Hobitti - Viiden armeijan taistelu

Ohjaaja: Peter Jackson
Käsikirjoitus: Peter Jackson, Fran Walsh, Philippa Boyens & Guillermo del Toro
Musiikki: Howard Shore
Pääosissa: Martin Freeman, Richard Armitage, Ian McKellen, Lee Pace, Evangeline Lill, Benedict Cumberbatch, Ken Stott, Ian Holm, Cate Blanchett, Christopher Lee, Hugo Weaving, Luke Evans, Orlando Bloom, Stephen Fry, Mikael Persbrandt, Sylvester McCoy, Billy Connolly..
Kesto: 2h 24min
Ikäraja: 12 

Viimeisessä Hobitissa tapahtumat jatkuvat hyvin suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi. Raivostunut Smaug aikoo grillata Järvikaupungin asukkaineen päivineen, kääpiöiden ja Bilbon jäädessä Yksinäiselle vuorelle voimatta puuttua tapahtumiin. Thorin Tammikilpi muuttuu tosin yhä vastahakoisemmaksi auttamaan yhtään ketään, jäätyään pakkomielteisesti aarrekasan pauloihin. Smaugin loistaessa poissaolollaan yhä useampi taho kiinnostuu vuoren alla lojuvasta aarteesta aina metsähaltijoista örkkijoukkoihin.

Aikaisempien elokuvien ja niiden kautta tulleiden pienoisten pettymysten myötä osasin jo asennoitua sopivaan tilaan viimeistä osaa varten. Otetaan Hobitti-elokuvat hobitteina, eikä ajatella edes  Sormusten herroja päin, niin kaikki menee hyvin. Kohtuu hyvin se ensikatselmus menikin, kun aika ajoin elokuvan tuntuessa aliarvioivan katselijaa, jaksoi muistuttaa itselleen ”tää on vaa hobitti”. 

Menoa ja vilskettä on edellisten elokuvien tapaan runsaasti ja jopa ähkyksi asti, kun viisi armeijaa päästetään valloilleen ja toki jokaisen nimekkään hahmon tarvitsee esitellä kykyjään. Toiminta äityy välillä hyvinkin komediallisille poluille, joka on toisaalta piristävää ja toisaalta häiritsevää. Häiritsevää se on kun pitäisi taas äkkiseltään vakavoitua kunnon hupailurumban jälkeen ja se syö silloin elokuvan tunnepuolta. Piristävää taasen, kun pelkkä mäiske alkaa turruttaa. Viidestä tsiljoonasta kohtauksesta, jossa Legolas uhmaa fysiikan kaikkia lakeja, hauskuus tulee enemmänkin siitä, että ei vain voi käsittää, että sellaista esitetään tosissaan yleisölle. Puhumattakaan yrityksistä listiä lähes kuolematon Azog…

Erotuksia kirjaan on lukemattomia, kuten kuuluukin olla, mutta muutama kohta olisi voinut noudattaa painettua sanaa, jotta ne olisivat tuntuneet jossain. Lähinnä viittaan loppupuolen kuolonuhreihin, joiden järjestys ja kuolintapa olisi ollut paljon tunnetasolla raadollisempi, jos se olisi mennyt kirjan kanssa yksiin, tietenkin tilanteen dramatiikkaa vielä lisäten. Lisäksi Bilbon ja Thorinin dynaamiikan ymppääminen joka kohtaan pääosaan häiritsee, koska se syö mielestäni potentiaalia muiden päähahmojen välisistä suhteista (esimerkiksi perheside Kiliin ja Filiin). 

Visuaalinen puoli on priimaa oikeastaan melkein kaikkea eteen kannettua myöten, oli sitten kyseessä oikea lavaste tai puhtaasti tietokoneella taiteiltua jälkeä. Kaikista mieleenpainuvin ja vaikuttavin digitaalisista olennoista on yhä edelleen Smaug, joka on yksi onnistuneimpia lohikäärmeitä elokuvissa ikuna. Toisaalta Azog, monet muut örkit sekä esimerkiksi ne possuratsut näyttivät nukkemaisilta, eivätkä näytä ihan niin ”aidoilta”. Tähän vaikuttaa varmasti se, että näihin kaikkiin löytyy tosielämän realistisempi malli, kun taas lohikäärmeelle ei sellaista ole. Örkkien mallilla tarkoitan Lotrien proteeseilla ja maskeerauksella toteutettuja pelottavan aidonnäköisiä örkkejä. En siltikään ihmettelisi Hobitin saavan jälleen ehdokkuuksia teknisistä ansioista tulevassa Oscar-gaalassa.

Martin Freeman on hieno näyttelijä ja hänen lahjojensa ansiosta sain irti viimeisestä Hobitista jotain pientä tunnetasollakin. Nuoremmaksi Bilboksi olisi mahdotonta kuvitella enää ketään muuta. Vanhasta jengistä eli Blanchett, McKellen, Lee & Weaving oli hienoa nähdä heidät kaikki vielä näyttämässä, kuinka eeppisiä heidän hahmot ovatkaan, vaikka siinäkin meinaa kohtaus mennä liian korniuden puolelle. Näiden rautaisten tekijöiden kohdalla pystyy kuitenkin katsomaan sormien läpi. Alfridin sivuhahmo jaksaa mukana menossa yllättävän kauan, enkä oikein vieläkään tiedä, pidänkö hahmosta vai en. Hauska, mutta totaalisen överi lisäys on Billy Connollyn esiintyminen kääpiönä, joka saa kyllä vatsan sattumaan naurusta, mutta tekee hallaa kaikelle yritelmälle virittää taas vakavampaa sotatunnelmaa.

Hobitti - Viiden armeijan taistelu on ihan kelpo kuva viimeiseksi osaksi ja jatkaa samaa tasoa aiempien elokuvien kanssa. Ihan viihdyttävä tapaus, jos ei odota liikoja ja virittää fandomin ääriasentoon.

Hobitti - Smaugin autioittama maa

Ohjaaja: Peter Jackson
Käsikirjoitus: Peter Jackson, Fran Walsh, Philippa Boyens & Guillermo del Toro
Musiikki: Howard Shore
Pääosissa: Martin Freeman, Ian McKellen, Richard Armitage, Lee Pace, Orlando Bloom, Benedict Cumberpatch, Evangeline Lilly, Luke Evans, Ken Stott, Stephen Fry, Sylvester McCoy, Mikael Persbrandt & Cate Blanchett
Kesto: 2h 41min
Ikäraja: 12

Hobitti trilogian toisessa osassa matka jatkuu suurin piirtein siitä, mihin se edellisessä osassa jäi. Kääpiöjoukko, Bilbo ja Gandalf ovat karistaneet Azogin kätyreineen kintereiltään, mutta vain hetkeksi. Seuraava päämäärä on päästä Keski-maan suurimman ja petollisimman metsän, Synkmetsän läpi. Gandalf on ainoa, joka ei metsään tällä reissulla astu, sillä häntä tarvitaan muualla vielä tärkeämmissä tehtävissä. Kääpiöt kera Bilbon eivät jää tälläkään kertaa kohtaamatta uusia tuttavuuksia aina haltijoista hämähäkkeihin. Bilbon muilta salaama sormus alkaa myös viehättäämään kantajaansa entistä enemmän. 

Aiemmasta suitsutuksesta huolimatta, ensimmäinen höpötti leffa on rehellisesti sanoen joka katselukerralla laimentunut. Extended versio oli se, jonka katsastin viimeisimpänä ja se vakuutti vielä puoliväliin elokuvaa, mutta siitä loppua kohden ei oikein enää temmannut samalla tavalla mukaan. Toista hobittia meninkin katsomaan paljon kriittisemmin silmin. Smaugin autioittama maa olikin erittäin positiivinen kokemus, joka selkeästi nostaa rimaa ensimmäisestä elokuvasta.

Smauggi kuva polkaisee käyntiin paljon luontevammin ja pitää mielenkiintoa yllä ihan eri tavalla kuin ensimmäinen osa. Varmasti yleisilmapiirin vakavoituminenkin vaikuttaa siihen, että elokuvan ottaa enemmän tosissaan. Vakavan vastapainona on paljon parempaa fyysistä huumoria esimerkiksi tynnyriratsastuksessa kuin yleisesti turhankin kepeässä ykkösosassa. Hahmokaartista myös kääpiöt tuntuvat nyt uppoavan paremmin kun heidät "tuntee".

Nautin kuitenkin edelleen laittoman paljon kaikesta, mikä kytkeytyy sormusten herroihin, joten Gandalfin menemiset ja Bilbon salainen pieni aarre ovat teholtaan todella väkeviä. Uudemmista paikoista Järvikaupunki erottuu edukseen, eikä tunnu niin nähdyltä, kuin vaikka haltijoiden valtakunta (jossa onkin toki sitten muut hyvät leepace-puolensa). Synkmetsää odotin paljonkin paikkan kirjan onnistuneen ja erittäin ahdistavan kuvauksen vuoksi. Metsä ei ollut elokuvassa ollenkaan niin pimeä, mutta tunnelma oli yhtä lailla toimiva tässä hallusinaatioiden täyttämässä oksasokkelossa.

Martin Freeman pääsee esittelemään lisää näyttelijän kykyjään sormuksen ottaessa hänestä enemmän kiinni. Bilbo on myös muuttumassa koko ajan seikkailullisempaan suuntaan. Kuten jo aiemmin mainitsin, kääpiöjoukkoon alkaa heihinkin enemmän kiintyä ja erottaa hahmoja yksilöinä. Jo kirjassa Thorinin luupäinen hahmo otti itseäni aivoon ja elokuvassakin hänessä on paljon samaa, mutta sellainen hahmon kuuluukin olla ja odotan eritoten Armitagen suoritusta viimeisessä elokuvassa. Uusimmista naamoista Beorn ja Bard toimivat molemmat, paremmin kuin heistäkään odotin. Lee Pace puolestaan on niin upea, ettei mitään jakoa. Uuden vanhan hahmon eli Legolaksen läsnäolo oli itselleni ok jo ennen elokuvaa, sillä se sopii kuitenkin yksiin kirjan (ja kirjojen) aikajanan kanssa. Taurielista en ollut yhtään vakuuttunut ennen elokuvaa, etenkin kun hänen kuteet promokuvissa näytti naamiaisasulta. Elokuvan katsottuani mielestäni hahmo on ihan ok ja ymmärrän jotenkuten hänenkin funktionsa. Smaug on niin täydellinen ulkomuodoltaan, olemukseen, liikkeiltään ja erityisesti puheiltaan. Tismalleen kuin kuvittelin ja vielä ulkonäöstä taputuksia, kun on löydetty se oikeanlainen lohikäärmeen muoto lierun sisiliskon tai siivillä varustetun t-rexin sijaan. Samaan aikaan kookas ja massiivinen, mutta kuitenkin ketterä ja juonikas kuin käärme.

Smaugin autioittama maa on kaikille (ikärajan puitteissa) pakollinen katsottava, joten jos et tätä ole vielä nähnyt, niin viimeistään joulun jälkeen katsastamaan!


Studion yöensi-illan kuvia voi katsella täältä!

TV Thursday #1 - Tämän hetken top5

TV Thursday lähti käyntiin jo viime torstaina ensimmäisen haasteen merkeissä. Vastaukset tiesin pikku pohdinnan jälkeen jo samana päivänä, mutta tekstin varsinaisessa kirjoituksessa kesti pidempään.

"mitkä ovat sinun suosikkisarjasi tällä hetkellä? Tee top 5-listaus lemppareistasi ja perustele toki ihmeessä miksi juuri nämä. Paremmuusjärjestykseen ei ole pakko laittaa, jos tuntuu liian kauhealta lähteä suosikkejasi vertailemaan :) Sarjojen ei tarvitse pyöriä tällä hetkellä televisiossa, vaan voit listata ihan mitä tahansa netflixlöydöistä DVD-boxeihisi."

Listani sarjat ovat nimenomaan tällä hetkellä omat seuratuimmat, joista melkein kaikki olen katsonut Netflix:stä, jonka hankin nimenomaan sarjojen katseluun ensisijaisesti. Tosi-tv:n ja animaation olen rajannut kokonaan pois. Aikaisemmin olen vuosi sitten listannutkin telkkusarjojen top 10:n (osa 1 täällä & osa 2 täällä) ja moni näistä nyt listatuista hilautuisi kyllä sinnekin asti ja pudottaisi loppupään sarjoja pois listalta. Kolmen kärjen uskoisin pysyvän edelleen samana, ainakin se ensimmäisen. Tässä kuitenkin top5 tällä hetkellä, jotka ovat olevinaan jonkinmoisessa paremmuusjärjestyksessäkin:

5. Pushing Daisies

Tuotantokausia: 2
Jaksoja: 22
Yhden jakson kesto: 42min
Missä kohtaa olen:  5/22 (vasta!)

Pushing Daisies kertoo Ned nimisestä miehestä, jolla on ainutlaatuinen kyky: hän pystyy kosketuksellaan herättämään kuolleista. Juju on siinä että, jos hän pitää herättämäänsä henkilöä elossa yli minuutin, joku muu kuolee tämän sijasta. Toinen kosketus Nedin sormista ja hetki sitten herätetty pysyy lopullisesti kuolleena. Ned omistaa piirakkapuodin, jonka ohella hän toimii assistenttina kyttäkaverilleen murhatutkimuksissa. Piirakanpaistaja yksinkertaisesti herättää uhrit ja kysyy suoraan kuka tai mikä heidät tappoi. Mutkia tulee matkan Ned:n törmättyä kuolleena arkussa makaavaan lapsuuden rakastettuunsa Chuckiin. Ned ei malta koskea tyttöön enää toista kertaa ja minuutti tulee täyteen. Ainoa vaan, että kosketusta on nyt varottava aina hamaan ikuisuuteen.

Pushing Daisies meni ohi korvieni kun se telkusta esitettiin ja vaikka sitä minulle kuinka suositeltiinkin. Nyt ihanaisen netflix:n avulla olen muutamat jaksot katsellut, mutta en vielä ole kovin pitkällä. Tämä sarja on onneksi sellainen, mitä voi katsoa viihteen tarpeeseen silloin tällöin, eikä tarinan jatkumo kärsi pidemmistä tauoista. Pushing Daisies on kuitenkin kovin herttainen sarja, etenkin Ned & Chuck saavat minulta awwwww- äänen. Värimaailma on myös aivan päheä ja tuo mieleen Burtonin Big Fish:n. Nyt viimeistään kuuluun Lee Pace-klubiin.

4. Uusi Sherlock

Tuotantokausia: 2
Jaksoja: 6
Yhden jakson kesto: 90min
Missä kohtaa olen:  6/6

Uusi Sherlock on smaa tuttu miljoona kertaa filmatisoitu tarina, joka on onnistuneesti sijoitettu nykyaikaan. John Watson kärsii Afganistanin komennuksensa jäljiltä niin henkisesti kuin fyysisestikin, eikä oikein saa suuntaa elämälleen, kunnes hän tapaa vähintään erikoisen persoonan, Sherlock Holmesin. John jopa muuttaa tämän mahdottoman tapauksen kanssa saman katon alle vuokraemäntä Hudsonin asuntoon. Sherlock kaipaa alituiseen virikkeitä monimutkaiselle, mutta nerokkaalle päälleen ja on parhaimmillaan ratkoessaan tapauksia, joiden kanssa virkavalta on hoomoilasena. John imeytyy huomaamattaan mukaan tähän menoon ja Sherlockin arvaamattomaan elämään.

Uusi Sherlock oli pitkään listallani "sarjoja, jotka täytyy katsoa jossain kohtaa" ja nyt se on saatu tehtyä. Täytyy sanoa, että kaikki ylistys ei ole tullut tyhjästä. En olisi uskonut tarinan taipuvan näinkin hyvin nykypäivään, mutta nyt se on kuin alunperinkin tehty siihen. Cumberbatch ja Freeman combo on hemmetin toimiva, eikä muissakaan sivuosissa ole moitteen sanaa. Vaikka tarinan tuntien tietää mitä tapahtuu viimeisessä jaksossa, on se silti nyyhkis tuon mokoman Freemanin ansiosta. Vain yhdessä jaksossa esiintyvä (tosin 90 minuuttisessa sellaisessa) Irene Adler on myös erikoismaininnan arvoinen.

3. Doctor Who (2005 --->)

Tuotantokausia: 8 (alkuperäiset mukaanlukien 22)
Jaksoja: yhdellä kaudella keskimäärin 14
Yhden jakson kesto: 45min
Missä kohtaa olen:  kausi 3, jakso 2

Doctor Who kertoo Tohtorista, joka on ajanherrana käytännössä vastuussa vähän kaikesta. Kulkupelinä Tohtorilla on tietenkin legendaarinen Tardis, jolla hän tempautuu milloin mihinkin aikaan ja ulottuvuuteen, jossa kulloinkin tarvitaan hänen puuttumistaan asioihin. Tohtorilla on usein matkakumppani, naispuoleinen assistentti meidän tuntemastamme ajasta ja ulottuvuudesta. Sarjan alussa apulaiseksi yhteentörmäysten kautta ryhtyy Rose Tyler.

Doctor Who:sta oli toki kuullut etukäteenkin, mutta en sinällään tiennyt mistä siinä nyt oikein on kyse. Eikä ihmekään, kun niissä muutamissa jaksoissa, jotka näin mentiin aina jossain muualla kuin viimeksi. Nyt kun olen nähnyt näitä uusia tohtori jaksoja ihan alusta alkaen käsitän homman juonen. Ensimmäinen kausi ja varsinkaan ensimmäiset jasot eivät vielä tehneet niin suurta vaikutusta, mutta sarja paranee huomattavasti edetessään. Mahdollisesti Tohtorin vaihtuminen David Tennant:iin vaikuttaa myös asiaan. Doctor Whos:ssa parasta on se, että et koskaan tiedä mitä odottaa. Pääasiassa meno pysyy hilpeänä, mutta kun on murheen aika, tulee kunnolla surku (niinkuin minulla jakson Doomsday jälkeen) Näiden uusien jälkeen pitäisi varmaan katsoa ne vanhatkin, joissa ainakin yksi Tohtori on Radagast!

2. Supernatural

Tuotantokausia: 8
Jaksoja: 172
Yhden jakson kesto: 38-45min
Missä kohtaa olen:  kausi 2, jakso 3

Supernatural kertoo kahdesta veljeksestä Dean:stä ja Sam:stä, jotka joutuvat jo pienenä kohtaamaan yliluonnollisen olemassaolon demonin surmatessa heidän äitinsä. Ensimmäisellä kaudella Sam on vielä alkuun kiinni "normaalissa" elämässä, kunnes hän ei voi enää paeta menneisyyden haamuja. Poikien isä metsästää demoneita kaikkein pakkomielteisimmin ja Dean seuraa isänsä uraa Samin hautoessa vielä hampaankolossaan asioita isäänsä vastaan. Samin heittäydyttyä alkuhankauksien jälkeen Deanin aisapariksi huomaavat veljekset kuinka paljon he toisillee merkitsevät ja miten hyvin he puhaltavat yhteen hiileen. 

Supernaturalia en ole katsonut poikkeuksellisesti netflix:n kautta, vaan minulla on ollut dvd lainassa. Tämä on niitä sarjoja, joista pari jaksoa nähnyt sieltä täältä joskus ja aina halunnut nähdä alusta loppuun varmana siitä, että pitäisin. Sarja on synkkyydestään huolimatta todella hauska, erityisesti veljesten keskinäisen suunsoiton ja mulkaisujen vuoksi. Supernatural on myös välillä vakavalla tasollaan koskettava ja jopa aavistuksen pelottava. Etenkin ensimmäisellä kaudella tuli peräkanaa useampi itseäni pelottanut jakso (esim. Bloody Mary), joiden katsomisen jälkeen en halunnut ihan just sillä sekunnilla nukkumaan. Tuon kauhu keskittymän jälkeiset jaksot ovat olleet huomattavasti kevyempiä pelottavuus asteeltaan.

1. Tudors

 

Tuotantokausia: 4
Jaksoja: 38
Yhden jakson kesto: 55min
Missä kohtaa olen: 28/38

Tudors kertoo Henry VIII:n elämästä värittäen reilulla kädellä todellista historiaa. Ensimmäinen kausi keskittyy Henryn yrityksiin mitätöidä avioliittonsa Katariina Aragonialaiseen voidakseen ottaa uudeksi vaimokseen rakastajattarena Anne Boleyn. Samalla protestanttinen liike kuohuttaa maailmalla ja hiipii pikkuhiljaa hovinkin sisään. Tulevilla kausilla vaimoa vaihdetaan milloin mistäkin syystä, mutta tärkein on pyrkimys saada miespuoleinen kruununperijä. Sarjast ei uuvu kyllä tippaakaan seksiä, väkivaltaa ja juonittelua. 

Tudors ei aikanaan sen tullessa televisiosta kiinnotanut minua yhtään. Vasta netflix:n harkinnan aikoihin alkoi itseäni kiinnostaa ehkä sittenkin vilkaista edes se ensimmäinen jakso, mutta juuri silloin tätä ei ollut vielä saatavilla. Kuin ihmeen kautta vain muutamia päiviä myöhemmin tuli s-postiini ilmoitus Tudorsien lisäyksestä netflix:iin. Yksi jakso ja olin aivan myyty. Tudors on kuin Game of Thrones, mutta ilman fantasia osastoa ja keskittäen huomion lähinnä yhteen hoviin. Tudors:ssa on kuitenkin omat puolensa sen pohjatessa osittain todellisiin tapahtumiin. Huomaamatta tulee opittua asioita historiasta ja melkein osaan jo kaikki Henryn vaimojen nimet aikajärjestyksessä. Ja ah, Natalie Dormer, jonka tunsin ennestään Margaery Tyrell:nä GOT:sta, on aivan ihana Anne Boley:nä.

Hobitti - (Odotettu) Odottamaton matka

Kuva täältä

Ohjaaja: Peter Jackson
Musiikki: Howard Shore
Pääosissa: Martin Freeman, Ian McKellen, Richard Armitage, Ken Stott, Graham McTavish, William Kircher, James Nesbitt, Stephen Hunter, Dean O'Gorman, Aidan Turner, John Callen, Peter Hambleton, Jed Brophy, Mark Hadlow, Adam Brown, Sylvester McCoy, Andy Serkis, Elijah Wood, Ian Holm, Cate Blanchett, Hugo Weaving, Christopher Lee & Lee Pace
Kesto: 2h 50min
Ikäraja: 12

Hobitista en ole saanut ulos aikaisemmin vielä mitään varsinaista juttua, vaikka elokuva on jo muutaman kerran tullutkin nähtyä. Ensin elokuvasta ei pystynyt muodostamaan mitään järkevää lausetta paitsi VAU. Toistamiseen katsomisen jälkeen oli kaunis ajatus kirjoittaa, mutta sitten joku Joulu tuli ja vei mennessään. Nyt voitaisiin kuitenkin viimenään yrittää.

Hobitti-Odottamaton matka noudattaa Tolkienin Hobitti-Sinne ja takaisin kirjan juonta, mutta ei missään nimessä liian orjallisesti ja hyvä niin. Tarina kertoo Bilbo Reppulin ajautumisesta reippaasti ulos omasta mukavuusalueestaan hänen jouduttuaan seikkailulle Gandalfin ja 13 värikkään kääpiön kanssa. Kääpiöiden tavoite on vallata takaisin kotinsa Erebor, vuorenalainen aarreaitta, jonka aikoinaan lohikäärmeSmaug heiltä anasti ja sitä nyt vartioi. Merkittävä osuus trilogian ensimmäisessä osassa on tietysti myös sormusten sormuksen ajautuminen Bilbon käsiin. Jos olet ikinä kuullut sormusten herrasta, niin osaat ehkä yhdistää nämä hassut asiat toisiinsa. 

Itse elokuvan oli hyvä, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Sen takia vaadittiin se toinen katselukerta vakuuttamaan, että olihan se oikeasti niin hyvä vai olinko ensi-ihastuksen vallitessa kuvitellut jotain muuta. En ollut, hieno elokuva se oli. Mitä tulee sormusten herroihin vertaamiseen, niin tietenkään siihen ei ole mitään mahiksia, mutta siihen ei ole millään elokuvalla mitään mahiksia, joten on turhaa edes lähteä asettamaan näitä sijoituksille. Hobitti on enemmänkin eeppinen satu, mutta turkasen koukuttava sellainen ja hurjan viehättävä.

Mitä tulee kirjan pituuteen ja sen jakoon kolmeksi elokuvaksi, niin tämähän päättyi melkein siihen kohtaan mihin ounastelinkin tässä postauksessa (jee!). Tapahtumia on johdettu lisäliitteistä, mutta itse Hobitti opuksestakin löytyy kyllä tapahtumaa samalla mitalla, vaikka ne tiuhaan tahtiin kirjassa vilisevätkin. Kivijättiläisten kohdalla olin ensikatselun jälkeen varma, ettei niitä kirjassa ollut, mutta myöhemmin selvisi, että kyllä nekin sieltä löytyy vaikka vain muutamassa lauseessa.

Kuva täältä

Sormusten herraa oli nerokkaasti tuotu tähän mukaan alkupuolelle, mistä moni varmasti oli etukäteen huolissaan miten nämä nyt nidotaan yhteen. Sormusten herroista tuttuja musiikkikappaleita tai niiden osia oli tökerösti käytetty Hobitin soundtrackissa, koska niihin on jo ehdollistunut monen vuoden aikana ja tulee pakostikin ihastuttua. Kääpiöiden laulut ovat kaikki kuunneltavaa tavara ja jos ei tämä tai tämä aiheuta mitään, niin sitten ei mikään.

Hobitti vahvistaa mielipidettäni yhä entuudestaan siihen, että Peter Jackson on kova jätkä ja elokuvan teon mestareita. Tiimi Peter, Fran ja Philippa on nähtävästi edelleen lyömätön yhdistelmä käsikirjoituksen puolella ja olihan alussa mukana myös Guillermo del Toro. Näyttelijävalinnat ovat osuneet niin nappiin, että nappi ei kestä enää, vaan irtoaa. Vaikka osa kääpiöistä näyttääkin hupaisalta satukirjan hahmoilta ja heitä on peräti se 13 kipaletta, on jokaisesta onnistuttu saamaan mieleenpainuva ja persoonallinen sen sijaan, että paikalla koikkelehtisi 13 Gimliä. Vanhat rakkaat tutut Saruman, Galadriel ja Elrond aiheuttavat mukavat vibat ja vilahdukset Frodosta saa jo melkein tipan linssiin.

Hobitti kuuluu elokuviin, joka tulisi jokaisen nähdä. Sormusten herra/Tolkien faneja ei varmaan tarvitse edes erikseen muistuttaa tästä kuvasta.

PS. Nyt osaan jo yhdistää kääpiöiden nimet oikeisiin kasvoihin! 
PPS. Olin luukku auki kun tajusin Thranduilin olevan myös viimeisimmässä Twilightissa

Hobittipäivitys 8 - TRAILERI

"THEY ARE COMING!"

Siinä se nyt on!!!!

Hobittipäivitys 6

Tähän asti tapahtunutta:

Rob Kazinsky on joutunut jättämään roolinsa Filinä ja tilalle tulee Dean O'Gorman. Luke Evans esiintyy Bardina, Barry Humphries:stä tulee Goblin King ja Lost-sarjasta tuttu Evangeline Lilly nähdään Tauriel haltijana. Lisäksi oma kaikista odotetuin julkistus on selvillä, nimittäin Smaugin äänenä kuulemme Benedict Cumberbatchia. Hieno uutinen siinä mielessä, että mies on minulle ainakin tuntematon ja tavallaan toivoinkin jotain jota en tunne ennestään. Hauska yhteensattuma kuitenkin on, että Cumberbatch on esittänyt tv-sarjassa Uusi Sherlock itse Sherlock Holmesia ja samassa sarjassa Watsoia on esittänyt Bilboa esittävä Martin Freeman.

Peter Jackson hemmottelee tasaisin väliajoin fanejaan kuvilla ja videoilla tapahtumista. Ensimmäiset viralliset kuvat voit katsoa täältä ja ohessa samaisesta lähteestä poimittu kuva kääpiöistä:

(kuvan tarkka lähde)

Eikä siinä vielä kaikki, vaan nyt jos painat alapuolella olevan videon play nappulaa, näet materiaalia elokuvan tuotannosta, Kiitos Peter!



(lähde1, lähde2)

Hobitti päivitys 4

Mitä lähemmäs elokuvan valmistumista edetään, sitä enemmän tänne tulvii Hobittiin liittyviä uutisia. Ne keille Hobitti on täysin eivoisvähempääkiinnostaa-juttu, koittakaa kestää :)

Peter Jackson on julkaissut 10 minuutin videopäivityksen, jossa nähdään muun muassa Hobittilan ja Rivendell:n lavasteita sekä vaatetus- ja maskeerausosastoja. Myös Ian McKellen, Martin Freeman ja muita näyttelijöitä nähdään videolla. Ou jea!

Hobitti päivitys

Hobitti elokuva projekti on kokenut nyt uuden takaiskun. Yle kertoo sivuillaan kansainvälisten näyttelijäliittojen kehottaneen jäseniään kieltäytymään mahdollisista rooleista sopimus kiistojen vuoksi. Nykyisistä työsopimusta uupuu liittojen mukaan minimipalkka ja minimityöehdot, jotka tuottajien mukaan sotivat taas puolestaan Uuden-Seelannin kilpailulakien kanssa. Peter Jackson on vihainen siitä, että tämän takia projekti viivästyy jälleen ja on uhannut viedä kuvaukset Uudesta-Seelannista Itä-Eurooppaan ellei kiistoja saada selvitettyä. Näillä näkymin varsinaiset kuvaukset alkaisivat aikaisintaan ensi vuoden alussa.
Bilbo Reppulin rooliin on aiemmin spekuloitu ties ketä, mutta nyt moni pikku lintu laulaa, että Martin Freeman olisi pyydetty rooliin. Martin Freeman on tunnettu muun muassa elokuvista Linnunradan käsikirja liftareille ja Rakkautta vain. Ei olisi mikään huono valinta.

Lähde: www.yle.fi/uutiset/viihde

Pahimpaan hobittinälkään suosittelen Tolkien kuvittajien Alan Leen, John Howen ja Ted Nasmith:n taideteosten katselua.