Ohjaaja: Rob Marshall
Käsikirjoitus: James Lapine, perustuu samaisen herran romaanin pohjalta Stephen Sondheimin sovittamaan musikaaliin
Musiikki: Stephen Sondheim
Pääosissa: Meryl Streep, Emily Blunt, James Corden, Anna Kendrick, Chris Pine, Johnny Depp, Daniel Huttlestone, Tracey Ullman, Lilla Crawford, Christine Baranski, Lucy Punch, Tammy Blanchard, Mackenzie Mauzy, Billy Magnusen, Richard Glover, Frances de la Tour & Simon Russell Beale
Ikäraja: 7
Kesto: 2h 4min
Satumaisessa kunigaskunnassa suuren metsän laidalla, on vilskettä ja vipinää. Leipuri vaimoineen (Corden & Blunt) joutuvat kohtaamisiin aidon noidan (Streep) kanssa, joka tarjoaa heille mahdollisuutta murtaa yllään oleva kirous. Toisaalla Tuhkimo (Kendrick) yrittää epätoivoisesti päästä tanssiaisiin äiti- ja siskopuolistaan huolimatta. Jaakko (Huttlestone) joutuu taluttamaan markkinoille oman rakkaan lehmänsä äitinsä käskystä. Tähkäpää (Mauzy) haaveilee ulkopuolella olevasta elämästä tornistaan käsin ja Punahilkka (Crawford) on viemässä isoäidilleen hieman purtavaa. Kaikkien polut johtavat metsään ja siellä heidän polkunsa myös risteävät.
Disneyn uusi musiikkifantasia Into the Woods pohjaa rapakon takana tunnetumpaan Broadway musikaaliin. Oscareissakin elokuvaa oli muistettu peräti kolmella ehdokkuudella (naissivuosa, lavastus ja puvustus), mutta kotiin asti ei pystejä kulkeutunut. Into the Woodsin olisin varmasti rynninyt katsomaan saman tien, jos sen ensi-ilta olisi täällä ollut Oscar-huurujen aikaan. Huurut ovat kuitenkin jo ajat sitten laskeutuneet ja tietty ennakkokriittisyys palannut elokuvien katseluun, siksi en uskaltanut kovin kummoisia tältäkään elokuvalta odottaa. Toki satuaiheiset elokuvat vetoavat jo valmiiksi aihepiirinsä puolesta, mutta eivät sinällään ole useimmiten kovin kummoisia tapauksia.
Into the Woods oli odotusten vastaisesti oikein positiivinen yllätys, jopa niinkin, että uskaltaisin tituleerata yhdeksi suosikki filmatisoinneista näyteltyjen satuelokuvien saralla. Vaikka elokuva on Disneyn tuotantoa ja sen ikärajakin on vain vaivaiset 7, olin todella yllättynyt, että alkuperäisistä saduista oli jätetty niitä varjopuoliakin. Toki karmaisevimpia asioita ei suoraan näytetä tai on käytetty jotain taiteellisempaa kikkailua, mutta kohtauksilla on silti haluttu vaikutus. Into the Woods on myös yllättävän itseironinen, joka ehkä parhaiten kulminoituu kahden prinssin show off laulussa "Agony", jossa he siis vertailevat kummalla on tuskallisempaa rakkauden saralla ja tietysti kumpi heistä on upeampi. Musikaalipuoli toimii muutoinkin tässä elokuvassa vain eduksi. Viimeisen päälle hiotut kappaleet ovat tunnelmaa nostattavia, humoristisia ja erittäin mieleenpainuvia. Ainoana haittapuolena elokuvassa on muutamat pitkäkestoiset kohtausjaksot, joissa lähinnä hommaa pitkittää laulettavan kappaleen kesto.
Näyttelijöissä on paljon nimiä, joilta löytyy kokemusta musikaalisten elokuvien osalta, kuten Anna Kendrick, aina upea Meryl Streep ja Les Miserablesissa Gavrochen roolissa hurmannut Huttlestone. Sen sijaan esimerkiksi Emily Bluntin ja Chris Pinen laulutaidot ja tietty "lavakarisma" tulivat itselleni täysin yllätyksenä. Johnny Depp yllättää myös pitkästä aikaa vahvalla roolisuorituksellaan, vaikka harmillisesti hänen sutensa ei saa kovin pitkää ruutuaikaa. Yhtä lailla harmillisen vähän ruutuaikaa saa kerrassaan mainio Tuhkimon äitipuoli, jota esittää "Leonardin äiti" Christine Baranski sekä tämän yhtä lailla nappiin roolitetut tyttäret. Lucindaa esittävä Lucy Punchin roolisuoritus aiheutti kunnon Deja-vu hetken, koska näyttelijätär on esittänyt Tuhkimon sisarpuolta aikaisemminkin elokuvassa Lumottu Ella.
Into the Woods on ihastuttava, höpsähtänyt ja sopivassa määrin myös synkkä satuilu, jota on miellyttävä kuunnella.
Trailerin lisäksi pakko laittaa tämä korvamato elokuvasta:
