Logan

Ohjaus: James Mangold
Käsikirjoitus: James Mangold, Scott Frank & Michael Green
Musiikki: Marco Beltrami
Pääosissa: Hugh Jackman, Patrick Stewart, Dafne Keen, Boyd Holbrook, Stephen Merchant, Richard E. Grant, Eriq La Salle, Elise Neal & Elizabeth Rodriguez
Kesto: 2h 18min
Ikäraja: 16 

Vuonna 2029 mutantit ovat sukupuuton partaalla, eikä uusia mutantteja ole syntynyt 25 vuoteen. Hitaasti rappeutuva Logan aka Wolverine on näitä harvoja jäljellä olevia mutantteja ja pitääkin mahdollisimman matalaa profiilia työskennellen limusiinikuljettajana. Lähellä Meksikon rajaa hän piilottelee maailmalta myös Professori Charles Xavieria, joka alkaa olla tahtomattaan vaaraksi muille aivosairauden myötä. Heidän kotirauhansa tulee rikkomaan nuori mutantti, jossa on hämmästyttävän paljon samaa Loganin kanssa. Vanavedessä seuraa joukko aseistettuja miehiä, joilla ei ole ainakaan hyvät aikomukset.

Wolverine, arvoisan Hugh Jackmanin esittämänä, on kaikista esiintynein hahmo foxin marvel-tuotannoissa. Logan on kahdeksas elokuva, jossa hahmo esiintyy, jos emme laske cameo-roolia First Class-elokuvassa. Logan on kuitenkin nyt se vihoviimeisin, näin ovat ainakin väittäneet ja siltä se jopa vaikuttaisi. Elokuva antaa hahmollensa sen ansaitseman viimeisen estradin. 

En varmastikaan ole ainoa, jolle jo Loganin traileri kävi vahvasti tunteisiin. Kohtausten instensiteetti ja myös ne pysähtyneemmät hetket, Johnny Cashin Hurtin säestämänä, ei vain voi jättää kylmäksi. Itse elokuvassa oli hienoa huomata jo alkuun, että odotuksiin hyvästä elokuvasta on kunnolla vastattu. Se vain toimi heti. Trailerin annista poiketen elokuvasta löytyi yllättävän paljon huumoria, joka oli juuri oikein ajoitettua, eikä ristennyt draaman kanssa. Varsinkin hahmojen välisestä sanailusta ja dynamiikasta on saatu mahtavaa tilannekomiikkaa.

Selkeästi Deadpoolin menestyksen jälkeen ei ikärajoja ole enää ihan niin pakonomaisesti hilattu alakanttiin. Logan ei tahallisesti tunnu mässäilevän raadollisilla kohtauksillaan, vaan väkivaltaisemmille osioille on aina perusteensa. Tässä maailmassa on kuitenkin rosoisemmat reunat ja päähenkilömme kyynisempi. Ajankuva oli toteutettu hyvin, sillä se ei ole liian kaukana ajastamme, mutta huomaa pienen eron esimerkiksi vielä koneistetummassa teollisuudessa. 

Elokuvassa on keskeinen kolmikko, jonka muodostavat Logan itse, Dafne Keenin esittämä Laura ja ajoittain höperöitynyt Charles. Sivusta seuraajalle näistä hahmoista voi muodostua jopa mielikuva perheestä ja tarvittaessa he siihen tarinaan tarttuvatkin. Mielikuva ei ole ihan perätönkään, sillä Charles on ollut Loganille ikään kuin oppi-isä. Laura on erikoisemmista oloista, mutta hänkin tarvii näiden mutanttiaikuisten apua. Näyttelijöistä Hugh Jackman on edelleen niin tikissä ja pääsee pitkästä aikaa tässä roolihahmossa näyttämään vielä syvempää tunneskaalaa. Patrick Stewart on yhtä lailla asiansa tasalla. Suurin yllätys on nuori Keen, joka on ihan järkyttävän hyvä näinkin haastavassa roolissa.

Logan on lähestulkoon täydellinen päätös Wolverinen uralle ja pelkkänä supersankarielokuvanakin aivan selvää parhaimmistoa.  

Eddie the Eagle

Ohjaaja: Dexter Fletcher
Käsikirjoitus: Simon Kelton & Sean Macaulay
Musiikki: Matthew Margeson
Pääosissa: Taron Egerton, Hugh Jackman, Christopher Walken, Keith Allen, Jo Hartley, Iris Berben, Mark Benton, Tim McInnerny, Edvin Endre & Jim Broadbent
Kesto: 1h 46min
Ikäraja: 7

Todelliseen henkilöön pohjaava Eddie the Eagle kertoo mäkihyppymaailman sympaattisimmasta kaverista Michael "Eddie" Edwardsista (Egerton). Eddie halusi jo nassikkana olympiatason urheilijaksi ja suurin haave koskaan oli päästä edustamaan omaa maatansa ihan kisoihin asti. Eddien suurin kompastuskivi oli, että hän ei ollut oikeastaan mikään erityisen lahjakas urheilussa, vaan jopa poikkeuksellisen kömpelö. Tämä ei hänen palavaa intoaan kuitenkaan lannistanut ja lopulta monien eri lajien epäonnisten kokeilujen kautta hän päätti ryhtyä mäkihyppääjäksi. Armoton ponnistelu ja lannistumattomuus sekä viinaan taipuvaisen valmentajan (Jackman) tuki vie Eddien lopulta vuoden 1988 talviolympialaisiin Calgaryyn.

Eddie the Eagle oli must-see listalla jo ensimmäisestä trailerin katselusta, se vaikutti niin symppis elokuvalta. Tuottaja Matthew Vaughn on häärinyt aiemmin ohjaajana elokuvissa Kingsman: salainen palvelu, X-Men: First Class ja Kick-Ass, joten kaikesta missä hän on mukana uskallan odottaa mainiota tapausta. Positiivisena lisävaikuttimena erittäin brittipainotteinen näyttelijäkaarti, varsinkin Kingsmanistä ponnistanut Egerton sekä eräs varsin komealla varrella siunattu aussijätkä. Eddie the Eagle oli jopa odotettua ihanampi elokuvatapaus ja se jätti jälkeensä hyvän mielen vielä pitkäksi aikaa.
  

Itse en ole urheiluihmisiä ollenkaan ja mäkihypynkin historia on varsin hataralla pohjalla. Varmaankin asiaan vihkiytyneitä saattaa häiritä mahdolliset elokuvan luovat vapaudet, sillä elokuvaa ei voi tyyliltäänkään kuvailla kovin realistiseksi. Matti Nykänen (jota esittää ruotsalainen) on aivan taatusti omanlaisensa puhtaasti toteutettu elokuvaversio, eikä häntäkään kannata rinnastaa liiaksi tosielämän vastikkeeseensa. Minuun kyllä vetosi hieman kieli poskella tehdyt kohtaukset, kuten vaikka Bronson Pearyn rehvasteleva mäkihyppy ja vastaavat fysiikan lakejakin venyttävät kohdat. Musat on aivan loistavaa sporttihenkistä kasaripimputusta, välillä äityen oikein mahtailevaksikin.  

Eddie the Eagle ei tuo sinänsä mitään ihmeellisen uutta hollille, eikä tarjoa mitään erikoisia juonenkäänteitä, mutta se on niin mahdottoman ilostuttava elokuva, että muulla ei niin väliä. Eddiessä parasta onkin ansioikkaasti rakennettu tunnelma, vaikka kuinka hövelein keinoin olisikin. Itse päähahmosta on tehty niin rakastettava kaveri, että hänen henkilökohtaista voittoaan toivoo rystyset valkoisena. Loppupuolella rutistetaan vielä viimeiset mehut Eddien kotiinpalusta, ikään kuin ei olisi jo ollut tarpeeksi liikuttunutta menoa valmiiksi. 

Taron Egerton osoittaa olevansa erittäin muuntautumiskykyinen kaveri. Kingsmanin timmistä herrasmies-lookista hän on kartuttanut lisäkiloja, naamakarvaa ja saa purentansa näyttämään tyystin erilaiselta. Legendissä hän oli ulkonäöllisesti aika samanlainen "Eggsyn" hahmon kanssa, mutta esitti luonteeltaan tyystin erilaista sekopäätä. Näemme varmasti vielä lisää mielenkiintoisia rooleja häneltä. Hugh Jackman on roolisuoritukseltaan ihan perusvarmaa tasoa, vaikka ei ole ihan niin rentun oloinen, kuin olisi tarkoitus ymmärtää. Pilkettä silmäkulmassa ei niin vain kätketä! 

Eddie the Eagle on supersympaattinen elokuva unelmien tavoittelusta ja niiden käymisestä toteen. 

Trailerin lisäksi loppubiisi, jossa laulaa Egerton sekä Jackman!!!