Voi Rudi, minne menit?

Ohjaaja: Ismail Sahin & Oona Devi Liebich
Käsikirjoitus: Ismail Sahin & Oona Devi Liebech
Pääosissa: Matthias Brenner, Oliver Marlo, Frank Auerbach, Ismail Sahin, Oona Devi Liebich, Julia Dietze & Marianne Schubert-Vibach
Kesto: 1h 31min
Ikäraja: S

Voi Rudi, minne menit? (Nicht schon wieder Rudi!) on lämminhenkinen ja reteä saksalaiskomedia ystävyydestä ja muistisairaudesta. Kaverikolmikko Bernd, Klaus ja Peter ovat aikeissa viettää rauhallisen ja kalastuksen täytteisen viikonlopun mökillä. Muut eivät ole mielissään, kun Peter raahaa mukaan nuoren kollin, Muratin, jonka kanssa varsinkin Klausilla on kanoja kynittävänä. Kitkat Muratin kanssa unohtuvat kuitenkin nopeasti Klausin osoittaessa yhä oudomman käytöksen merkkejä. Viimeistään Klausin keksiessä hänen jo aikoja sitten kuolleen koiransa, Rudin, olevan vielä elossa ja kateissa, mitä välkky joukko tekeekään? Lähtee tietenkin leikkiin mukaan ja yhdessä koiraa etsimään.

Rudin näin jo ajat sitten, mutta se meinasi jäädä kokonaan oman arvostelunsa ulkopuolelle, kun jutun juurta oli niin monesta muusta tekeillä. Harmillisesti elokuvan teatterikierroskin loppui myös niin lyhyeen, että siirsin sen suosiolla poismenevien-pinoon postausluonnoksissakin. Aiheeseen erittäin vahvasti liittyen, tein kuitenkin haastattelu-postauksen elokuvan ohjaaja/käsikirjoittaja/näyttelijä Ismail Sahinista. Kuultuani itse tekijän suusta esimerkiksi elokuvan taustoista, lisäsi se väkisinkin oman merkityksensä katsomiskokemukseen.

Rudi ei ole elokuvallisesti kovin kummoinen tapaus, mutta jotain arkisen sympaattista siinä on, joka vetoaa. Komedia-leima voi olla harhaanjohtava katsojalle, jonka mielikuva komediasta on erilainen. Itse koin kyllä elokuvan hauskana, mutta huumori on enemmän sellaista arjen komiikkaa ja henkilökemioilla leikkimistä. Varsinkin poppoon älynväläykset ja maalaisjärjen käyttö (tai käyttämättä jättäminen), nyki ainakin omia suunpieliäni. Elokuva käsittelee myös perin mukavalla otteella niinkin synkkää asiaa kuin muistisairaus. Enemmän merkitystä on ystävyydellä ja vaikka se onkin niin kliseistä, en osaa kyllästyä koskaan siihen teemaan. 

Henkilöhahmojen puolelta edukseen erottuu Matthias Brennerin Bernd, joka viimeiseen asti silmät päästä jo pullistuen yrittää saada mökkireissun vastaamaan omia odotuksiaan. Toinen on tietenkin Frank Aurbachin Klaus, joka on vallan sympaattinen etenkin kaipaillessaan sitä omaa Rudiaan. Entisenä koiranomistajana pystyn todella samaistumaan huoleen omasta nappisilmästä. Tosielämän pariskunnan Ismailin ja Oonan hahmojen välillä on myös luvassa merkitseviä katseita ja kyllä sen huomaa, että keskinäistä kemiaa ei tarvitse edes näytellä. 

Voi Rudi, minne menit? tekee vielä huomenna (13.11) piipahduksen valkokankaille Studio123:ssa ilmaiselokuvan muodossa, jonka tarjoaa varsin osuvasti Kouvolan seudun muisti ry. Lisätietoja täältä. Suosittelen etenkin muistisairaiden omaisille ja läheisille sekä koiraihmisille.