Hobitti - Viiden armeijan taistelu

Ohjaaja: Peter Jackson
Käsikirjoitus: Peter Jackson, Fran Walsh, Philippa Boyens & Guillermo del Toro
Musiikki: Howard Shore
Pääosissa: Martin Freeman, Richard Armitage, Ian McKellen, Lee Pace, Evangeline Lill, Benedict Cumberbatch, Ken Stott, Ian Holm, Cate Blanchett, Christopher Lee, Hugo Weaving, Luke Evans, Orlando Bloom, Stephen Fry, Mikael Persbrandt, Sylvester McCoy, Billy Connolly..
Kesto: 2h 24min
Ikäraja: 12 

Viimeisessä Hobitissa tapahtumat jatkuvat hyvin suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi. Raivostunut Smaug aikoo grillata Järvikaupungin asukkaineen päivineen, kääpiöiden ja Bilbon jäädessä Yksinäiselle vuorelle voimatta puuttua tapahtumiin. Thorin Tammikilpi muuttuu tosin yhä vastahakoisemmaksi auttamaan yhtään ketään, jäätyään pakkomielteisesti aarrekasan pauloihin. Smaugin loistaessa poissaolollaan yhä useampi taho kiinnostuu vuoren alla lojuvasta aarteesta aina metsähaltijoista örkkijoukkoihin.

Aikaisempien elokuvien ja niiden kautta tulleiden pienoisten pettymysten myötä osasin jo asennoitua sopivaan tilaan viimeistä osaa varten. Otetaan Hobitti-elokuvat hobitteina, eikä ajatella edes  Sormusten herroja päin, niin kaikki menee hyvin. Kohtuu hyvin se ensikatselmus menikin, kun aika ajoin elokuvan tuntuessa aliarvioivan katselijaa, jaksoi muistuttaa itselleen ”tää on vaa hobitti”. 

Menoa ja vilskettä on edellisten elokuvien tapaan runsaasti ja jopa ähkyksi asti, kun viisi armeijaa päästetään valloilleen ja toki jokaisen nimekkään hahmon tarvitsee esitellä kykyjään. Toiminta äityy välillä hyvinkin komediallisille poluille, joka on toisaalta piristävää ja toisaalta häiritsevää. Häiritsevää se on kun pitäisi taas äkkiseltään vakavoitua kunnon hupailurumban jälkeen ja se syö silloin elokuvan tunnepuolta. Piristävää taasen, kun pelkkä mäiske alkaa turruttaa. Viidestä tsiljoonasta kohtauksesta, jossa Legolas uhmaa fysiikan kaikkia lakeja, hauskuus tulee enemmänkin siitä, että ei vain voi käsittää, että sellaista esitetään tosissaan yleisölle. Puhumattakaan yrityksistä listiä lähes kuolematon Azog…

Erotuksia kirjaan on lukemattomia, kuten kuuluukin olla, mutta muutama kohta olisi voinut noudattaa painettua sanaa, jotta ne olisivat tuntuneet jossain. Lähinnä viittaan loppupuolen kuolonuhreihin, joiden järjestys ja kuolintapa olisi ollut paljon tunnetasolla raadollisempi, jos se olisi mennyt kirjan kanssa yksiin, tietenkin tilanteen dramatiikkaa vielä lisäten. Lisäksi Bilbon ja Thorinin dynaamiikan ymppääminen joka kohtaan pääosaan häiritsee, koska se syö mielestäni potentiaalia muiden päähahmojen välisistä suhteista (esimerkiksi perheside Kiliin ja Filiin). 

Visuaalinen puoli on priimaa oikeastaan melkein kaikkea eteen kannettua myöten, oli sitten kyseessä oikea lavaste tai puhtaasti tietokoneella taiteiltua jälkeä. Kaikista mieleenpainuvin ja vaikuttavin digitaalisista olennoista on yhä edelleen Smaug, joka on yksi onnistuneimpia lohikäärmeitä elokuvissa ikuna. Toisaalta Azog, monet muut örkit sekä esimerkiksi ne possuratsut näyttivät nukkemaisilta, eivätkä näytä ihan niin ”aidoilta”. Tähän vaikuttaa varmasti se, että näihin kaikkiin löytyy tosielämän realistisempi malli, kun taas lohikäärmeelle ei sellaista ole. Örkkien mallilla tarkoitan Lotrien proteeseilla ja maskeerauksella toteutettuja pelottavan aidonnäköisiä örkkejä. En siltikään ihmettelisi Hobitin saavan jälleen ehdokkuuksia teknisistä ansioista tulevassa Oscar-gaalassa.

Martin Freeman on hieno näyttelijä ja hänen lahjojensa ansiosta sain irti viimeisestä Hobitista jotain pientä tunnetasollakin. Nuoremmaksi Bilboksi olisi mahdotonta kuvitella enää ketään muuta. Vanhasta jengistä eli Blanchett, McKellen, Lee & Weaving oli hienoa nähdä heidät kaikki vielä näyttämässä, kuinka eeppisiä heidän hahmot ovatkaan, vaikka siinäkin meinaa kohtaus mennä liian korniuden puolelle. Näiden rautaisten tekijöiden kohdalla pystyy kuitenkin katsomaan sormien läpi. Alfridin sivuhahmo jaksaa mukana menossa yllättävän kauan, enkä oikein vieläkään tiedä, pidänkö hahmosta vai en. Hauska, mutta totaalisen överi lisäys on Billy Connollyn esiintyminen kääpiönä, joka saa kyllä vatsan sattumaan naurusta, mutta tekee hallaa kaikelle yritelmälle virittää taas vakavampaa sotatunnelmaa.

Hobitti - Viiden armeijan taistelu on ihan kelpo kuva viimeiseksi osaksi ja jatkaa samaa tasoa aiempien elokuvien kanssa. Ihan viihdyttävä tapaus, jos ei odota liikoja ja virittää fandomin ääriasentoon.

Hobitti - (Odotettu) Odottamaton matka

Kuva täältä

Ohjaaja: Peter Jackson
Musiikki: Howard Shore
Pääosissa: Martin Freeman, Ian McKellen, Richard Armitage, Ken Stott, Graham McTavish, William Kircher, James Nesbitt, Stephen Hunter, Dean O'Gorman, Aidan Turner, John Callen, Peter Hambleton, Jed Brophy, Mark Hadlow, Adam Brown, Sylvester McCoy, Andy Serkis, Elijah Wood, Ian Holm, Cate Blanchett, Hugo Weaving, Christopher Lee & Lee Pace
Kesto: 2h 50min
Ikäraja: 12

Hobitista en ole saanut ulos aikaisemmin vielä mitään varsinaista juttua, vaikka elokuva on jo muutaman kerran tullutkin nähtyä. Ensin elokuvasta ei pystynyt muodostamaan mitään järkevää lausetta paitsi VAU. Toistamiseen katsomisen jälkeen oli kaunis ajatus kirjoittaa, mutta sitten joku Joulu tuli ja vei mennessään. Nyt voitaisiin kuitenkin viimenään yrittää.

Hobitti-Odottamaton matka noudattaa Tolkienin Hobitti-Sinne ja takaisin kirjan juonta, mutta ei missään nimessä liian orjallisesti ja hyvä niin. Tarina kertoo Bilbo Reppulin ajautumisesta reippaasti ulos omasta mukavuusalueestaan hänen jouduttuaan seikkailulle Gandalfin ja 13 värikkään kääpiön kanssa. Kääpiöiden tavoite on vallata takaisin kotinsa Erebor, vuorenalainen aarreaitta, jonka aikoinaan lohikäärmeSmaug heiltä anasti ja sitä nyt vartioi. Merkittävä osuus trilogian ensimmäisessä osassa on tietysti myös sormusten sormuksen ajautuminen Bilbon käsiin. Jos olet ikinä kuullut sormusten herrasta, niin osaat ehkä yhdistää nämä hassut asiat toisiinsa. 

Itse elokuvan oli hyvä, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Sen takia vaadittiin se toinen katselukerta vakuuttamaan, että olihan se oikeasti niin hyvä vai olinko ensi-ihastuksen vallitessa kuvitellut jotain muuta. En ollut, hieno elokuva se oli. Mitä tulee sormusten herroihin vertaamiseen, niin tietenkään siihen ei ole mitään mahiksia, mutta siihen ei ole millään elokuvalla mitään mahiksia, joten on turhaa edes lähteä asettamaan näitä sijoituksille. Hobitti on enemmänkin eeppinen satu, mutta turkasen koukuttava sellainen ja hurjan viehättävä.

Mitä tulee kirjan pituuteen ja sen jakoon kolmeksi elokuvaksi, niin tämähän päättyi melkein siihen kohtaan mihin ounastelinkin tässä postauksessa (jee!). Tapahtumia on johdettu lisäliitteistä, mutta itse Hobitti opuksestakin löytyy kyllä tapahtumaa samalla mitalla, vaikka ne tiuhaan tahtiin kirjassa vilisevätkin. Kivijättiläisten kohdalla olin ensikatselun jälkeen varma, ettei niitä kirjassa ollut, mutta myöhemmin selvisi, että kyllä nekin sieltä löytyy vaikka vain muutamassa lauseessa.

Kuva täältä

Sormusten herraa oli nerokkaasti tuotu tähän mukaan alkupuolelle, mistä moni varmasti oli etukäteen huolissaan miten nämä nyt nidotaan yhteen. Sormusten herroista tuttuja musiikkikappaleita tai niiden osia oli tökerösti käytetty Hobitin soundtrackissa, koska niihin on jo ehdollistunut monen vuoden aikana ja tulee pakostikin ihastuttua. Kääpiöiden laulut ovat kaikki kuunneltavaa tavara ja jos ei tämä tai tämä aiheuta mitään, niin sitten ei mikään.

Hobitti vahvistaa mielipidettäni yhä entuudestaan siihen, että Peter Jackson on kova jätkä ja elokuvan teon mestareita. Tiimi Peter, Fran ja Philippa on nähtävästi edelleen lyömätön yhdistelmä käsikirjoituksen puolella ja olihan alussa mukana myös Guillermo del Toro. Näyttelijävalinnat ovat osuneet niin nappiin, että nappi ei kestä enää, vaan irtoaa. Vaikka osa kääpiöistä näyttääkin hupaisalta satukirjan hahmoilta ja heitä on peräti se 13 kipaletta, on jokaisesta onnistuttu saamaan mieleenpainuva ja persoonallinen sen sijaan, että paikalla koikkelehtisi 13 Gimliä. Vanhat rakkaat tutut Saruman, Galadriel ja Elrond aiheuttavat mukavat vibat ja vilahdukset Frodosta saa jo melkein tipan linssiin.

Hobitti kuuluu elokuviin, joka tulisi jokaisen nähdä. Sormusten herra/Tolkien faneja ei varmaan tarvitse edes erikseen muistuttaa tästä kuvasta.

PS. Nyt osaan jo yhdistää kääpiöiden nimet oikeisiin kasvoihin! 
PPS. Olin luukku auki kun tajusin Thranduilin olevan myös viimeisimmässä Twilightissa