Hugo

Ohjaaja: Martin Scorsese
Pääosissa: Asa Butterfield, Ben Kingsley, Sacha Baron Cohen, Chloë Grace Moretz, Jude Law, Ray Winstone, Christopher Lee, Helen McCrory, Emily Mortimer, Frances de la Tour, Richard Griffiths & Michael Stuhlbarg
Musiikki: Howard Shore
Kesto: 2h 6min
Ikäraja: 7

Ennen varsinaista elokuvan käsittelyä yksi hauska sattuma ennen elokuvaa. Hugohan on 3D, joten saliin mentäessä työkollega nakkasi minulle mukaan ne niin tutut kakkulat vielä huolellisesti vilkaisten, ettei ne vilkuttele jo valmiiksi pattereiden loppumisen merkiksi. Mainokset lähtivät pyörimään, ensin pari 2D sellaista ja sitten teatterin vakio 3D-mainos. Odottelin siinä mainoksen lähtiessä rullaamaan "noni, kohta nää aktivoituu" hetkinen vierähti "no, yrittäkääs nyt saada se signaali" hetki vielä "ei nää tosiaan taida herätä". Ja toden totta lasini eivät toimineet ja huvittavinta vielä se, että ne sattui juuri minulle kun kaikilla muilla näytti lasit toimivan ihan hyvin. Koskaan aikaisemmin ei ole sattunut omalle leffakäynnille, että patterit olisi loppu, mutta nyt tiedän miltä sekin tuntuu!

Hugo kertoo samannimisestä orvosta pojasta (Butterfield), joka asuu salaa Pariisin juna-asemalla. Hugo hoitaa työkseen aseman kelloja, sekä samalla kursii kokoon mekaanista miestä edesmenneen isänsä (Law) muistikirjaa apuna käyttäen. Hän toivoo saavansa monimutkaisen koneen kuntoon ja toimintaan, sillä hän vakaasti uskoo sen selvittävän hänen isänsä kuoleman. Hugon yrityksiä jarruttaa aseman lelukauppias (Kingsley), joka pitää Hugoa vain varkaana ja takavarikoi tämän kirjan. Lelukauppiaan tyttö (Moretz) sen sijaan tuntuu myötämielisemmältä ja on aina valmis seikkailuun. Hugon on myös varottava, ettei hän jää asemapoliisin (Baron Cohen) kynsiin ja joudu suoraa päätä passitetuksi orpokotiin. Muita rautatieaseman vakionaamoja ovat kahvilanpitäjä (de la Tour), kukkakauppias (Mortimer), sanomalehtimyyjä (Griffiths) ja kirjakauppias (Lee).

Hugon juliste ei vakuuta eikä Hugon trailerikaan vakuuta ja puhtaasti näiden perusteella odottaa näkevänsä jotain kultainen kompassi tason floppia. Se mikä minut sai haluamaan kiivasti nähdä Hugon oli tuo mokoma Oscar-akatemia, joka tätä on siunannut tätä 11 ehdokkuudella! Silloin tässä on oltava jotain ja siinä tottavie onkin. Hugo on Martin Scorsesen rakkauden sinetti elokuvaa ja sen historiaa kohtaan. Elokuvassa kerrotaan muun juonen ohessa ovelasti elokuvan syntyvaiheista ja nähdään ikivanhoista ja yhtä ikimuistoisista elokuvista pätkiä. Tunnistin ainakin seuraavat: Juna saapuu asemalle, Työläiset lähtevät tehtaasta, Matka kuuhun ja ensimmäisen animoidun elokuvan Humorous Phases of Funny Faces.


Tarina toimii monenmoisista sivujuonteistaan huolimatta ja kokonaisuus on hallittu. Elokuva etenee sivistyneesti ja säilyttää pienet paljastuksensa kärsivällisesti juuri oikeisiin kohtiin. Visuaalinen ilme ja värimaailma on kovin kaunis ja yhteneväinen ja 3D ei liioittele. Pääosaa esittävä Asa Butterfield on osaava lapsinäyttelijä, jonka surumielinen sinisilmäinen katse kerää katsojien sympatiat. Kauttaaltaan muut sivuhahmot istuvat kuvaan mainiosti ja heidänkin elämää seuraa kiinnostuneena elokuvan myötä.

Toisaalta siinä missä minulle elokuva oli tarinan etenevyydessä hienovarainen, joidenkin mielestä se voi olla suorastaan tylsä. Mitään rummutusten saattelemaa ja tantereita tömistävää loppuklimaksia tässä ei myöskään ole, joten jollekulle sekin voi tuntua hienoiselta pettymykseltä. Sanoisin siis, että Hugo ei sovi liian malttamattomalle katsojalle.

Itse tykkäsin kyllä kovin ja etenkin elokuvien harrastajille tämä on erityinen katsomiskokemus!

P.S. Bongaa 3 Potter tähteä!