Joskus Oscar-elokuvien eteen on tehtävä vähän enemmän, mentävä himpun verran kotikynnystä pidemmälle. Varsinkin, jos omaa samanlaisen Gotta catch 'em all-asenteen ehdokas-kuvia kohtaan, kuten minä. Matkamme vei meidät Helsinkiin asti, koska Vakoojien silta, joka ei pyörinyt enää oikein missään muualla. Vakoojien sillalle oli käynyt "Blue Jasminet", se siis pyöri kyllä täälläkin, mutta koska ymmärrys ei ollut riittävä, se jäi välistä. Vannoimme taas, että jatkossa (etenkin syksyisin) ne tiettyjen ohjaajien teokset (Woody Allen, Spielberg....) vaan mennään katsomaan ja piste. Toinen syy oli Spotlight, joka oli harvoja ehdokas-kuvia, jotka eivät saapuneet tänne seudulle ollenkaan ja nämä sai kätevästi maratoonattua samalla reissulla.
Molemmat leffat pyöri samassa paikassa eli Kinopalatsissa, jossa tuli vierailtua ensimmäisen kerran viime vuoden maaliskuussa. Tein aiheesta oman postauksenkin, jossa ihmettelin suuresti niiden paljon puhuttujen vartin mainosrallien puuttumista Kinopalatsissa sekä Espoon Sellossa. Nyt voin "onnekseni" kertoa, että nekin tuli koettua... herranjesta mikä määrä kaiken maailman vakuutusjuttuja ja finnkino sitä tätä ja tota. Nyt ymmärrän, mistä se närinä on kummunnut.
Spotlight
Ohjaaja: Tom McCarthy
Käsikirjoitus: Tom McCarthy & Josh Singer
Musiikki: Howard Shore
Pääosissa: Michael Keaton, Rachel McAdams, Mark Ruffalo, Liev Schreiber, John Slattery, Stanley Tucci, Brian d'Arcy James, Gene Amoroso, Jamey Sheridan & Billy Crudup
Kesto: 2h 8min
Ikäraja: 12
Spotlight on tositarina journalismin keskiöstä, Boston Globen Spotlight-nimisen reportteritiimin tekemästä merkittävästä lehtijutusta, joka julkaistiin vuonna 2002. Tiimi alkoi tutkia katoliseen papistoon kohdistuvia seksuaalisen hyväksikäytön syytöksiä lähtien liikkeelle vain muutamista paikallisista nimistä. Tutkimukset veivät yhä pidemmälle paljastaen häikäilettömän ja systemaattisen salailujen ketjun, joka jatkui aina ylimpiin portaisiin asti.
Spotlight on todella vaikuttava elokuva, joka antaa pienemmillekin tapahtumille niiden tarvitsevan ajan ja nostaa jännitettä maltillisesti milli kerrallaan. Henkilöhahmot ovat tarpeeksi arkisen oloisia ja tuntuvat näin ollen oikeilta ihmisiltä. Tositapahtumien tuoma pohja kummittelee taustalla hyvässä sekä pahassa, toisaalta se siis juuri koskettaa, mutta toisaalta taas kylmäävä todellisuus iskee kasvoihin. Kaarti on kauttaaltaan ensiluokkainen, mutta yllätyin kaikista eniten Ruffalon annista, koska en ole osannut arvottaa hänen taitojaan ihan näin korkealle.
Vakoojien silta
Ohjaaja: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: Matt Charman, Joel Coen & Ethan Coen
Kuvaus: Janusz Kamiński
Musiikki: Thomas Newman
Pääosissa: Tom Hanks, Mark Rylance, Scott Shepherd, Amy Ryan, Sebastian Koch, Alan Alda, Austin Stowell, Billy Magnussen, Michael Gaston, Peter McRobbie, Dakin Matthews, Domenick Lombardozzi, Mikhail Gorevoy, Stephen Kunken & Jesse Plemons
Kesto: 2h 22min
Ikäraja: 12
Kylmän sodan aikaisessa painostuksessa brooklyniläinen vakuutusjuristi James Donovain lähestulkoon määrätään toimimaan puolustusasianajajana venäläiselle vakoojalle. Kyseisen tapauksen johdosta ja Donovanin siviiliaseman tähden hän joutuu keskelle jakautunutta Berliiniä suorittamaan neuvotteluja. Vangiksi on joutunut amerikkalainen U2-pilotti, joka pitäisi saada turvallisesti kotiin.
Vakoojien sillan odotin olevan pitkä, paatoksellinen ja jopa tylsä kaikista tekijöistään huolimatta, koska Spielbergin edellinen elokuva Lincoln oli niin pahuksen kuiva tapaus. Vakoojien silta yllättikin positiivisesti, sillä se ei ollut ollenkaan samalla tavalla puinen, vaan kuljetti ihan kiitettävästi aina sinne viimeiselle sillalle asti. Tom Hanks oli kyllä vähän jo väsähtänyt, mutta muut osa-alueet paikkasivat hänen suoritustaan (mitä hälle on tapahtunut?). Mark Rylancen sivuosaehdokkuuden ymmärrän, mutta samassa kilpailee kovempiakin suorituksia. Tähtilipun palvontaa olisi voitu hieman myös hillitä, kyllä vähemmälläkin ymmärretään. Newmanin sävelet olivat jälleen musiikkia korvilleni.
