Mission: impossible - Ghost Protocol

Ohjaaja: Brad Bird
Pääosissa: Tom Cruise, Ving Rhames, Jeremy Renner, Simon Pegg, Paula Patton, Josh Holloway, Michael Nyqvist, Samuli Edelmann & Tom Wilkinson
Musiikki: Michael Giacchino
Kesto: 2h 13min
Ikäraja: 12

Kremlissä räjähtää pommi ja syyttävä sormi osoittaa jyrkästi Ethan Huntiin (Tom Cruise) ja IMF-virastoon. Jäljelle jää ainoana vaihtoehtona lakkauttaa virasto, jolloin yhä virassaan pimeästi toimivista agenteista tulee lainsuojattomia. Mahdoton ja maailmaa mullistava tehtävä on estää terroristi Kurt Hendricksiä (Micahel Nyqvist) ja tämän Samuli Edelmannin näköistä apuria, saada käsiinsä ydinohjuksen laukaisukoodeja. Ethanin tehotiimissä on jos jonkimoisiin vempeleisiin erikoistunut nörtti Benji (Simon Pegg), lähitaisteluita kaihtamaton rakastettunsa kuoleman kostoa tavoitteleva agentti Carter (Paula Patton) ja viimeisenä IMF: johtajan neuvonantaja Brandt (Jeremy Renner), jonka taidot kertovat muustakin kuin neuvonantajan hommista.

Mission impossible elokuvista en ole aikaisemmin nähnyt kuin toisen osan, joskus pienenä ja muistan siitä oikeastaan vain sen, että se oli mielestäni yksi huonoimpia elokuvia. Miksi näin oli, en pysty muistamaan. Ghost Protocol:in pariin minut houkutti jo trailerin tarjoama adrenaliini ja pakkohan se oli nähdä, että miten Samuli suoriutuu. Voin kertoa, että tämä oli ainakin ihan eri tasoa M:i2 muistikuvieni kanssa ja Samppa veti paremmin kuin hyvin ja hänellä oli jopa vuorosanoja!


Aikaisemmista elokuvista tein ihan pikaista taustatyötä ja eritoten mieleen jäi, että jokaisessa on ollut ihan eturivin säveltäjä: M:i1:ssä on Danny Elfman, M:i2:ssa Hans Zimmer ja kahdessa viimeisessä Michael Giacchino, joka on säveltänyt muun muassa elokuviin Up-kohti korkeuksia ja Rottatouille sekä tv-sarjaan Lost. Viimeisenä mainittuun liittyen, tässä elokuvassa on myös Lost-tähti Josh Holloway.

Tomppa on lujassa vedossa ikäisekseen, teki kuulemma omat stunttinsakin. Ethanin hahmossa tosin ei sitten toiminnan ja kovanaamaisuuden lisäksi löydy sen syvempää, mutta tämä aikalailla koskee elokuvan kaikkia hahmoja. Painopiste onkin menossa ja meiningissä, mikä Ghost protocol:lle on eduksi. Kun mennään talla pohjassa, tuntuisi turhauttavalta henkästyttävän action jakson jälkeen alkaa paneutumaan henkilöhahmon menneisyyteen edes viideksi minuutiksi. Adrenaliini koukuttaa tässä sen verran pahasti, että loppuun asti jaksaa pysyä vireänä mukana.




P.S. Elokuvaa ennen meinasi iskeä ihanuuden kokovartalohalvaus, kun näin ensi kertaa Hobitti-trailerin valkokankaalla!