Captain America: Civil War

Ohjaaja: Anthony Russo & Joe Russo
Käsikirjoitus: Christopher Markus & Stephen McFeely
Musiikki: Henry Jackman 
Pääosissa: Chris Evans, Robert Downey Jr., Scarlett Johansson, Sebastian Stan, Chadwick Boseman, Anthony Mackie, Don Cheadle, Elizabeth Olsen, Paul Bettany, Jeremy Renner, Paul Rudd, Tom Holland, Emily VanCamp, Frank Grillo, William Hurt, Daniel Brühl, John Slattery, Martin Freeman, Marisa Tomei, Alfre Woodard, John Kani & Hope Davis
Kesto: 2h 27min
Ikäraja: 12

Edellisen Avengers-elokuvan, Age of Ultronin, tapahtumien jälkimainingeissa sekä Kostajien viimeisimmän keikan vaatimien sivullisten uhrien tähden, on luotto supersankareita kohtaan rapissut. Huoli yleisestä turvallisuudesta ajaa viranomaiset laatimaan kansainvälisen sopimuksen, jonka seurauksena perustettaisiin supersankarien toimia valvova taho, joiden alla sankarit saisivat toimia vain luvanvaraisesti. Sokovian sopimukseksi nimetty nivaska tuodaan Kostajien eteen allekirjoitettavaksi. Omatuntonsa soimaama Tony Stark "Iron Man" uskoo tässä kohtaa allekirjoittamisen olevan oikea ratkaisu. Kapteeni Amerikka asettuu yllättäen vastakannalle, sillä kokee oman moraalinsa olevan se, jonka pohjalta päätökset toimintaan on tehtävä, eikä odottaa tai jopa rukoilla lupaa toimia ulkopuoliselta taholta. Monella muullakin Kostajalla on omat mielipiteensä allekirjoittamisesta, puolesta sekä vastaan, perusteluiden vaihdellessa. Tämä tekee väkisinkin välirikon porukan välille, eikä mielipiteillä ole enää siinä kohtaa väliä, kun jo allekirjoittaneet määrätään ottamaan kiinni lainsuojattomaksi leimatut sankaritoverinsa. 

Captain America: Civil War on Kapun kolmas oma elokuva, mutta kävisi melkein yhtä hyvin kolmannesta Avenger-elokuvasta. Elokuva on varsinainen supersankareiden kokoontumisajot ja ydinporukasta uupuukin vain Thor ja Hulk. Sen lisäksi, että näitä erikoiskykyjä omaavia yksilöitä on jo liuta, on myös sivuosissa paljon tavallisempiakin jannuja, joten edellisten elokuvien jonkinmoinen tietämys on ihan paikallaan. Taakilla olemiseen riittää kutakuinkin edelliset Avengersit, Kapteeni Amerikan aiemmat elokuvat (etenkin Winter Soldier), sekä toisaalta tuoreimman hahmon esitellyt Ant-Man, mutta ehdottomasti suosittelen jatkoakin ajatellen koluamaan kaiken mahdollisen Marvel Cinematic Universesta. 

Kapteeni Amerikasta olen pitänyt valkokankaan ensihetkestä asti ja näin ollen siis molemmista hahmon aiemmista elokuvista. Koko Avengersien kasvavasta katraasta Kapteeni sekä Thor ovat selkeät suosikkini, vaikka ei muissakaan mitään vikaa ole. Tätä kolmatta elokuvaa olinkin odottanut suuresti en vain pelkästään Kapteenin tähden, vaan kokonaan astetta isomman tarinan vuoksi. Traileri sai sukat pyörimään jaloissa ja sitten vielä se Spider-man, niin olin jo aivan tuhannen myyty. Lisänä suuri luottamus ylipäätänsä Marvel Studiosin tekeleisiin sekä Russon veljeksiin. Etukäteen juonesta tiesin, mitä sarjakuviin perehtyneemmät tutut jo kertoilivat ja "spoilasin" myös ahkerasti itse itseäni. Muun muassa Ruudukon tekemä juttu Bucky Barnesista paljasti aika paukun (lukeminen omalla vastuulla). Näinpä elokuvan katselun ajan takaraivossa kummitteli pelko, että tämä päättyy kuten sarjakuvissa. Suuri oli huojennus, kun näin ei käynytkään.

Civil War oli siis aivan mahtava elokuva ja menee helposti samalla viivalle sen ensimmäisen Avengers-elokuvan kanssa. Luokitus MCU:n kärkiteoksiin tai ainakin niihin isompiin tapauksiin jo pelkästään tarinan puolesta. Suhteutettuna vielä hahmokaartin erityisen suureen väkimäärään, on aplodit vähintään ansaitut. Elokuvan suurimpia vahvuuksia on hahmoihin paneutuminen ja tasapaino monen eri agendan välillä. Liikkeelle on lähdetty selvästi pohtien jokaisen kohdalla erikseen miten juuri tämä hahmo tekisi ja miksi, mikä ajaa häntä valittuun suuntaan. Jokaisen tekemisissä on jotain järkeä ja hahmot ovat uskollisia omalle persoonalleen, kaukana ovat siis Batman v Supermanin kaltaiset wtf-hetket. Etenkin Starkin ja Kapun motivaatiot pystyy ymmärtämään ja tajuamaan molempien puolien tekemät päätökset. Tavallaan molemmat ovat jopa oikeassa.

Kaikki aikaisempien elokuvien pohjustus ja malttillinen hahmoihin tutustuttaminen kantaa ehdottomasti hedelmää Civil War:ssa. Ei yksittäisenä elokuva tämä olisi yhtään samanlainen, mutta nyt sinulla on jo (oletettavasti) valmiina jonkinlainen side keskeisimpiin hahmoihin. Tämä toimii myös tunnepuolella eduksi, vaikka mihinkään traagisen riipiviin mittasuhteisiin ei mennäkään. Varmaan olen aika harvoja, jolle kyllä vanhan Peggyn poismeno tunnahti, sillä olen päässyt niin kiintymään ja tykästymään hahmoon tämän omassa Agentti Carter-sarjassa. Pienen murheen ja eripuran vastapainona on sitten rutkasti messevää toimintaa, josta ei se hauskuuskaan puutu. Hahmojen erilaisia persoonia ja erikoisia kykyjä on käytetty hyödyksi ja luotu mitä mainioin kamppailupätkä lentokentän maisemissa. Siis niin kekseliästä ja nautinnollista toimintajaksoa en ole hetkeen nähnytkään. Pakko antaa huomiota myös kohtaukselle, jossa kivasti esitellään kuinka vahva kaveri se Kapteeni onkaan.

Toistan itseäni, mutta Chris Evansin Steve Rogers nousi oitis omaksi suosikikseni heti hahmon ensimmäisestä omasta elokuvasta. Steven järkkymätön suoraselkäisyys ja pesunkestävä moraali vaan vetoaa, sillä olenhan yleensä aina hyvisten puolella. Evansin tulkinta on tehty pilke silmäkulmassa ja jonkun muun käsissä hahmo saattaisi valahtaa jopa liian tylsäksi. Hahmoja noin muuten on tässä elokuvassa jaettavaksi asti, joten en ala jokaista yksitellen syynäämään. Pakko kyllä nostaa esiin, että olen alkanut tykästyä viimein Johanssonin Black Widow-hahmoon, koska viimein kyseisestä hahmossa näytetään enemmän ja lähes pelkästään sitä tehokkaampaa toiminnallista puolta. Uutena tulokkaana esitelty Chadwick Bosemanin Black Panther oli odotettua mielenkiintoisempi, joten harmillista, että hahmon omaa elokuvaa joutuu vielä odottamaan parin vuoden päähän. Toinen uusi tapaus on parhaimpia Spider-man variaatiota ikinä ja seittimaskin takana lymyää nuori Tom Holland. Olen kyllä varsinkin Garfieldistä ja tämän leffoista pitänyt, mutta kuten on tullutkin täällä jo ilmi, katson Spider-man liitännäisiä asioita aina vaaleanpunaiset lasit päässä. Viimein Sony on lämmennyt Marvel Studiosille ja antanut hahmon loikata mukaan MCU: puolelle. Studiot tekevätkin yhteistyönä seuraavan Hämis-elokuvan, Spider-Man: Homecoming:n, joka ilmestyykin jo ensi vuonna! 

Captain America: Civil War tarjoaa sopivasti sitä odotettua mähinää, naurun tyrskähdyksiä ja erityisen hahmovetoista sisältöä. Ehtaa Marvel Studiosin laatua. 


 P.S. Katsokaa ne lopputekstit, on perinteiset kaksi piilopätkää siellä 

 

Viidakkokirja

Ohjaaja: Jon Favreau
Käsikirjoitus: Justin Marks, perustuu Rudyard Kiplingin kirjaan Viidakkokirja
Musiikki: John Debney
Pääosissa: Neel Sethi, Ben Kingsley, Bill Murray, Idris Elba, Lupita Nyong'o, Scarlett Johansson, Giancarlo Esposito & Christopher Walken
Kesto: 1h 46min
Ikäraja: 12

Mowgli (Sethi) on ihmisen pentu, jonka sudet ovat kasvattaneet hänen jäädessään orvoksi. Täysin osa laumaa hän ei kuitenkaan ole, sillä hän ei kykene samaan kuin sudet, vaikka kuinka kovasti yrittäisikin. Mowglin ja susilauman elossa mukana häärivä pantteri Bagheera (Kingsley) tuomitsee myös pojan käyttämät "ihmisen temput", sillä niillä ei ole sijaa viidakossa. Kuivuuden tuoma aselepo ajaa kaikki eläimet samalle juomapaikalle, jolloin tiikeri Shere Khan (Elba) pistää merkille ihmisen pennun ja julistaa tämän omaksi saaliikseen heti kuivan kauden päätyttyä. Susilauma pitää varsin eripuraisen neuvottelun pojan kohtalosta, mutta Mowgli tekee päätöksen heidän puolestaan ja päättää jättää lauman palatakseen omiensa pariin.

Kiplingin klassikkosatu Viidakkokirja on muotoutunut nykypäivän muotoon varsin taidokkaiden tietokonevelhojen toimesta. Nuorta Neel Sethiä ja satunnaisia pikkulavasteita lukuunottamatta kaikki muu on luotu digitaalisesti. Kirjan ohella lähteenä on toiminut Disneyn aikaisempi animoitu koko perheen versio vuodelta 1967. Ohjaajan paikalla istuu ainakin minut jo henkilöohjauksen puolesta vakuuttanut Jon Favreau, jonka aikaisempia natsoja on muun muassa Iron Man-elokuvat. Ääninäyttelijöiden joukko on myös aikamoinen, jota jo ennakkoon pääsi hypettämään. Hienoista palasista huolimatta menin silti katsomaan Viidakkokirjaa pienellä varauksella, koska uusintaversioissa on aina suuri lässähtämisriski, joka tuntuu sitäkin ikävämmältä, jos on ollut valmiiksi liian täpinöissään.
Viidakkokirja tekikin sitten kaikkea muuta kuin lässähti, sillä se paljastui oikein mainioksi tapaukseksi.  

Vaikka tiesin etukäteen elokuvan ikärajankin olevan korkeahko satukirjaan pohjaavaksi elokuvaksi, olin silti yllättynyt kuinka hurjaksi meno välillä äityi. Mitään turhan raakaa tai väkivaltaista ei siis elokuvassa ole, mutta se jännitys! Monen monta takaa-ajokohtausta tai muuta tykytystä aiheuttavaa kohtausta oli tarjolla ja tälläinen aikuinenkin katsoja huomasi puristavansa penkin käsinojia. Pelottavuuden puolesta täytyy nostaa hattua apinoiden kuninkaan Louien toteutukselle, joka on saanut vaikutteita esihistoriallisesta Gigantopithecus apinasta. Koko on niin massiivinen ja tapa, jolla kädellisten kuningas ensimmäistä kertaa edes esitellään on vähän seisauttava. Toisaalta en ole myöskään koskaan pelännyt näin paljon Shere Khania, johon on onnistuneen ulkoisen toteutuksen lisäksi ympätty vivahteita sivistyneestä psykopaatista. 

Pelottavista ja jännittävistä kohtauksista huolimatta, Viidakkokirja ei ole kauhean synkkä. Se on sopivalla tavalla satumainen ja tarjoilee esimerkiksi pari varsin tuttua musikaalinumeroa. Itseä kyllä häiristi näissä se, että tekstityksessä ei oltu käytetty sitä samaa suomennosta, joka on syöpynyt päähäni siitä vanhasta animaatiosta ("Pubbiduu mä haluun aivot suu-uuuun..." jne.). Tietokoneanimointi toimii kerrankin täysin elokuvan eduksi, kun muuten realistisen näköisissä maisemissa on värit vedetty aavistuksen satumaiseksi, juuri sen verran, että selkeästi animoidut eläimet uppoavat ympäristöön luonnollisen näköisesti. 

Ääninäyttelijät on valittu niin nappiin kuin vain olla ja voi. Aiemmin hehkuttamani astetta pelottavampien hahmojen takana häärii Idris Elba ja Christopher Walken, joista molemmat ovat ihan mielettömiä rooleissaan, etenkin kun jälkimmäinen pääsee vielä rallattelemaankin. Lupita Nyong'on pehmeä, mutta määrätietoinen ääni sopii juuri susiemolle, kun taas Scarlett Johanssonin uneen vaivuttava matalampi sointu istuu hyvin Kaa-käärmeelle, josta on tähän versioon tehty naispuoleinen. Ben Kingley on oiva vakavampana murahtelevana Bagherana, joka tarvittaessa näyttää sen petomaisen ärjynnänkin. Baloo-karhuna kuultava Bill Murray on myös aivan nappivalinta, karhu jopa (ainakin omaan silmääni) näyttää omituisella tavalla kyseiseltä näyttelijältä. Hämmästyttävän lahjakas nuori tulokas Neel Seth erottuu äänten joukosta näyttelijänkyvyillään, kun ajatteleekin millainen työ tällä on ollut näytellä lähes yksinomaan vain green screenin kera.

Viidakkokirja on todella jännittävä, mutta pohjimmiltaan varsin lupsakka kertomus satuklassikon pohjalta. Uudelleenfilmatisoinniksi erittäin hyvin onnistunut tapaus. Ikäraja on täysin aiheesta, joten ei sovi ihan koko perheelle.