Oscar-valvojaiset 2017

Huh huh. Eilinen Gaala oli kyllä taas jotain. Varmasti on jo kaikkien korviin kantautunut viimeisen ja tärkeimmäin palkinnon jakoon liittyvä munaus. Jos ei, niin jätän vielä pieneen jännitykseen ja käsittelen asian tämän postauksen lopussa.

Valvominen itsessään kävi kuin vanhalta tekijältä. Toki emme vedä koskaan ilman kahvin apua ja parikin kupillista tuli ryystettyä. Nyt meitä oli siis peräti kolme henkeä valvomassa, kun parempikin puolisko pääsi kattelemaan myös. Olikohan meillä jopa päälle kolmisen tuntia taas valmistautumisaikaa ennen punaista mattoa. Tehtiin veikkauksia, laiteltiin syömisiä, tutustuttiin bingoon ja laadin itselleni muistiinpanolappuun jo esitiedot kategorioiden järjestyksestä (auttoi huomattavasti kun ne olivat valmiina!). Silti kuten aina joka vuosi, meillä tulee hirveä kiire ja punaisen maton alkaessa juostaan vuoroin keittiössä, kun ei ole ihan valmista..... en tajua miten aina käy niin!

Puinaisen maton jutuista meni taas vähän sivuun joitain pukuja ja hölinöitä. Eipä siinä, tärkeämpi on tietenkin itse Gaala. Aikaisemmin olen koostanut asuista suosikkini samaan kuvaan sekä myös muutamat epäonnistumiset, jos sellaisia on. Tänä vuonna taidan skipata mokoman ja ihan sanallisesti vain kertoa, sillä en koe oikein olevani kukaan kritisoimaan asuja sen kummemmin. Tykkäsin mm. Emma Stonen vanhan Hollywoodin glamour-henkisestä puvusta ja aina yhtä majesteettisen Charlize Theronin koko olemuksesta kampausta myöten. Hidden Figures elokuvan naiskolmikko oli myös kerrassaan tyrmäävä. Miesten puvuissa oli ainakin Dwayne Johnsonilla ja myöhemmin nähtynä Samuel L. Jacksonilla molemmilla valittu rohkeasti sininen sametti. Suurempia mokia ei pistänyt silmään, tosin kesti hetki totutella Halle Berryn villiin afroon. Casey Affleck vaikutti ehkä retuperäisimmältä, koska partaa tai hiuksia ei oltu muotoiltu tai trimmattu, mutta ymmärsinkö oikein jostain sivulauseesta, että hän valmistautuu toiseen rooliin?

Gaalan aloitti Justin Timberlake ja viimeistään tässä kohtaa tämä vanha fani oli jo ihan nauliintunut ruutuun. Justinista on muuten mainioita photobomb-kuvia punaiselta matolta, etenkin Emma Stonen haastattelun aikana (hihiii). Meillä meni bingosta vapaa ruutu ruksiin tässä kohtaa viimeistään, se kun oli "Justin tanssii". Bingoa ei tullut kyllä kellekään, mutta veli oli taas kaikista eniten haukkana niiden ruutujen suhteen kuten viime vuonnakin. 


Jimmy Kimmel juonsi nyt ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa, että tehtävä sopii hänelle kuin nakutettu. Vitseissä mennään juuri sopivasti rajalla, mutta kukaan ei jää kauhistelemaan kuitenkaan jälkikäteen. Trump sai tietenkin pitkin iltaa piikkejä ja Kimmelin luotsaama #merylsayshi hashtag twitterissä oli kyllä multihupaisa. Elleniltä oli selvästi saatu vaikutteita ruokalahjonnasta, kun useampaankin otteeseen Kimmelin merkistä katosta laskeutui välipalaa yleisön joukkoon. Kimmelin nemesis numero yksi eli Matt Damon oli myös suuri huumorin lähde ja Damon oli itsekin onnistuneesti näissä vitseissä mukana. Supersuloinen Lion tähti Sunny Pawar pääsi myös yhden hauskuutuksen kohokohdaksi, kun Kimmel leikki Sunnyn kanssa Leijonakuningasta. Puolestaan turistit salissa, jossa siis autuaan tietämättömiä ihmisiä päästettiin kulkemaan salin poikki ja äimistelemään tähtiä oli myös ihan hauska, mutta ihan pikkaisen liian käsikirjoitetun makuinen. Vastaavaa kun on nähty aiemminkin, niin alkaa teho vähän mennä. Kauttaaltaan kuitenkin Kimmelin tyyli sopi tähän ja hän voisi juontaa vielä jatkossakin. 

En ala tällä kertaa erittelemään kategorioita, mutta edellisestä postauksesta löytyy tosiaan ne omat kannatukset ja veikkaukset. Jälkimmäiset eli ne veikkaukset alkoivat mennä itselläni ensimmäisen kategorian onnistumisen jälkeen ihan metsään. Lisähauskan tästä seuraamisesta teki verkkovalvojaisissa Ruudukko-blogin Tuomon kanssa käymämme veikkaussaldojen jatkuva vertaus. Meillä meni molemmilla aika heikosti, mutta Tuomo piteli lähes jatkuvaa yhden etumatkaa. Ennen viimeistä kategoriaa oltiin kuitenkin tasoissa ja koska tiesimme veikanneemme samaa voittajaa parhaaksi elokuvaksi, pystyimme julistamaan tasapelin. Aiomme kyllä molemmat taas petrata veikkauksissa ensi vuonna, sillä saimme tulokseksi nyt 13/21 (emme laskeneet lyhäreitä).

Se mieleenpainuvin hetki Gaalassa oli kuitenkin ehdottomasti se illan viimeinen palkinto: Parhaan elokuvan Oscar. Jakajaksi kömysivät Bonnie and Clyde-elokuvan tähdet Warren Beatty ja Faye Dunaway. Voittajaa julkistaessa Warren katseli hetken kummastellen avattua kuorta käsissään ja antoi sen sittenkin Fayelle luettavaksi. Faye julisti La La Landin voittajaksi. La La Landin poppoo ehti mennä lavalle ja alkaa kiitospuheitaan, kun tajuttiin voittajan olevan väärä. Ilmeisesti kuoret olivat menneet jotenkin sekaisin ja edellisen palkinnon (naispääosa, emma stone, la la land) kuori oli eksynyt jakajien käteen. Todellinen voittaja olikin Moonlight....tässä kohtaa oltiin kyllä ihan leuka lattiassa kotikatsomossa, että mitä hittoa tapahtuu. Samaan aikaan nauratti, samaan aikaan kävi sääliksi La la landin poppoota, joka ehti nauttia jo voitosta ja myös Moonlightin poppoota, jonka voittoon ei päästy nyt samalla riemulla, kun tämä fiasko vei koko shown. Tilannetta hieman paikkasivat yksi la la landin tekijöistä, joka ilmaisi antavansa palkinnon oikein mielellään Moonlightille ja Kimmelin heittämät vitsit tilanteen lopulla, kuinka tämä oli hänen syytänsä. Yhtä kaikki, tämä tulee varmasti olemaan se hetki, joka muistetaan ikuisesti näistä Oscareista.

Lista voittajista palkintojenjako järjestyksessä (oikeaan osuneet veikkaukset punaisella):
 
Miessivuosa: Mahershala Ali - Moonlight
Puvustus: Ihmeotukset
Maskeeraus: Suicide Squad
Dokumentti: O.J.: Made in America
Äänileikkaus: Arrival
Äänitys/äänisuunnittelu: Hacksaw Ridge
Naissivuosa: Viola Davis - Fences
Vieraskielinen: The Salesman
Animaatiolyhäri: Piper
Animaatio: Zootropolis/Zootopia
Lavastus: La La Land
Erikoistehosteet: Viidakkokirja
Leikkaus: Hacksaw Ridge
Lyhytelokuva: The White Helmets
Dokumenttilyhäri: Sing
Kuvaus: La La Land
Musiikki: La La Land
Kappale: "City Of Stars" - La La Land 
Alkuperäinen käsikirjoitus: Manchester by the Sea
Sovitettu käsikirjoitus: Moonlight
Ohjaus: La La Land - Damien Chazelle
Miespääosa: Casey Affleck - Manchester by the Sea
Naispääosa: Emma Stone - La La Land
Paras elokuva: La la...MOONLIGHT 

Eniten palkintoja vei: La La Land (6), Moonlight (3), Manchester by the Sea (2) ja Hacksaw Ridge (2)

La La Land

 
Ohjaaja: Damien Chazelle
Käsikirjoitus: Damien Chazelle
Musiikki: Justin Hurwitz
Pääosissa: Ryan Gosling, Emma Stone, Rosemarie DeWitt, John Legend, Finn Wittrock, J.K. Simmons, Jessica Rothe, Sonoya Mizuno & Callie Hernandez
Kesto: 2h 8min
Ikäraja: S 

La la land on alkuperäismusikaali sijoitettuna ajallisesti nykypäivän Los Angelesiin. Mia (Stone) työskentelee elokuvastudion läheisessä kahvilassa ja juoksentelee itse koe-esiintymisissä aina mahdollisuuden saatuaan. Haavena on tietenkin päästä itse vielä parrasvaloihin, kun nyt edes saisi sen ensimmäisen oikean roolin. Sebastian (Gosling) jakaa samankaltaiset haaveet, mutta musiikin saralla. Hän ei välitä kaupallisesta nykypäivän musiikista, vaan sydän syttyy aidolle jazz-musiikille. Unelmana olisi pitää omaa jazz-klubia, joka samalla herättelisi kyseisen musiikin taas enemmän eloon. Sebastian toimii itse pianistia, mutta joutuu tekemään pilipali-soittokeikkoja, joissa ei pääse ollenkaan loistamaan.

La la land kiinnosti jo paljon ennen kuin se alkoi pokailemaan ehdokkuuksia ja palkintoja. Emma Stone ja Ryan Gosling ovat olleet Hölmö hullu rakkaus-elokuvasta lähtien yksi parhaimpia valkokangaspareja (Gansterisotaa en ole vielä nähnyt). Ohjaaja ja käsikirjoittaja Chazellen edellinen elokuva Whiplash oli myös ihan kelpo ehdokaskuva, vaikka ei omia kärkisuosikkeja. Itse traileri lupaili erilaisempaa elokuvaa ja hieman jopa vanhemman Hollywoodin vaikutteita. La la landin enskarin kanssa kävi vain semmoinen hassu juttu, että levittäjä ei antanut elokuvaa esitettäväksi kuin valikoidusti tiettyihin kaupunkeihin. Osaan vasta kahden viikon päästä Suomen ensi-illasta, kuten oli meidänkin teatterin laita. Vieläkään en päätöstä täysin ymmärrä, mutta tämä johti nyt siihen, että käytimme tilaisuuden kokea taas uusi elokuvateatteri ja tiemme vei meidät Lahden Kuvapalatsiin (josta tulee vielä oma postauksensa). 

Itse La la land lunasti omat odotukseni. Joskin odotukseni eivät olleet vielä kohonneet ihan pilviin, koska juuri omissa pienissä ympyröissä tätä ei oltu vielä suuremmin nähty, mutta ne odotukset erilaisesta musiikin täyttämästä ehdokas-elokuvasta menivät täyteen oitis. Ihan jo alkumetreillä se kuvasuhdejuttu sai hymähtelemään (olen heikkona vastaaviin kikkailuihin) enkä osannut sitä odottaa. Sitten ensimmäinen musiikkinumero imaisee mukaan kuin karnevaaliin. Kauttaaltaan varsinaisia laulunumeroitahan tässä ei ollut niin paljoa kuin saattaisi musikaali-nimikkeeltä odottaa, mutta pidin ns. tavallisten kohtausten ja musikaalisten osuuksien tasapainosta. Positiivisesti yllätyin miten paljon muuta, esimerkiksi erilaista tanssia ja muuta show-meininkiä tässä oli. 

La la land sijoittuu nykyaikaan, mutta siinä on ihmeellinen vanhan Hollywoodin tuntu. Siis nimenomaan sen kaikesta parhaudesta on ujutettu olennainen sisään elokuvaan, eikä mitään liitoskohtia ole näkyvissä. Elokuvaviittauksia ja mielleyhtymiä on lukuisia, mutta nekään ei tunnu mitenkään keinotekoiselta, vaan päinvastoin. La la land olisi voinut toisaalta ihan hyvin ilmestyä vanavedessä jonkin Singing in the rain-elokuvan jälkeen. Elokuvan ilmavuudesta ja kepeydestä tuli meille molemmille (itselleni ja miespuoliskolle) mieleen myös Woody Allenin Café Society. Kuvallisesti mukana on todella ihania jaksoja, kuten se edellä jo mainittu kuvasuhdejuttu, liitely tähdissä ja mm. varjokuvat tanssimassa. Eihän ne ole ensimmäistä kertaa ikinä käytössä, mutta juuri tähän ne sopivat niin hyvin ja huomaan olevani ihan myyty moisiin kikkailuihin. 

Harvemmin seuralla on niin merkitystä elokuvassa, kun paikalla olen kuitenkin itse elokuvaa varten, enkä kotikatselussakaan suosi mitään suurempaa vuorovaikutusta elokuvan aikana. Tällä kertaa oli kyllä jotenkin erittäin osuvaa, että oli liikkeellä tuon paremman puoliskon kanssa, sillä onhan La la land aika romanttinen tapaus. Ei liian siirappinen, juuri sopivan kevyt ja ehdottoman karismaattinen. Loppukohtaus liikutti kyllä kyyneliin, olipa harvinaisen ihana ja juuri sopiva lopetus. Henkilökohtaisesti sain myös yllättävän paljon elokuvasta irti, sillä olen itsekin taas lähestymässä elämässä luovaa projektia ja elokuva käsittelee todella onnistuneesti tätä unelmien tavoittelua versus oikeaa arkista elämää. Olen kyllä nyt sen verran hullaantunut tähän leffaan, että en meinaa keksiä siitä mitään huonoa ruodittavaa. Pelkästään mieleen tulee, että keskivaiheilla, siellä lähempänä loppua on jossain kohtaa temmossa huomattavampi hidastelu, mutta ei sekään pitkään vaivannut.

Aah, Gosling ja Stone. Upea tähtiparivaljakko, joka ei tosiaan jätä nytkään kylmäksi. Ainoa ehkä nootti heidän työskentelystään on, että pohjimmiltaan ei ole mitenkään uskottavaa, että heidän hahmonsa olisivat alkuun niin vastakarvaan toisiaan kohtaan. Yhteistä kemiaa on niin mahdoton piilottaa! (hihi). Jotenkin on myös piristävää, että kumpikaan ei ole musikaalisesti mikään suuri tähti, vaikka onkin pientä lahjaa. Emma laulaa huomattavasti paremmin ja Gosling taas tanssii paremmin, mutta kumpikaan ei ole mikään mestari. Antaa inhimillisen kuvan molemmista hahmoista, kun he eivät ole niin äärettömän täydellisiä.

Voi La la land, miten ihana oletkaan. Tänään julkaistaan Oscar-ehdokkaat ja elokuvan soundtrack:hän on jo omassa Oscarit-soittolistassani eli niin varma olen ehdokkuuksista tämän elokuvan osalta.