Järven tarina

Ohjaaja: Marko Röhr & Kim Saarniluoto
Käsikirjoitus: Antti Tuuri & Marko Röhr
Kertoja: Samuli Edelmann
Musiikki: Panu Aaltio 
Kesto: 1h 15min
Ikäraja: S 

Järven tarina on dokumenttielokuva koto-Suomen järvistä ja niiden monimuotoisesta elämästä niin pinnan alla kuin pinnan päällä. Se on sisarteos vuoden 2012 menestyksekkäälle Metsän tarinalle, joka nousi kaikkien aikojen katsotuimmaksi kotimaiseksi dokumentiksi. Seuraavana vuonna tosin kärkipaikan anasti Selänne-dokumentti. Tämän kuun alkupuolella Selänne joutui puolestaan tekemään tilaa, sillä Järven tarina saavutti ykköspaikan.

Samaan tapaan kuin Metsän tarinassakin, valottaa Järven tarina vesistöihin liitettävää muinaismytologiaa, jopa edeltäjäänsä enemmän. Myytit kuljettavat tarinaa eteenpäin, kuin myös vuodenajat ja veden uomien virtaukset. Kertojaäänenä on tällä kertaa Samuli Edelmann, jonka erittäin rauhoittava ääni sopii tarinoimaan paremmin kuin hyvin. Edellisessä elokuvassakin musisoinut Panu Aaltio on tehnyt tähän vielä astetta huikeamman musiikin. Maagisesta laulusta vastaa niin kaunisääninen Johanna Kurkela.

Tämän katsomisesta on jo vierehtänyt ihan kunnolla aikaa, mutta kuten arvata saattoi, se pyörii edelleenkin esityksessä, eikä loppu ole vieläkään näkyvissä. Ykkössija katsotuimman dokumentin listalla ei yllätä, sillä olen käytännössä nähnyt, miten Järven tarina jaksaa kiehtoa ihmisiä viikosta toiseen. Luonto on vaan tarua ihmeellisempää, eikä kaikkia sen saloja pystyisi mitenkään näkemään ilman maltillisten luontokuvaajien työtä, joka on vähintään hatunnoston arvoinen. 

Katsoin nämä dokumentit nyt ihan väärässä järjestyksessä, sillä Metsän tarinaa en ollut nähnyt ennen Järven tarinan näkemistä. Kuullut olin kyllä useammastakin suusta elokuvan jälkeen, että tämä uusi oli vielä upeampi. Yle esitti onneksi Metsän tarinan tässä taannoin, niin pääsin siitäkin sitten nautiskelemaan Areenan kautta. Huhupuheet pitivät paikkansa, sillä elokuvallisesti Metsän tarina ei ollut sinänsä kummoinen, mutta toki perin kiehtova. Järven tarina on selvästi ainakin yhden tähden parempi teos, rakenne on selkeämpi, sillä on vahvempi punainen lanka. 

Järven tarinassa ei oikeastaan ole edes mitään pieniäkään puutteita. Se on todella nautittava matka niin kauniiseen luontoon ja sen ihmeisiin. Pieninkin eliö on itsessään kiehtova ja viimeistään monen monituisten suloisten poikasten täyttäessä valkonkankaan, on pakahtuminen lähellä. Musiikki tekee osansa, kun se yhdistyy saumattomasti kuviin ja aiheuttaa monet kylmät väreet. On se vaan niin kaunista, että itku tulee.

Erittäin suuret suositukset, jos et ole jo jostain syystä Järven tarinaa nähnyt. 


P.S. Työpoppoon ja muutaman asiakkaankin kanssa spekuloitiin jos näitä tulisi vielä kolmaskin. Mietittiin mikä se sitten olisi, tundran tarina? jotain maan alla? Päädyttiin Tunturin tarinaan ja arvauksemme osuikin oikeaan! Sillä Tunturin tarina on kuin onkin tulossa! (varautukaa henkisesti sopuleihin!!!)