Ohjaaja: Ridley Scott
Käsikirjoitus: Drew Goddard, perustuu Andy Weirin samannimiseen kirjaan
Musiikki: Harry Gregson-Williams
Pääosissa: Matt Damon, Jessica Chastain, Jeff Daniels, Kate Mara, Michael Peña, Sebastian Stan, Aksel Hennie, Kristen Wiig, Sean Bean, Chiwetel Ejiofor, Donald Glover, Mackenzie Davis & Benedict Wong
Kesto: 2h 22min
Ikäraja: 12
Kuuden hengen miehistö on suorittamassa Ares III-nimistä tehtävää Marsissa, kun he saavat tiedon lähestyvästä myrskystä. Tehtävä on pakko keskeyttää ennen aikojaan ja evakuoida koko miehistö turvaan. Tässä tuoksinassa astronautti Mark Watney joutuu erilleen muista ja hänen oletetaan kuolleen, joten jäljelle jääneet viisi henkeä aloittavat paluumatkansa kohti Maata. Watney ei kuitenkaan ole kuollut, vaan havahtuu hereille myrskyn laannuttua, vain todetakseen olevansa ainoa ihminen Marsin kamaralla. Tilanteen kartoituksen jäljeen selviää, että Markin on ensinnäkin keksittävä itselleen ravintoa vain viikoiksi varatun määrän sijaan neljäksi vuodeksi, jolloin seuraava Mars-lento on aikataulutettu. Toisekseen, pelkän selviytymisen lisäksi, hänen tulisi keksiä keino saada yhteys Nasaan kertoakseen olevansa elossa.
Vain kolmisen vuotta Prometheuksen ilmestymisen jälkeen, Ridley Scott palaa jälleen maapallon ulkopuolelle. Varsinkin kun väliin mahtuvat elokuvat The Counselor ja Exodus: Gods and Kings eivät kumpikaan nauttineet erityistä suosiota, on avaruudellinen suuntaus enemmän kuin tervetullut. En meinannut itsekään äkkiseltään muistaa omia erittäin skeptisiä ensireaktioitani kuullessani elokuvasta ensimmäistä kertaa sen julisteen saapumisen myötä. Ensiajatus oli syvä huokaus, koska mielleyhtymä oli oitis Interstellar spin-offissa ja ajattelin, että taitaa jäädä näkemättä. Sitten niitä arvosteluja alkoi laskeutua, pääasiallisen hienoilla adjektiiveilla ja totesin, että ei voi jäädä näkemättä.
Onneksi tulikin nähtyä! Vaikka tässä onkin ollut todella hienoja scifisävytteisiä seikkailuja, kuten Gravity ja Interstellar (joista en osaisi valita parasta), jotenkin Yksin Marsissa ei jää näistä kumpaisestakaan jälkeen. Se on toki jälleen erilainen, ei niin henkeäpuristava kuin Gravity tai toisiin ulottuvuuksiin kurkistava kuin eepposmainen Interstellar, mutta siltikin jännittävä teos. Yksin Marsissa on virkistävän mukava tarina, jossa vastoinkäymiset eivät tule jatkuvasti, eikä alituisesta uhasta ole tarpeen joka käänteessä muistuttaa. Se on varsin toivontäyteinen ja valaa uskon ihmisyyteen, discohittien soidessa (perustellusti) taustalla. Siinä myös annetaan kärsivällisesti asioille aikaa ja tilaa tapahtua, mikä tekee seuraamisesta vielä miellyttävämpää.
Matt Damon ei olisi ollut todellakaan ykkösvalintani päärooliin, mutta Mark Watneyn hahmo on sen verran hyvin kirjoitettu, että unohtaa seuraavansa juuri Matt Damonin toilailuja. Tämä on henkilökohtaisellakin tasolla erittäin suotavaa, koska edelleenkin nähdessäni Damonin nimen toistuvasti, aivoni tarjoilevat tätä korvamatoa. Watney on mukavan oloinen perusjannu, jolla on luontainen kyky viihdyttää itseään ja tämä auttaa hahmoa pysymään järjissään koettelemuksen ajan. Katsojalle kommunikointi toteutuu luontevasti Watneyn pitäessä videopäiväkirjaa päivien tapahtumista sekä omista ajatuksistaan ja tulevista suunnitelmista.
Toiseksi keskeisimmässä roolissa nähdään Jessica Chastain miehistön komentajana Melissa Lewisinä. Ridley Scottin elokuville vahvat naishahmot ovat arkipäivää ja vaikka Lewis pysyykin tiettyyn pisteeseen asti kulisseissa, on hänellä oma aktiivinen osansa vielä myöhemmin elokuvassa. Muissa sivurooleissa nähdään paljon kovia ja ns. varmoja tekijöitä, kuten tosinuijana tuttu Jeff Daniels ja 12 Years a Slave elokuvasta miespääosaehdokkuuden napannut Chiwetel Ejiofor. Kovaksi tekijäksi valikoituu myös Sean Bean, joka *SPOILERI* ei kuole tässä elokuvassa, mutta tarjoilee osansa erittäin ikimuistoiseen, Sormusten herroihin viittaavaan kohtaukseen.
Vuoden parhaimmistoon lukeutuva Yksin Marsissa on Robinson Crusoe-tyyppinen selviytymistarina punaisella planeetalla. Karuista olosuhteista huolimatta, tarina on täynnä elämänjanoa sekä alati pilkahtelevaa toivoa.
Kokonaista traileria en suosittele katsomaan spoilereiden tähden, vaan pelkästään lyhyen teaserin:
