Lucy

Ohjaaja: Luc Besson
Käsikirjoitus: Luc Besson
Musiikki: Eric Serra
Pääosissa: Scarlett Johansson, Morgan Freeman, Amr Waked, Choi Min-sik & Analeigh Tipton
Kesto: 1h 30min
Ikäraja: 16 

Luc Bessonin uusin elokuva Lucy kertoo nuoresta naisesta, joka ajautuu koekaniiniksi mustan pörssin kehittämälle aineelle. Normaali ihminen käyttää aivokapasiteetistaan vain 10%, kun taas kyseiselle huumeelle altistunut henkilö, kykenee hyödyntämään yhä suurempaa osaa kapasiteetistaan aineen määrän ja vaikutusajan puitteissa. Lucystä tulee ensimmäinen ihminen, joka pääsee kokemaan koko kapasiteettinsa mahdollisuudet, eikä kukaan osaa täysin ennustaa mihin se johtaa. 

Lucyn kohdalla mielenkiinnon herätti trailerin näkeminen, ei niinkään suoranaisesti tekijätiimin nimet, edes Bessonin. Olisin kuitannut varmasti tämän leffan vain pelkkänä Scarlett Johanssonilla makustelevalla toimintapläjäyksenä ilman pientä lisäinfoa. Morgan Freemanin äänellä selostetut kohdat ihmisen aivokapasiteetista olivat varmasti se viimeinen niitti katsomispäätöksen tekoon. Odotuksen intoa kasasi lisää parin kollegan kehut elokuvasta sekä muutaman vakkarinkin suositukset. 

Jo ihan elokuvan alkumetreillä, kun pohdin hetken olenko nyt varmasti oikeassa salissa, herättää elokuva mielenkiinnon ja lähtee viemään mukanaan. Kyseessä on siis kaikkea muuta kuin pelkkää toimintamättöä, vaikka perustana onkin pelkkä urbaanilegenda ihmisen aivoista. Toisaalta mieleen tulee tv-sarja Fringe, koska tästäkin löytyy läheltä liippavaa uskottavaa fiktiota. Toisaalta Lucy on selvästi elokuva, joka muistuttaa miksi elokuvakin on mahdollista luokitella taiteeksi, siksi ehkä nautinkin tästä viimeiseen kuvaan asti. Moisesta mielikuvituksesta tulee vähintäänkin kateelliseksi. 

Scarlett Johansson on osoittautunut siedettäväksi katseltavaksi (/kuunneltavaksi) jo muutamissa aikaisemmissa rooleissaan (Her, Hitchcock) ja Lucy on taas askel parempaan suuntaan. Elokuvan eduksi lasken silti sen, että en tiedosta pahemmin katselevani kyseistä näyttelijää, vaan roolihahmoa. Lucy on myös samaistuttava varsinkin alkuvaiheessa ollessaan vielä ihminen, joten myöhemmin huomaan itse ainakin pyrkineeni paikallistamaan, mitä hahmon päässä liikkuu. Mielenkiintoista onkin, miten vähäeleiseksi Lucy muuttuu kadottaessaan ihmisyyttään ja silti pienistä eleistä huokuu, että pinnan alla tapahtuu mittaamattoman paljon. Morgan Freeman on totuttuun tapaan vakuuttava ja hänen luentoaan kuuntelisi hamaan ikuisuuteen. Sivuosassa on myös jälleen valkokankaalle päässyt Huippiksesta tuttu Analeigh Tipton.  

 

Warm Bodies

Kuva täältä

Ohjaaja: Jonathan Levine
Käsikirjoitus: perustuu Isaac Marionin romaaniin Warm Bodies
Pääosissa: Nicholas Hoult, Teresa Palmer, John Malcovitch, Analeigh Tipton, Rob Corddry, Dave Franco & Cory Hardrict
Kesto: 1h 37min
Ikäraja:  12

Zombie epidemia on levinnyt maailmaan ja ihmiskunnan viimeiset edustajat asustelevat erityksessä betonimuurin takana. R on zombie, joka ei muista koko nimeään tai oikeastaan mitään elämästään elävänä ihmisenä. Päivät kuluu laahustaen, öristen ja välillä aivoja syöden. R:n kuollut elämä kokee sysäyksen, kun hän kohtaa joukon ihmisiä lääkkeiden haku reissulla ja erityisesti tytön nimeltä Julie. Syötyään Julien poikaystävän aivot, saa hän väläyksiä tämän muistoista, joissa Julie on vahvasti läsnä. R tekee tekee hyvin epäzombimaisen teon ja vie Julien turvaan muilta kuolleilta kotiinsa lentokentälle. Pikkuhiljaa hän huomaa muuttuvansa inhimillisempään suuntaan ja vastahakoinen koti-ikävästä kärsivä Juliekin alkaa uskoa muutokseen. Ehkä epidemiaan on olemassa sittenkin parannus.

Kuva täältä

Warm bodies on virkistävän erilainen näkemys jo klassisesta zombie invaasiosta sekoitettuna itseironiseen huumoriin ja jopa romantiikkaan. Ensimmäistä kertaa tarinaa katsotaan elävän kuolleen silmin ja muutos käydään läpi toiseen suuntaan. Elokuva käsittelee myös salakavalasti syvempiä teemoja, kuten "Mikä tekee ihmisestä ihmisen? Mitä siihen kuuluu? Mitä on eläminen ja olemassaolo?" ja korostaa mielestäni myöskin sitä, kuinka paljon merkitystä on toisten hyväksymisellä. 

Warm bodies on hellyyttävä elokuva, mitä en olisi voinut uskoa sanovani zombie elokuvasta. Itselleni tuli mieleen osittain Ystävät hämärän jälkeen, jonka katsoin vähän aikaa sitten, jossa on samaa sopivan mietoa aww-efektiä, mutta rikkomatta kuitenkaan yliluonnollisen olennon "sääntöjä". Toisaalta tässä on myös samaa kepeyttä kuin Shaun of the dead:ssä samalla tiedostaen genren maneerit ja avoin leikkiminen niillä. Genretietoisempi katsoja pääsee hykertelemään nahoissaan.

Kuva täältä

Nicholas Hoult zombien ottaisin samantien lemmikiksi itselleni, mistä niitä saisi? Nuori herra on jo aikoja sitten todistanut osaavansa näytellä mitä erilaisimmissa rooleissa: Poikana elokuvassa poika hän keräsi sympatiaa söpöydellään sekä noloudellaan, Skins sarjan kusipää-Tony:nä häntä teki taas mieli tintata kuonoon. Vastapari Teresa Palmer on tosi samannäköinen kuin Kristen Stewart, mutta on todistettavasti elossa oleva, karismaattinen ja blondi versio näyttelijäkollegastaan. Palmer ja Hoult toimivatkin valkokankaalla mielettömän hyvin yhdessä sekä erikseen.

Warm bodies on zombie elokuvien Romeo ja Julia, joka sopii kyllä hyvin moneen makuun. Suosittelen! Tää lisätään ehdottomasti kotikirjastoonkin, kun dvd pullahtaa ulos. 


P.S. Soundtrack on  myös mieletön!