Herkullinen elämä

Ohjaaja: Lasse Hallström
Käsikirjoitus: Steven Knight, perustuu Richard C. Moraisin samannimiseen kirjaan
Musiikki: A. R. Rahman
Pääosissa: Helen Mirren, Om Puri, Manish Dayal & Charlotte Le Bon
Kesto: 2h 2min
Ikäraja: 7

Kadamin perheellä on ravintolan pitäminen kirjoitettu geeneihin. Perheen äidin ollessa johtava kokki, on perheyritys kukoistanut jo vuosia Mumbaissa, kunnes traagisten sattumien kautta he menettävät sekä äidin, että ravintolansa. Kadamit matkaavat turvallisempiin maihin Eurooppaan etsien uutta alkua koko perheelle ja ravintolan uudelleen perustamiselle. Matkalla Sveitsistä Ranskaan heidän autonsa hajoaa erään kylän liepeillä. Kuin kohtalon saattelemana tämän ranskalaisen kylän tori kylpee tuoreissa ja laadukkaissa raaka-aineissa. Papa Kadam onnistuu myös bongaamaan myynnissä olevan vanhan ravintolarakennuksen ja saa pyöräytettyä järjellä ajattelevien lastensa päät mukaan mahdottomaan ajatukseensa. Varsinkin perheen vanhin poika ja tuleva pääkokki Hassan näkee asiassa mutkia, kuten esimerkiksi vastapäätä sijaitsevan Michelin-tähdellä leimatun ravintolan. Ravintolan omistaa tiukantarkka Madame Mallory, jolla siintää unelmissa pelkästään toisen tähden ansaitseminen ravintolallensa, eikä näe tien toisella puolella nousevaa ravintolan kyhäelmää mitenkään hyvällä silmällä.

Herkullista elämää elokuvaa pääsin katsomaan vasta neljännellä esitysviikolla, koska kohtalolla oli jotain minun ja elokuvan kohtaamista vastaan. Joko aikataulu ei täsmännyt eli näytökset eivät sattuneet vapaapäiviin tai jotain muuta, kuten Mielensäpahoittaja tapahtui. Tämä tosin vain vahvisti hinkuani nähdä kyseinen leffa, vielä kun eräskin kollega oli elokuvan katsastanut jo kolme kertaa! Jälkiviisaana ja jos ajassa pääsisi takaisin, olisin myös silloin eräänä kauniina päivänä mennyt katsomaan ehdottomasti tämän Jos vielä jään-elokuvan sijaan. Jälkimmäinen kun oli aika heikko tapaus verrattuna edelliseen nyyhky kuvaan eli Tähtiin kirjoitettuun virheeseen. Herkullinen elämä taas oli todellakin odotuksen arvoinen, aivan ihana elokuva.  

Herkullisessa elämässä on samaa hyvänmielen taikaa kuin hetki sitten pyörineessä Magic in the Moonlightissa, mutta vielä enemmän pinnan alta kauhaisten. Turha draama ja sen kierteissä säntäily siis uupuu, mutta vain ehdottoman positiivisessa mielessä. Eritoten hahmot ovat onnistuneet ja heidän keskinäisessä kansakäymisessä on sitä uskottavuutta, vaikka perusajatus Michelin-ravintolasta keskellä ei mitään onkin pahimman luokan realistien silmään mahdollisesti pistävää. Itseäni ei tippaakaan häiritse tämä hippuisen yli-idyllinen maailma, jossa suurin osa on luokiteltavissa hyviksi tyypeiksi, aurinko nousee joka aamu ja ne muutamat tuhmeliinit saavat soosoot. 

Elokuvan hahmojakaumassa on tavallisesta kaavasta jopa virkistävästi poikkeava valkoisen miespäähenkilön uupuminen kokonaan. Vaikka Hassan onkin tavallaan päähenkilö, on monilla muilla yhtälailla suuri merkitys, eikä päähenkilö yksinään ole vain se tarinan sankari, jonka tekemisistä muut olisivat liian riippuvaisia. Upean Helen Mirrenin tulkitsema Madame Mallory tuntuu välillä nousevan yhtä suuriin mittoihin, hän on samaan aikaan vastavoimana Papa Kadamille, mutta myöhemmin kasvaa myös mentoriksi. Hassanin ja Malloryn alaisen Margueriten romanssikaan ei ole väkisin väännetyn oloinen, vaan välittyy luonnollisen uskottavana. 

Herkullinen elämä on vain aivan ihastuttava elokuva, jota katsoessa tulee sekä nälkä, että hirmuinen hinku kokata edes jotain pientä tai hypistellä vihanneksia. Soundtrack on ihan mieletön.