Now You See Me - Suuri puhallus

Ohjaaja: Louis Leterrier
Musiikki: Brian Tyler 
Pääosissa: Jesse Eisenberg, Mark Ruffalo, Isla Fisher, Woody Harrelson, Melanie Laurent, Dave Franco, Morgan Freeman & Michael Caine
Kesto: 2h 2min
Ikäraja: 12  

Tuntemattomaksi jäänyt huppuun piiloutunut henkilö kokoaa yhteen neljä yksittäistä ja huippulahjakasta silmänkääntäjää (Eisenberg, Fisher, Harrelson & Franco). Vuoden kuluttua nelikko, joka tunnetaan nimellä "Four Horsemen", esittää Vegasissa kohua aiheuttavan tempun, jossa he ryöstävät pankin. Tempaus herättää luonnollisesti virkavallankin huomion ja taikurit saavat peräänsä nuuskimaan etsivä Rhodesin (Ruffalo), joka haluaa perinpohjin selvittää miten he temppunsa toteuttivat. Avuksi tutkimuksiin tulee Interpolin naispuolinen edustaja (Laurent) ja neuvoja pyydetään myös taikatemppujen paljastuksiin erikoistuneelta Bradleyltä (Freeman). Four Horsemen ei kuitenkaan ole suunnitellut paljastavansa temppujaan, vaan suunnitelmissa on lisää päänvaivaa lain kouralle ja lisää huimaa illuusiota tavalliselle kansalle.

Now You See Me on ideana mielenkiintoinen, onhan yhdistelmä taikatemput ja rikokset vaan auttamattoman houkutteleva. Elokuvan alkutaipale onkin varsin lupaava ja hilaa odotuksia pikkuhiljaa huolestuttavan korkealle. Pieniä "wou, noinko se meni hetkiä" tiputellaan matkan varrella, eritoten kun joistain tempuista saadaan selville, kuinka ne tehtiin. Lopputwist puolestaan, jonka pitäisi olla se suurin pamaus elokuvassa kuin elokuvassa, ei ole kuin pieni paukku. 

Yleensä elokuvissa, joissa voit ennen loppua päätellä jo jotain, olen minä autuaan hoomoilasena kun lopulta jysähtää, enkä tosiaan osannut nähdä asiaa etukäteen. Mielestäni se johtuu vain siitä, että keskityn elämään elokuvaa, en ratkomaan mitään palapeliä, mutta tästä voidaan olla monta mieltä. Kuitenkin aina on huolestuttavaa elokuvan kannalta, jos jopa minä tajuan homman nimen etukäteen. Tämän taikatempun kohdalla jotenkin vain aavistaa loppua kohden mikä on jutun juoni, joten se ei tunnu niin hurjalta, kuin sen kuuluisi etenkin kun muu osa on ollut varsin yllätyksellinen ja tunnelmaa nostattava. 

Näyttelijäkaarti elokuvassa on todella näyttävä, joka oli myös yksi tekijä, joka veti minut tätä kuvaa katsomaan. Nelikosta pomppaa keilaan tietenkin Woody Harrelson, jonka härski ja kyyninen mentalisti vaan toimii. Kaikki kolme muutakin tekevät kiitettävää jälkeä ja minusta Franco nuorempi osaa näytellä paremmin kuin isoveljensä. On sanomattakin selvää, että vanhemmat herrat Freeman ja Caine ovat järisyttävän hyviä. Rhodes hahmona on vähän pliisu, mutta Ruffalo saa onneksi hahmoon hieman eloa. Melanie Laurentin hahmo puolestaan jää näyttelijästään huolimatta vaisuksi. Ylipäätänsä henkilöhahmot elokuvassa jäävät pintapuolisiksi ja tuntuu, että näyttelijöitä saa kiittää tavallista paremmin tehdystä työstä, kun ovat tuoneet hahmoihinsa edes pintaraapaisua syvempää.

Now You See Me on loppujysähdyksen uupumisesta huolimatta kekseliäs ja oikein viihdyttävä kesäelokuva

The Great Gatsby - Kultahattu

 Ohjaaja: Baz Luhrmann
Käsikirjoitus: Baz luhrmann & Craig Pearce, perustuu F. Scott Fitzgeraldin romaaniin
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Tobey Maguire, Carey Mulligan, Joel Edgerton, Elizabeth Debicki, Isla Fisher, Jason Clarke & Amitabh Bachchan
Kesto: 2h 23min
Ikäraja: 12

The Great Gatsbyn tarinassa silmät ja korvat ovat Nick Carraway (Tobey Maguire) nimisen kirjailijan alun, joka terapeuttinsa ehdotuksesta alkaa kirjoittaa kokemuksistaan, joiden keskiössä on herra Gatsby. Carraway muutti New Yorkiin vuonna 1922 aloittaakseen kuhisevalla Wall Street:llä pörssimeklarina. Samassa kaupungissa asusteli Nickin serkku Daisy (Carey Mulligan) hulppeassa lukaalissa aviomiehensä (Joel Edgerton) ja tyttärensä kanssa. Nimi Gatsby kantautuu Nickin korviin ja jää sinne kuiskuttelemaan ja pian hän tapaakin mystisen ja varakkaan miehen, joka nähtävästi asuu hänen naapurissaan. Jay Gatsby (Leonardo DiCaprio) on mies, jonka ansioluettelo kiertää kaikkien huulilla ja jonka järjestämät juhlat ovat yhtä ilotulitusta keräten koko kaupungin kerman saman altaan ääreen. Gatsby vaikuttaa yllättäen kiinnostuneelta kaveeraamaan Nickin kanssa. Vasta kun Gatsby parin mutkan kautta ehdottaa kolmen hengen kyläilyä Nickin luona, jonne kutsuttaisiin Gatsbyn lisäksi Daisy, alkaa asioiden todellinen laita hahmottua. 

Gatsby oli jo trailerin perusteella katsomislistallani ja siinä pyörivät biisit ovat jo soineet mp3-soittimessa usean kuukauden ajan. Baz Luhrmann herättää aina uteliaisuuteni, koska aikoinaan Romeo+Juliet sekä eritoten Moulin Rouge tekivät suuren vaikutuksen, vaikka nyt tunnenkin osittain kasvaneeni molemmista elokuvista aavistuksen yli. Luhrmannin maailmat ovat sellaisia mihin tekisi mieli vain sukeltaa mukaan ja antaa virran viedä. Musavideomainen tyyli uppoaa, sillä sen verran mitä musiikkia olen kuluttanut, on musavideolla todella paljon merkitystä itselleni. Musavideo saattaa saada itseni pitämään biisistä enemmän eli tarvitsen jotain visuaalista mihin linkittää kuulemani. Gatsbyn soundtrack uppoaa myös täysin, onhan joukossa omaan korvaani jo aiemmin istuneita nimiä kuten Kanye West, Jay-Z, Gotye, Florence And the Machine.... toimii.

Katsomani versio oli siis tavallinen 2D, josta kyllä alkupuolella huomasi kohdat mihin 3D on suunniteltu, mutta en usko sinänsä lisäkolmiulotteisuuden tuovan suurta lisäarvoa. Ihan elokuvan alussa kuva tuntui kyllä menevän jotenkin häiritsevän nopeasti, hahmot vipelsivät siihen tahtiin, että silmällä oli vaikeuksia pysyä mukana ja kamerakin kääntyili ahkeraan tahtiin. Joko kuvituksen rytmi rauhoittui tai sitten silmäni tottuivat vipellykseen, koska asia ei enää alun jälkeen vaivannut. Joillekin miinuspuolena voi tuntua elokuvan kesto, mutta kun asennoituu istumaan penkissään pitkää, ei ongelmaa pitäisi olla. Aika kyllä kuluu huomattavasti nopeammin kuin uskoisi. Lisäksi elokuvan rakenteessa on loppupuolella poikkeavuutta tavallisesta ja ns. huippukohta on Luhrmann:lle tuttuun tapaan vain pieni liukumäki, joka laskeutuu murheen varjostamaan suvantoon, jossa ohjaaja tykkää uida selkää kaikessa rauhassa. Eli vaikka alku lähteekin rytinällä, se ei tarkoita, että lopussa rytisee vielä pahemmin. 

Nimiroolissa hymykuoppiaan esittelevä "paranee vanhetessaan" DiCaprio ei taatusti jätä kylmäksi ja nostaa koko elokuvan pisteitä. Auttamattomasti DiCaprion varjoon näyttelijätaidoissa jää Tobey Maguire, mutta se ei minua ainakaan haittaa, kun Tobey on niiiin söötti etenkin ollessaan hukassa olevan näköinen. Carey Mulliganin roolissa on samaa hedonistista unelmoijaa kuin Moulin Rougen Satinessa, vaikka kunniallisempi hahmo onkin kyseessä. Kohtaukset, joissa Daisy on murheellinen tai antaa itsensä rakkauden vietäväksi, toimivat todella hyvin tunnelatauksen ollessa lähellä sataa. Sinänsä "inhaksi" hahmoksi tarkoitettu Daisyn aviomies on jotenkin todella hauska tapaus, sillä hän tuntuu olevan loppupeleissä rehellisempi kuin kukaan muu. 

Gatsby on juonella varustettu tavallista pidempi musavideo, joka on ahdettu täyteen romantiikkaa, röyhelöitä, glamouria, paremman huomisen kaipuuta ja traagisia ihmispoloja. Ihastuin.





Kuvat täältä

Rango

Ohjaaja: Gore Verbinski
Pääosissa: Johnny Depp, Isla Fisher, Bill Nighy, Ray Winstone, Abigail Breslin, Alfred Molina, Ned Beatty & Harry Dean Stanton
Musiikki: Hans Zimmer
Kesto: 1h 45min

Gore Verbinski (Pirates of the caribbean trilogia, Ring) yllättää yleisön virkistävän omintakeisella aikuisille suunnatulla animaatiolla.

Rango on näyttelijänlahjan omaava lipeäkielinen kameleontti, joka ikävän sattuman kautta lennähtää aavikolle. Tavattuaan tavallaan auton alle jääneen vyötiäisen, joka hourailee lännen hengestä, lähtee Rango etsimään läheistä kaupunkia ja samalla omaa itseään. Kaupunki nimeltä Dirt on mitä erilaisimpien otusten, elukoiden ja öttiäisten asuttama karikatyyri villin lännen hökkelikylistä. Rango päästelee suustaan muutaman sammakon ja eläytyen keksimäänsä rooliin saa kylän asukkaat uskomaan hänen olevan kaikkivoipa kaveri, aivan sheriffi ainesta. Kun asukkaiden eniten arvossa pitämä asia eli vesi, alkaa kadota tietävät he kenen harteille asettaa vastuu.

Tarina on pääpiirteissään tuttu ja arvattava, mutta noin muuten tämä on jotain aivan ennennäkemätöntä. Visuaalinen ilme on jo ihan älytön: kaikki pinnat, ihot, turkit ja kaikki hiekan jyvät on tehty niin huolella. Eläinhahmot on jotain aivan ainutlaatuista, niissä on persoonaa jo yhdellä vilkaisulla, eikä jokaisen möngertäjän kohdalla edes heti tajua mikä laji on edes kyseessä. Massiiviset otokset maisemista ovat myös aivan huikeat. Tämä ei siis ole 3D, tämä ei tarvitse sellaista.

Kun kerran kyseessä on isommille suunnattu animaation, huumorikin on räätälöity sen mukaan. Tietyllä tavalla Rango tekee pilaa lännenelokuvista, mutta toisaalta se samalla osoittaa lajityypille kunniaa. Ovelat viittaukset muihin elokuviin on istutettu mukaan todella ovelasti, niin ettei kirjoittanutkaan havainnut puoliakaan (vrt. esimerkiksi Dreamworksin selkeät populäärikulttuuriviittaukset).

Rango elokuva on jossain määrin ihanan älyvapaa, ihanan outo ja kummallinen. Puoliakaan en voi kertoa mitä haluaisin, sillä se paljastaisi liikaa etukäteen. Kehoitan katsastamaan tämän pätkän, erityisesti jos olet ikinä koskaan yhtäkään länkkäriä nähnyt. Ja nimenomaan ORGINAALI versio, kun tässä tehdään niin jumankeikka hyvää äänityötä aksentteineen kaikkineen!



Ps. hauska making of video täällä