The Wolverine

Ohjaaja: James Mangold
Pääosissa: Hugh Jackman, Tao Okamoto, Rila Fukushima, Hiroyuki Sanada, Svetlana Khodchenkova, Brian Tee, Hal Yamanouchi, Ken Yamamura & Famke Janssen
Kesto: 2h 6min
Ikäraja: 12

Wolverinen erakon elämä häriintyy punapäisen miekkailutaiturin saapuessa värväämään tätä Japaniin. Kutsun takana on elämässään ansioitunut japanilainen liikemies, joka tuntee Wolverinen menneisyydestään ja haluaa kertoa jotakin susimiehelle ennen kuolemaansa. Japanissa Wolverine joutuu nokittain Yakuza nimisen samurai ryhmittymän kanssa ja sotkeutuu keskelle suvun kiistoja. Wolverinen oma mutanttivoimien suoma "kuolemattomuus" varjostaa miehen mieltä, kun kaikki hänelle merkittävä joutuu kuitenkin ajan hampaaseen ennemmin tai myöhemmin.

X-men Origins: Wolverine on listassani heikoin x-men kuva, enkä oikein jaksa uskoa pelkästä Wolverinesta tulevan ikinä kovin kummoista elokuvaa, joten en tohtinut odottaa suuria tältä uudeltakaan elokuvalta. The wolverine on kyllä katsottava, mutta ei mitenkään erikoinen, eikä itselleni jäänyt ainakaan kovin suurta hinkua nähdä elokuvaa uudestaan. Elokuva oli himpun verran parempi kuin aikaisempi Wolverine räpellys, mutta x-men leffojen kerhossa jää siltikin toiseksi viimeiselle sijalle.

Hienoin ja toimivin asia The wolverinessa on tietenkin hahmo itse ja hänen legendaariset kasvonsa, jotka antaa (ah!) Hugh Jackman. Kamera tykkää seurailla hahmon liikkeitä, eritoten mässäillään Jackmanin äärimmilleen treenatuilla käsivarsilla. Wolverinessa on sopivasti villieläintä, mutta myös kovan kuoren alta löytyy herkempikin puoli. Muista hahmokaartin jäsenistä pidin Viperin esittäjästä ja roolisuorituksesta.

Romantiikka puoli kokonaisuudessaan ontuu ja pahasti. Ainoastaan Jean tuntuu ihan minimaalisesti jossain, mutta vain koska aikasemmat elokuvat. Uusi romanssi puolestaan jättää niin kylmäksi ja tuntuu olevan aivan väärässä paikassa, väärään aikaan ja väärien ihmisten kesken.

The Wolverine ei ole kovin kummoinen tapaus, enkä sitä suosittele kuin tosissaan aiheesta kiinnostuneille. 

HUOM!!! Itse elokuvaa parempi on pätkä, joka tulee alle minuutti lopputekstien alkamisen jälkeen ! ÄLKÄÄ SIIS KARATKO HETI! Se pätkä sai tämän hypettämään penkissään!

Hannu ja Kerttu: Noitajahti

Ohjaaja: Tommy Wirkola
Pääosissa: Jeremy Renner, Gemma Arterton, Pihla Viitala, Famke Janssen, Peter Stormare & Thomas Mann
Kesto: 1h 28min
Ikäraja: 16

Hannu ja Kerttu kertoo sen, mitä tapahtui tunnetun sadun tapahtumien jälkeen ja laajentaa alkuperäistä tarinaa. Kahdesta lapsesta on varttunut vuosien mittaan aikuisia ja täysiverisiä noidanmetsästäjiä, joiden maine on jo kirinyt kauas. Sisarukset luulevat ottaneensa vastaan tavallisen keikan eräässä kylässä, josta on useita lapsia kadonnut. Pian kuitenkin taustalta löytyy laajempi tapaus ja suurempi uhka, kuin mihin he olivat varautuneet. Lisäksi Hannun ja Kertun menneisyydestä ja eritoten vanhemmista saadaan selville aivan uusia näkökulmia.

Hannu ja Kerttu on erinomaisen viihdyttävää toiminnantäytteistä 3D-actionia. Etukäteen en uskonut kyseessä olevan kovin kummoinen pätkä edes aivot narikkaan ja viihdevaihde päälle - tapaukseksi. Viihdyin kuitenkin paljon odotettua enemmän kuin esimerkiksi verrattaessa vaikka menneisiin yliluonnollisia elementtejä sisältäviin mättöihin kuten Abraham Lincoln vampire hunteriin tai Priestiin, niin kyllä tämä oli paljon toimivampi tapaus. Lisäksi pitkästä aikaa 3D-ominaisuuden olemassaolon huomasi.

Näyttelijäpuolestakaan ei ole valittamisen sanaa, erityisesti Kerttu oli tämän mieleen, vaikka selkeästi Hannusta koitettiin nostaa loppuun tarinan sankaria (huoh). Famke Janssen taasen osaa olla tarvittaessa niljakas pahis tai viaton madame, joten noitanakin hän on aivan omilla kotikonnuillaan ja vetää homman hyvin. Suomalaisvahvistus Pihla Viitala sai ruutuaikaa odotettua enemmän ja osasi kätkeä suomiaksenttinsa puheestaan.

Tunnettujen lasten satujen uudelleenlämmitys on selkeästi muodissa. Lumikkia tuli viime vuonna kaksin kappalein, joista kumpikaan ei ollut suoranaisesti lasten kuva. Punahilkkaa näimme taas sitä edeltävänä vuonna pääroolissa Amanda Seyfried. Itse Hannua ja Kerttuakin on teatterijulkaisun ohella tullut samana vuonna peräti kolme muutakin aiheesta tehtyä elokuvaa: Hansel & Gretel: Warriors of Witchcraft, Hansel & Gretel ja Hansel & Gretel Get Baked. Valkokankaalle tulevien kuvien joukossa on myös Jaakko ja pavunvarsi isommille päivitettynä versiona Jack the Giant Slayer, jonka pääosassa on on Nicholas Hoult. Television puolelta voi bongata sarjat Olipa kerran sekä Grimm. Mielenkiintoinen ilmiö, enkä ihmettele yhtään sen vetovoimaisuutta, koska itse kuulun myös kastiin, joka innostuu aina bongattuaan jotain sinänsä jo itselleen tuttua ja satumaista. Mielenkiintoista myös nähdä kuinka kauan tämä ilmiö jatkuu ja onko ilmiö vampyyrit nyt sitten pidemmän aikaa vaihtopenkillä.

Hannu ja Kerttu sopii mainiosti aivot narikkaan vaihteeseen, toiminnan, satujen ja verimätön ystäville.