Ohjaaja: Rob Marshall
Käsikirjoitus: Ted Elliot & Terry Rossio
Musiikkimestarit: Hans Zimmer & Klaus Badelt
Pääosissa: Johnny Depp, Geoffrey Rush, Penelope Cruz, Ian McShane, Kevin McNally, Sam Claflin & Astrid Berges-Frisbey
Ikäraja: 11
Kesto: 2h 15min
Yo Ho!
Ihan ensi-iltaan en päässyt tätä katsomaan kun kappas olinkin töissä pyörittämässä tätä! Eipä se mitään, en olisi vaihtanut, oli sen verran piraattihenki studiolla. Meitä siis enimmillään oli neljä henkilöä, neljä naista tarkkaan ottaen, pyörittämässä puljua. Minä pääkonevastaavana olin kietaissut päähäni oikein asiaan kuuluvan huivin ja paitulikin oli samaa teemaa, mutta huhhei myyjä olikin pistänyt vielä paremmaksi!
Ja kyllä tulee eeppinen olo kun siivoat salia kuin viimeistä päivää ja taustalla jytää Zimmerin sävellykset! Lisää tätä! Asiakkaatkin vaikuttivat kaikki olevan hyvillä mielin ja kaikista mieleen painuvin oli eräs herra kuka siteerasi itse Gandalfia saapuessaan juuri ennen elokuvan alkua saliin "Velho ei saavu koskaan myöhässä, hän saapuu juuri oikeaan aikaan" :)
Mutta nyt itse ensi-illan jälkeiseen päivää ja itse elokuvan pureskeluun.
Neljäs ja ei varmaankaan viimeinen Pirates of the caribbean antaa katsojalle Viihdettä isolla Veellä. Kyseessä on taas sellainen katsojamagneetti, jonka "sivistyneet" kriitikot mottaa maahan, mutta kummasti "tyhmempi" yleisö tykkää ja kovastikin. Kuulun ilmeisesti jälkimmäisiin kun tämä nyt taas ihan komeasti kolahtikin.
Synopsis Studio123:n sivuilta
"Johnny Depp palaa legendaarisen kapteeni Jack Sparrow´n rooliinsa vauhdikkaassa tarinassa totuudesta, petoksesta, nuoruudesta ja kuolemasta. Jack törmää sattumalta entiseen heilaansa (Penelope Cruz) eikä tiedä, onko kyse rakkaudesta--vai onko naikkonen sittenkin häikäilemätön huijari, joka vain käyttää häntä hyväkseen löytääkseen tarunhohtoisen Nuoruuden lähteen. Kun nainen pakottaa Jackin nousemaan merten kauhun Mustaparran (Ian McShane) lippulaivaan nimeltä Queen Anne's Revenge, Jack saa huomata tempautuneensa jälleen kerran huikean seikkailun pyörteisiin eikä hän itsekään tiedä, kumpaa hänen pitäisi pelätä enemmän: Mustapartaa vai naisystäväänsä"
Eihän tämä tietenkään voi yltää aiempien, etenkään ensimmäisen elokuvan tasolle, koska niillä oli silloin uutuden viehätys etunsa ja tietenkin jossain määrin uusia ideoita ei ole loputtomiin. Paljon hyvää minä löysin tästä, vaikka innostuin kunnolla vasta teatterin saliin istuessani. Vanhat tuttuakin tutummat hahmot Gibbs ja Jack Sparrow luonnollisesti toimivat, mutta ai että oli virkistävää nähdä Geoffrey Rush vetävämässä taas Barbossan roolia! Siihen oli saatu aiempaa enemmän ruutia. Yllätyin myös nähdessäni erään sanoisinko veteraaninäyttelijättären odottamattomassa sivuosassa vilahtamassa (katso, niin näet). Kuningas Yrjö oli myös loistotapaus ja kun vertaa Richard Griffithsin aiempaan tärkeään rooliin pottereissa Vernon setänä, taitoa ei voi olla huomaamatta. Ihmissuhdedraamaa oli kiitettävästi tämän naisen makuun, huumori pysyy edelleen aiempien osien korkealla tasolla ja merenneidot ylittivät odotukseni.
Kritiikkiä osakseen saa toiminnan väljyys, sillä siinä ei päästä aiempien osien kanssa läheskään samalle tasolle. Tässä asiassa nimittäin odotukset olivat jotakuinkin taivasta lähellä, kun vielä muistan virneeni nähdessäni esimerkiksi kakkoselokuvan "vankilapallosta" paon ja pyörivällä myllyn rataksella suoritetun kolmen hengen taistelun, ah. Myöskin etäiseksi jäävät espanjalaisten joukko, jonka olemassa olon meinaa jatkuvasti unohtaa. Ja nyt kun miettii mitä kaikkea olisi voitu saada irti kunnon zombiesta ja Jack Sparrow:sta?! Muutenkin elokuvan suurin moka on nostaa Jack päähenkilöksi, koska aina sivuhahmoilla on hauskempaa.
Kaikista huonoista puolistaan huolimatta koin saavani roppakaupalla viihdettä, sillä vastaavia kunnon seikkailuelokuvia ja vielä merirosvo sellaisia tehdään aivan liian harvoin. Herra Zimmer eittämättä antaa uskomattomalla musiikillaan viime silauksen joka kohtaukseen jokaisella nuotillaan. Kuulostele ja katsele sinäkin.
Ps. bongaa studio123:sta minun omin pikku kätösin taiteilemani kartta :)
