Oscar-valvojaiset 2017

Huh huh. Eilinen Gaala oli kyllä taas jotain. Varmasti on jo kaikkien korviin kantautunut viimeisen ja tärkeimmäin palkinnon jakoon liittyvä munaus. Jos ei, niin jätän vielä pieneen jännitykseen ja käsittelen asian tämän postauksen lopussa.

Valvominen itsessään kävi kuin vanhalta tekijältä. Toki emme vedä koskaan ilman kahvin apua ja parikin kupillista tuli ryystettyä. Nyt meitä oli siis peräti kolme henkeä valvomassa, kun parempikin puolisko pääsi kattelemaan myös. Olikohan meillä jopa päälle kolmisen tuntia taas valmistautumisaikaa ennen punaista mattoa. Tehtiin veikkauksia, laiteltiin syömisiä, tutustuttiin bingoon ja laadin itselleni muistiinpanolappuun jo esitiedot kategorioiden järjestyksestä (auttoi huomattavasti kun ne olivat valmiina!). Silti kuten aina joka vuosi, meillä tulee hirveä kiire ja punaisen maton alkaessa juostaan vuoroin keittiössä, kun ei ole ihan valmista..... en tajua miten aina käy niin!

Puinaisen maton jutuista meni taas vähän sivuun joitain pukuja ja hölinöitä. Eipä siinä, tärkeämpi on tietenkin itse Gaala. Aikaisemmin olen koostanut asuista suosikkini samaan kuvaan sekä myös muutamat epäonnistumiset, jos sellaisia on. Tänä vuonna taidan skipata mokoman ja ihan sanallisesti vain kertoa, sillä en koe oikein olevani kukaan kritisoimaan asuja sen kummemmin. Tykkäsin mm. Emma Stonen vanhan Hollywoodin glamour-henkisestä puvusta ja aina yhtä majesteettisen Charlize Theronin koko olemuksesta kampausta myöten. Hidden Figures elokuvan naiskolmikko oli myös kerrassaan tyrmäävä. Miesten puvuissa oli ainakin Dwayne Johnsonilla ja myöhemmin nähtynä Samuel L. Jacksonilla molemmilla valittu rohkeasti sininen sametti. Suurempia mokia ei pistänyt silmään, tosin kesti hetki totutella Halle Berryn villiin afroon. Casey Affleck vaikutti ehkä retuperäisimmältä, koska partaa tai hiuksia ei oltu muotoiltu tai trimmattu, mutta ymmärsinkö oikein jostain sivulauseesta, että hän valmistautuu toiseen rooliin?

Gaalan aloitti Justin Timberlake ja viimeistään tässä kohtaa tämä vanha fani oli jo ihan nauliintunut ruutuun. Justinista on muuten mainioita photobomb-kuvia punaiselta matolta, etenkin Emma Stonen haastattelun aikana (hihiii). Meillä meni bingosta vapaa ruutu ruksiin tässä kohtaa viimeistään, se kun oli "Justin tanssii". Bingoa ei tullut kyllä kellekään, mutta veli oli taas kaikista eniten haukkana niiden ruutujen suhteen kuten viime vuonnakin. 


Jimmy Kimmel juonsi nyt ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa, että tehtävä sopii hänelle kuin nakutettu. Vitseissä mennään juuri sopivasti rajalla, mutta kukaan ei jää kauhistelemaan kuitenkaan jälkikäteen. Trump sai tietenkin pitkin iltaa piikkejä ja Kimmelin luotsaama #merylsayshi hashtag twitterissä oli kyllä multihupaisa. Elleniltä oli selvästi saatu vaikutteita ruokalahjonnasta, kun useampaankin otteeseen Kimmelin merkistä katosta laskeutui välipalaa yleisön joukkoon. Kimmelin nemesis numero yksi eli Matt Damon oli myös suuri huumorin lähde ja Damon oli itsekin onnistuneesti näissä vitseissä mukana. Supersuloinen Lion tähti Sunny Pawar pääsi myös yhden hauskuutuksen kohokohdaksi, kun Kimmel leikki Sunnyn kanssa Leijonakuningasta. Puolestaan turistit salissa, jossa siis autuaan tietämättömiä ihmisiä päästettiin kulkemaan salin poikki ja äimistelemään tähtiä oli myös ihan hauska, mutta ihan pikkaisen liian käsikirjoitetun makuinen. Vastaavaa kun on nähty aiemminkin, niin alkaa teho vähän mennä. Kauttaaltaan kuitenkin Kimmelin tyyli sopi tähän ja hän voisi juontaa vielä jatkossakin. 

En ala tällä kertaa erittelemään kategorioita, mutta edellisestä postauksesta löytyy tosiaan ne omat kannatukset ja veikkaukset. Jälkimmäiset eli ne veikkaukset alkoivat mennä itselläni ensimmäisen kategorian onnistumisen jälkeen ihan metsään. Lisähauskan tästä seuraamisesta teki verkkovalvojaisissa Ruudukko-blogin Tuomon kanssa käymämme veikkaussaldojen jatkuva vertaus. Meillä meni molemmilla aika heikosti, mutta Tuomo piteli lähes jatkuvaa yhden etumatkaa. Ennen viimeistä kategoriaa oltiin kuitenkin tasoissa ja koska tiesimme veikanneemme samaa voittajaa parhaaksi elokuvaksi, pystyimme julistamaan tasapelin. Aiomme kyllä molemmat taas petrata veikkauksissa ensi vuonna, sillä saimme tulokseksi nyt 13/21 (emme laskeneet lyhäreitä).

Se mieleenpainuvin hetki Gaalassa oli kuitenkin ehdottomasti se illan viimeinen palkinto: Parhaan elokuvan Oscar. Jakajaksi kömysivät Bonnie and Clyde-elokuvan tähdet Warren Beatty ja Faye Dunaway. Voittajaa julkistaessa Warren katseli hetken kummastellen avattua kuorta käsissään ja antoi sen sittenkin Fayelle luettavaksi. Faye julisti La La Landin voittajaksi. La La Landin poppoo ehti mennä lavalle ja alkaa kiitospuheitaan, kun tajuttiin voittajan olevan väärä. Ilmeisesti kuoret olivat menneet jotenkin sekaisin ja edellisen palkinnon (naispääosa, emma stone, la la land) kuori oli eksynyt jakajien käteen. Todellinen voittaja olikin Moonlight....tässä kohtaa oltiin kyllä ihan leuka lattiassa kotikatsomossa, että mitä hittoa tapahtuu. Samaan aikaan nauratti, samaan aikaan kävi sääliksi La la landin poppoota, joka ehti nauttia jo voitosta ja myös Moonlightin poppoota, jonka voittoon ei päästy nyt samalla riemulla, kun tämä fiasko vei koko shown. Tilannetta hieman paikkasivat yksi la la landin tekijöistä, joka ilmaisi antavansa palkinnon oikein mielellään Moonlightille ja Kimmelin heittämät vitsit tilanteen lopulla, kuinka tämä oli hänen syytänsä. Yhtä kaikki, tämä tulee varmasti olemaan se hetki, joka muistetaan ikuisesti näistä Oscareista.

Lista voittajista palkintojenjako järjestyksessä (oikeaan osuneet veikkaukset punaisella):
 
Miessivuosa: Mahershala Ali - Moonlight
Puvustus: Ihmeotukset
Maskeeraus: Suicide Squad
Dokumentti: O.J.: Made in America
Äänileikkaus: Arrival
Äänitys/äänisuunnittelu: Hacksaw Ridge
Naissivuosa: Viola Davis - Fences
Vieraskielinen: The Salesman
Animaatiolyhäri: Piper
Animaatio: Zootropolis/Zootopia
Lavastus: La La Land
Erikoistehosteet: Viidakkokirja
Leikkaus: Hacksaw Ridge
Lyhytelokuva: The White Helmets
Dokumenttilyhäri: Sing
Kuvaus: La La Land
Musiikki: La La Land
Kappale: "City Of Stars" - La La Land 
Alkuperäinen käsikirjoitus: Manchester by the Sea
Sovitettu käsikirjoitus: Moonlight
Ohjaus: La La Land - Damien Chazelle
Miespääosa: Casey Affleck - Manchester by the Sea
Naispääosa: Emma Stone - La La Land
Paras elokuva: La la...MOONLIGHT 

Eniten palkintoja vei: La La Land (6), Moonlight (3), Manchester by the Sea (2) ja Hacksaw Ridge (2)

Lion

Ohjaaja: Garth Davis
Käsikirjoitus: Luke Davies, pohjaa Saroo Brierleyn elämänkertaan A Long Way Home
Musiikki: Hauschka & Larry Buttrose
Pääosissa: Dev Patel, Sunny Pawar, Abhishek Bharate, Nicole Kidman, David Wenham, Rooney Mara, Priyanka Bose, Divian Ladwa & Deepti Naval
Ikäraja: 12
Kesto: 1h 59min

Vasta 5-vuotias Saroo (Pawar) lyöttäytyy isoveljensä Guddun (Bharate) mukaan tämän lähtiessä iltatöihin. Saroo väsähtää ja Guddu käskee tämän odottaa paikallisella juna-asemalla isoveljen paluuta. Saroo harhailee pysähtyneeseen junaan etsimään veljeään ja seuraavaksi hänen herättyään juna onkin liikkeellä, eikä siitä pääse ulos. Saroo matkaa junassa useita päiviä tietämättään sijaintiaan ja yhä kauammas kotoa. Hänen päästyään viimein ulos, ei kukaan puhu samaa kieltä hänen kanssaan, eikä hän osaa nimetä kotipaikkaansa. Monien käänteiden kautta Saroo päätyy australialaisen pariskunnan adoptoimaksi (Kidman & Wenham). Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Saroo (Patel) saa väläyksen kaukaisesta muistosta ja kotipaikan etsinnästä kehkeytyy hänelle ajan kuluessa jopa pakkomielle. Löytääkö hän koskaan takaisin kotiin?

 
Tositapahtumiin eli Saroo Brierleyn elämänkertaan pohjaava Lion keräsi itselleen jopa 6 Oscar-ehdokkuutta. Kaikki näistä vahvasti ansaittuja ja olisi voinut olla vielä jopa enemmänkin, esimerkiksi tämän vuoden Jacob Tremblay:lle, nuorelle Sunny Pawarille. Tosielämän tarinat, vaikka kuinka uskomattomia olisivatkin, pystyvät onnistuneessa adaptiossa liikuttamaan vielä väkemmänkin kuin fiktio. Lion jää himpun verran viidestä tähdestä puhtaasti elokuvana arvioidessa, mutta tunnepitoisuutensa puolesta se on kirkkaasti ne puhtaat viisi.

Lion oli ollut jo ennakkoon pk-seudulla nähtävänä mysteerinäytöksenä ja sen tiimoilta kuulin huhua, että nenäliinat tulee tarpeeseen. Tämä pitää täysin paikkansa, sillä jo elokuvan ensimmäisessä osuudessa koko eksynyt pikkulapsi harhailemassa-kuvio on todella surkua katseltavaa. Käsittämätöntä on myös miten kukaan ei kiinnitä edes huomiota pieneen eksyneeseen, joka kertoo vielä surullisempaa tarinaa lasten asemasta. Myöhemmin myllerretään aiheella adoption eettisyys. Elokuvan toisessa puoliskossa, jossa Saroo on jo aikuinen päästään siihen, että kuinka kova tarve ihmisellä on tietää juuristaan. 

Elokuvan mainosmateriaali antaa kuvan siitä, että Dev Patel olisi pääosassa tässä, mutta hän on todellisuudessa vain siinä toisessa puoliskossa Saroon aikuisena versiona. Suuremmin pääosassa on tämä suloinen Sunny Pawar, joka kantaa elokuvan ensimmäistä osaa harteillaan. Meilläkin käytössä olevassa julisteessa on vielä harhaanjohtavammin Patelin lisäksi suuri kasvokuva Rooney Marasta, jolla on todellisuudessa elokuvan kokonaisuuden kannalta todella pieni rooli. Ennemmin nostaisin Patelin vierelle Kidmanin, jonka esittämä adoptioäiti on läsnä merkittävimmissä ja tunnepitoisimmissa kohtauksissa. Kaikki tekee kyllä hienoa jälkeä omissa rooleissaan, mutta eniten liikutusta suorituksillaa niittävät Pawar ja Kidman. Ymmärrän kyllä myös Patelin ehdokkuuden. Olin muuten jo unohtanut jannun olleen aikanaan Anwar Skins-sarjassa! 

Lion on yksi Oscar-kauden liikuttavimmista teoksista, joka kantaa myös mukanaan tärkeää sanomaa lasten asemasta Intiassa. Jo pelkästään jälkimmäisestä syystä tämä elokuva ansaitsisi sen viiden tähden tuomion.