Eilen oli niin huikea ilta, sellainen jonka muistaa vielä lopun elämää. Maestro Ennio Morricone saapui viimein esiintymään Helsingin Hartwall-areenalle. Konsertin piti siis alunperin tapahtua jo viime keväänä, mutta se jouduttiin perumaan Morriconen sairastumisen vuoksi. Samoilla lipuilla pääsi kuitenkin halutessaan korvaavan päivän konserttiin, jota piti nyt talven kynnykseen asti odottaa ja se oli kyllä kaiken odotuksen arvoinen.
Oma alkuperäinen kosketukseni Morriconen musiikkiin on tullut aikanaan huomaamattani erään Quentin Tarantinon kautta, joka on varsin härkisti lainaillut säveltäjän kappaleita elokuviinsa ja usein vielä useammankin kappaleen samaan kuvaan. Vasta aikuisiällä olen oppinut tuntemaan taiteilijan itsensä musiikkia ja sivistänyt itseäni muun muassa elokuvalla Hyvät, pahat ja rumat. Viime Oscar-ajoissa päädyin Morriconen puolelle, joka ansaitusti voittikin parhaan sävellyksen Oscarin elokuvasta Hateful Eight, vaikka vastassa oli esimerkiksi arvostettu John Williams. Tosin ihan jokainen kipale Hateful Eightin soundtrackillä ei ole juuri tätä elokuvaa varten sävelletty, vaan siellä on joukossa Carpenterin The Thing-elokuvaa varten sävellettyjä kipaleita, jotka eivät päätyneet kyseiseen elokuvaan. Ennen konserttia ehdin kuitata katsotuksi vielä lisää Maestron musiikkia sisältäviä elokuvia, kuten The Mission (Linnake), Once Upon a Time in the West (Huuliharppukostaja) ja Untouchables (Lahjomattomat). Paljon aikaisemmin on tullut katsottua mm. se The Thing ja miljoonasti Once Upon a Time in the America (Suuri gansterisota), koska se tuli aikanaan jatkuvasti televisiosta.
Mukanaan Morricone toi kahdensadan hengen orkesterin, jotka itse asiassa alkoivat kellonlyömän aikaan saapua lavalle. Kuoron nimeä emme enää muista, mutta varsinainen orkesteri oli Tsekin kansallinen sinfonia orkesteri. Itse maestron saapuessa lavalle, oli tunne mahdottoman epätodellinen. Käsittämätöntä olla samassa tilassa moisen elokuvamusiikin legendan kanssa, jota vasta alkuvuodesta katsoi televisiosta tämän ottaessa vastaan Oscar-pystin. Ensimmäisten kappaleiden setissä oli paljon sävellyksiä, jotka eivät itselleni olleet tuttuja, mutta näistäkin nousi jo iho kananlihalle. Siinä tapauksessa, kun äänet resonoivat oikeasti samassa tilassa, ero on huomattava. Verraten siis vaikka elokuvateatterissa katsottuun John Williamsin konserttitaltiointiin, joka oli kyllä hieno kokemus, mutta on se aivan oma lukunsa olla tuollaisessa live-tapahtumassa. Sergio Leonen elokuvien musiikkia sisältävä osuus kyllä sähköisti koko salin ja sen setin kappaleet olivat varmasti odotetuimpien joukossa. Aavistin oikein nenäliinan tarpeeni näiden kohdalla, sillä viimenään se minunkin suursuosikkini Ecstasy of Gold osoittautui kohtalokkaaksi.
Kuvaaminen ja esityksen taltiointi oli siis kielletty, siksi tässäkään ei ole miljoonaa otosta kaikesta mahdollisesta. Muutamat kuvat uskalsin ottaa kappaleosioiden päättyessä ns. kumarteluvaiheessa, jolloin saliinkin oli taas laitettu himmeät valot päälle. Muutaman kuvan otin myös ihan alussa, kun maestro ei ollut vielä saapunut ja loppuvaiheessa hyvästien aikana.
Esityksessä oli kahdenkymmennen minuutin väliaika, joka tuntui hirmuisen lyhyeltä väkimäärään nähden, ehdimme kyllä silti purtavat hotkaista ja kovista jonoista huolimatta piipahtaa vessassakin, vaikka kieltämättä "enää 5 minuuttia väliaikaa"-kuulutuksen kohdalla oli pieni kiirepaniikki jo. Seuraavassa setissä oli sitten musiikkia muun muassa juurikin Hateful Eight:stä ja The Missionista. Mieleenpainuva, vaikka ei itselleni tuttu kolmen kappaleen setti esitettiin elokuvasta The Red Tent. Oli erikoisen hienoa myös, että kerrankin kappaleet kuulostivat erittäin samalta kuin elokuvissa itsessään kuultuna. Verrattuna esimerkiksi vaikka joihin artisteihin, joiden live-versiot eivät kuulosta yhtään samanlaiselta kuin levyn versio. Lopussa saimme kolme encorea! Toiseksi viimeisenä taasen se Ecstasy of Gold ja mikä tunnelataus taas. Ihan viimeisenä se parhain kappale The Mission elokuvasta, On Earth as It Is in Heaven, juuri sopivan riemua nostattavana loppuun.
Oli kyllä täysin joka euron arvoinen kokemus ja enemmänkin, sanoinkuvaamaton.
Asian vierestä vielä muuta elokuvien musiikkiin liittyvää. Olin tässä taannoin Kumakumaconissa, joka oli ensimmäistä kertaa järjestettävä paikallinen "Pääsymaksuton ja ikärajaton anime, manga ja cosplay tapahtuma". En ollut suurinta osaa varsinaista tapahtumaa seuraamassa, vaan tulin lähinnä Kymi Sinfoniettan jousikvintetin tähden, jonka esityslista oli saanut huomioni. Tapahtuman puoleen olisi kyllä voinut olla aikasemminkin jo paikalla, olikin niin jännän oloinen. Ei voi tietenkään verrata mihinkään Morriconen konserttiin, mutta oli kyllä kaunista ja upeaa kuultavaa nämä jousisovitukset niin tutuista kappaleista.
Toinen juttu on seuraava tuleva huippukonsertti, nimittäin itse HANS ZIMMER, joka tulee konsertoimaan Suomeen ensimmäistä kertaa!!! Olenko menossa? TODELLAKIN. Ostinko jo liput?? Todellakin ! Mietin jo kuinka ottikin tunteisiin tuo Morriconen konsertti, että varmaan ei Zimmeristä selviä sitten hengissä. Oi autuutta.
