seuraavat elokuvat ennen Oscareita:


Rautarouva 27.1
Saapasjalkakissa 27.1
The Descendants 3.2
Hugo 17.2
Sotahevonen 24.2
Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja 24.2

Vaikka kismittää kuin pientä oravaa, aion sen gaalan mokaman katsoa sitten 26. helmikuuta....

26. tammikuuta 2012

Movie Monday # 33 - Lapsitähti

Tällä kertaa tulee useampikin nimi mieleen Movie mondayn haasteeseen:

"Kuka lapsinäyttelijä on jäänyt mieleen tai tehnyt vaikutuksen? Hän voi olla nykyinen lapsitähti tai jo aikuiseksi varttunut sellainen."

Kaikki seuraavista pikkutähdistä ovat jollain tasolla ihastuttaneet esiintyessään elokuvissa, mutta ikävä kyllä kaikki heistä ovat kasvaneet jo isoiksi.


Jake Lloyd


- se nappula Star Wars episodi 1:stä. Poika, jolle pottatukka sopii ja josta ei ikinä voisi uskoa tulevan pahis. Myöhemmin irtautunut valkokankaasta.



Hailey Joel Osment


- Robottipoika, kuolleita näkevä poika... hiton hyvä näyttelijä sen ikäiseksi ja ihanat nappisimmut. En yhtään tiedä missä esiintyy nykyään. Harmi ettei pysynyt aina pienenä.



Nicholas Hoult


- Poika, elokuvasta Poika, jolle pottahiukset eivät sopineet, mutta oli hahmona symppis. Isompana tullut tunnetuksi ainakin Skins sarjan Tonynä.



Freddie Highmore


- Pikku itkupuristin Finding Neverland:ssä ja Jali suklaatehtaassa. Näytteleminen on jatkunut isona, muttei ainakaan vielä ole tehnyt mitään suurta nousua.



Tom Felton


- Ennen pottereita muistan tämän nassikan elokuvasta Anna ja kuningas. Pottereiden merkeissä olemmekin päässeet seuraamaan kasvua mieheksi.



Dakota Fanning


- 2000-luvun työllistetyin lapsinäyttelijä. Maailmojen sota, Uptown girls, Katti, Hide and Seek... ja myöhemmin tähditti Twilight-saagaa. Täyttää tänä vuonna 18.



Abigail Breslin


- Persoonallinen ja söpö Little miss sunshine sekä Signs elokuvan kirkuva tytöntyllerö. Viimeksi näin New Year's Eve:ssä astetta isompana. Hän täyttää 16 tänä vuonna.

22. tammikuuta 2012

Movie Monday # 32 - Animaatio

Movie Mondayn viimeinen rästihaasteistani käsittelee niinkin ihanaa aihetta kuin animaatiot:

"Minä rakastan animaatioelokuvia, niin piirros-, stop motion- kuin tietokoneanimaatioitakin. Miten on sinun laitasi? Mitkä animaatiot ovat sinun suosikkejasi?"

Nyt ei pysty kyllä prosessoimaan kysymyksiä yhtään tarkemmin, kun on aivan liikaa ihania animaatioita ja niiden ajattelemisestakin jo pakahtuu niin minähän kokoankin kuvakollaasin!

Tättädää:



Ja loppuun animaatiotunneilla (joista kuullaan vielä joskus lisää) katsottu söppänä lyhäri : )

21. tammikuuta 2012

Movie Monday # 31 - Pahan pauloissa

Movie mondayn haaste:

"Mikä on sinun kaikkien aikojen suosikkisi hahmoista, joita yleisesti ottaen pidetään pahiksina? Oletko kenties aina halunnut olla juonia punova noita, tai tuntenut syvää yhteenkuuluvuutta ihmissusien kanssa (emme välttämättä halua tietää, johtuuko tämä yhteenkuuluvuus esimerkiksi karvaisuudestasi, mutta toki saat valottaa aihetta niin paljon kuin haluat)? Vai haaveiletko sittenkin punaisesta valomiekasta?"

Hmmm.. ihmissudet, noidat, isojalat, frankensteinin hirviöt, muumiot, zombiet....

Se on silti aina ollut Vampires all the way!



Suosikkiverenimijöitä elokuvan tasosta riippumatta:



Sairaan siistit piilarit. Kate Beckinsale Underworld elokuvista ja yksi Draculan morsiammista elokuvasta Van Helsing. En vaan ymmärrä miksei Katella voi olla nuo piilarit koko ajan.

Ja Draculan morsiammista puheenollen:


Monica Bellucci Bram Stokerin Draculassa!




Ehdottomasti komein Dracula komisti Van Helsing elokuvaa




Kuitenkin katu-uskottavampi on tämä Kreivi



Ja taatusti vanhin tämä!



Suosikki vampyyrielokuviin kuuluvan 30 päivää kaamosta heebot ulkoilemassa. Vetovoima selittyy sillä, että näissä kavereissa on petomaisempia piirteitä



Vaikka en elokuvasta Priest perustanutkaan, niin nämä ötökät haluaisin nähdä ihan omassa elokuvassaan!


Enkä voi vastustaa kiusausta laittaa tähän loppuhupennukseksi musavideota, jolla eräs velho leikkii Draculaa!

20. tammikuuta 2012

Movie Monday # 30 - Ei osaa ameriikan kieli

Aika ottaa kiinni Movie monday rakoa, jota on kertynyt kolmen haasteen verran, hyi minua.

"Polkaistaan tämä vuosi käyntiin kysymällä, mikä ei-englanninkielinen tai ainakin ei-amerikkalainen elokuva on tehnyt sinuun vaikutuksen? Kotimaisista elokuvista kysyttiin jo, joten ne on periaatteessa rajattu tämänkertaisen haasteen ulkopuolelle.

Englannin kieli sekä erityisesti Hollywood dominoivat nykypäivän elokuvateollisuutta suvereenisti. Kuitenkin myös muualla maailmassa tehdään aivan valtavan paljon hienoja ja mieleenpainuvia elokuvia, kaikilla mahdollisilla kielillä. Mikä niistä on jäänyt erityisesti sinun mieleesi?"

Elokuvamakuni on jopa hävettävän ameriikkalainen, mutta ehkä minulla on vielä toivoa. Kauhukuvien suurena ystävänä olen parin vuoden sisään löytänyt ihka uuden ja tuhottoman toimivan lokeron: espanjankielinen kauhu/trilleri. Siinä missä japanilaiset tekevät pissathousuun-pelottavia kauhuleffoja, nämä ovat sitten taas niitä oikeasti hyviä kauhuleffoja. Tyypillistä on, että genre saattaa heittää trillerin puolelle ja elokuvista löytyy mieleenpainuva loppu twisti. Verrattuna amerikkalaisiin tekeleisiin, asioita ei selitetä sataan kertaan jotta tollokin tajuaa, vaan luotetaan katsojan kapasiteettiin.


Tälläisiä on muun muassa:


  • Orpokoti (El Orfanato), 2007
  • Julian silmät (Los Ojos de Julia), 2010
  • The silent house (La Casa Muda), 2010
  • Rec, 2007
  • Rec 2, 2009


18. tammikuuta 2012

J. Edgar


Ohjaaja: Clint Eastwood
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Armie Hammer, Naomi Watts, Josh Lucas, Judi Dench, Damon Herriman, Ed Westwick & Jeffrey Donovan
Kesto: 2h 15min
Ikäraja: 12


J. Edgar kertoo John Edgar Hooverin, nykyisen FBI:n perustajan, tarinan. Hänen legendaarinen uransa kesti yli 50 vuotta, jona aikana hän keräsi valtaisat arkistot niin rikollisista kuin valtapaikoilla olevista henkilöistä heidän salaisuuksineen kaikkineen, joiden avulla hän toteutti sanontaa "tieto on valtaa". Suuren imagon takana kulisseissa vaikutti jämerä äitihahmo, joka teki hyvin selväksi, että jos oma poika olisi homoseksuaali, hän olisi yhtä kuin kuollut tälle. J. Edgar kertoo myös toveruudesta ja syvästä rakkaudesta.

Leonardo DiCaprio on kuin hyvä viini, vain paranee vanhetessaan. Joskus, kun hän oli vielä nuorempi, en ollut niin vakuuttunut hänen osaamisestaan tai kyvystä saavuttaa yhtä vankkaa asemaa eturivin näyttelijänä, kuin mitä hänellä nyt on hallussaan. DiCapriolla on myös aina ollut lapsekkaat kasvot (lue: vauvanaama), joita on ollut vaikea ottaa vakavasti. Kun kasvojen piirteet eivät ole niin vakuuttavat, on taidon ja karisman tultava sisältäpäin. Osittain tästä syystä luulen, että hän on pystynyt/joutunut kehittymään roimasti näyttelijänä ja tämä näkyy jälleen J. Edgarin roolissa. Suunta on vain ylöspäin.

J. Edgariin on saatu ilmennettyä elokuvan hahmona yllättävän paljon moniulotteisuutta, vaikken oikeasta Edgarista paljoa tiedäkään. Inhimilliset heikkoudet ja oikut tekevät Edgarista oikein ihmisen, eikä häntä ole väännetty vaan yhteen muottiin. Hän ei ole liian hyvä, vaan vainoharhaisuus ja kiristämiset tuodaan suoraan esiin, mutta niihin saadaan myös perustelut. Vaikkei katsoja ole samaa mieltä hänen kanssaan tai hyväksy hänen tekojaan, voi hän silti ymmärtää hyvin motiivit niiden taustalla.

Edgarin homoseksuaalisuus on nostettu keskeiseksi osaksi elokuvaa. Sen aikaisessa maailmassa ja yhteiskunnallisessa asemassa ei voi tulla kaapista ulos. Edgar välittää aivan liikaa äidistään eikä murskaa tämän odotuksia tai mielikuvia omasta pojastaan. Sehän ei satuta, mitä ei tiedä ja Edgar osaa pitää itsensä visusti ruodussa. Sisällä velloo kuitenkin välitys toisesta ihmisestä, kollegasta ja kumppanista, joka ei jää katsojalta huomaamatta.

J. Edgar etenee rauhallisesti, ilman liian jyrkkiä käännöksiä. Varmasti jokaiselle katsomisen arvoinen, mutta erityisesti heille, jotka tietävät mitä rakkaus on, mutta eivät ole syystä tai toisesta voineet näyttää sitä.


J. Edgar on huomenna (19.1) viimeisen kerran studio123:ssa klo 20.00!!!!


14. tammikuuta 2012

Disney/Pixar salaisuudet julki!

Kaikki eivät ehkä vielä tiedä, että Disneyllä on paha tapa ripotella elokuviinsa jos jonkinmoisia piilomerkkejä sekä viittauksia toisiin elokuviinsa, erityisesti vanhempiin elokuviin. Näitä kutsutaan nimellä Disneyn Easter Eggs. Yksi kaikista selkeimpiä ja helpoimpia bongata on Hercules elokuvasta Scarin talja. Aika selkeä on myös Kaunottaren ja hirviön teeastiasto elokuvassa Tarzan.


Sitten löytyy lukemattomia muita, aina vain haastavampia bongattavia. Niille, jotka eivät halua alkaa itsekseen koluta joka sekuntia läpi tarjoan hätähelpotukseksi suppean listan mistä löydät ja mitä!

  • Aladdinissa sulttaanin lelueläinten joukossa on Kaunottaren ja hirviön Hirviö
  • Aarreplaneetasta löytyy ihan elokuvan alusta Stitch lelu nuoren Jim Hawkinsin leluhyllystä
  • Prinsessa ja sammakko elokuvassa myös alkupuolella voidaan kaupunkikuvassa nähdä nainen, joka ravistelee Aladdinin taikamattoa parvekkeeltaan
  • Dumbo lelu puhaltaa kuplia Basil hiiressä, lelukaupassa
  • Lilo ja Stitch elokuvassa vilahtaa seinällä Mulan juliste
  • Aladdinin hengen sormeen tarttuu Arielin Sebastian
  • 101 dalmatialaista elokuvasta löytyy Kaunotar ja kulkuri elokuvan Ritu lemmikkieläinkaupan näyteikkunasta
  • Arielissa Tritonin saapuessa elokuvan alkupuolella juhlasaliin, on kutsuttujen joukossa myös Mikki, Aku ja Hessu.

Ohessa oleva video paljastaa Bellen cameon Notre Damen kellonsoittajassa. Bongata voi jälleen kerran taikamaton ja bumban (jonka suhteen olen kyllä skeptinen).




Viimeisin elokuva Kaksin karkuteillä kätkee Pinokkion, Prinsessa Ruususen kirjan ja Pumban!
Lisäksi Mikki hiiren pää saattaa olla vaikka missä, ihan symbolina tai pelkkänä muotona tai kuten Aladdinissa Radjan pää on hetken Mikki hiiristetty.


Disney Pixar on jatkanut täysin samaa linjaa, ellei vielä kahta kauheammin. Vanhojen elokuvien sijaan annetaankin viittauksia tuleviin kuviin.


Kattava kattaus kaikista Pixarin ylläreistä cameoista numero A113:seen löytyy youtubesta kolmiosaisena, joista ensimmäinen osa on seuraa tässä. Älä siis katso jos haluat tehdä etsintä työsi ihan itse! Osa 2 täällä ja osa 3 täällä.



Video valottaa myös kahden merkittävän esineen lampun ja pallon olinpaikat eri Pixar kuvissa. Nämä ovat esineet Disney Pixarin ensimmäisestä lyhytelokuvasta Luxo Jr. vuodelta 1986.


Studio 123 saa tänä vuonna sisaryhtiön, Kino 123:n. "Pikkuinen" nousee uuteen kauppakeskus Veturiin syksyllä. Kasvutarinaa voi seurata Kino 123:n blogista, jossa on meneillään jo ensimmäinen juuri Pixariin liittyvä kilpailu. Jos liityt lukijaksi viimeistään huomenna ennen klo 01.23, osallistut Autot 2 blu-rayn arvontaan! Lisää Autot 2 elokuvan salaisuuksista voit lukea kyseisestä blogimerkinnästä! Eikun bongailemaan!

13. tammikuuta 2012

Odotusten arvoisia 2012

Olen saanut suhteellisen mukavan hurmion mielenkiintoisista trailereista ja nyt tahdon lätkiä yhteenvedon kaikista niistä, jotka ovat odottamisen arvoisia:


Rautarouva (27.1)






The Artist (2.3)





Nälkäpeli (23.3)





Kerro kerro kuvastin (Mirror mirror) (30.3)





Ironsky (4.4)



- joka tulee studio123:een kiertueen merkeissä JO 16.3!!! Liput voi varata täältä


Snow White and the Huntsman (8.6)




Yön ritarin paluu (25.7)




Hobitti: Odottamaton matka (12.12)




Moonrise Kingdom (?)




Unohtuiko joku?

8. tammikuuta 2012

Sherlock Holmes: A Game of Shadows


Ohjaaja: Guy Richie
Musiikki: Hans Zimmer
Pääosissa: Robert Downey Jr., Jude Law, Jared Harris, Noomi Rapace, Rachel McAdams, Stephen Fry & Kelly Reilly
Kesto: 2h 7min
Ikäraja: 13

Tohtori Watsonin valmistautuessa purjehdukseen avioliiton satamaan, on Sherlock Holmes kietonut mielensä rikosverkon ympärille. Itävallan kruununprinssin "itsemurha" haiskahtaa Holmesin nenään murhalta ja hän näkee siinä sekä useassa muussakin tapauksessa yhteyden yhteen ja samaan mieheen: James Moriartyyn (Jared Harris), arvostettuun professoriin. Watsonin polttareitten varjolla Holmes saa lisäsyyn mennä nuuskimaan herrainkerholle ja mukaan menoon liittyy Holmesin vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen veli Mycroft (Stephen Fry). Sillä aikaa kun Watson keksittyy vaihtamaan vapaalle, tapaa Holmes ennustaja Madame Simzan (Noomi Rapace), jolla on myös oma osuutensa Holmesia kiehtovassa tapahtumien kasassa. Sim liittyy omien motiiviensa johdattamana ratkomaan Holmesin ja Watsonin ohella tätä suurta ja monipolkuista mysteeriä. Matkaamme Englannista Ranskaan, sieltä Saksaan ja vielä lopulta kaikki ratkeaa Sveitsissä. Voitto saattaa tosin vaatia uhrauksia.

Vuoden 2009 Holmesista en tarinallisesti muista paljoakaan, mutta muistan pätkän olleen hyvä, erittäin viihdyttävä ja erikoinen versio Holmesista. Näyttelijät olivat kauttaaltaan loitokkaita ja elokuvahan vaikutti eritoten suhtautumiseeni Robert Downey Junioriin.

Jatko-osa vaikuttaa edeltäjäänsä hiotummalta ja toiminta päinvastoin särmikkäämmältä. Elokuva on ylpeästi 2D ja polkee maahan 3D räpellykset näyttävyydellään. Sairaan siistejä hidastuksia löytyy, eikä ne ole Snyder tason hiiiiiidaaaaaaastuuuuuksiiiiiaaaaa, vaan juuri oikein rytmitettyjä, jotka vie tapahtumia eteenpäin. Kohtauksessa, missä Sherlock, Watson ja Simza pakenee metsässä juosten on sellaista ryminää ja rytinää ja kääntöä ja vääntöä, että hämmästyt tajutessasi "hei, nehän vain juoksee pakoon metsässä, kui siistiä!".


Robert Downey jr. ja Jude Law ilmentävät pääkaksikkoa, niin hyvin ettei aina muista heidän vain näyttelevän. Holmesin ja Watsonin keskeinen sanailu ja kuitenkin pinnan alla piilevä syvä välittäminen toisistaan, tekee heistä olennaisen osan elokuvan ydintä. Positiivinen yllätys oli itselleni mainiosta Fringe-sarjasta tuttu Jared Harris nerokkaana, mutta tunnekylmänä Moriartynä. Stephen Fry ei tuota pettymystä, vaan joutuu pikemminkin hillitsemään ylitsevuotavaa karismaansa. Mieleen jäi myös Mycroftin höpsähtänyt palvelija Stanley, joka kylläkin esiintyy vain parissa kohtauksessa. Kaikki naisvahvistukset taas jäävät auttamattomasti sivuun vahvempien persoonien hallitessa näyttämöä.

Musiikki jää kivasti asumaan korvakäytäviin ja ainakin allekirjoittanut luukuttaa soundtrack:iä vielä pitkään katsomisen jälkeen. Se eräs saksalainen herra tekee vähän turhan koukuttavaa leffamusaa.






5. tammikuuta 2012

2011/2012

Ensiksi HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012 ITSE KULLEKIN! :)

Vuodelle 2011 menin tekemään uuden vuoden lupaukset, joista voi tarkemmin katsoa täältä. Ensimmäinen osa käsitti lihattoman tammikuun, josta voin kertoa ylpeänä suorituneeni. Toinen osio meni sitten vähän niin ja näin....

Lupaushan koski kirjaa "1001 elokuvaa, jotka jokaisen on nähtävä edes kerran elämässään" ja lupauksen aikaan olin katsonut listasta minimaaliset 7,1 prosenttia ja itseäni lainatakseni
"otan tavoitteeksi parantaa tuosta HUOMATTAVASTI tämän vuoden loppuun mennessä!"

Alkuvuodesta tavoite lähti rullaamaan ihan hyvin ja etenkin maa
lis-, huhti- ja toukokuussa olin oikein aktiivisena katselemassa listan kuvia. Sitten tahti näiden elokuvien kohdalla alkoi hiipua, vaikka niitä ahkerasti lainailin ja nauhoitin (mutta en sitten katsonut kuitenkaan). Vuoden loppupuolella tuli jo parikin kuukautta etten katsonut mitään listalta vaan "katson sitten ensi kuussa tooosi monta!" niin varmaan.

Vuoden 2011 aikana kävin 41 kertaa elokuvateatterissa katsomassa leffoja. Kotioloissa tai kavereiden luona tuli katsottua n. 99 itselleni uutta elokuvaa, aiemmin nähdyistä elokuvista puhumattakaan. Noista 99:stä elokuvasta kuitenkin vain 29 on 1001-listan leffoja, joten prosentti osuus kasvaa vain n. 10 prosenttiin alkuperäisestä 7,1:stä prosentista. Tämä ei ollut ihan niin huomattava parannus kuin mitä alunperin ajattelin, joten tämä osuus menikin penkin alle..



Tässä ne 29 1001-listan kuvista katsotut:

Taivaalliset olennot (1994)

Tuulen viemää (1939)

Wizard of Oz (1939)

Casablanca (1942)

007 ja kultasormi (1964)

Aamiainen Tiffanylla (1961)

Little miss sunshine (2006)

Singing in the rain (1952)

3. asteen yhteys (1977)

Psyko (1960)

L.A. Confidential (1997)

Prinsessa Mononoke (1997)

Punainen virta (1948)

Nuori kapinallinen (1955)

Menetetty maa (2007)

Full metal jacket (1987)

Kauriinmetsästäjä (1978)

Pahan kosketus (1958)

Hotelli Firenzessä (1986)

Matka kuuhun (1902)

Kummisetä (1972)

Kummisetä 2 (1974)

Seven (1995)

Nainen Shanghaista (1947)

Apocalypto (2006)

Pan’s labyrint (2006)

The Queen (2006)

Schindlerin lista (1993)

Glory (1989)



Vuoden 2012 aikana jatkan 1001-listan elokuvien katsomista, mutta en pistä siihen mitään tavoitetta. Sen sijaan lupaukseni vuodelle 2012 on katsoa omasta leffahyllystä kaikki ne elokuvat, joita en ole vielä katsonut. Näitä on 27 kappaletta. Tämän lisäksi lupaan katsoa lainahyllyssä tällä hetkellä olevat elokuvat (8 kpl) ennenkuin lainaan/vuokraan yhtään uusia. JA vielä lisäksi lupaan katsoa vuoden loppuun mennessä kaikki rästissä olevat elokuvat digiboksista, joita siellä onkin nyt 26 kappaletta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...