Crimson Peak

Ohjaaja: Guillermo del Toro
Käsikirjoitus: Guillermo del Toro & Matthew Robbins
Musiikki: Fernando Velázquez
Pääosissa: Mia Wasikowska, Tom Hiddleston, Jessica Chastain, Charlie Hunnam, Jim Beaver, Burn Gorman, Leslie Hope, Doug Jones & Javier Botet
Kesto: 2h
Ikäraja: 16

Edith Cushing (Wasikowska) on ansioituneen bisnesmiehen Carter Cushingin (Jim "Bobby" Beaver) tytär 1900-luvun alkupuolen Amerikassa. Edith haaveilee kirjailijan urasta, mutta ei perinteisen romantiikan kirjoittajana, vaan kummitussävytteisten tarinoiden luojina. Omakohtaista kokemusta hänellä on aiheesta kohdattuaan lapsena oman äitinsä haamun ja on siitä lähtien ollut herkistyneempi henkimaailman asioille. Edithin elämä muuttuu hänen tavattuaan sangen komean brittimiehen, Thomas Sharpen (Hiddleston), joka on tullut etsimään rahoitusta liiketoimilleen siskonsa Lucillen (Chastain) kanssa. Isäukko Carter ei tykkää hyvää herra Sharpesta, eikä suostu tukemaan tämän suunnitelmia, ei liiketoimissa, eikä rakkaudessa. Hänen mielipiteellään ei ole kauan väliä, kun Edith jo saadaan lankeamaan herra Sharpen pauloihin. Edith jättää entisen elämänsä taakseen ja seuraa rakkautta Englantiin Sharpen sisarusten nitisevään ja natisevaan sukukartanoon. 

Crimson Peak on monen genren taitajan ja vahvan vision omaavan Guillermo del Toron viimeisin elokuva. Itse olen tykännyt lähes kaikesta, mihin herra on näppinsä pistänyt niin kauhussa (Orpokoti, Mama), fantasiassa (Pan's labyrinth, joka tosin on hieman yliarvostettu), kauhuväritteisessä jännityselokuvassa (Julian silmät) ja eritoten monsterirymistelyssä (Pacific Rim!). Ainoa mieleenpainunut pettymys on ollut Älä pelkää pimeää elokuva, joka ei sitten ollutkaan yhtään pelottava, vaikka kauhua oli selkeästi lupailtukin. Kaiken kauhugenrellä osittain ratsastavan ei tarvise siis olla edes kauhua del Toron kohdalla, jos jutussa on jokin muu juoni, kuten kävi esimerkiksi juurikin Julian silmien kohdalla. Crimson Peakistä jos erehtyy katsomaan "väärän" trailerin, eikä perehdy ennakkotietoihin, voi tosiaan ajautua luuloon, että nyt on kyseessä puhtaasti kauhuelokuva. Sitä Crimson Peak siis ei ole, vaan enemmänkin kummituksilla tuettu fantasiamainen pukudraama trilleri.

Crimson Peak on omanlaisena, jopa goottimaisen kauniina ja hieman mystisenä teoksena, todella toimiva. En uskaltaisi puhua siltikään mestariteoksesta, mutta nautinnollisesta parin tunnin matkasta on silti kysymys. Elokuvan alkupuoliskossa on klassisen pukudraaman romanttisia ainesosia, kun tiimellämme vielä seurapiirien kuiskeessa. Nuorta paria on varsin ihana katsella, mutta oman mausteensa tuo tarkoitusperien hämäryys, kun katsoja tietää, että jossain on koira haudattuna. Vaikkakin kummitukset toimittavat vain sivuosaa, kuten Edithin omassa tarinassakin, ne ovat paikallaan estradille saapuessaan ja tekevät osansa tunnelman luonnista. Itse koin muutaman kohdan jopa hieman hyytäväksi, vaikka en toki varsinaisesti pelottavaksi. Ikärajan taustalla on siis muutamat loppupuolen yllättävän veriset ja brutaalit kohtaukset.

Visuaalinen puoli on del Torolle tyypillisesti vertaansa vailla. Näin digitaalisena aikakautena, on myös erittäin kunnioitettavaa, että jotakin edes tehdään itse. Vaikka moni maisema ja kummitusten lopullinen habitus onkin maalattu pikseleillä, on esimerkiksi lavastuksen puolella tehty ihan autenttista jälkeä pikkiriikkisiä yksityiskohtia myöten. Lavastuksen Oscar-ehdokkuuden lisäksi haistan vahvasti myös puvustuksen jonkinmoisen huomioimisen, oli sen verran näyttävää leninkiä, että pelkkä kylpytakkikin muistuttaa gaalapukua. Visuaalisessa kikkailussa pidin lisäksi hirmuisesti kaikista "verielementeistä", jotka on selitetty kyllä järkiperustein, mutta jotka esiintyessään sisältävät pientä ironiaa, melkein jopa tilannekomiikkaa.

Mia Wasikowskasta aloin enemmänkin pitämään Only lovers left alive sekä Tracks-elokuvien myötä. Tässä roolissa hänelle ei ole suotu ihan niin suurta liikkumavaraa, mutta suoritus on silti hyvä ja päähenkilön kokemasta vainotusta tunteesta saa helposti kiinni. Siis noin ylipäätänsä rakastan näyttelijävalintoja tässä elokuvassa. Hiddlestonia nyt ei varmasti tarvitse edes perustella, mainitsen vain, että hän on hurmaava tässäkin. Toinen lähes yhtä hurmaava komistus on itselleni Pacific Rim-elokuvasta tuttu, mutta osalle yleisöä Sons of Anarchy-sarjasta vielä tutumpi, Charlie Hunnam. Hienon lisän sivuhahmoissa tuo myös Jim Beaver eli Supernaturalin Bobby, jonka odottaa kokoajan antavan huutia kummituksille tai vastaaville hörhöille. Hienoimman suorituksen tarjoilee kuitenkin ihana Jessica Chastain kylmäävänä Lucillena, jonka tyynen olemuksen alta löytyy vielä elokuvan kohtausten parhaimmistoa.

Crimson Peak on kertakaikkiaan upean näköinen, romanttinen sekä myös erittäin verinen kauhuun vivahtava fantasia.