Legend

Ohjaaja: Brian Helgeland
Käsikirjoitus: Brian Helgeland, perustuu John Pearsonin kirjaan The Profession of Violence 
Kuvaus: Dick Pope
Musiikki: Carter Burwell
Pääosissa: Tom Hardy, Emily Browning, David Thewlis, Christopher Eccleston, Taron Egerton, Paul Bettany, Colin Morgan, Chazz Palminteri, Paul Anderson & Kevin McNally
Kesto: 2h 11min
Ikäraja: 16 

Legend kertoo tosielämän kaksoisveljeksistä, Ronnie ja Reggie Kraystä (molemmat Tom Hardy) ja heidän vaiheistaan 50- ja 60-luvun Lontoossa. Identtiset, mutta kuitenkin todella vastakohtaiset gangsteriveljekset, nousivat bisneksillään alansa huipulle, nauttien niin naapuruston kuin ylimistön suosiosta. Virkavalta saatiin pidettyä poissa häiriköimästä tarpeellisella lahjonnalla sekä uhkailulla. Säännöllisiä vaikeuksia aiheuttaa lievästi mielipuolisen Ronnien aisoissa pitäminen, jonka vain maltillisempi veljes Reggie taitaa. Lopulta sama kunnianhimo, joka ajoi veljekset huipulle, edesauttaa heidän korttitalonsa lopullista kaatumista. Kertojaäänenä toimii Reggien mielitietty Frances (Emily Browning).

Legend oli jo trailerin näkemisestä asti must see-listalla, koska Tom Hardy ja hänen kaksoisrooli. Semisti myös koska 60-luku, Browning, Eccleston ja brittiläispainotteinen tekijäkaarti. Toki lisävaikuttimina myös Brian Helgelandin aikanaan pokaama käsikirjoituksen Oscar-palkinto elokuvasta L.A. Confidential ja kuvaaja Dick Popen vastaavat ehdokkuudet omassa lajissaan, joista edeltävä oli vasta viime vuonna elokuvasta Mr. Turner. Hardyn ura on ollut muutamat viime vuodet todella kovassa nosteessa ja suuremmankin yleisön suosikiksi hän nousi viimeistään tämän vuoden Mad Max: Fury Road elokuvan tullessa ulos, ellei jo sitä ollut Dark Knight Rises elokuvan tiimoilta. Kriittisemmät katselijat tuntuivat heltyvän Locken suorituksen kohdalla, jolle satelikin ansaitusti useampia tähtiä. Tom Hardy ei tunnu pettävän koskaan, eikä todella tälläkään kertaa.

Krayn veljesten oikea tarina ei ole itselleni tuttu, mutta on aiheellista olettaa, että tarinaa on vahvasti muunneltu elokuvamuottiin sopivaksi. Ihan pikaisella wikipedia artikkelin silmäilyllä oikea tarina vaikuttaa paljon ränsyilevämmältä ja monivaiheisemmalta, eikä veljekset niin muottiin muotoilluilta. Verrattaessa elokuvaan päätyneeseen kaareen, jonka pohjana on siis ollut John Pearsonin teos, on tulos selkeämpi, pääkohdat täyttävä ja toki viihdearvolla koristettu. Tällä lätinällä puollan Legendin pitkää kestoa ja muutamassa kohdassa laahaavan oloista menoa, koska kokonaisuutena koin sovituksen onnistuneena ja pidin siitä, että kehitykselle annettiin aikaa tapahtua. 

Elokuvan pääpaino, Krayn veljekset, ovat sen ehdottomasti parasta antia ja tarpeeksi painava syy penkissä istumiseen. Synkkää tilannekomiikkaa tarjoaa varsinkin Ronnien hahmo, jolla ei oikein ole käsityskykyä tilanteiden hoitamisesta, sillai nätisti ja asiallisesti. Hurmaava ja käytöskoodiston tunteva Reggie joutuu usein puuttumaan veljensä toilailuihin ja kaksosten keskinäisestä kanssakäymisestä syntyy todella hyvää viihdettä. Myös virkavallan kanssa jatkuva kissa ja hiiri-leikki hymähdyttää kerran jos toisenkin. Mistään täyspohjaisesta hupailukuvasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan tragediankin makuun päästään. 

Kuten todettua, Tom Hardy ei petä tälläkään kertaa. Kaksoisrooli on niin mieletön, että oikeasti unohtaa Hardyn esittävän molempia hahmoja. Hatunnosto kuuluu myös sille osastolle, joka on suunnitellut kaikki yhdistelmäkuvat ja muut jipot tätä illuusiota luodessa. Erityisen käsittämätöntä Hardyn suorituksessa on molempia hahmoja esittäessä näiden keskinäinen, todella aito vuorovaikutus. Uuden merkityksen saa myös fraasi "Älä lyö sua!". Elokuvasta sai vahvat Kingsman-vibat viimeistään siinä kohtaa, kun Ronnien hahmon vierellä alkoi pyöriä Teddy eli "Eggsy" eli Taron Egerton. Oma mielikuvitukseni laukkasi myös Chazz Palmiterin kohdalla, kun Modernissa perheessä hänen hahmonsa on juuri muuttamassa pois maisemista.

Legend on kohtuu hieno gansterielokuva, joka on ennen kaikkea paraatikenttä Tom Hardyn taidoille. Kaksoisroolin tähden erittäin katsomisen arvoinen.