Ohjaaja: David Robert Mitchell
Käsikirjoitus: David Robert Mitchell
Musiikki: Disasterpeace
Pääosissa: Maika Monroe, Keir Gilchrist, Daniel Zovatto, Jake Weary, Olivia Luccardi & Lili Sepe
Kesto: 1h 40min*
Ikäraja: 16
Nuori lähiöteini Jay (Maika Monroe) elää tyypillistä nuorison elämää käyden koulussa ja hengaamalla muun ajan rennosti kavereiden kanssa. Kuvioissa on mielenkiintoinen nuorukainenkin, jonka kanssa Jay lähtee eräänä iltana treffeille ja sutinaahan siitä seuraa. Ilta ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan, sillä nuori mies tartuttaa Jayhin jotain sukupuolitautia pelottavampaa. Joku tai jokin alkaa seuraamaan Jaytä, hitaasti kohti kävellen ja milloin kenenkin kasvoilla. Etumatkaa voi ottaa ajamalla vaikka toiseen kaupunkiin, mutta voit olla varma, että se löytää sinnekin vielä tiensä, kysymys on vain ajasta. Ainoa keino päästä karmivasta seuraajasta eroon, on antamalla se eteenpäin seuraavalle.
Cannesin filmifestivaaleilla ensiesityksensä saanut It Follows on suurimmilta osin kerännyt positiivisen vastaanoton ja sitä on jo tituleerattu modernin kauhun klassikoksi. Pelkän trailerin perusteella en saanut vielä käsitystä elokuvan todellisesta tasosta, vaan vasta nähtyäni pätkää sieltä sun täältä töiden puitteissa, tajusin kyseessä olevan keskiverto kauhupätkää kovempi tapaus. Onneksi ehdin vielä viimeisillä esityspäivillä tämän näkemään, sillä It Follows todella lunasti paikkansa.
It Follows elokuvassa huomaa jo ensimetreillä tyylilliset yhtäläisyydet esimerkiksi Carpenterin teoksiin, varsinkin ensimmäiseen Halloween-elokuvaan: amerikkalainen lähiöympäristö, unelias tunnelma, lukioikäiset nuoret ja 360 astetta kääntyvä kamera. Kasaria hengittävä, miellyttävän hyytävä soundtrack jysähtää jo alussa ytimiin asti ja on niin ikään selvästi sukua muutamia polvia vanhemmille kauhun klassikoille. Vaikka selkeitä vaikutteita on sieltä sun täältä, tuntuu It Follows silti täysin omalta originaalilta tapaukseltaan.
Vahvimpia puolia elokuvassa on se aito klassinen kauhun tunnelma. Koska odotuksissa oli taiteellinen tulkinta kauhugenrestä, en edes osannut oikein odottaa varsinaista pelottavuutta, joten se pikkuhiljaa kerrostuva pakokauhu, tulee katsomiskokemuksena erittäin miellyttävänä yllätyksenä. Ajatus jostain joka seuraa varsinkin täysin random-ihmisen kasvoilla, ei ensi alkuun tunnu ihan niin pahalta tai sellaiselta josta kannattaisi yöuniaan menettää. Elokuvan kuitenkin edetessä ja päähenkilöön samaistumisen syventyessä, alkaa itsekin varauksenomaisesti varmistamaan päähenkilön selustaa ja kuikuilemaan kuva-alan reunoille. Pelon pohjana on alkukantaiset painajaiset, jonka kaltaisia varmasti jokainen on joskus nähnyt: joku seuraa, tiedät että se ei saa saada sinua kiinni, mutta et saa sitä millään karistettua.
Itselleni ennestään tuntematon Maika Monroe tekee vahvan ja kehuttavan roolisuorituksen Jayn roolissa. Hän saa tuotua katsojalle mahdolliseksi tarttua hahmon kulloisiinkin tuntemuksiin ja lainaamaan niitä onnistuneeseen sijaiskokemukseen, joka onkin yksi elokuvan onnistumisen kulmakiviä. Kaveriporukassa ei ole muita tuttuja naamoja, paitsi kaveripojaksi leimaantunut Paul, jota esittää Taran monta elämää-sarjasta tuttu Keir Gilchrist. Aikuiset hahmot pidetään elokuvassa melkein omassa ulottuvuudessaan, he ovat enemmänkin rekvisiittaa. Tämä korostaa sitä seikkaa, että kenestäkään ei todellakaan ole apua, edes aikuisista, kun "se" siirtyy seuraamaan.
It Follows on todella tämän päivän klassikkoteos kauhun saralla. Kannattaa mennä katsomaan, mikäli vielä paikkakunnallasi se on mahdollista, tälläiset pienemmät erikoisuudet kun tuppaavat jäämään isompien jalkoihin.
*kyllä, kesto poikkeaa osasta tuloksista, joita googlettamalla löydät. Tämä kesto on realistisempi, pätkä ei missään nimessä kestä tuntia ja 47 minuuttia (pelkkä feature on 1h 40min)
