Ohjaaja: Bryan Singer
Pääosissa: James McAvoy, Michael Fassbender, Jennifer Lawrence, Oscar Isaac, Nicholas Hoult, Rose Byrne, Tye Sheridan, Sophie Turner, Olivia Munn, Lucas Till, Alexandra Shipp, Kodi Smit-McPhee, Evan Peters, Ben Hardy, Lana Condor, Josh Helman & Tómas Lemarquis
Ikäraja: 12
Kesto: 2h 24min
X-Men: Apocalypse kertoo ajasta First Classin ja Days of Future Pastin menneisyyteen sijoittuvien tapahtumien jälkeen. Oliko tarpeeksi epäselvää? Joka tapauksessa olemme mutanttien kultaisella kasarilla, tuttujen hahmojen nuorempien variaatioiden kera. Sitä ennen on kurkistus erittäin kauas menneisyyteen, muinaiseen Egyptiin, jossa jumalana itseään pitävä voimakas mutantti, En Sabah Nur (Isaac) eli Apocalypse, joutuu epäonnistuneen rituaalin jälkeen haudatuksi. En Sabah Nur herääkin sitten unestaan juuri tähän vuoteen 1983, havahtuakseen ihmiskunnan muuttuneen radikaalisti hänen ajoistaan. Onneksi Apocalypse ajattelee kaikkeuden parasta ja aikoo perinteikkäästi ottaa homman haltuun. Avukseen hän värvää, kuten jo tuhansia vuosia sitten, neljä ratsumiestä eli mutanttia, joiden voimia hän pystyy vahvistamaan. Tämä herättää Charles Xavierin (McAvoy) ajattelemaan muutakin kuin omaa arkisempaa elämäänsä mutanttien koulun johtohahmona. Myös kanssamutanttejaan karummista oloista pelastava Raven (Lawrence) kaivautuu esiin piileksimästä.
Kesää kohti mennään myös elokuvarintamalla, sen huomaa jo sivuvilkaisulla leffatarjontaan ja perinteisesti supersankareita alkaa vilistäkin tiheämmin. Eipä haittaa ollenkaan, varsinkin kun tarjolla on Marvelin puolelta, mutta Foxin pilttuusta, ne suosikkihevoset eli mutantit. Erikoiskyvyillä varustetut väärinymmärretyt kauniit, rohkeat ja siniset jaksaa kiinnostaa edelleen, eikä sillä ole ihan niin hirmuisesti väliä millaiseen laatikkoon ne on pakattu. Uutukaisen kohdalla en siis odottanutkaan ihmeellistä, sillä First Class, joka oli mielestäni parhaita supersankarielokuvia ikinä, laittoi riman tuhottoman korkealle. Days of Future Past oli oikein hyvä, mutta ei mikään ihmeellinen teos kuitenkaan. Apocalypse osoittautui aika lähelle samaan kastiin kuin edeltäjänsä, mutta ei vie vuoden kovimman supersankarielokuvan paikkaa missään nimessä Kapteeni Amerikan kolmannelta elokuvalta.
Mutanttielokuvat saavat jo itsessään paljon anteeksi jo hahmojen kiinnostavuudella, joten näkisin, että kyseisillä elokuvilla on aina aiheensa puolesta jo pieni varaslähtö verrattuna toisiin supersankarikuviin. Kun miettii ihan alkuperäistäkin kolmea elokuvaa, niin eihän ne kestäisi samaa syynäystä ollenkaan, jos hahmoissa ei olisi jo valmiiksi sellaista kipinää, että on vaan pakko katsoa. Syvällisempään sisältöön saadaan helposti edes pieni kouraisu muistuttamalla eriarvoisuudesta yhteiskunnassa. Samat asiat on läsnä Apocalypsessä, joka on toki huomattavasti edistyneempi kuin vanhempien elokuvien kolmikko. Harmillista vain, että sinänsä perusasiat kiitettävästi suorittava ja jälleen kerran siistejä toimintaosioita tarjoileva Apocalypse ei uurra niin syvälle, kuin edes edeltäjänsä Days of Future Past. Elokuvassa on siis sisältöä päällisen tapahtuman allakin, mutta kun tietää mihin mahdollisuuksia voisi olla kahdesta aiemmasta päätellen, on se himpun verran sääli, että nyt ei tahkota enää niin suurella intohimolla. Muutamassa hieman jopa kornejakin piirteitä saavassa kohtauksessa havahduin ajattelemaan "Marvel Studios ei menisi tuolleen aidan ali".
Mikä edelleen toimii ja on aina takuulla toiminutkin, ovat itse mutantit. Vaikka liudallinen sivuhahmoja syö aikaa väkisinkin toisiltaan, on onneksi aiemmista elokuvista saanut jo tarttumapinnan valmiiksi. Tosin tässäkään en voi välttyä MCU vertailulta, kun väkisinkin miettii miten paljon resursseja annettiin yksittäisille hahmoille ennen suurempia kokoontumisia. McAvoy, Fassbender ja Lawrence ovat erittäin pitkälle kantavia näyttelijöitä, joiden hahmot onnistuvat riipaisemaan erittäin helposti. Heidän keskinäisten suhteittensa pohjustus aiemmissa elokuvissa kantaa hedelmää nytkin. Aiemmin nähdyistä Houltin Beast jää vähän sivumpaan, koska ruutuaika on rajallinen, mutta puolestaan Evan Peterin Quicksilver saa ihan oman hetkensä, vastaavan kuin DOFP:ssa oli, joka on täyttä elokuvataikaa. Ihanaa on myös Rose Byrnen paluu Moiran saappaisiin ja kyseiseen hahmoon liittykin yksi hienoin snif-hetki. Tuttujen hahmojen nuorempia versioita esittää ihan kohtuu hyviä naamoja, vaikka Sansa siis Sophie olisi voinut tuoda vielä ytymmänkin esityksen Jean Greynä. Hatunnoston saa ehdottomasti nuorta Nightcrawleria esittävä Kodi Smith-McPhee, jonka onnistuin tunnistamaankin kaiken maskeerauksen alta. Oscar Isaac, jonka tiesin olevan Apocalypsen maskin alla, mutta jota en kyllä olisi muutoin tunnistanut, onnistuu puskemaan näyttelijätaitojansa kaikkien proteesien ja maalien läpi.
X-Men: Apocalypse ei ole ihan parin aiempansa veroinen mutanttielokuva, mutta oikein hyvä supersankarielokuva silti. Suosittelen vahvasti kahden muun tuoreemman näkemistä pohjustuksena.
P.S. Hieman olin pettynyt, kun Lawrencen Mystikon trailerissa kuultava pep talk ei tosiaan tapahdu sellaisessa kohdassa kuin odottaisi
P.P.S. Elokuva läpäisee Bechdelin testin!
