Ohjaus: James Mangold
Käsikirjoitus: James Mangold, Scott Frank & Michael Green
Musiikki: Marco Beltrami
Pääosissa: Hugh Jackman, Patrick Stewart, Dafne Keen, Boyd Holbrook, Stephen Merchant, Richard E. Grant, Eriq La Salle, Elise Neal & Elizabeth Rodriguez
Kesto: 2h 18min
Ikäraja: 16
Vuonna 2029 mutantit ovat sukupuuton partaalla, eikä uusia mutantteja ole syntynyt 25 vuoteen. Hitaasti rappeutuva Logan aka Wolverine on näitä harvoja jäljellä olevia mutantteja ja pitääkin mahdollisimman matalaa profiilia työskennellen limusiinikuljettajana. Lähellä Meksikon rajaa hän piilottelee maailmalta myös Professori Charles Xavieria, joka alkaa olla tahtomattaan vaaraksi muille aivosairauden myötä. Heidän kotirauhansa tulee rikkomaan nuori mutantti, jossa on hämmästyttävän paljon samaa Loganin kanssa. Vanavedessä seuraa joukko aseistettuja miehiä, joilla ei ole ainakaan hyvät aikomukset.
Wolverine, arvoisan Hugh Jackmanin esittämänä, on kaikista esiintynein hahmo foxin marvel-tuotannoissa. Logan on kahdeksas elokuva, jossa hahmo esiintyy, jos emme laske cameo-roolia First Class-elokuvassa. Logan on kuitenkin nyt se vihoviimeisin, näin ovat ainakin väittäneet ja siltä se jopa vaikuttaisi. Elokuva antaa hahmollensa sen ansaitseman viimeisen estradin.
En varmastikaan ole ainoa, jolle jo Loganin traileri kävi vahvasti tunteisiin. Kohtausten instensiteetti ja myös ne pysähtyneemmät hetket, Johnny Cashin Hurtin säestämänä, ei vain voi jättää kylmäksi. Itse elokuvassa oli hienoa huomata jo alkuun, että odotuksiin hyvästä elokuvasta on kunnolla vastattu. Se vain toimi heti. Trailerin annista poiketen elokuvasta löytyi yllättävän paljon huumoria, joka oli juuri oikein ajoitettua, eikä ristennyt draaman kanssa. Varsinkin hahmojen välisestä sanailusta ja dynamiikasta on saatu mahtavaa tilannekomiikkaa.
Selkeästi Deadpoolin menestyksen jälkeen ei ikärajoja ole enää ihan niin pakonomaisesti hilattu alakanttiin. Logan ei tahallisesti tunnu mässäilevän raadollisilla kohtauksillaan, vaan väkivaltaisemmille osioille on aina perusteensa. Tässä maailmassa on kuitenkin rosoisemmat reunat ja päähenkilömme kyynisempi. Ajankuva oli toteutettu hyvin, sillä se ei ole liian kaukana ajastamme, mutta huomaa pienen eron esimerkiksi vielä koneistetummassa teollisuudessa.
Elokuvassa on keskeinen kolmikko, jonka muodostavat Logan itse, Dafne Keenin esittämä Laura ja ajoittain höperöitynyt Charles. Sivusta seuraajalle näistä hahmoista voi muodostua jopa mielikuva perheestä ja tarvittaessa he siihen tarinaan tarttuvatkin. Mielikuva ei ole ihan perätönkään, sillä Charles on ollut Loganille ikään kuin oppi-isä. Laura on erikoisemmista oloista, mutta hänkin tarvii näiden mutanttiaikuisten apua. Näyttelijöistä Hugh Jackman on edelleen niin tikissä ja pääsee pitkästä aikaa tässä roolihahmossa näyttämään vielä syvempää tunneskaalaa. Patrick Stewart on yhtä lailla asiansa tasalla. Suurin yllätys on nuori Keen, joka on ihan järkyttävän hyvä näinkin haastavassa roolissa.
Logan on lähestulkoon täydellinen päätös Wolverinen uralle ja pelkkänä supersankarielokuvanakin aivan selvää parhaimmistoa.
