Ohjaaja: Alejandro G. Iñárritu
Käsikirjoitus: Alejandro G. Iñárritu, Nicolás Giacobone, Alexander Dinelaris, Jr. & Armando Bo
Pääosissa: Michael Keaton, Zach Galifianakis, Edward Norton, Naomi Watts, Emma Stone, Andrea Riseborough, Amy Ryan & Lindsay Duncan
Kesto: 1h 59min
Ikäraja: 12
Birdman kertoo näyttelijä Riggan Thomasista (Keaton), joka yrittää tehdä uutta läpimurtoa ohjaamalla Broadway-näytelmän tunnetun kirjan pohjalta ja vielä näyttelemällä keskeisen roolinkin omassa versiossaan. Riggan on suuremmalle yleisölle tuttu vain Birdmaninä, roolista supersankarielokuvien sarjassa, joten nyt hän halajaa tunnustusta jostain merkittävästä. Birmanin alterego kummittelee alinomaan myös Rigganin omassa päässä, joten paineiden kasaannuttua ensi-illan lähestyessä, alkaa stressi vaikuttaa todenteolla miehen mieleen. Asiaa ei helpota yhtään viime hetkellä korvattu miessivuosan esittäjä Mike (Norton), joka on lahjakas, mutta täysin arvaamaton ja tuntuu provosoivan kaikkea ympärillään. Lisäksi paineita luo Rigganin etäiseksi jäänyt suhde omaan tyttäreensä (Stone), joka pyörii isänsä assitenttina ja toipuu paraikaa huumeiden käytöstä.
Birdmaniä on luonnehdittu mustaksi komediaksi, mutta omasta mielestäni se ei ihan siihenkään kuvaukseen istu, vaan on paljon lähempänä satiiria. Selvä yhtymäkohta itselleni tuli heti Black Swanin kanssa, kun toinen linnun muodossa esiintyvä minä uhkaa ottaa vallan mielenterveydestä, vaikkakin Birdman ei ole niin synkkä. Temmoltaan ja tyyliltään Birdman liikkuu sopivan kepeästi teatterin takahuoneiden loppumattomilla käytävillä Jazz-rytmin säestyksellä. Erityistä onkin pitkät leikkaamattomat kohtausjaksot, joita ei edes osaa pistää tilanteessa merkille. Kuvausansioista sekä kahdeksasta muusta kategoriasta on Birdman saanut jo tunnustusta Oscar-ehdokkuuksilla, mukaan lukien paras elokuva.
Birdman on hykerryttävän lähellä todellisuutta kuvatessaan näyttelijän uran käännekohtia ja teatterielämää. Varsinkin sosiaalisen median merkitys hyvässä ja pahassa tarkoituksen mukaisen tai tahattoman näkyvyyden saamikseksi nostetaan esille. On myös aina hekumallista kun näyttelijät esittävät näyttelijöitä, mutta Birdmanissä näyttelijävalinnat on tehty erityisen osuvasti. Ei taatusti ole sattumaa, että Keatonilla on takanaan Batman-menneisyys, jonka jälkeen hän ei ole saanut kasaan kovin suuria meriittejä. Emma Stone muistuttaa yhtälailla julkista minäänsä ja tuntuu näyttelevän itseään. Kummasti Edward Nortonkin on listattu usein vaikeisiin näyttelijöihin.
Birdman on joka ehdokkuutensa taatusti ansainnut ja tuo kaivattua vaihtelua perinteisten Oscar-elokuvien joukkoon. Käykäähän katsomassa!
Trailerista ei kannata katsoa pidempää versiota, koska se taas näyttää liikaa. Tämä teaserikään ei ole mitenkään välttämätön nähdä ennen elokuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti